Sivut

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Helteellä ei jaksa ...

Kaikkien talojeni elämä näyttää aivan pysähtyneeltä. Helle vain jatkuu, eikä kukaan jaksa tehdä mitään. Luulenpa, että kaikista taloista on lähdetty mahdollisuuksien mukaan lomalle.
Kun kävin eilen vähän kurkistelemassa Sannan ja Peterin luona, sielläkin oli hyvin hiljaista. Keittiön pöydällä oli lappu, jossa luki, että saan tehdä siivoustöitä ja järjestelyjä vauvan taloon tulon johdosta, mikäli haluan, mutta talon väki on lähtenyt maalle lomalle ja viipyvät siellä elokuun puoliväliin saakka, jolloin on kuulemma poikavauvan ristiäiset. Niitä kait järjestellään ja suunnitellaan siellä maalla nyt sitten mummon ja tyttöjen kanssa. Peterilläkin on loma sairaalasta.
Nuo olivat kyllä hyviä uutisia ja minä yritin vähän jopa järjestellä taloakin eilen, vaikka oli niin helkutin kuuma, että jopa nukkekodin huonekalujen siirtelemisessä alkoi hiki valua virtanaan. :)
En vain ymmärrä, miten tähän taloon saa mahtumaan kaikki vauvankin tavarat! Ovatko ne muka hankkineet jo vaunutkin? Tuskinpa. Lähtivät vain mummolaan lomailemaan ja minun tietenkin pitää hommata ne vaunut sillä välin... ja hoitopöytä, sänky ja kaikki muu... ja tässä helteessä ... :-D
No, kyllä minä sen suloisen vauvan eteen voisin nähdä vähän vaivaakin ja kaipa heillä siellä mummolassa jonkin näköiset matkarattaat ja matkasänky on vauvalle...
Mutta tältä näyttää tällä hetkellä heidän kotinsa olohuoneessa:
 Karsin vähän kalusteita ja nyt näyttää mielestäni aika rauhalliselta ja ehkä hivenen tilavammaltakin. Tuohon vasemmalla seinällä olevalle tasolle tulee televisio syksyyn mennessä. Täällä on sitten tilaa koko perheen katsella filmejä ja lapset voivat myös leikkiä vähän tuossa lattialla leluillaan, kun vanhemmat katsovat teeveetä ja juovat iltakaffetta ... jne :) Nyt ehkä annan tämän huoneen viimeinkin olla näin, jotta perhe voi alkaa ostelemaan kirjoja hyllyihin ja tauluja seinille tuon yhden lisäks Tuo vasemmalla seinällä oleva on valokuva mummosta ja tämän isästä silloin, kun mummo oli pikkutyttö.
 Saas nähdä, mitä Sanna sanoo, kun palattuaan näkee, että olen tuonut nuo mustat korituolit Iinan bungalovilta tänne? Mutta ne sopivat mielestäni paremmin, kuin se aiempi Ikean matala lepotuoli, joka nyt meni varastoon odottelemaan sopivampaa paikkaa. Eikä Iinakaan enää näitä tuoleja tarvitse, kun hänellä on jälleen ihan uudet kuviot mielessään, joista kerron myöhemmin lisää. (Mulla on ihan huikea uusi tarina Iinalle, mutta täytyy nyt ensin saada tämä talo kondikseen)
Sininen pöytä tässä olkkarissa on tilapäisratkaisu ja tuotu Pian ja Petran (Sannan kaksostytöt) parvelta. Aion nikkaroida tähän olohuoneeseen ihan tänne räätälöidyn sohvapöydän, kunhan olen käynyt ostamassa vähän vaneria tuolta "Tynkyltä" (Paikallinen yritys, joka tekee levykalusteita ja myy puutavaraakin)
Niin, siis vaikk helle painaa päälle, niin sain kuin sainkin viimeisteltyä tuon sohvan ja niitähän on itseasiassa kaksi samanlaista. Helmaosa päällisestä oli kiinnittämättä ja huolittelematta ja liimasin sen kiinni molemmissa sohvissa. Olen vähän miettinyt, etää laittaisiko tuonne helmaan vielä mustan kapean pitsin kiertämään sohvan alaosaa... mutta en oikein tiedä... No, katellaan.
Siivousurakkani lopuksi hain jääkaapista pullon skumppaa ja kävin koputtelemassa jos naapureista ketään olisi kotosalla ja tulihan sieltä komea pappi seurakseni, sekä Elli ja Artturikin. Mutta kuvia eivät antaneet ottaa. :)

