Sivut

perjantai 31. lokakuuta 2014

Hiljaiseloa jälleen

Hei kaikki rakkaat lukijat. Sorry, et olen ollut vähän tauolla tässä, enkä ole saanut aikaiseksi mitään täällä blogissakaan. Aikani on lähinnä mennyt oman kotini kunnostamiseen nyt muutaman viikon. Alkoi oikein ahdistaa, kun joka paikka oli täynnä roinaa ja askartelutarvikkeita eikä siivoaminenkaan oikein maistunut. Sitten tuli totaalinen kyllästyminen kaikkeen. Mikään ei huvittanut yhtäkkiä. Mutta nyt taas alkaa tuntumaan siltä, että tämä katu kaipaa minun omaa kosketusta, heh heh.
Kaappitalossakin nuket ovat varsin surullisissa asennoissa nuokkuneet jo hyvän tovin ja tuo pienempi nukketalo "Helenan koti" on ihan tyhjä tällä hetkellä. Kaikki tavarat ovat laatikossa.
Ostin nääs tänne omaan kotiin uuden ruokapöydän (tai siis mullahan ei ollutkaan ruokapöytää nyt viimeaikoina ollenkaan ja alkoi kyllästyttää jo sohvalla syöminen lautanen kädessä) ja sen saaminen sopimaan tänne pieneen huusholliin oli vähän työn takana.
Nyt olen kuitenkin saanut jonkinlaisen järjestyksen aikaiseksi ja muutenkin tein aika radikaaleja ratkaisuja nukketalojenkin suhteen. Mulla kun alkoi mennä vähän liian lujaa niiden kanssa ja tämä koti alkoi olla pelkkää nukketalotyömaata. Nyt otin järjen käteeni ja pidin vähän tuumaustaukoa ja päätin, että yksi barbitalo ja yksi pikkutalo saa riittää minulle. Helenan talohan on vielä tosi pahasti vaiheessa, eikä barbien kaappitalokaan vielä valmis ollut. Nyt jatkan näitä ja asukkaat saavat sitten muutella mielikuvituksessani sinne ja tänne ja Henryn baarikin on toistaiseksi vain kuvitteellinen paikka, jossa porukat tapaavat toisiaan. Jonkinlaisia lavasteita voin tehdä myöhemmin valokuvausta varten, koska esim tykkään niin paljon ommella noille vaatteita yms että niitä pitää myös kuvata eri tilanteissa. No, mutta pian tulee tarinoihin jatkoja ja yllättäviä käänteitäkin taas on tiedossa. Tähän vielä muutama sekalainen kuva siitä, mitä olen puuhaillut "laajalla rintamalla". Eli kodista ja muusta.
 Välillä olen ommellut vaatteita myös tälle omalle maskottisöpöliinilleni, eli Joinalle. Tämä on 34 cm pitkä nukke, jolle aioin myös tehdä jonkinlaisen roomboxin, vähän peppipitkätossumaisen värikkään huoneen, mutta luovuin sitten ajatuksesta. Ehkä jossain vaiheessa teenkin sen, mutta nyt vain vaatteita (kuvissa olevat vaatteet on kyllä jo vähän vanhempaa tuotantoa, uudet vaatteet ovat vielä keskeneräisiä ja kuvaan ne sitten kun ovat valmiita) Annan tälle kuitenkin sen vaaleanvihreän vaatekaapin, joka oli tarkoitus laittaa Sofian taloon, mutta joka ei mahdu nyt sinne, niin Severinan söpöt mekot tulee sit sinne...
Jolina on muutenkin aika eloisa tyttönen ja hänellekin tapahtuu yhtä ja toista... aina välillä saatte kuulla hänenkin kuulumisiaan,  vaikkakin tämä blogi edelleen on eniten nukkisblogi ja keskittyy barbiyhteisön touhuihin. Mutta kyllä minä ja Severinakin ollaan mukana ja meidän omat jutut, eiks vaan? :-D

Ja sitten, tämän postauksen lopuksi vielä katson, jos löydän mitään sellaisia kuvia barbitalon touhuista, joita en olisi jo näyttänyt.


