Sivut

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Martinin ja Inkerin huone lähes valmis


Martin oli "kadoksissa" muutaman päivän ja luulin jo, että joudun kuvaamaan kaikki tämän huoneen kuvat ilman häntä, mutta tänään poika tulla tupsahtikin "kotiin" yhtäkkiä. Löysin hänet, kun etsin lasten sänkyihin sopivaa päiväpeitekangasta. Siellähän se Marttipoika (taidan todella ruveta kutsumaan häntä vain Martiksi) oli kankaiden joukossa laatikossa. Nyt hän on ihan ensimmäistä kertaa näkemässä oman huoneensa ja on niin iloista poikaa... siinä katselee ja järjestelee juuri ikiomaa lelukaappiaan. Keksin muuten laittaa tuonne takaseinälle nuo raitamatot peittämään sitä, että tapetti, joka on siis mallikirjasta sivu, kuten nuo kaikki tapetit tuolla, ei riittänytkään ihan koko seinän leveydeltä. Molempiin päihin jäi pala "vanhaa seinää" näkyviin ja mietin, mitä laittaisin niiden päälle. Mielestäni nuo mustavalkoraitaiset suikaleet terävöittää sopivasti tuota sisustusta ja erivärisiä, vaikkakin samankuosisia tapetteja eri seinillä. Halusin tästä huoneesta erityisen värikkään, enkä siksi alkanut maalaamaan uusiksi noita Ikean kalusteitakaan. Nuo tuolit onkin puutuolit, eikä Ikean tuoleja ja niistä toisen maalasin kyllä vaaleanpunaiseksi. Se oli alunalkaen oranssi.
Entäs sitten Inkeri? Hänkin tykkää tosi paljon värikkäästä huoneesta. Inkerillä on oma vaaleanpunainen tuolinsa ja Martilla sininen. Siinä pöydän ääressä onkin mukava pelata yhdessä pelejä ja piirrellä, tehdä läksyjä ja vaikka mitä kivaa. Joskus Martti ja Inkeri myös syövät täällä omassa huoneessa välipalaa.
 Päiväpeitot molempiin sänkyihin löytyi tilkkulaatikostani. Mukavan tuntuista hieman verkkomaista pehmeää kangasta, jota olen saanut tammikuussa ystävältäni paketissa, jossa oli paljon muitakin kankaanpaloja.
 Lelut on järjestetty hyllyihin ja kaappeihin ja kirjoja vielä ootellaan. Niitä ei olekaan vielä yhtään näillä lapsilla. Pitäisi tehdä 1:6 mittakaavassa aikamoinen satsi kirjoja ja lehtiä, kun kenelläkään koko talossa ei ole vielä yhtään kirjahyllyissään. Niin ja koulukirjojakin pitää nyt hommata pojille, sillä Marttihan on ekalla luokalla ja Troy lukion ekalla. :) Tytöt ja pikku Sebastian vauva eivät vielä koulukirjoja tarvitse, mutta satukirjoja kyllä. Martilla on muuten iso pehmopupu sängyllään ja Inkerillä iso nalle.

 Martilla on paljo leluja, niitä on vielä kaapissakin. Tuohon hyllyyn piti jättää vähän tilaa myös Martin tulevia kirjoja varten. Hän haluaa myös pari julistetta seinälleen -tai ainakin yhden. Äiti ja isä ei mielellään anna hänen laittaa paljon niitä noihin uusiin tapetteihin :)
Näiden kuvien jälkeen jätämmekin Inkerin ja Martin huoneen toistaiseksi, koska tämä alkaa olla aika valmis. Niitä kirjoja ja jotain pikkujuttuja seinille ja vaatteita vielä ja sitten palataan taas katsomaan mitä tänne kuuluu.
Mutta muuten aletaan duunaamaan tässä talossa Troyn parvea, joka on tämän huoneen yläpuolella. Eli kaikki tämä: Inkerin ja Martin kammari, Troyn parvihuone ja eteinen, on lohkaistu yhdestä ja samasta huoneesta, entisestä olohuoneesta, joka oli tavallista korkeampi tila.

Nyt pitää lopetella ja mennä nukkumaan ja laittaa nuo lapsukaisetkin sänkyihinsä nukkumaan. Siellä ne pienimmät, Sofia ja Sebastian jo nukkuvatkin äidin ja isin makuuhuoneessa. Heille kun ei omaa huonetta toistaiseksi ole mahdollista tähän taloon laittaa.  (eihän sitä kyllä tiedä, kun oikein luovuutta käytetään...)

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Nukketeatterinukkeja duunaamassa

Hoh hoijaa, olenpas minä uupunut. Vaikken saanut aikaan, kuin kaksi "massapäätä" tänään. Tai, no kyllähän mä aamulla heti duunailin kaappitalon lastenhuonetta, tarkemmin sanottuna Inkerin ja Martinin huonetta jotain 9 - 11 jonka jälkeen lähdin ystäväni Tainan kanssa tekemään nukketeatterinukkeja muutaman muun kanssa lukiolle. Tämä touhu lähti siitä, että viime syksynä, eräänä lauantaina, ollessamme juurikin samaisen Tainan kassa syömässä lukiolaisten järjestämässä "pop up ravintolassa", tapasin siellä naisen, jolle heitin ehdotuksen että alettais hommaamaan tänne minun ystäväni nukketeatteri esiintymään. (tää mun ystävän nukketeatteri on Vaasassa) Mut kuinka ollakaan, tämä nainen, jolle ideaa syötin, olikin saanut tästä sellaisen idean, että alettaiskin tekemään omaa nukketeatteria. Itse en aluksi ollut niinkään kiinnostunut, mutta menin mukaan kuitenkin, varsinkin kun kuulemma "asiantuntemustani tarvittiin" (näillä sanoilla mut houkuteltiin siihen ensimmäiseen tapaamiseen. No, en ole sen kummempi asiantuntija nukketeatteriasioissa, mutta olen kyllä tehnyt nukkeja. lavasteita ja puvustuksia tämän vaasalaisen ystäväni nukketeatteriin.
Nyt me ollaan täällä Ikaalisissa sitten kokoonnuttu jo kolme kertaa ja enskerralla pitäis sitten tehdä pienimuotoisia "etydejä", kuten ohjaajamme meille ilmoitti tänään (erittäin pätevä nainen, omaa pitkän historian nukketeatterin parissa pääkaupunkiseudulla). Haluaisin näyttää teille millaisia nukkeja olen tekemässä, mutta koska olen muista jäljessä, (flunssa edellisen kokoontumisen aikaan) niin sain vasta muovailtua pari päätä ilmakuivuvasta fimosta ja ne on nyt tuolla kuivumassa. Toiset tekivät jo vaatteita omille nukeilleen, joiden päät olivat sukkahoususta vanutäytteellä tehtyjä, tosi persoonallisia ja hienoja nukkeja saivatkin aikaan. Minäkin teen myöhemmin sellaisia, mutta nyt mulla ei sattunut olemaan kuin tuota massaa.