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Sanna sulaa vauvalle

Kun Sannaa ei kuulu kylpyhuoneesta hetkeen takaisin, Peter laittaa vauvan sohvalle nukkumaan. Hän tukee vauvan tyynyillä, niin ettei se pääse putoamaan lattialle ja lähtee katsomaan, miten Sanna voi.
 He istuvat pitkän tovin kylpyhuoneessa keskustelemassa ja Peter kuuntelee Sannan epäröintiä ja perusteluja vauvasta kieltäytymiseen. Sanna kertoo, että hän ei ollut ajatellut kasvattaa enempää, kuin nuo kaksi lasta, jotka hänellä jo olivat, vaikka hän lapsista kovin pitääkin. Mutta kun hänellä oli omia tulevaisuuden suunnitelmia. Opiskella vielä jotain ja tehdä jonkinlaista uraakin... Nyt, jos hän alkaa äidiksi vastasyntyneelle, siinä tuhlaantuu monta vuotta... Ja eikö Peterilläkin ollut jo omat lapset? Vaikkakin ne niin traagisesti häneltä vietiin. Tätä huomautustaan Sanna kyllä häpesi saman tien ja pyysi anteeksi.
Peter sanoi vain hiljaa, että kukaan ei voi tietenkään korvata hänen omia lapsiaan, eikä ole tarkoituskaan, mutta hänellä on vahva tunne tästä lapsesta. Että hänen pitää huolehtia siitä. Ei hän voi tietenkään vaatia Sannaa osallistumaan, eikä hän halua painostaa millään lailla mihinkään suuntaan. 

Sitten Peter pyytää, että Sanna olisi kuitenkin lapsen kanssa pienen hetken, jotta hän itse voisi käydä pienellä kävelyllä selvittämässä omia ajatuksiaan. Tähän Sanna suostuukin ja he halaavat ja päättävät kumpikin miettiä tarkoin, ennenkuin mitään lopullista päätöstä vauvan suhteen tehdään.



Kun Peter palaa kävelylenkiltä, talo on aivan hiljainen. Peter menee olohuoneeseen, mutta siellä ei ole ketään, vauvakin on otettu sohvalta... Mitä kummaa... Peter lähtee yläkertaan ja löytää Sannan ja vauvan nukkumasta Sannan makuuhuoneen sängyllä. Sanna pitää vauvaa kainalossaan ja otteesta näkee, että hän on aivan myyty tälle pienelle käärölle.

Peter seisoo hiljaa sängyn vierellä ja katsoo rakkaintaan ja lähettää pienen kiitoksen mielessään jonnekkin. Samalla hän toivoo, että he todella saisivat tämän lapsen omakseen. Heille alkaisi aivan uusi elämä. Siinä olisi mukana tietenkin Sannan kaksostytöt ja tämä pieni poika ja hän saisi vanhentua Sannan kanssa ja aikanaan lastenlapset juoksentelisivat heidän ympärillään ...
Peter ei yhtään ajattele sitä, että yksikään niistä lasten lapsista ei olisi hänen biologinen lapsenlapsensa. Sillä ei ole hänelle mitään merkitystä.



sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Tohtori Åström löytää vauvan!

