Sivut

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Helena saa kuulla Emman suunnitelmista

Aamu on valjennut melko kirkkaana ja pienessä pakkassäässä. Selma on herännyt tapansa mukaan aikaisin ja hipsutellut paljain jaloin keittiöön laittamaan kahvin tulemaan. Enää hän ei voi tehdä tulta puuhellaan, kun majatalossa siirryttiin "nykyaikaan" ja vain kaasuhella on enää keittiössä käytössä. Saatiin paljon kaivattua lisätilaa ja puusepältä on tilattu lisää kaappeja leivinuunin jättämään tilaan. Asiakasmäärät ovat lisääntyneet ja ruokatavaraa täytyy varastoida entistä enemmän ja majoitustilaakin piti lisätä, joten kaikki neliöt on otettava käyttöön.
Selma ei kuitenkaan luovu tavoistaan tulla aikaisin keittiöön istumaan keinutuoliin ja mietiskelemään -kahvinkeittohan ei enää paljon aikaa vie, kun kaasuhellalla vesi kiehuu parissa minuutissa- mutta on niin mukava istua siinä omine ajatuksineen, kun kaikki muut vielä nukkuvat ja talo on hiljainen. Pian se kuitenkin täyttyy hälinästä ja äänistä, kun kaikki heräävät ja koko päivän jatkuu touhu ja melu.
Selma on juonut jo kupillisen kahvia ja alkaa suunnitella hiivaleipätaikinan tekemistä. Majatalossa leivotaan kaikki leipä itse ja eniten menee tuota "maalaishiivaleipää", jota Selma on mestari tekemään. On oppinut sen siellä välimeren maisemissa... täällä Selmalla on tuollainen puinen iso "taikinatiinu", johon hän nyt alkaa alustaa taikinaa, kun Helena tulee keittiöön vauva sylissään...
Helena istuu keinutuoliin ja alkaa juttelemaan Selman kanssa. Hän kysyy aluksi, tietääköSelma mitään Emman salaperäisistä touhuista. Helena on vähän ovelan näköinen...

 Selma sanoo vain, että ei hän ole ehtinyt seurailemaan Emman touhuja, kun on joka päivä kädet täynnä aamusta iltaan ja hän kehottaa Helenaakin olemaan puuttumatta toisten asioihin ja antamaan menneitten olla. -Ota siitä kahvia ja lopeta juoruaminen ja ala sitten töihin sinäkin.
Mutta kun Helena vain jatkaa ja kertoo, että hänpä tietääkin aika paljon, niin silloin jo herää Selmankin mielenkiinto ja hän haluaa kuulla mitä Helenalla on kerrottavaa. -Mutta vain, jos kaikki on totta, eikä kuulopuheita! Sanoo Selma topakasti. Tottahan se oli mitä Helenalla oli kerrottavana ja niin naiset ihmettelevät ja päivittelevät, että millä resursseilla Emma muka aikoo perustaa koulun. Tuomas oli kaiken paljastanut Helenalle, mitä Emma hänelle oli kertonut, koska siten ajatteli Helenan rauhoittuvan ja lopettavan kyräilyn Emman suhteen. Olihan oletettavaa, että Emma lähtisi majatalosta heti, kun saisi koulun pyörimään. Luultavasti siellä olisi asunto myös opettajalle -niinhän se yleensä on.
-Ei se tuo Emma niin paha ole, mitä minä aluksi luulin, sanoo Helena yhtäkkiä. -Minun käy sitä oikein sääliksi, kun se raukka on ihan yksin, eikä se saa lapsiakaan koskaan ja minulla on sentään jo nämä kolme, omani ja Tuomaksenkin lapset... tasan ei käy onnen lahjat. 
-Ei niin, huokaa Selmakin ja sanoo, että on hyvä että Helena ymmärtää muitakin ja on antanut Emmalle anteeksi, ehkäpä Helena voisi jopa mennä juttelemaan Emman kanssa asioista.... 
-Ei, sitä minä en voi... ainakaan vielä. Vastaa Helena, nousee ja ottaa kahvia. Hänen olemuksensa on kuitenkin jotenkin vapautunut ja ilo on palannut hänen silmiinsä. Jälleen hänen pulppuava naurunsa kuuluu talossa ja laulunsa käytävillä, kun hän siivoilee ja tekee askareitaan.
Selma jatkaa taikinan tekoa ja jää miettimään Emmaa ja Helenaa ja koko talon asioita. Ehkä tämä kaikki tästä vielä järjestyy.... täytyykin puhua sen Emman kanssa. Tuo alimman kerroksen tyhjä tila.... sehän sopisi kyllä erinomaisesti opetustilaksi ja Emma voisi ehkä sittenkin jäädä tänne asumaan kokonaan ja Tuomaksen lapsetkin pääsisivät tähän kouluun ja.... näihin mietteisiin Selma jää ja työt jatkuvat sekä remonttipuolella, että asiakaspalvelussa. Joulu lähestyy...



tiistai 10. joulukuuta 2013

Mitä kuuluu Sandralle ja Henrikille?