perjantai 28. maaliskuuta 2014

Pohdintaa

Ulkona on mitä kaunein auringonpaiste ja lämmintäkin varmaan, mutta minä vain istun täällä sisällä ja duunailen nukkiksien vaiheilla sitä sun tätä. En tunnu pääsevän irti niistä sitten millään.

Joka ilta, kun olen aivan uupunut kaikesta, mitä olen niihin "vääntänyt", päätän, että "huomenna menen ulos ja jätän nukkekotitouhut väliin". Mutta kun huominen tulee, minä herään n puoli kahdeksan aikaan, keitän kahvia (koska sitä on saatava ensimmäisenä) ja istun sitä juoden katselemassa talojani. Selkä on taas ollut jo pari kuukautta niin kipeä, että kestää aamuisin pari tuntia, ennenkuin pääsen kunnolla liikkumaan ja sen ajan todellakin vain katselen taloja... kävelen hiljakseen asunnossa ja mietin "seuraavia siirtoja". Ja ennenkuin huomaankaan, päivä on edennyt puoleen ja minä olen täydessä touhussa toteuttamassa jotain ideaa, jonka olen siinä aamun kuluessa taloja katsellessani saanut. Välillä keitän hätäisesti toiset kahvit, koska nälkäkin vähän tuppaa jo kurnimaan... ja jatkan puuhia talojen kanssa. Aika kuluu kuin siivillä ja pian on taas ilta. ja nälkä. Ja telkkarista tulee Emmerdale, jota seuraan ja siihen lopetan yleensä nukkistouhutkin. Laitan jotain syötävää ja istahdan telkkarin ääreen syömään. No, enhän minä sitten todellakaan jaksa (muka) enää mennä ulos, eikä siellä ole enää auringonpaistettakaan ja vaikka mitä tekosyitä löytyy, mutta oikeastikin olen todella väsynyt siinä vaiheessa -fyysisesti. Kämppä on kuin pommin jäljiltä, jos olen joutunut sahaamaan ja muuta senkaltaista hommaa tehnyt. Tarvikelaatikoita siellä täällä, osa kamasta pitkin olohuonetta... *huoh* pitää alkaa siivoomaan sotkuja pois -tai ehkä jätän huomiseen, jos sattuisin vielä tekemään jotain tuolla japaninsahallakin vaikka... siivoan sitten. Mutta ensiksi kuitenkin menen ihan varmasti huomenaamulla ulos!

Paitsi, etten mene. Kun huominen tulee, kaikki toistuu aivan samanlaisena, kuin tänäänkin. Sellaisina päivinä, kun pitää mennä pakosta kauppaan hakemaan jääkaappiin ruokaa ja kissoille myös, menen tietenkin ulos. Ja haen joka päivä postin laatikosta, vien roskat ulos ja välillä oleskelen hetken takapihalla ehkä juomass kahvia tai siivoilemassa roskia sieltä talven jäljiltä tms. Mutta ne hetket ulkona jäävät kyllä todella minimiin... Toisinaan joudun, tai pääsen hoitamaan lapsenlapsia pojan perheeseen, kuten esim tänään menen illaksi sinne. Sillooin kuljen vajaan kilometrin heille ja toisen takaisin. Miten tähän on tultu?

Syy on nukkekoti. Tai kodit. Eihän se riittänyt, että aloin tehdä yhtä nukkista yhdelle perheelle. Mielikuvitus keksi yhtäkkiä (ja koko ajan lisääntyy) kokonaisen yhteisön ja kaikki tarvitsevat koteja, vaatteita, astioita, ruokaa, harrastavat jotain, käyvät töissä... aina löytyy jotain mitä he tarvitsevat. Vaikka ovat nukkeja *wirn* Minä en tarvitse paljon mitään, vaikka olen ihminen. Tuntuu, että minun kodissani on paljon vähemmän tavaraa, kuin nukkekodeissa. Ja silti keksin aina lisää, mitä siellä tarvitaan.
Mutta kaikesta huolimatta tämä on IHANA harrastus. Minä vain olen sellainen, että uppoudun liiaksi asioihin. Itseasiassa olen jonkin asteinen asberger ihminen. Oikeasti. Ja se selittää paljonkin tätä jumittumista.

Olen kuitenkin nyt tiedostanut tämän "ongelman" ja sitä myöten tehnyt aikapaljon karsintaakin näissä suunnitelmissani. 
Ensinnäkin:
 a) en aloita enää yhtään projektia, ennenkuin nämä käsillä olevat ovat jotakuinkin valmiina. 
 b) barbiyhteisössä tapahtuu iso uudelleenorganisointi perheissä. Osa porukasta lähtee reserviin ja joidenkin perheiden kokoonpano muuttuu.
(Esim. Sandran perhe kasvoi kaksilapsisesta viisilapsiseksi perheeksi, kun tohtorille kaavaillut kolme lasta saavatkin huoneet "Kaappitalosta" ja muuttuvat samalla Sandran ja Henrikin lapsiksi.)
c) Kaappitalon lisäksi ei tule muita "koteja" barbeille, mutta muutama ammattiin liittyvä huone/huoneisto tulee tuohon yhteen piironkiin, josta olen jo aiemminkin puhunut. 
(esim tohtorin vastaanotto, Teresan vaateputiikki, sekä yksi ravintola, jossa voi sitten "säilyttää" noita ylimääräisiä nukkeja istumassa pöydissä heh heh)

Siinäpä se sitten onkin ja sitten nuo kaksi 1:12 taloa, joista tuo Emman talo on tällä hetkellä rakkain projektini.
Kylläpä helpotti ja selkeytti itsellnikin tätä kaikkea, kun kirjoitin asiat ylös tähän blogiin. Täytyy sit palata tähän tekstiin, jos tuo homma meinaa taas alkaa lähtemään lapasesta.