Niin, tosiaan, tämä vasemmalla oleva kuva on sen jälkeen, kun kävin pari viikkoa sitten Vaasassa katsomassa vanhoja kotiseutujani ja ostin Sinooperista valosarjan Sofian makuuhuoneeseen, joka silloin vielä oli tuossa yhdessä tulollaan olevassa talossa, joka on toistaiseksi "jäissä" ja Sofia muuttamassa kaappitaloon. Tästä kaikesta tarkemmin hieman myöhemmin...
Samaisella vaasanreissulla ostin kaksi Tilda-kankaan palaa, joista piti tulla barbitaloon kodintekstiileitä, mutta ne menivätkin sitten Serafiinan mekkoon (tuo kukallinen) ja erään toisen nuken asuun tuo etualan kangas. Takimmaisena kuvassa on lahjapaperi, josta tulee tapetti Sofian yhteen huoneeseen, kun hän muuttaa kaappitaloon ja haluaa tehdä siellä pieniä muutoksia.

Nyt hyvää viikonlopun alkua kaikille ja seuraavalla kerralla sitten parempi selvitys talon tapahtumista. <3

torstai 16. lokakuuta 2014

Annansilmä, uskomaton kukkija

Sofian mummonmökin pihamaa on peittynyt kirkkaankeltaisiin, ruskehtaviin ja osin punaisiinkin vaahteranlehtiin jo moneen kertaan. Suuri, 7-haarainen vanha vaahtera on tiputellut niitä ahkeraan ja katsellut ilkikurisesti, kun Sofia parka on haravoinut kottikärryllisen toisensa jälkeen lehtiä pois. Vaan yhä niitä leijailee maahan ja jokunen on vielä puun oksillakin antamassa väri-iloa niinhin aamuihin ja päiviin, jotka Sofia kiireidensä keskellä vielä mökillään viettää. Nämä alkavat olla kyllä viimeisiä hetkiä ennen talven tuloa ja Sofia on alkanut hyvästellä kukkiaan, tai oikeastaan hän vain toivottaa niille kaunista ja rauhallista lepoaikaa lumipeitteen alla, kun se aikanaan laskeutuu niiden ylle... Sofia ottaa muutaman kuvankin viimehetken tunnelmista puutarhassa ennen talven tuloa. Hän on todella yllättynyt ja hämmästynyt pienestä sisukkaasta kukkijasta; Annansilmästä. Hän osti noita pieniä roosanvärisiä taimiruukkuja kesäkuun alussa torilta 6 kpl ja ne olivat jo silloin täydessä kukassa. Siitä lähtien ne ovat kukkineet ja kukkineet, koko kesän aina tähän saakka. Kun Sofia mökillään juo aamukahviaan ikkunan ääressä, tai ulkoportailla, Annansilmät ovat ensimmäisenä näkyvissä ja loistavat kauista roosaa -unelmien ja toiveiden täyttymisen, sekä onnellisuuden väriä.
Ensikesänäkin Sofia aikoo istuttaa Annansilmiä ja vielä paljon enemmän, kuin niitä nyt oli.
Siinä se Annansilmä sinnikkäästi yhä edelleen työntää itseään raskaiden vaahteranlehtien seasta ja kukkii edelleen lokakuun puolivälin jälkeenkin. Viimeyönäkin on ollut pakkasta, mutta kukat sinnittelevät...
Myös mummon vanha äitienpäiväruusu, jonka Sofia mummolle vei tämän viimeisenä äitienpäivänä ja jonka mummo istutti ulos muiden kukkien sekaan, kukkii vielä ...

 Eivätkä krassitkaan halua luovuttaa nähdessään muidenkin ympärillään vielä kukkivan :)
Samoin Rohtosalkoruusu. Se jopa työntää uutta nuppuakin koko ajan, mutta Sofia pelkää sen puolesta, että kyllä nuppuset jäätyvät ennen avautumistaan.




maanantai 13. lokakuuta 2014

Ja tarina jatkuu....