Eipä ole tullut pitkään aikaan kerrottuakaan barbitalon kuulumisia. Ja siellähän sitä vasta tapahtumia on ollutkin, vaikka minä en ole ollut paljon missään tekemisissä heidän kanssaan. Tai no, senverran, että revin tuossa syksyn mittaan jälleen kerran tapetit kahden huoneen seinistä ja lattiatkin molemmista. Se on nääs sillälailla, että mitä enemmän näiden talojen kanssa tässä värkkää, niin sitä kriittisemmäksi tulee oman työnjälkensä suhteen, eikä aiemmin hyvältä tuntunut ratkaisu enää olekaan mitään ja sitten pitää taas muuttaa kaikki... *syvä huokaus*

No, en nyt ala esittelemään repimiäni kohteita, enkä taloa sinänsä lainkaan, mutta on oikeus ja kohtuus, että tämäkin pikku perhe saa vähän "julkisuutta" välillä.
Niin, siis tämä pari, Sandra ja Henrik onkin päässyt yllättämään meidät kaikki, kun ovat saaneet olla "oman onnensa nojassa" jo pitemmän aikaa.
He asuvat "Kaappitalossa" Bulevard de la Madeleinella, muutaman korttelin päässä majatalosta. Asunto on ihan liiian pieni ja vaivalloinen sisustaa ja haaveilenkin koko ajan suuremmasta talosta heille.

















Pikkuhiljaa tähänkin perheeseen on kertyntyt tavaroita, joita olen silloin tällöin ostellut Facebookin nukkekotikirppikseltä.
No niin, jospa sitten muutama kuva niistä tavaroista, joita heille on viimeaikoina hankittu.
Aloitetaan vaikka ihan viimeisimmästä. Eilen posti toi pussillisen keittiötarvikkeita. Näitä ei ole vielä edes järjestetty keittiöön, kun se on kuin pyörremyrskyn jäljilta niiden kahden remontissa olevan huoneen johdosta.
Tämä kuva on saattanut olla esillä jo aiemminkin, mutta laitan sen nyt kuitenkin. Sain alkusyksystä ystävältäni paketin, jossa oli kaikki nämä astiat ja vielä muutakin. Loistavaa, ihanaa, tykkään näistä tosi paljon.

 Yllätys yllätys; Sandralla ja Henrikillä on vauva! Eikä vain vauva, vaan myös parivuotias tytötyllerö! Mitä mitä? Missä välissä nämä on tehty? Nooh, saduissa ja tarinoissa aika on aika suhteellinen käsite -niinkuin se muuten on ihan oikeastikin- ja niin nyt vain on, että tarina näiden kahden osalta on edennyt meidän sitä huomaamatta aimo harppauksin eteenpäin. Nyt tästä eteenpäin tämä on nelihenkinen perhe ja osa remonttia on juurikin lastenhuoneen perustamista ja sen sellaista. 
 Mutta esitelläänpä lapsukaiset: vanhempi lapsi on tyttö, 2,5 v ja nimeltään  Sofia. Hänellä on kuvassa serkultaan Pialta peritty mekko, koska en ole ehtinyt tehdä Sofialle yhtään omia vaatteita, sen enempää, kuin pikkuveikka Sebastianillekaan, joka on puolivuotias pojanpallero. Tämän vauvan ostin myös hiljattain nukkekotikirppikseltä. Enempää lapsukaisia en halua tähän perheeseen, enkä ehkä noihin muihinkaan... Henrikin sisarella Lenallahan on kaksostytöt Pia ja Petra jo ennestään.



Että tallaisia uutisia barbitalosta, jota lähen nyt myös päivittämään kiireellä kohti joulua, jota siellä kovasti valmistellaankin. Viimeisimpiin hankintoihin kuuluu myös nämä keittiöastiat, joita myöskään ei ole vielä esitelty aiemmin,  vaikka ne ovat tuolla olleet jo jonkin aikaa... 
Näihin näkymiin ja näihin tunnelmiin ja pian palataan myös tämän talon touhuja kertomaan. Sormet syyhyävät jo tekemään vauvalle vaatteet ja Sofialle mekkoja :)





lauantai 7. joulukuuta 2013

Tunnelmakuvia majatalosta

Jättäkäämme hetkeksi majatalon väki draamoineen ja katsokaamme sensijaan, miten he kaikessa epäjärjestyksessäänkin ovat kuitenkin saaneet ympäristöönsä jonkinlaista järjestystä :)
Kaikki, mitä majatalossa ja majatalon väelle tapahtuu, johtuu aina jostakin todellisesta jonka sitten nivon tähän tarinaan, jotta muutoksiin olisi jokin selitys. (kaikki draamat siis johtavat lopulta minuun ja minun ailahtelevaan mielenlaatuuni)
Senverran viittaan kuitenkin viimeaikaisiin tapahtumiin majatalossa ja Estherin ja Iken lähtöön, että tämä ensimmäinen kuva kertoo pienen osan tilanteesta. Siinä Unto, joka meni aivan shokkiin tapahtumista on jo hieman pystynyt jäsentämään tapahtunutta ja on menossa Emman luo hakemaan lohtua, aivan niinkuin on itsekin lohduttanut Emmaa paljonkin viimeaikoina... ehkä tuo Estherin lähtö ei loppupeleissä olekaan Unton mielestä niin traaginen käänne hänen elämässään. Kukapa tietää...
Emma on muuttanut kerrosta alemmaksi pikkuruiseen kammariin, jonka seinät tapetoin uusiksi eilen aamulla. Sitten aloin kuuntelemaan että majatalossa naksuu jokin pitkin päivää ja illalla asia selvisikin. Tuo seinä, joka on sängyn ja kaapin takana, irtosi napsahdellen. Ehkä tuo tapetti kuivuessaan kiskoi biltematikut, jotk olivat siis vain liimalla ja vain molemmista päistään kiinni. Tämä talohan on rakennettu vanhaan Lundia-kirjahyllyyn, joka on siis sellainen varastohyllyn näkönen häkkyrä. No, nyt menee sitten seinä taas kokonaan uusiksi. Eilen, siis itsenäisyyspäivänä, kun katselin "linnan" juhlia, niin askartelin myös kaksi sänkyä majataloon ja toinen on tuo, jossa Emma nyt loikoilee pelkällä patjalla, kun lakanat ja päiväpeite vielä jäi puuttumaan.