Mutta nyt minun on kuitenkin mentävä laittamaan pyykit narulle, kun pesukone tuolla on lopettanut hommansa ja ulkona kuivuu pyykki nyt niin hienosti ja raikkaaksi. Senjälkeen onkin sitten käytävä kaupassa, eli tämä on niitä päiviä, kun on pakko vähän irtautua tuolta  Bulevard de la Madeleinelta.
Silti en vaihtaisi näitä eläkepäiviä mihinkään, enkä tätä aikaa elämässäni, jolloin saan tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa.
Tässä vielä muutama kuva aamun duunailuista, kun sommittelin kaappitaloon Inkerille ja Martinille yhteistä huonetta. Huoeneen peräseinään tulee yhtenäinen tapetti, nyt se on tuolainen, koska revin tuosta kukkatapetin kohdalta yhden feikkioven irti.





tiistai 25. maaliskuuta 2014

Tiistain tunnelmia

Maaliskuun lopun tiistaipäivä valkenee huikaisevan kirkkaaseen auringon paisteeseen. Mutta Bulevard de la Madeleinella kulkijoiden neniin kantautuu jo kaukaa pistävä savun haju ja lähemmäksi tultuaan he näkevät mustuneet rauniot, joista pistää esiin kaksi korkeata mustaa savupiippua. Näky on lohduton. Palomiehet vielä varmistelevat sammutustöitä.
Ysinäisten Sydänten Majatalo on palanut yön aikana. Sen tarina on lopussa.
Mitään muuta ei jäänyt pystyyn, kuin nuo synkän näköisenä sojottavat piiput. Kuin luurangot, jotka huutavat kohti taivasta; "miksi"?
Vanha talo oli saanut oikosulun jostain sähkölaitteista ja koska kaikki olivat nukkumassa, eikä minkäänlaisia palovaroittimia ollut (elettiin aikaa ennen palovaroittimia) niin palo pääsi valloilleen ja kaikki roihusi jo niin suurella liekillä, ensimmäisen asukkaan herätessä ettei mitään ollut enää tehtävissä, muuta kuin yrittää pelastaa niin monta ihmistä kuin mahdollista. Talossa ei ollut tuona yönä kuitenkaan kuin pari vierasta, jotka eivät ikävä kyllä selvinneet. "Omasta väestä"palosta selvisivät ainoastaan:
-Selma täti, joka nyt makaa sairaalassa taistelemassa hengestään saadessaan pahoja palovammoja
-Helena ja kaksostyttäret Liisa ja Leena (Tuomas ei ollut tullut yöksi kotiin, eikä Helena tiedä, missä hän on)
- Kaarina ja Unto.
Siinä he nyt sitten ovat. Pieni joukko, jolla takana paljon yhteistä historiaa ja edessä tuntematon tulevaisuus. Suuri suru menetettyjen puolesta ja epätietoisuus omasta kohtalosta.
Kaikki ovat terveyskeskuksessa ja hyvin hiljaisia. Mitä tapahtui? Mihin tästä nyt? Mitä minulle jäi?
No, kenellekään ei jäänyt mitään muuta, kuin nokinen yöpuku.
Mutta kaikille heille jäi kuitenkin elämä ja se jatkuu tästä eteenkinpäin.

Vanhaan, kolhiintuneeseen Lundia kirjahyllyyn kokoamani majatalo alkoi näyttää niin virttyneeltä ja "murheellisten laulujen" maalta, enkä usko, että se projekti olisi koskaan tullut kunnolla valmiiksi. Siinä oli niin monta vääränlaista ratkaisua rakenteissa ja kun nyt viimeinkin sain tuon "oikean" kunnollisen kokoisen nukkiksen (Emman talo) ja viime joulukuussa hankkimani toinen oikea talo on myös aika lailla vaiheessa, niin oli ihan pakko poistaa tuo rumilus, jotta voisin keskittyä noihin kahteen taloon, joille on paikat tässä pienessä olohuoneessa. 
Lisäksi kun on vielä tuo isomman mittakaavan, eli "barbitalo" tekeillä vanhaan liinavaatekaappiin ja nyt on haaveissa vielä toinen barbitalo, joka olisi samantyyppinen talona, kuin tuo Emman talokin. Se kylläkin rakentuu yhteen piironkiin myös, mutta siitä saa lähes samanmallisen, kuin Emman talosta, vain lisäämällä ullakon ja harjakaton. 
Että tällasia mietteitä tänä tiistaina ja nyt on siis kirjoitettu majatalokin ulos tarinasta, joten henkilöt voivat jatkaa elämäänsä, toivuttuaan shokistaan, ihan uusin suunnitelmin ja uusissa ympyröissä. En usko, että kaikille tulee taloja, mutta taatusti he elävät näissä tarinoissa ja ovat mukana taloissa vierailujen ja muiden tapahtumien yhteydessä. 



perjantai 21. maaliskuuta 2014

Madeleinella tapahtuu nyt vähän joka talossa ...

Aamulla oli niin pilvistä ja myrskyistä ja sateistakin, eikä aikomastani kuvien otosta meinannut tulla mitään, mutta nyt päivän ollessa kääntynyt jo iltapäivän puolelle, aurinko oikein häikäisee välillä tullessaan tuolta pilvien lomasta näkyviin. Pilvet tosin seilaavat kovaa vauhtia taivaanrannalla, milloin valkoiset poutapilvet, milloin tummat sadepilvet. Mutta yhtäkaikki, minä olen saanut kuvattua jotakin ja postiljoonikin oli kiikuttanut postilaatikkooni jopa kolme pikku lähetystä nukkekotikirppikseltä.
Aloitetaanpas vaikk niistä:
Nyt on laatikoita, joihin järjestellä pikkutavaraa Emman talon kaappeihin. Nämä tulivat Niina Nevalalta ja olen tosi iloinen, että hän viitsi näitä aihioita leikellä, joista niin näppärästi sitten sai taiteltua laatikot kasaan, kun kaikki katkoviivat sun muut oli valmiina. En edes tiennyt, että tuommoisia "vempeleitä" on olemassakaan, millä noita saa tehtyä.