Eräänä heinäkuisena aamuna, kun linnut vasta aloittelevat aamukonserttiaan, kaste viipyilee ruohonkorsilla ja aurinko on vielä vähän unisena kevyen "häkärän" takana, Peter kävelee verkkaisesti kohti työpaikkaansa, pientä yksityissairaalaa. Lähestyessään henkilökunnan ulko-ovea, hän kuulee pientä vikisevää ääntä... mistä se tulee? Peter pysähtyy ja kuulostelee. Kauempana liikenne alkaa jo lisääntyä ja peittää ääniä alleen, mutta Peter on aivan varma, että jossain lähellä itkee lapsi. Hän lähtee liikkkeelle ja kulkee tuota ääntä kohti. Se tulee pensaikosta, joka on ulko-oven lähellä ja jonka vierellä on penkki jossa henkilökunta käy välillä tauolla ulkona. Penkillä on pieni kori ja siinä itkevä, lähes vastasyntynyt vauva. Mistä se siihen on tullut? Se ei selviä vielä senkään jälkeen, kun Peter on vienyt vauvan sisään ja se on tutkittu ja viety vauvalaan hoitajien huomaan. Poliisille on ilmoitettu ja asiaa tutkitaan, mutta lapsen äitiä, tai ketään muutakaan asiaan liittyvää ei vain tavoiteta.
Peter on shokissa. Hän muistaa omat lapsensa, jotka menehtyivät äitinsä kanssa lento-onnettomuudessa ollessaan palaamassa lomamatkalta kotiin. Kaikki nousee pintaan, kun on kyse pienen lapsen hädästä. Peter käy joka päivä katsomassa pienokaista ja yhtäkkiä hänelle tulee sellainen varmuus, että tämä lapsi kuuluu hänelle. Että hänen kuuluu pitää siitä huolta ja katsoa, ettei sitä enää ikinä hylätä ja että sillä olisi mahdollisimman hyvä elämä.
Niin, toiminnan miehenä Peter laittaa asiat rullaamaan ja pyytää myös Sannaa tulemaan maalta käymään kotona, jotta hän saa kerrottua tärkeät asiat. Sanna tuleekin heti seuraavana päivänä, mutta tytöt jäävät vielä maalle mummon hoiviin.  Peter on pyytänyt viranomaisilta saada viedä lapsi päiväksi kotiinsa, puhuakseen tyttöystävänsä (joka on hänen tuleva vaimonsa -hän kertoo lastensuojeluviranomaisille) kanssa vauvan ottamisesta. Hän saakin luvan ja niin on Sannaa odottamassa aikamoinen yllätys, hänen tullessaan kotona käymään.
Peter katsoo suoraan Sannaan, nähdäkseen tämän ensireaktion. Olihan hän kyllä jo puhelimessa kertonut tilanteen taustat, mutta se, miten Sanna reagoi, nähdessään vauvan ensi kertaa ... Vauva on todella pienikokoinen, mutta elinvoimainen pieni poika.
Sanna menee keskenreäiseen kylppäriin kokoamaan itseään ja tuijottaa uutta metallihyllykköäkin osaamatta kuitenkaan nähdä sitä... Mielessä myllertää ja tuo pieni ihminen tuolla Peterin sylissä... voi voi sentään, mitä minä nyt teen? Sanna on ihan järkyttynyt.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Yllätyspaketti

Peter on edelleen yksin kaupungissa, Sannan ja tyttöjen ollessa maalla kesää viettämässä. Hänen piti nikkaroida kylpyhuone kuntoon, mutta sairaalassa on ollut paljon ylitöitä, niin että Peter ei ole ehtinyt eikä jaksanut juurikaan panostaa kylpyhuoneen valmistamiseen.
Tänään hän on kuitenkin tullut Sannan asunnolle katsomaan postit ja kastelemaan kukat.
 Posti on lähettänyt ilmoituksen, että olisi noudettava paketti ja Peter lähtee sitä hakemaan. Lähetys onkin yllättävän iso ja tulee italiasta. -Mitähän kummaa se Sanna on tilannut, miettii Peter, mutta huomaakin sitten, ettei tämä olekaan Sannan tilaus, vaan lahja Sannan italialaisilta ystäviltä. Lahja uuteen taloon. Peter soittaa Sannalle ja saa luvan avata paketin. Sieltä paljastuu hieno ja sopiva rautalankahylly. Juuri tällaisestahan Sanna on puhunut tuonne kylppäriin froteepyyhkeille ja muulle sellaiselle! Muistaa Peter. No, nyt hänellä sitten on sellainen ja vielä paketista paljastuu hieno työkalupakkikin. Ja kirje, jossa vitsaillaan "kalupakista" joka onkin yllättäen tarkoitettu Sannan "Boyfrendille"
Kyllä nyt taas tuli virtaa ja inspiraatiota jatkaa kylppäriremppaakin.