Minä pidän tiloissa ehkä kaikkein eniten siitä, miten valot ja varjot luovat tunnelmia ja nämä seuraavat kuvat ovat vain pieniä tunnelmakuvia, kuten otsikkokin kertoo. Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen, koska oli ilta ja hehkulamput vain tavallisia kuuskytvattisia, enkä halunnutkaan liian kirkkaita valoja, mutta sehän sit tietenkin tietää kohinaa kuviin.
Keittiöön on saatu pikkuisen enemmän tuota pikkutavaraa jo, kuin muihin huoneisiin. Viimeisimpinä hankintoina on tullut noita posliinikannuja parikin kappaletta ja tykkään niistä tosi lujaa. Kuten myös tuo punottu pikkuruinen kori pöydällä on kiva. Kaikki tällainen tavara, kuten tuo elintarvikehyllykin seinällä, ovat nukkiskirpulta. Astiakaapin lautaset ja mukit olen tehnyt itse pojanpoikieni kanssa jo loppukesästä, mutta vasta hiljattain maalasin niihin "kultareunukset" ja lakkasin ne. Ne on dasmassasta.
Kaapin päällä on mun lemppariastiat, eli espressopannu ja kupit. Ne kyllä saattavat lähteä täältä Kaarinan taloon, sitten kun sinne yleensä pääsee muuttamaan. Kahvimyllyn olen saanut eräältä ystävältäni.













Keinutuoli
uunin edessä
on Selman
lempipaikka
aamuisin, kun hän tulee ensimmäisenä keittiöön ja tekee tulen hellaan ja keittää ison pannullisen kahvia majatalon väelle. Siinä hän istuu lämmittelemässä ja mietiskelemässä aina kun ennättää.
Oikealla on kuva keskeneräisestä takasta. Sehän meni siis kokonaan uusiksi, kun yritin sitä ekaa versiota, joka oli kulmatakka, maalata spraymaalilla, joka söi takan melkein kokonaan. :) ammottavia reikiä ja takka pilalla.
No, mutta eipä mittää... koko salihan meni uusiksi -tai siis, entinen olohuone muuttui koko kerroksen levyiseksi saliksi ja tämä takka on nyt sitten lähes keskellä pitkää seinää jakamassa huoneen kahteen "päähän". Tähän takan eteen tulee kahden tuolin ja shakkipöydän (ei tuo kuvassa näkyvä pinkki hökötys, vaan tilaan myöhemmin) oleskeluryhmä, jossa talon innokkaat shakinpelaajat, Tuomas ja Unto voivat iltaisin pelailla. Takan reunalla on Helenan rakastama "hevosveistos", kuten ehkä muistatte, Helena on hevostyttöjä, aiemminhan hän oli hevostenhoitajana hevostilalla.
Ja tässä sitten suuren salin vasen pääty, jossa naiset usein istuvat iltaisin käsitöineen tai muotilehtiä selaamassa tai kirjoja lukemassa. Verhoilijakin on näemmä käynyt jo laittamassa noihin tuoleihin nyörit, mutta hänellä ei kai sitten ollut tarpeeksi yhtä sorttia, kun on laittanut eri väristä jokaiseen... Tuo seinä kyllä kaipaa niitä tauluja myös.
Tadaa! Saatiinhan sinne ikkunaankin edes jonkinlaiset verhontapaiset eilisen päivän aikana. Harmittaa vain se, että tuo pitsiverho on lyhyttä sorttia, kun aikomukseni oli laittaa sivuille pitkät tummanpunaiset tai vihreät samettiverhot (kunhan löydän sopivan ohutta sileää samettia) ja en oo nyt sitten varma, että sopiiko nuo lyhyet verhot tuohon keskelle, vai pitäisikö niidenkin olla pitkät. Sen näkee sitten, meneekö vaihtoon, mutta niinkauan nuo saa olla tuossa. Tämä kuva on otettu vähän kirkkaammassa valossa ja heti tunnelmalliset varjot ja pehmeys jää pois... :(