Ja sitten toinen ihanuus: Emman talo sai ensimmäiset kasvinsa. Aivan iki-ihanat kultaköynnöksen alut, jotka on tehnyt Jaana Sirviö. Kun nämä paketista avasin ja näin, päätin, että Emman taloon ei mitään "tehdaskiukkia" laitetakkaan, vaan yritän pystyä ostamaan näitä käsityönä tehtyjä ihanuuksia. Olen niitä niin paljon siellä nukkiskirppiksellä katsellut ja ihaillut, mutta kun tuo lompakko melkein aina kumisee tyhjyyttään, en ole sit voinut ostaa... mut on nää niin paljon kauniinpia, kuin tehdasvalmisteiset muovikukat ja näissä on jokin... jokin selittämätön energia. Kerrassaan viehättävät.  Kumarrus ja kiitos tekijälle!

Mutta mitäs kummaa tuolla Kaappitalossa on tekeillä? Sieltä kuuluu naisten naurua ja kuulostaa ihan kuin siellä pelattaisiin korttia! Kurkataanpa vähän sinnekin.... Toden totta, korttiahan ne naiset siellä pelaavat. Ja tuo korttipakka tuli myös tänään postissa Nea Lindbergiltä. 
Siellä on Raquellella vieraina Sandra ja Elli ja heti on uusi korttipakka otettu käyttöön. Eikä ketään näytä yhtään haittaavan se, että tuo vessan ovi tuolla taustalla retkottaa edelleen irtonaisena ja on lysähtänyt vessan sisään :)

Noooh, annetaan rouvien nyt vain pelata ja nauttia laiskasta iltapäivästä. Enhän ole itsekään tänään mitään "hyödyllistä" tehnyt. Koko päivän vaan "blogeillut" ja kuvaillut... (mulla on toinenkin nukkeblogi, jossa elelee vähän isompia nukkeja, nimeltään: Lexin nuket. )

Ja kun tämä päivä nyt on mennyt näihin hommiin, niin ehkäpä vielä jaksaisitte kuulla ja kurkata, mitä tapahtuu Emman talossa, muuta, kuin että sinne posti kävi viemässä kukkia ja laatikoita :) ?
No, mennääs käymään siellä
 Tuomas on siis ollut nyt parisen viikkoa tekemässä remonttia Emman talossa ja hänen mielenrauhansa on mennyt pahemman kerran. Onko hän rakastuntu Emmaan uudelleen? No kyllä siltä nyt pahasti näyttää. Pitkään hän on kyllä jo Helenan kanssa yhteistä eloa elänyt ja majataloa pyörittänyt, mutta se heidän yhteenmenonsa silloin aikanaan oli kyllä vähän sellanen "pakon sanelema" juttu, kun Helena oli raskaana, vaikkei lapsi Tuomaksen ollutkaan. Tuomas kuitenkin halusi turvata Helenan elämää, tämän ollessa vielä ihan melkein lapsi ja aika naivikin. Pahaksi onneksi Emma tuli hänen elämäänsä hieman liian myöhään...

Tuomas raataa ja tekee hienoa jälkeä ja koittaa karistaa Emman mielestään ja keskittyä omaan perheeseensä, josta kylläkin vanhimmat lapset ovat jo lähteneet kotoa ja opiskelevat muualla ja Helenan ja Tuomaksen saamat kaksostytötkin ovat jo 6 vuotiaita eskarilaisia. Mutta Helena on edelleen nuori, vasta 35 vuotias. Hänhän sai sen aviottoman poikansa jo 17 vuotiaana. Tullessaan raskaaksi hän oli hevostilalla töissä jossain eteläsuomessa ja sieltä hän sitten pinkaisi kirjeenvaihdon seurauksena tänne Tuomaksen luo ja loppu onkin historiaa... Mutta Emman talo alkaa olla tapiseerattuna ja siellä vaikuttaa kovin hiljaiselta. Tuomasta, eikä Emmaakaan näy missään. Eikä Tuomasta ole paljon näkynyt kotonakaan ja sitähän on alkanut Helenakin miettiä. Miten se mies tekeekin niin pitkää päivää ja miksi se on niin hermostunut ja poissaoleva.... -taas- Helenalla alkaa hälytyskellot soida. Tuommoinenhan se Tuomas oli silloinkin, kun .... ei, ei ei, hän ei saa ajatella sitä enää. Ei Tuomas lähtisi siihen.
Mutta iltapäivällä Helena ei saa enää oltua paikoillaan, vaan pakkaa koriin kahvit ja vehnäset ja päättää lähteä pyöräilemään Emman talolle katsomaan, miten Tuomaksen työt edistyvät ja miltä talo näyttää nyt.
 Saapuessaan talolle, hän ihmettelee, kun mistään ei kuulu edes pientä vasaran pauketta.... Ulko-ovi on auki ja eihän täällä ole edes ikkunoitakaan vielä, joten kuka vain pääsee sisään... Helena menee sisälle ja huhuilee Tuomasta, mutta kaiku vain vastaa.
- Hmmm, missähän se mies on? Tämä huone on varmaan se keittiö, mistä Tuomas puhuikin taannoin... hän on varmaan mennyt kahvilassa käymään välillä... voi harmi, kun en soittanut ensin, kun toin tuota kahviakin...
Helena päättää kuitenkin tutustua talon muihinkin huoneisiin ihan omin päin. Ei se Emmakaan siitä varmaan suuttuisi, ollaanhan tässä jo sovussa oltu pitkän aikaa... hän ajattelee ja kiertelee talossa. Keittiössä on hänen mielestään oikein hyvät värit ja hän huomaa, että lattiakin on jo laitettu. Hieno ja kiiltävä onkin. Kelpaisi tätä lattiaa puhtaana pitää... -Voi, kun minäkin saisin tällaisen talon... huokaa Helena. -Ei jaksaisi enää siellä majatalossakaan olla. Siinä ainaisessa vilskeessä ja ihmsvilinässä. Kaipaisin jo omaa rauhaa ja omaa kotia. Mitä elämää se sellainen ikuinen majataloelämä on. (Taitaa pieni kateuden poikanen pistellä sisikuntaasi Helena pieni).