Sofia on puuhaillut tämän pariviikkoisen, ennen uuden työn alkua melkeinpä kokonaan hankkimalla tulevaan kaupunkikotiinsa tavaroita. Hän on vuokrannut pienen huoneen madame Labourilta ja halusi sen kalustamattomana, jotta voisi sinne varastoida tavaroitaan tulevaa omaa kotiaan varten. Huoneessa ei ole keittomahdollisuutta, eikä mitään, mutta Sofia saa käyttää madamen keittiötä -sen minkä hän nyt ylipäätään kokkailee kaupungissa.
Sofia on tuonut huoneeseen sängyn, johon löysi mielestään kivan tilkkupeitonkin. Se ei ehkä ole niin tyylikäs, mutta Sofialle tyylikkyyttä tärkeämpää on viihtyisyys ja kodikkuus. Hän muistelee lapsena mummolan vintillä ollutta kesähuonettaan ja sen pienestä ristikkoikkunasta näkyvää omenapuuta, joka kukassa ollessaan oli niin kaunis ja jonka valkoisena vaahtona kukkivat oksat ottivat melkein kiinni ikkunaan. Siinä pikkuruisessa kammarissa Sofia viihtyi niin hyvin ja siellä oli mummon laittama kaunis sisustus. Mummo oli ompelija ja hänellä oli hyvä värisilmä myös. Sofia ajatteleekin, että hänen kotinsa hengessä pitää olla jotain tuosta vinttikamarista...
Myös vaatekaappinsa, sekä kaksi juuri hankkimaansa nojatuolia Sofia on jo ehtinyt tuoda huoneeseensa. Nojatuoleissa on erilaiset verhoilut, koska Sofia ei osannut päättää, kummasta kankaasta hän pitää enemmän ja päätti siksi ottaa molempia yhden.








Aamukahvit Sofia yleensä poikkeaa juomassa Henryn baarissa. Henry on jo vanha mies ja pitänyt baaria nuoresta klopista saakka. Hänestä ja Sofiasta on tullut ystäviä ja Henry kun on jo aikaisin aamusta baarissaan valmistelemassa päivää, niin Sofia menee hänen luokseen kahville ja usein lounasaikaan myös haukkaamaan jotain pientä. Varsinaisia ruoka-annoksia baarissa ei saa, mutta pikkulämpimiä kyllä.
Viimeaikoina Henry on alkanut puhumaan Sofialle, että pitäisi vähän uudistaa baariakin ja ehkä pitäisi hommata joku nuorempi apulainenkin... alkaa jo ikä painaa, eikä tuo Mariakaan, joka hänellä on silloin tällöin tekemässä vuoroja, ole enää mikään nuori ja varsinkin, kun se Mariakin on nyt alkanut seurustella tuon Yanniksen kanssa, niin ei ehdi enää yhtä usein.
Baarin kasvojen kohotus on Sofiankin mielestä hieno ajatus ja hän lupaakin Henrylle, että hän voi auttaa suunnitelmien tekemisessä ihan ilmaiseksi, noin niinkuin ystävänpalveluksena.
Kun Syyskuu vaihtui Lokakuuksi, Sofia lähti Saksaan työmatkalle pomonsa ja tämän assistentin kanssa ja Henryn baariin ilmestyi iso plakaatti: "Suljettu remontin vuoksi 1-31.10".