torstai 5. joulukuuta 2013

Uusia kalusteita ja suurta draamaa jälleen

Joulu lähestyy ja majatalon Selmalla on alkanut stressi kasvaa tämän hurjan remontin myötä. Ottikohan hän nyt liian suuren palan purtavakseen, kun näin suurisuuntaisiin muutoksiin ryhtyi näin tulenarassa tilanteessa missä eletään, hän pohtii, mutta ei auta kuin puskea eteenpäin, kun on kerran aloittanut.
Eräänä päivänä, kun miehet ovat tapiseerauksen loppusuoralla suuressa salissa (Selma perusti keskikerrokseen "suuren salin" joka toimii majatalon väen, sekä vieraiden oleskelupaikkana ja ruokasalina) Selma lähtee Helenan kanssa kaupunkiin kalusteostoksille. Pitää saada suureen saliin sohvakalusto ja tuoleja sun muuta ja monesta vierashuoneestakin puuttuu yhtä ja toista.
Kaupungissa on eräs hyvä huutokauppakamari, jossa on tänään huutokauppa ja sinne Selma ja Helena nyt suuntaavat kulkunsa. Aikamoista melskettä kaupankäynti siellä olikin ja taistelu kalusteista oli kova. Monella muullakin näytti olevan puutetta huonekaluista, mutta Selma sai kuin saikin huudettua jopa kaksi sohvakalustoa ja Helena huusi itselleen konsulinnan vanhan kahvikaluston. Siinä ei tosin ollut kuin neljät kahvikupit, mutta kun se oli niin kaunis ja Helena ajatteli, että se voisi olla vaikka hänen ja Tuomaksen perheen oma.
Tyytyväisenä naiset lähtevät huutokaupasta etsimään kuorma-ajuria, jotta otstokset saadaan kotiin.
Kotona niitä sitten soviteltiin ja mallailtiin moneen malliin.
Ensin suuren salin oleskelupäätyyn kokeiltiin tätä vaaleampaa kalustoa. Se sopiikin kyllä melko hyvin, mutta sitten Helena huomaa, että tuon kankaan värit sopisivat niin hienosti myös hänen ja Tuomaksen uuteen, entistä isompaan makuuhuoneeseen, joka olisi samalla heidän yksityinen oleskelutilansa, joten tätä kalustoa päätettiin sovitella myös sinne ja haettiin tähän tilaan se toinen huutokauppalöytö.
(molemmat kalustot askartelin tässä muutaman viimepäivän aikana, eivät niin täydellisiä, mutta omatekemiä ja kelpaavat hyvin.)


Toinen kalusto on aivan saman mallinen, kuin edellinenkin, mutta se on väriltään viininpunainen. Siitä puuttuu nyöritykset saumoista mutta Selma on jo pyytänyt erään verhoilijan tulla laittamaan kalusto tiptop kuntoon pikapuoliin. Myös pienet jalat laitetaan sohvaan ja tuoleihin, ne kun ovat aikojen saatossa vissiin katkeilleet ja hävinneet. Selma saikin tämän kaluston todella halvalla, oli ainoa huutaja. Selma huomaa nyt, kun kalustoa mallaillaan paikoilleen, että miehet ovat tehneet vähän huolimatonta työtä tuon tapetoinnin kanssa... ikkunan alla seinässä on aikamoisia ryppyjä. Hän komentaa miehiä korjaamaan virheen. Saa nähdä, onko Selmalla auktoriteettia tähän, miehet kun alkavat olla aika väsyneitä jatkuvaan remontoimiseen.
No niin, tuumii Selma, sitten  vain verhoja laittamaan ikkunoihin ja hakemaan kirjat vintiltä laatikoistaan tuohon vitriinikaappiin, niin pääsevät majatalon vieraat jo tänään istuskelemaan tähän olo/kirjastonurkkaukseen ja lueskelemaan talon kirjoja...

(mutta niistä seuraavassa postauksessa, koska verhot ovat vielä ompelematta ja kirjat sitomatta. Myös nuo vihreät villamatot, jotka ovat askarteluhuopaa, tulen kirjailemaan kuviollisiksi ja tuo arkkupöytä vaihtuu toiseen, enemmän 30-40 lukua muistuttavaan )

Seuraavaksi Selma ja Helena käyvät lastenhuoneen kimppuun. Se on saatava täysin kuntoon siksi, kunnes lapset tulevat sisäoppilaitoksesta joululomalle. Se onkin heille suuri jouluyllätys. Tapetit on vaihdettu ja sängyt ovat saaneet uudet peitteet ja paljon muutakin...
Mutta ennenkuin naiset siirtyvät sinne niin Helena kattaa uudet kahvikuppinsa kokeeksi salin pöydälle ja kutsuu Selman, Tuomaksen ja Untonkin kahville. Estheriä ei näy talossa ja Ikekin on vissiin mennyt käymään toisella työmaallaan Lundien talolla. Emma on taas tavanomaisilla salaperäisillä retkillään. Mitähän sekin oikein puuhaa, miettivät naiset, mutta eivät puutu Emman tekemisiin, koska tämä maksaa hyvin asumisestaan majatalossa.
Helenan uusi kahviserviisi :)
Kun he neljä ovat juoneet iltapäiväkahvit ja menneet kukin taas omiin askareisiinsa, saapuu Emma kaupungilta ja on näemmä ostanut uuden talvitakin ja hatun. Niin ja näyttääpä hänellä olevan uusi kaulahuivikin...

ILLALLA, kun kaikki ovat uurastaneet, kukan minkin huoneen kimpussa ja kokoonnutaan syömään, vieraat talon suureen saliin ja oma väki keittiöön, niin huomataan, että Estheriä ei näy vieläkään. Myös Ike on poissa, huomaa joku. Heitä etsitään joka paikasta ja kun Selma käy vielä omassa huoneessaankin, mistä hän nyt kuitenin viimeksi heitä odottaa löytävänsä, hän huomaa yöpöydällään kirjeen.