Helena jatkaa talon kiertämistä ja tulee keittiöstä eteishalliin.
Aikas kivat tapetit on tännekin valittu, hän miettii. Tuollaista vihreätä... hieman harmaaseen vivahtavaa ja kankaan näköistä... tykkäisin kyllä minäkin, hän miettii. Lattia on täällä tumman harmaa ja keittiössä se oli tumman ruskea. Kumpikohan nämä on valinnut, miettii Helena, Tuomas vai Emma itse...
No, samantekevää, mutta saisi se mies jo tulla työmaalleen, niin voisimme juoda kahvit yhdessä.
Eteisestä Helena kurkkaa avoimesta ovesta seuraavaan huoneeseen.


-Ai jahas, täällä on kylpyhuone. Kylläpä näyttääkin tulevan ylellisen näköinen.... Tuleekohan tänne myös sauna? Ei taida mahtua löylyhuonetta. Mutta mikäs tuo puinen koppi sitten tossa on? Vai olisko se suihkukoppi...


Lopuksi Helena kiipeää vielä ullakolle ja katselee sieltä ulos. On täältä kyllä mahtavat näköalat! Tämä talo on todella kauniilla tontilla. Tällaisen kukkulan päällä ja täältä näkee hienosti tuonne alas laaksoon, pitkin Madeleinea. Hetken Helena vielä odottelee Tuomasta ja kiertelee talossa, mutta miestä ei tule ja Helena palaa jäähtyneen kahvin kanssa yksin kotiin.



torstai 20. maaliskuuta 2014

Emman talon vaiheilla

Talo tuli pohjamaalatuksi muutamassa päivässä kahteen kertaan jonka jälkeen Tuomas puhui Emmalle tapettien hankinnasta. Niinpä he lähtivät yhdessä niitä hakemaan ja siinäpä vierähtikin kokonainen päivä. Malleja oli niin paljon ja vaihtoehdot alkoivat olla vähän liikaa Emmalle. Tuomas koetti myös auttaa valitsemaan ja järkeillä Emman puolesta.Kun tapetit oli valittu, he menivät syömään mukavaan pieneen ravintolaan ja ennenkuin kumpikaan tajusi, oli myöhäinen ilta! Miten tämä näin meni, ihmetteli Tuomas ja teki kiireesti lähtöä kotiin. Nyt Helena on kyllä kiukkuinen, hän ajattelee polkiessaan pyörällään Emman talolta kohti majataloa.

Seuraavana päivänä Tuomas lähtee todella aikaisin kotoa, jottei tarvitsisi alkaa kinastelemaan Helenan kanssa eilisestä. Helena näet nukkui, Tuomaksen tullessa illalla kotiin. Oli hänelläkin ollut rankka päivä lasten ja majatalon kanssa ja hankalia asiakkaitakin oli ollut. Helena oli siis mennyt aikaisin nukkumaan, heti kun oli saanut lapset sänkyyn.
Mutta nyt on uusi päivä ja Tuomas on ripeänä työn touhussa Emman talolla. Onneksi ei Emmaakaan näy, hän ajattelee. Saanpahan rauhassa tapiseerata ja niin hän alkaa vauhdilla vetämään tapetteja seiniin.
Hän saa päivän aikan valmiiksi kylpyhuoneen ja keittiön, sekä eteishallin tapetoinnin. Koko päivänä ei Emmaa näy työmaalla. Tuomas ajttelee silti häntä koko ajan ... ja sitä, missä hän on ja mitä tekee. No, nyt täytyy karistaa tällaiset mietteet ja lähteä kotiin Helenan ja lasten luo. Mutta se ajatus ei enää tuntunut yhtään mukavalta...
Kylpyhuoneen tapetti








keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Roccojen talossa kevättalvisena aamupäivänä

Aamu on vaihtunut aamupäiväksi, mutta leppoisa meininki vallitsee Roccojen talossa. Tänään ei remonttia tehdä.
- Pitäähän sitä olla välipäiviä... tuumii Eugen Rocco, jota on alkanut ärsyttää, että työmiehiä pyörii koko ajan talossa ja meteliä on koko ajan.
-Eihän tässä voi edes keskittyä musiikin soittamiseenkaan enää... ja juuri, kun olen saanut tuon nuottitelineenkin hommattua.
- No, onhan ne työmiehet saaneet kyllä aikaan aika paljonkin, tuumii Eugen itsekseen laittaessaan aamupalaa rouvalleen Hildegardille ja ottotyttärelleen Rositalle.
On tapetoitu ja keittiö on saanut uuden lattiankin.  Listoituksetkin on keittiön osalta jo valmiina.  Eiköhän tässä pääsiäiseen mennessä ole koko talo valmis, ajattelee Eugen ja muistaakin siitä, että pitäisi alkaa varmaan jo vähän askartelemaan Rositan kanssa pääsiäiskoristeitakin. Iltapäivällä voisi käydä kaupassa hakemassa vähän värkkiä...
 Koskahan se Hildegard oikein meinaa istua sen ompelukoneensa ääreen sen verran, että saisi ommeltua verhot noihin ikkunoihin? Koko talossa ei ole vielä verhoja ja onhan se vähän ikävää iltasella istuskella valot päällä, kun ollaan sitten niinkuin akvaariossa ohikulkijoiden töllisteltävänä.


Olohuone melkeinpä "huutaa" erilaisia tavaroita, kuten kirjoja hyllyyn ja muutama koriste-esinekin olisi ihan kiva ja verhot ja ... Niin, kyllä tässäkin talossa vielä hommaa riittää...