Pari viikkoa myöhemmin:
Sofia on palannut työmatkalta kotiin ja kutsunut Iinan iltapäiväteelle vuokrahuoneeseensa.
Sofia on saanut tietää, että Iina asuu lähikaupungissa vanhassa talorähjässä aika ankeissa olosuhteissa ja hänelle on tullut mielestään loistava ajatus, josta hän haluasi puhua Iinan kanssa.
-Niin, nyt kun ollaan tässä kuulumiset vaihdettu puolin ja toisin ja mä oon jo kertonut sulle mun saksanmatkankin juurta jaksain, niin voitais mennä varsinaiseen asiaan, aloittaa Sofia varovaisesti,
- Ai, sä meinaat noita komeita miehiä tuolla alkerran baarissa vai? Nauraa Iina ja viittaa kädellään alapuolelleen... Sofian väliaikaisasunto on baarin yläpuolella ja koko teetuokion ajan alhaalta on kuulunut erilaista paukuttelua ja porakoneen ääniä.
-No en ihan, mutta onhan sekin tietysti kiinnostavaa, että minkälainen tuosta baarista nyt tulee ja onko Henry löytänyt sinne jo baarimikkoa. Tiesitkö muuten Iina, että minä tein suunnitelmat tuon baarin remonttiin? Sain Henryltä luvan päättää myös kalusteista ja seinäpinnoistakin.
-No enpä tiennyt! Eikä sinne ole kyllä mitään näkynyt, kun ne pahvit on ikkunoissa, mutta sen tiedän, että sinne on palkattu uusi työntekijä. Tosi söpö nuori mies ja olen kuullut, että sen nimi on Leevi. Se on ollut siellä jo remppaamassa, mut varsinaisesti se tulee sit baarimikoksi iltahommiin. On kuulemma sarjakuvapiirtäjä se Leevi... tai opiskeleeko se taidekoulussa tai jotain, en mä ihan varmaks tiedä. Mut puhutaan.
-Älä! Mä en oo kuullutkaan, enkä tietenkään oo mitään vielä nähnytkään, kun vasta palasin työmatkaltakin. Tässä nyt menee vielä pari viikkoa ennenkuin pääsen taas aamukahville Henrylle, onkin ollut jo ikävä sitä ukkoa... mutta siis hei, se asia, mistä halusin sulle puhua, on ihan muuta.
-No, kerro.
-Niin, tuota, mitä sanoisit jos muuttaisit sitten myöhemmin tähän taloon asumaan? Ihan omaan pikku asuntoosi?
-Ai tähän vai? Miten niin? Tämän talonhan omistaa se äkäinen madame, joka on sinunkin vuokraemäntä? Miksi minä tänne haluaisin? Näihin vanhoihin synkkiin huoneisiin?
-No siksi, että minä olen ostamassa tätä taloa! Ja aion remontoida koko talon perusteellisesti ja tänne tulisi muutama pikkuasunto sinkuille ja sitten tuohon katutasoon kaksi liikehuoneistoa, toinenhan on tuo Henryn baari ja toiseen sitten tulisi joku muu liike.
-Herran jestas! Sullahan on mahtavia suunnitelmia. Milläs rahoilla -anteeksi vain, mutta oletko voittanut lotossa tai jotain- sinä tällaisia taloja ostelet?
-En oo voittanut, mutta mulla on vähän perintörahoja ja olin aikeissa rakentaa tuohon lähellä olevalle tontille, mutta sitten tulikin tämä mahdollisuus, että madame haluaa myydä talonsa. Heti mulla alkoi raksuttamaan, että mä haluaisin tämän talon ja tänne itselleni pikku kolosen ja muutamille ystäville myös, jotka sattuvat tarvitsemaan. Mieti asiaa Iina. Ilmoittele sitten minulle, mitä ajattelet. Olisi vain niin kivaa jos asuisit tässä lähellä, Eikä tämä sinua sido loppuiäksi, kun vuokralaiseksi minä sinua pyytelen.
-Niin, niinpä tietysti.. alkaa kyllä tuntua houkuttelevalta, mutta minä mietin vielä, lupaa Iina ja alkaa jo tehdä lähtöä.
-Mennäänkö vielä yhdessä vilkaisemaan vähän pahvien välistä tuonne baariin, että minkänäköistä siellä tulee ja ketä siellä puuhastelee? Kysyy Sofia vielä ja Iina suostuu heti.
He laskeutuvat alakerrokseen ja kadulle ja hiipivät baarin ikkunan taakse kurkistelemaan pahvien raoista sisälle. Siellä näkyy kaksi miestä baaritiskin äärellä pitämässä taukoa ja juttelevan jotain.
-Hei, toi on se Leevi, joka on tuolla baarimikon puolella, toi valkopaitanen. Kuiskii Iina Sofialle.
-Oi, onpa söpö jannu, sanoo Sofia.
-Ei, mutta onks Arttukin siellä? Hei, eiks toi oo Arttu?
-Ou mai gaad! Huudahtaa Iina. Mä en kestä. Mä en halua et se huomaa mua... mun pitää heti lähtee nyt.
Ja niin on Iina kipittänyt tiehensä.

Sofia jää mietteissään vielä
katselemaan poikia ja ajattelee, ettei Iinaparka ole varmaan vieläkään päässyt Artusta yli.
Mutta sitten hänen katseensa uppoutuu vielä Leeviin ja hän jää tuijottamaan tätä, kunnes joku ohikulkija tönäisee häntä ja hän havahtuu mietteistään ja palaa sisälle asuntoonsa.




Kahvilan pöydät ovat puupalikoista ja vanerinpaloista kootut. Maalasin ne mustalla ja punaisella akryylivärillä ja tulen vielä lakkaamaan ne jotta ne saavat vähän kiiltoa. Baarituolit ovat pyöreistä eri paksuisista puukapuloista pätkityt (myös istuimet onnistui leikata ihan vain "japaninsahalla" puusta) Päällystin baarituolien istuinosan keinonahalla.
Oikealla olevalla pöydällä on Sofian piirustuslehtiöitä ja värikynäkoteloita, joita printtailin netistä ja liimailin kokoon. Pöytä on nyt tulevan liikehuoneiston puolella, mutta siitä tulee ehkä Sofian ruokapöytä, tai sitten työpöytä. Liikehuoneeseen tulee ehkä muotiliike. Tai sitten kauneussalonki.
Sofian nojatuolit (ylimmäisissä kuvissa) olen näperrellyt kissanruokalaatikoista, vanulevyä pehmusteena ja kangasverhoilu) Kun ostan seuraavan kissanruokapakkauksen (Laz annospussit 12x100 tai Pirkka annospussit 12x100, hyvät laatikot tukevaa pahvia, joista saa melko helposti tuoleja yms) teen taas kaksi tuolia ja jos joku haluaa, niin voin laittaa vaihekuvia tänne blogiin.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Lähtö Facebookista :)