"Rakas sisareni Selma"
"Olen lähtenyt. Enkä palaa. Rakastan Ikeä ja hän minua, emmekä voineet enää sitä salata ja peitellä. Emme halua teille kenellekään mitään pahaa, mutta tiedän, että tämä tulee aiheuttamaan tuskaa monelle. Jälleen kerran. En kuitenkaan voi tehdä vastoin sitä, mitä sydämeni sanoo. Ike on minun kohtaloni ja sielunkumppanini.
Unto on hieno mies ja me olimme yhdessä kauan, lapsesta saakka ja siksi kai me kasvoimmekin, ensiksi yhteen ja sitten erilleen. Pidä sinä Untosta huolta jos voit ja anna minulle anteeksi jos voit.
 En ota mitään muuta mukaani, kuin vähän vaatteita. Jätän sinulle tuohon sängylle tuon uusimman kauniin harmaan leninkini, josta niin paljon pidät. Toivon teille kaikille vain parasta ja majatalolle menestystä. Minä en voi tässä tilanteessa tehdä sen hyväksi mitään. Saatte pitää kaiken minun osuuteni Unton kanssa yhdessä. Minä olen nyt onnellinen ja toivon, että kaikki tekin siellä majatalossa löydätte onnen ja rauhan ennenpitkää. Voikaa hyvin, älkääkä olko minulle katkeran vihaisia. Se syö vain teidät sisältä päin. Sinun sisaresi Esther."

Selma istuu typertyneenä sängyn laidalla ja hypistelee Estherin siihen jättämää mekkoa käsissään. -Lähtenyt. Lähtenyt noin vain? Jättänyt kaiken? Ja sen mustan miehen kanssa? Voi Esther, sisko sisko....
Ilta pimenee, Selma vain istuu ja istuu huoneessaan .... muut syövät ja seurustelevat vieraiden kanssa alakerrassa.
Viimein Selma nousee ja lähtee laahustamaan alakertaan. Hänen on kerrottava tämä muille.

torstai 28. marraskuuta 2013

Remontti käynnissä majatalossa

Neljä päivää on kulunut siitä, kun Selma esitteli suunnitelmansa talon väelle. Aluksi kaikki olivat jyrkästi sitä mieltä, että niitä ei voida toteuttaa. -Ja millä rahalla Selma luulee, että kaikki nämä suurisuuntaiset suunnitelmat muka maksetaan? -Hajottaa nyt koko talon tähänastinen järjestys ja ... ei ei ei... keittiökin muka alakertaan? -Leivinuuninko se Selma meinaa ottaa tuosta vaan selkäänsä ja kantaa kaksi kerrosta alemmas? Kaikki ovat kauhuissaan....-Ja mikä uusi, isompi salonki?
 Eiköhän nyt ole parempi, että Selma ottaa vaan sen käsiveskansa, joka hänellä oli tullessaan (muutahan hänellä ei ollut, kun matkalaukku on edelleen teillä tietymättömillä) ja ostaa paluulipun sinne S. Marinoon!! Täällä jatkuu elämä kuin ennenkin! Tai ... siis ... ainakin melkein niinkuin ennen.... (Muutaman mielestä Emmakin saisi lähteä)

Joopa joo, mutta eihän Selmaa noin vain lannisteta. Sen minkä hän on päättänyt toteuttaa, sen hän tekee. Toisin kuin hänen ( lepsu?) sisarensa, joka vain riutuu ja huokailee ja voivottelee.
Ja nythän on sitten tilanne tämä, että neljä päivää talossa on uurastettu muutosten kimpussa ja kukaan ei ole pahemmin ehtinyt miettimään henkilökohtaisia tragedioitaan.
Miehet pantiin purkamaan leivinuuni ja kaupungin paras muurari hommattiin paikalle kokoamaan se uudelleen kaksi kerrosta alemmaksi.

 Entisestä keittiöstä on rakentumassa talon "päämakuuhuone", joka tulisi talon isäntäväelle (Helenalle ja Tuomakselle, ajattelee Selma) ja sen vieressä oleva salonki/ruokasali jaettaisiin väliseinällä kahtia ja saadaan kylpyhuone, (talossahan ei vielä sellaista ollutkaan, vaan jokaisessa huoneessa oli pesuteline ja keittiöstä tuotiin aamuisin kuumaa vettä vieraille) sekä yksi makuuhuone, jonne Selma aikoo siirtää Iken.
Ylin kerros, jossa on vain vieraille tarkoitettuja huoneita, on saanut olla rauhassa, Iken huonetta lukuunottamatta, joka jo tapetoitiin uudelleen lapsia varten. Ike saa sitten Lundien huoneen, näiden muuttaessa takaisin omaan taloonsa sen remontin valmistuttua.
 Emma on tapansa mukaan ollut paljon poissa talosta, vain yöt hän on nukkunut sinisessä kamarissa. Mitähän kummaa hänellä on tekeillä?
Emman huone on päivin aina hiljainen... mitähän Emma suunnittelee?
 Ike on auttanut remontissa ja pysynyt hyvin tilanteen tasalla tapahtumista. Mutta kenen kanssa Esther tässä seuraavassa kuvassa juo espressoa? Vain jalkoja näkyy Estheristä, eikä kaverista sitäkään... mutta kuten niin usein viimeaikoina, juttukaveri on Ike.