Rositan huone alkaa olla sensijaan aika hyvällä mallilla, kunhan vain niitä verhoja alkaisi kuulumaan... ja sitten vain pikkuhiljaa kaikkea pientä.
Siellähän se tyttö nytkin leikkii sängyllään isolla "babybornillaan", jonka vastikään sai. Vaatteitta kyllä on vielä poloinen, mutta Hilde on luvannut auttaa Rositaa nukenvaatteiden teossa.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Emman talon pohjamaalaus tehty

Emma Sironen on ollut koko päivän niin iloinen, kun hänen talonsa on nyt kokonaan maalattu kahteen kertaan valkoiseksi. Tästä on nyt hyvä jatkaa tapettien valitsemista ja jotenkin tuolla valkoisissa huoneissa kulkeminen on inspiroinut häntä niin paljon, että hän haluaisi, että ullakolle tuleva ateljee tehtäisiin kaikkein ensiksi kuntoon. Hän kyllä voi majailla vielä niin kauan majatalossa, että muut huoneet saadaan tehtyä ja samalla hän voisi tulla joka päivä tänne ikäänkuin töihin, jos hänen ateljeensa olisi valmis. Ehkäpä tuossa on asiaa...
Samalla, kun olen maalannut taloa, olen mietiskellyt noita ikkunoita ja ovia. Sehän tässä on seuraava työ. Saapas nähdä, miten minulta onnistuu tuo ovien valmistaminen.
Tänään muuten näinkin netissä kuvan huoneesta, jossa oli juuri sellaiset ikkunat, jotka sopisivat tähänkin taloon mielestäni hyvin. Ehkäpä piirrän huomenna kuvan tulevista ikkunoista ja ovista ja laitan tänne... nyt ei jaksa, kun sänky lähettelee terveisiä jo minullekin. Kaipa kömmin tästä nukkumaan ja mietiskelen hetken sängyssä vielä tuota valaistuspuoltakin, että millainen se tässä talossa olisi. Buona notte!




tiistai 11. maaliskuuta 2014

Tuumailuja uuden talon tiimoilta...

Koko konkkaronkka 1:12 nukkejani
Heti, kun tuo uusi talo tuli taloon, (heh; "talo tuli taloon") alkoi kuumeinen pohdinta, kuka sen saa asuttavakseen. Madeleinella kävi aikamoinen kuhina, kun kaikki nuket sipsuttelivat talolle sitä ihastelemaan ja moni toivoi sitä itselleen. Lopullinen valinta osui kuitenkin Emma Siroseen, kuten aiemmin jo olen kertonutkin. Tässä kuvassa kaikki tämän mittakaavan nuket. Pahoittelut, että muutama on joutunut tulemaan kuvaan hyvin vähissä vaatteissa, mutta kun en siihen innostukseen ja hätään ehtinyt vaatettaa niitä, kun piti katsella aidossa ympäristössä, että kuka/ketkä olisivat sopivampia asukkaita.
Yksi, joka haaveili myös saavansa tämän talon, oli Selma. Mutta hänellä oli jo niin vakaa asema majatalossa, että ilman häntä ja hänen työpanostaan siellä, majatalo kaatuisi ja sitäpaitsi hänhän oli jo sijoittanut varansa siihen, joten ei häntä voinut ajatellakaan tämän uuden talon omistajaksi.


Myös kaarina ihastui taloon kovin ja näki jo itsensä ja Unton siellä lapsineen häärimässä. Täällä olisi ihanasti tilaa heille kaikille... Mutta Untopa ei lämmennyt ajatukselle yhtään, vaan selitti Kaarinalle, että koska hän oli koko elämänsä uhrannut majatalolle ja tehnyt työtä sen eteen ja se oli myös ainoa paikka, jonka hän koskaan tuntisi kodikseen, niin hän ei haluaisi sieltä lähteä. Kaarina heltyi ja ajatteli, että olihan se niinkin ja olihan sielläkin ihanasti tilaa ja nyt kun hän olisi pääomistajan vaimo, niin hänkin voisi sanoa sanottavansa majatalon sisustuksessa ja muissa sellaisissa asioissa.
Mutta palataanpas Emman taloon ...
Seuraavana päivänä aloin tiiviin yhteistyön Emma kanssa. Kävin hänen kanssaan pitkiä keskusteluja siitä, millainen tästä talosta tulisi ja mitä hän sinne haluaisi. Hänellehän se tulee, joten kaikessa pitää ottaa huomioon Emman maku ja elämäntyyli. Nyt, kun hän on heittäytynyt taiteen ohdakkeiselle polulle, täytyy miettiä sekin, mihin kaikkeen yksinäisellä naistaiteilijalla on varaa. Tosin, hänhän on perinyt ison summan, jolla hänen piti se koulu perustaa, mutta se käytettiin nyt tämän talon ostamiseen. Jäihän sitä rahaa vielä tämän laittamiseenkin, mutta täytyy ottaa huomioon sekin, että saako hän tulevaisuudessa taulujaan kaupaksi ja elääkin pitää...  No, Emma on kyllä aika taitava maalarinakin, joten eiköhän vaan aleta toteuttamaan niitä ikiaikaisia haaveita siitä unelmakodista.

Ja sittenpä haettiinkin tapettimallistot esiin ja alettiin etsiä sopivia. Värejä ja tyylejä... Se nyt on aika selvää, että Emma on romanttinen ja herkkä persoona, joten ei hän piittaa mistään kovin räväkästä. Kukat ovat hänenkin mieliaiheitaan, aivan kuten rouva Rocconkin. Heistä tulee varmaan vielä hyvät ystävät... Mutta joo, näissä seuraavissa kuvissa on vähän "mallailtu eri tapettivaihtoehtoja, mitä voisi ajatella. Ne eivät ole vielä kiinni seinissä -seinäthän ensin pohjamaalataankin ja monta muuta hommaa on ennen tapettien kiinnitystä- eivätkä välttämättä edes lopulliset. Näin kuitenkin minunkin on helpompi hahmottaa, miltä kokonaisuus tulisi näyttämään ja mitkä sopii yhteen. Laitan kuvia tällaisista vaiheista ihan itseni vuoksi ikäänkuin muistiinpanoiksi. Lopulliset kuvat huoneista ja taloista tulee sitten Emman talon omalle sivulle, jonne siis pääsee yläpalkin linkistä. (Nyt siellä ei vielä paljon mitään ole)