Olen jälleen ollut ilman kameraa jo reilun viikon, mutta toimettomana en. Sofian talosuunnitelmaa olen pähkäillyt päässäni samalla, kun olen ommellut sille ja muillekin "asukkaille" vaatteita. Syksy on jo lopuillaan ja talvea odotellaan Bulevard de la Madeleinellekin ihan milloin hyvänsä. Siispä kaikkien on saatava lämmintä ylleen. Olen löytänyt kivoja kaavoja ja niitä vähän omaan makuuni muunnellen kaikille tulee kivat takit ja hattujakin on tulossa jos jonkinlaisia ja kenkiä ja villapaitoja ja ja ja ... siis intoa piisaa.
Sitä talon tyyliä vain en tunnu osaavan päättää, mutta siihenkin taisi tänään tulla pikkuinen ideanpoikanen, kun eilen illalla TV:n äärellä aloittamani kaksi nojatuolia valmistuivat. Ja kun ne sain valmiiksi, niin samaan syssyyn ompelin tilkkupeiton, vaikken milloinkaan ajatellut Sofialle mitään tilkkupeittoa :) Mutta kuinka hienosti se nyt sopiikaan tuon 30-luvun vaatekaapin (siis kaappi on tehty käyttäen mallina yhtä vanhaa kaappia) kanssa ja nuo uudet nojatuolitkin tukee tyyliä hyvin. Siis tyyliä, joka ei ole mitään tyyliä. Ihan tätä samaa omaa linjaa mitä mun omakin huusholli on, eli sitäsuntätä. *huoh* näillä mennään ja tehdään omannäköistä, sen sijaan ,että otettais jokin tyyli (niinku nyt 60-luku, jota aluksi meinasin) En näköjään voi mitään sille, että tykkään vähän kaikenlaisesta sekalaisesta ja ennenkaikkea väreistä. Joten, aika näyttää, minkälainen Sofian talosta tulee.
Kuvia tulee heti, kun taas saan sen kameran haltuuni -ehkä huomenna.
Mutta varsinainen uutiseni  kaikille lukijoilleni on se, että poistuin tässä yön tunteina kokonaan Facebookista toistaiseksi. Älkää ottako itseenne, please, sellaiset lukijani, jotka olitte kaverilistallani. Mä en nyt vaan jaksa sitä informaatiotulvaa toistaiseksi, enkä sitä että vietän niin paljon aikaa siellä. Olen muutaman kerran ennenkin lähtenyt joksikin aikaa pois ja se on tehnyt ihan hyvää mulle. Päivittelen nyt tätä blogiani, elellen hiljaiseloa vain ja täältähän te sitten minut löydätte ja voitte tosi mielellään jättää kommentteja tänne jne. Pyrin olemaan aktiivinen täällä ja mulla onkin paljon kerrottavaa ja näytettävää nukkekotiasukkaiden elämästä taas pian. Marraskuun alkupuolella saan hankituksi Sofian talon rakennustarpeet ja sitten alkaa pystytys, jota voi seurata täällä. Sitä ennen laitan kuvia kaikista niistä vaatteista ja muusta, mitä olen tehnyt nyt tämän kameratauon aikana.
Niin, olen muuten aloittanut Henryn Baariakin :) Siellä on jo tapetit seinissä ja valot, sekä kalusteitakin. Nikkaroin tuossa reilu viikko sitten kaksi kahvilapöytää ja kolme baarituolia sekä baaritiskin, joka kyllä on vielä hieman vaiheessa. Arvatkaapa, oliko poltteita ottaa jo kuvia mutta kun ei voinut niin ei voinut. :)
Tänne on muuten tullut yksi uusi asukaskin. Se esitellään hetimiten myös, kun saadaan kuvia. Nyt yritän mennä uudelleen nukkumaan, vaikka ei minua kyllä nukuta vieläkään... palaan kun päivä kirkastuu. Kello on nyt puoli kaksi yöllä :)