Selman suunnitelmat ovat kyllä hyviä ja talosta tulee entistä ehompi, mutta ei kaikki silti mene aivan hänenkään piirustustensa mukaan. Eräänä iltana Emma yllättäen pyytää Tuomasta kahville kanssaan salonkiin, kun se on tyhjä. Hän pyytää aluksi anteeksi aiheuttamaansa kohua ja sanoo haluavansa kertoa ensimmäisenä Tuomakselle siitä, mitä hän on päättänyt tehdä.
-"Tiedän, että te kaikki täällä olette ihmetelleet sitä, miksi minä jäin tänne. Ja millä rahalla elelen, kun en palannut opettajaksi siihen kouluun, josta lähdin syysloman aikaan tänne. Myös minun kalliita vaatteitani on kummasteltu ja varmaan moni miettinyt, miten nekin olen pystynyt pienellä opettajattaren palkalla hankkimaan". Emma aloittaa. "Haluan nyt paljastaa sinulle, että minulla oli jo tänne tullessani suunnitelmat tulevaisuuttani varten -joihin sinäkin siis kuuluit- (Emma hymyilee hiukan surullisesti) mutta onneksi toinen osa suunnitelmaani on edelleen mahdollista toteuttaa ja se on tämä; minä olen perustamassa tänne yksityiskoulua."
."Mitä ihmettä"! Huudahtaa Tuomas, "Yksityiskoulua, millä rahalla sinä sellaista voit tehdä"?
-"No, odotas, kun kerron, mutta et saa paljastaa kenellekään muulle tätä, lupaatko"?
-"No, hyvä on".
-"Minä sain jokin aika sitten ison perinnön amerikasta, isotädiltäni, joka oli myös opettaja -neiti-ihminen, niinkuin minäkin- ja testamentannut kaiken minulle. Ehtona oli, että minä perutan hyvän koulun jonnekin, mistä sellainen puuttuu".
Tuomas on aivan ihmeissään, mutta kun Emma jatkaa suunnitelmiensa kertomista, se alkaa kuulostaa Tuomaksen mielestä todella hyvältä. Sittenhän  hänenkin lapsensa voisivat tulla kotiin asumaan, eikä tarvitsisi pitää heitä kalliissa sisäoppilaitoksessa kaukana kotoa.
-"Niin, että et sinä nyt sitten minusta lopullisesti pääsekään", sanoo Emma lopuksi ja he molemmat nauravat ja päättävät, että ollaan ystäviä, ei muuta. Emma sanoo toivovansa Helenalle ja Tuomakselle pelkkää hyvää, eikä ikinä enää aio tulla heidän väliinsä. Hän vain niin kovasti toivoi pääsevänsä perheenäidiksi, joka oli aina ollut hänen unelmansa, mutta kai hänen täytyy sitten alkaa toteuttaa toista unelmaansa ja panostaa tuohon viulunsoittoon entistä enemmän... ties vaikka konserttejakin joskus...

Ja niin jatkuu remontointi ja asioiden oikealle tolalle lutviutuminen pikkuhiljaa majatalossa. Siellä täällä käydään kahdenkeskisiä keskusteluja ja tehdään päätöksiä.... Useimmat vanhassa pikkusalongissa, jonka takanreunalla Selman tuoma flamencotanssijatar kuulee ja näkee kaiken ja tanssii elämäntanssia jokaiselle....
Selmatädin figuuri takan reunuskella:)


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Selma ottaa ohjat käsiinsä

Heti saapumistaan seuraavana päivänä, istuttuaan sitä ennen myöhään yöhön Estherin kanssa kuuntelemassa tämän selostusta talon tapahtumista, Selma alkaa tehdä suunnitelmia. Aivan aluksi hän tarkastaa koko talon vihko ja kynä kädessään ja merkkaa ylös kaikki näkemänsä epäkohdat ja kuluneet paikat. Hänhän on tottunut mannermaiseen loistokkuuteen (!!!???) ja tämä pieni majatalon rähjä alkaa näyttää hänen silmissään siltä, että se pitäisi kasata kokonaan uudelleen.
Mutta, kun hän saa kaiken ylös vihkoonsa, hän kuitenkin päättää, että tärkein seikka nyt on saada ihmisten asiat oikealle tolalleen. Eihän se nyt vetele, että täällä henkilökunta kulkee kuin haamut ja tunnelma on kuin hautajaisissa. Ei, nyt täytyy tulla muutos!
Aluksi hän tutustuu Helenaan ja heillä kemiat kohtaavatkin välittömästi. Heissä on jotain samaa välittömyyttä ja suorasukaisuutta, joskin Helena on kokematon maalaistalon kasvatti ja Selma maailmannainen. Mutta jo pian Selmalla näyttää olevan Helenan kihlajaismekko yllään... hänen omat matkatavaransa eivät ole vieläkään saapuneet ja hän on lainaillut Estherin vaatteita. Helenalla on kuitenkin enemmän hänen tyyliinsä sopivia mekkoja ja Helena antaa Selmalle mielellään lainaksi vaatteitaan. Selma lupaa auttaa Helenaa tässä vaikeassa Emma asiassa.
Selma keittää aamukahvia ja Helena katselee keittiön ikkunasta viereisellä tontilla olevaa taloa mietteissään. Naiset ovat jutelleet pitkään ja Selmalla alkaa olla jo suunnitelma päässään Emman ja Helenan tilanteen ratkaisemiseksi. Mutta sitä ennen täytyy vielä tarkkailla tilannetta ja sitä, miksi nuo miehetkin näyttävät kaikki olevan kuin "maansa myyneitä". Ikekin, vaikka on vain talon vuokralainen, eikä hänellä pitäisi olla osaa eikä arpaa näissä sotkuissa... vai onko sittenkin?