 Kylpyhuoneen seinälle kaavailen tällaista... Kuvio on kohollaan tapetin pinnasta. Siinä on myös tuo "pohja" pinta hieman muovimaisen näköinen, joten se saattaisi olla sopivaa myös kylppärin seinämateriaaliksi (mut siis vain nukketaloissa ;-) )
No, aika näyttää, jääkö tämä.
 Tämä on talon alkuperäinen makuuhuone, jota jo välillä ajattelin laittaa keittiöksikin, mutta palasin alkuperäiseen "arkkitehdin" suunnitelmaan. Nyt kuitenkin mietin, onko tämä Emman makuuhuone, vaiko vierashuone. Nimittäin tuolla ullakolla, jonne tulee Emman ateljee, olisi juuri sellainen kivan boheemi nukkumapaikka, jollaisen itse haluaisin itselleni. Täytyy vielä katsella tuota Emmaa, olisiko hän sen tyylinen, vai pitääkö hän enemmän tästä makuuhuoneesta. Tapetti on hennon rosan väristä.
 Olohuoneeseen ajattelin tällaista melko isokuvioista. Tämä on kyllä ehkä jo hiemankin liian isokuvioista, mutta mietitään ...
Siellä se Emma kokeilee tuota vanhaa rautasänkyä, joka siis tulee tuonne ullakkoateljeen yhteyteen, joko niin, että siinä nukkuvat vieraat ja Emmakin joskus maalatessaan voi vähän lepäillä välillä katsellen työtään.. tai sitten siitä tulee Emman vakkarimakkari ja se edellinen jää vierashuoneeksi. Aika näyttää
 Keittiöön kaavailemme Emman kanssa tuollaista siniharmaata raitaa takaseinälle ja yksiväristä muille seinille. Voi kyllä vielä vaihtua. Kuten nuo keittiökalusteet, jotka ovat kuvausrekvisiittana Roccon talosta lainassa :) Tai siis tuo ruokailuryhmä kyllä jää Emmalle, mutta tuo hella ja tiskipöytä ei.
Ja tässäpä on sitten tämä ompelukone jota nyt pohditaan, että onko se Emman, vai onko se Hilden, eli rouva Roccon, vai onko se keinties Majatalon naisten ompelukone. Tuo pähkinäpuun väri on kyllä se väri, josta Emman kalusteet tulevat koostumaan. Majatalossa on mahonkia enimmäkseen, mutta Roccoilla on kyllä makuuhuoneessa tätä samaa ... katellaan, mistä tämä lopulta mukavan paikkansa löytää.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Tänään puhutaan Roccon perheestä :)

Tein juuri tuonne "Roccon talo" sivulle esittelyn tästä pikku perheestä. Sinne tulee sitten kuvia valmistuneista huoneista ja perheen tärkeimmistä tapahtumista pikkuhiljaa.
Tässä kerron laajemmin tapahtumista.
 Tänään sain inspiraatiota jatkaa tuota pahasti keskeneräistä taloa, jotta Roccojen olisi vähän mukavampi asettua sinne taloksi.
 Talo aamulla 10. maaliskuuta 2013. Ikkuna-aukot ammottavat mustina ilman ruutuja ja tiiliverhousta on aloitettu hieman oikealla alanurkassa - säälittävää.
"Mitähän tästä kaikesta tulee" ? 

 Rositan huoneessakin paljas lattia, kuten oli tuolla makuuhuoneessakin. Sentään on hieno peilipöytä flikalle laitettu. Hämmentää pientä tyttöä, joka ei ole tottunut edes omaan huoneeseen, saati omiin tavaroihin, nukkekotikin on ja oma pöytä ja tuoli läksyjen tekoon
 Rouva parka on niin epätietoinen siitä, miten tätä remonttia oikein aletaan jatkamaan, että hänelle tulee päänsärky...
 ... ja hän kellahtaa sohvalle sitä potemaan.
No, äläs nyt huoli Hildegard, kyllä me tästä selvitään, tuumii hänen miehensä ja on jo lähtenyt apua hakemaan. Hän tietää, ettei hänestäkään, vahnasta näyttelijästä, ole talon rakentajaksi, joten pitää etsiä joku joka osaa.
Eikä aikaakaan, kun talon alkaa kohentua

Tytön huoneen listoja laitettu

samoin lattiapäällyste

Kuva vääristää lattian väriä :(

myös makuuhuone sai listat ja lattiamaton
 Kun Eugen kävi naapurissa puhumassa Åbergin Tuomaksen kanssa, niin johan alkoi tapahtua. Tuomas kokosi työkalunsa ja tuli paikalle. Ensimmäisenä hän tilasi rakennusliikkeestä lattia- ja kattolistoja ja lattiapäällysteitä. Remppa alettiin makuuhuoneista. Niin ja ikkunaruudut asennettiin myös, Tuomas vähän ihmettelikin, miten perhe oli pysynyt siellä lämpimänä tuon ensimmäisen yön, kun kaikki ikkunat olivat pelkkiä aukkoja :)
Mutta nyt ei lämpö karkaa enää ja ikkunapuitteetkin listoitettiin kauniin ruskeilla listoilla. Rositan huoneeseen tuli niin ihanan värinen latttiamatto, että oikein harmittaa, kun se kuvissa ei näytä yhtään oikean väriseltä. Mutta tuleehan noita kuvia lisää aina kun tulee jotain uutta taloon, niin pitää katsoa, että kuvaa sellaisella säällä, että valotus on oikea.
Mutta nyt ovat Roccot oikein tyytyväisiä, kun saivat miehen tekemään heidän talonsa kuntoon ja he itse voivat alkaa tutustua naapurustoon.


sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Tiedote lukijoilleni

Rakkaat lukijat. Ensinnäkin ihanaa sunnuntaita kaikille. Aurinko paistaa ja linnut laulaa ja kesää kohti mennään kohisten.
Mutta asiani on se, että olen tässä eilisen ja tämän aamun aikana koittanut vähän siistiä ja järkeistää näitä blogijuttujani ja koska se toinen nukketaloblogini "Harmaata ja Vaaleanpunaista" ei sitten pysynytkään irti tarinoista, vaan tuppaa rönsyilemään tänne Madeleinellekin koko ajan, niin poistin tuon blogin ja siirrän talon kuvat ja jutut tänne. Varsinkin, kun Kaarina on myynyt tuon talon Roccon pariskunnalle, jota ette vielä tunne, mutta pian kyllä :) Kaarina meni kimppaan majatalon Unton kanssa ja muutti sinne adoptiolapsineen -siellähän sitä tilaa on kaikille yllin kyllin...
Niin, että pyydän vähän kärsivällisyyttä, kunnes saan tämän saitin toimimaan paremmin. Vähän sekavia on nuo yläpalkin sivutkin vielä, mutta niiden tarkoitus on esitellä eri talot kuvina ja vain muutamalla sanalla, sitä mukaa kun tulee valmiita huoneita jne. Varsinaiset jutut ja kuvakertomukset käyn edelleen etusivun blogissani. Että näillä mennään... ja mukavaa pyhäpäivää!