"No niin, nyt juodaan kunnon kahvit ja sitten aletaan päivän puuhiin, eihän se nyt sovi, että näytetään kaikille ihmisille kuinka onnettomia täällä ollaan. Eihän tänne kohta halua kukaan tulla"! Pulputtaa Selma.
"Sitäpaitsi, mikä ihmeen majatalon nimi se tuollainen "Yksinäisten Sydänten Majatalo" on? Minä en ainakaan haluaisi sellaiseen asumaan -tunnustaa nyt suoralta kädeltä olevansa niin yksinäinen"!
"Mutta ethän sinä olekaan", vastaa Helena ja toteaa samaan hengenvetoon, että heillä on koko ajan talo täynnä, joten kai niitä yksinäisiä sydämiä sitten on paljon ... ja kohta varmaan hänkin.... Johon Selma topakasti toteaa, että höpsistä ja nyt tuollaiset puheet saa riittää ja aletaan töihin.

MYÖHEMMIN ILTAPÄIVÄLLÄ...

Majataloon on saapunut lähetys puusepältä. Uusi, isompi ruokasalin pöytä on tullut ja se on todella hieno kaikkien mielestä. Vain nuo entiset tuolit eivät oikein sovi sen kanssa enää. Tuomas ja Unto istuvat salongissa pohtimassa tuoliasiaa ja sitä, milloin saataisiin ne taulut sieltä kehystämöstä kun ne vietiin uudelleen kehystettäviksi ja seinät ovat nyt niin tyhjän näköiset. Kumpikaan ei tohdi ottaa puheeksi Emmaa, vaikka molemmat ajattelevat häntä miltei lakkaamatta. Tuomas toivoo, että Emma lähtisi majatalosta, jotta hänen ja Helenan välille tulisi kunnon sopu, eikä hänen tarvitsisi väistellä Emmaa. Mutta miksi Unto ajattelee Emmaa? No, hänkin tavallaan toivoo, että Emma lähtisi, mutta vielä enemmän hän toivoo, että Emma ei ainakaan lähtisi kovin kauas. Niin, Unto parka on huomannut, että siinä, kun hän on tukenut Emmaa sen kauhujen yön jälkeen ja viettänyt paljon aikaa tämän kanssa, hän on korviaan myöten rakastuntut Emmaan! Unto on aivan tuskissaan, eikä tiedä mitä tehdä. Estherkin on huomannut hänen olevan poissa tolaltaan ja vaikka on sitä itsekin, on yrittänyt kysellä Untolta mikä tällä on. Esther itse on sensijaan hakenut tukea ja lohtua Iken kammarista. Käynyt siellä asioimassa milloin mistäkin syystä ja silloin kun Ike oli kovassa flunssassa, Esther hoiti häntä ehkä hieman liiankin innokkaasti... Nyt Ikekin on kuin tulisilla hiilillä kaiken aikaa ja seuraa Estherin liikkeitä muilta salaa. Koko talo kuhisee jännittynyttä tunnelmaa ja Emma vain kulkee salaperäisenä talossa ja kaupungilla, eikä ilmoita milloin on lähdössä majatalosta. Mutta jotain hänellä on kuitenkin tekeillä.

ILLALLA, kun kaikki istuvat salongissa, Selma tulla tupsahtaa vihkonsa ja kynänsä kanssa paikalle ja ilmoittaa, että nyt saa sitten kaikenlainen kyräily ja huokailu loppua tässä talossa ja aletaan tekemään muutoksia. Työ on paras lääke kaikenlaiseen haihatteluun ja sydänsuruihin, hän tuumii ja alkaa tehdä selkoa suunnitelmistaan. Eivätkä ne suunnitelmat mitään ihan pieniä olleetkaan ...


torstai 21. marraskuuta 2013

Selmatäti saapuu

Esther raukka on niin järkyttynyt talon tapahtumista, että hän melkein sairastuu. Hän joutuu viettämään paljon aikaa vuoteessa, koska ei jaksa osallistua mihinkään. Unto on ollut hänen vahva tukensa ja turvansa aina ennen, mutta nyt näyttää Untokin olevan poissa tolaltaan...
Esther kirjoittaa pitkän kirjeen sisarelleen selmalle, joka oli jo lapsena paljon tomerampi häntä ja isosiskona muutenkin piti huolta Estheristä. Selma tosin asuu nykyisin kaukana San Marinossa, mutta voisi kai hän edes kirjeitse hieman neuvoa Estheriä, miten pääsee yli tästä järkytyksestä.
Eräänä aamuna, kun ilma oli viilentynyt niinpaljon, että sade alkoi tulla lumena ja valkoisia pieniä hiutaleita leijaili alas maahan, Esther oli aikeissa lähteä senverran ulos kävelemään, että veisi Selmalle kirjoittamansa kirjeen postiin. Mutta kun hän pääsi majatalon ulko-ovelle ja oli vähän lakaissut lunta portailta, hän kuuli ajotieltä auton ääntä ja samassa jo iso musta taksi kaarsikin pääoven eteen. Esther katsoi kummissaan, että kuka sieltä tulee, kun ketään vierastakaan ei odotettu -saattoihan niitä kyllä tulla yllättäenkin- .... mutta tämä ylväs nainen, joka autosta nousi,  jossain omituisessa puvussa, olikin hänen sisarensa Selma!
-"Herraisä"!! huutaa Esther ja juoksee Selmaa vastaan. Minä olin juuri viemässä kirjettä postiin -sinulle!