Ps. Emma halusi esitellä teille polkupyöränsä, jolla hän huristelee pitkin Madeleinea ja aina keskikaupungille saakka ja pian häneltä alkaa tulla taidettakin, kunhan vauhtiin pääsee tuolla uudessa ateljeessaan.
Emman kasviostot ja ihana metallinen kirjoituspöytä ja tuoli uuteen kotiin

Tällä pyörällä on nopea suhauttaa taidetarvikkeita ostelemaan ja gallerioihin

Niin ja Emma kävi myös optikollakin tässä hiljattain ... 


perjantai 7. maaliskuuta 2014

Uusi talo

Oli se parin päivän takainen "puhdistus" vaan sellanen operaatio, että se taisi vain olla tilan tekemistä uudelle.... vaikken sitä silloin tiennytkään.
Nimittäin sain uuden talon. Noin vain parilla kahvipaketilla!  Katselen sitä tästä paikaltani parhaillaan ja mietin, millainen talosta tulisi ja kenelle? Eilen aamulla en vielä tiennyt mitään siitä, että aloittaisin yhtään uutta taloa, mutta nyt se jo on täällä.
Kaikki kävi niin, että kun avasin tietokoneen ja menin Facebookin Nukkekotiharrastajien sivulle, niin heti sattui silmiini kuva ja ilmoitus, jossa kyseltiin olisiko joku halukas jatkamaan kesken jäänyttä talonrakennusprojektia. Puoli tuntia ilmoitus oli ollut ja siinä oli viisi tykkäystä, joten kyllä jotkut ainakin sen jo olivat nähneet, mutta yhtäkään kommenttia ei ollut. Ihmettelin sitä hieman, mutta sitten ajattelin, että koska kyseessä oli nouto, niin monikaan ei ole halukas kovin kaukaa hakemaan. Mutta silti. Hinnasta siinä ei puhuttu, eikä se ollut kirppiksen puolellakaan, joten minäpä ilmoitin halukkuuteni asiaan, mutta kysyin kuitenkin, että onko talo myynnissä vai lahjoituksena. No, omistaja kertoi, että olisi kyllä iloinen jos saisi pari kahvipakettia siitä, se olisi kuulemma ihan riittävä korvaus ja kun yllätys yllätys, talo oli täällä, missä minä asun, niin ilmoitin heti tulevani hakemaan talon niin pian kuin mahdollista ja nyt se on siis minulla. Ja tässä se on:

Pidän siitä, että talo on vasta kehikko, jotta voin itse päättää sen mihin suuntaan lähden sitä kehittämään.

Huonejako oli valmiiksi mietitty, mutta tulen muuttamaan sitä hieman, kunhan olen päättänyt, keitä tänne tulee asumaan. Vielä en sitä tiedä itsekään, mutta minulla on kyllä noita nukkeja tuolla odottamassa koteja... majatalossakin majailee muutamia. Tämä talo on huonekorkeudeltaan hyvä, n 24 cm, jotta siinä voi hyvin asua vähän pidemmätkin nuket. Minua viehättää lisäksi nuo isot ikkuna-aukot. Mietin juuri, millaiset ikkunat niihin laittaisin... ja tuo ullakkokerros, teenkö sinne ison makuuhuoneen, lasten huoneita, vai tulisiko sinne peräti olohuone? No, aika näyttää, miltä tämä talo tulee näyttämään ja kerron kyllä, kunhan tiedän ketä tänne muuttaa. Mutta nyt haluan vain kiittää sydämeni pohjasta henkilöä, joka tämän on tähän pisteeseen tehnyt ja sen minulle niin pienellä antoi. KIITOS Hanna Mäkelä.


Sohvien verhoilua ja pikku ostoksia

 Raquelle on nyt elellyt viikon päivät yksinään ja nämä aamukahvit hiljaisessa yksinäisessä keittiössä alkavat olla vähän liikaa. Mutta nainen ei aio antaa periksi. Hän on päättänyt, että tästä selvitään, eikä hän aio pyydellä Artturia takaisin. Menköön jos kerran oli niin kova polte sinne ulkomaille lisäoppiin ja luomaan uraa kenkäsuunnittelijana. Olisi vain suutari pysynyt lestissään, tuhahtelee Raquelle ajatuksissaan ja luo katseensa ulos ikkunasta... Aamukahvin jälkeen hän aikoo lähteä katsastamaan sitä uutta liiketilaa, joka tyhjenee Madeleinen toisessa päässä olevassa liiketalossa. Päivä vain näyttää olevan varsin harmaa ja taitaa jopa sadella tihkuakin... ihan kuin huhtikuussa, vaikka ollaan vasta maaliskuun alkupuolella...

Tässä eilen ostetut vihannekset leikkuulaudalla. (nukkiskirpulta)
 Aikoo Raquelle vissiin keittää jossain vaiheessa vihanneskeittoa, tai sitten ehkä gratiinia uuniin... nyt kun tuo nopea uusi kiertoilmauunikin :)
 Mutta kaikkein onnellisin Raquelle nyt juuri on näistä uusista sohvista, joisen verhoilu onnistui hänen mielestään kohtuullisen hyvin. Hän on ottanut monta kuvaa, eikä malttanut hylätä yhtäkään niistä, varsinkin kun hän kokeili eri tyynyvaihtoehtoja. Vieläkin puuttuu ne irtotyynyt istuimista, mutta ei nuo sohvat niitä kyllä tarvitsekaan. Silti ne vissiin täytyy ainakin koemielessä tehdä.