Sisarusten välillä oli ilmeisesti hyvin vahva telepaattinen yhteys ja Selmalle oli tullut tunne, että nyt pitää lähteä katsomaan mitä sille pikkusiskolle kuuluu. Että kaikki ei nyt ole oikein hyvin. Ja tässäpä Selmatäti nyt sitten on koko komeudessaan. Asuinpaikkansa kansallisessa asussa. (Joka tosin vielä samana päivänä vaihtui Estherin kaapista haalittuihin tilapäisvaatteisiin, koska Selman matkatavarat olivat hävinneet matkalla)





 Selma ja Esther ovat hyvin toistensa näköiset. Esther vain on pienempikokoinen. Selma on päättäväinen ja maailmaa nähnyt neiti-ihminen, joka on tullut panemaan sisarensa asiat järjestykseen :)




tiistai 19. marraskuuta 2013

Viikkoa myöhemmin...

On kulunut viikko siitä, kun Helena ryntäsi Emman huoneeseen ja pyörtyi, ennenkuin ehti suutaan avata. Tuomas oli juossut hänen perässään yläkertaan ja kantanut pyörtyneen Helenan huoneesta heidän omaan makuuhuoneeseensa.
Oli ollut hetken aivan hiljaista koko talossa. Esther ja Unto olivat istuneet edelleen takan äärellä olohuoneessa ja lapset katselleet satukirjojaan keittiössä.

 Ike loikoili omassa huoneessaan jonka tapetit hän oli päivällä poistanut aloittaakseen aamulla uudelleen tapetoinnin. Hänen huoneensa oli yhden huoneen päässä Emman huoneesta.

Yhtäkkiä alkoi tapahtua. Kauheata kolinaa ja kirkumista ja huutoa. Juostiin... mentiin ... tultiin ... huudettiin. Sitten taas hiljeni. Esther ja Unto pelästyivät, että mitä täällä tapahtuu ja Unto oli juossut kiireesti yläkertaan ja kohdannut siellä vitivalkoisen ja vapisevan Emman, jota oli riepoteltu hiuksista ja lyötykin, koska ohimolta valui verta. Tuomasta ja Helenaa ei näkynyt missään, mutta Ike oli tullut myös huoneestaan ja yhdessä he veivät itkevän Emman tämän huoneeseen ja hoitivat hänen ruhjeensa ja tyynnyttelivät häntä.
Ike oli mennyt sitten etsimään ystäväänsä Tuomasta ja löytänytkin tämän Helenaa rauhoittamasta. Sitten Ike oli lähtenyt katsomaan miten Esther jaksaa ja tämä oli ollut myös niin järkyttyntyt, että oli lähtenyt ilman takkia ulos kävelemään. Kaikki oli siis aivan sekaisin ja monia muitakin vieraita oli tullut huoneistaan katsomaan, että mikä oli hätänä ja oliko kenties talo tulessa ja pitääkö lähteä ulos yöhön.

Mutta ei talo ollut tulessa, vain Helena oli. Hän oli saanut totaalisen raivokohtauksen herättyään pyörtymistilastaan. Heitellyt ensin lautasia lattiaan juuri päivällä järjestämästään astiakaapista. Rynnännyt jälleen yläkertaan Tuomas perässään ja käynyt Emman kimppuun. Tuomas oli saanut hänet kuitenkin irti ja vienyt alakertaan. Siellä he olivat jatkaneet huutoa ja melskaamista vielä niinkauan, että Unto kävi sanomassa heille, että jos he eivät voi selvitellä asioitaan normaaliäänellä, niin on viisainta kai sitten lähteä talosta muualle riitelemään. Tämän jälkeen äänet hiljenivät ja muuttuivat Helenan itkuksi.

Vaan, kun aamunkajo oli noussut taivaanrannalle ja kukko jossain kiekunut, heräsi majatalo jälleen rauhoittuneena ja hiljaisena -ehkä tavallista hiljaisempana uuteen päivään. Helena kulki silmät turvoksissa ja toimitteli askareitaan ja välillä itkeä tirskautti. Tuomas oli puhunut hänelle pitkään yöllä ja vakuutellut, ettei todellakaan ollut jättämässä Helenaa Emman vuoksi ja oli juuri tästä Emmasta halunnut puhuakin Helenalle aiemmin silloin illalla, kun oli pyytänyt Helenaa ulos. Sitä hän ei kieltänyt, etteikö ollut kuiskinut Emman kanssa ja etteikö ollut ihastunut myöskin Emmaan, mutta oli yrittänyt tällekin puhua siihen malliin, että nyt oli vähän niinkuin myöhäistä alkaa enää mitään Emman kanssa, kun oli jo kosinut Helenaa...
No, uskoo ken tahtoo, oli Helena ajatellut, mutta päättänyt katsoa tilanteen loppuun saakka. Tulkoon mitä tulee, hän ajatteli. Majatalo on nyt kuitenkin neljäsosaltaan hänen ja täällä hän pysyy. Helena ei halua ajatellakaan enää että hän olisi se, joka täältä lähtee. Jos Tuomas valehtelee niin Tuomas saa lähteä, mutta sydämessään Helena toivoo, että Tuomas puhuisi totta ja että hänen ei enää tarvitsisi pettyä, niinkuin on käynyt kaikkien muiden miesten kohdalla.
Viikko on siis mennyt hiljaisuuden vallitessa ja pinnan alla kytee jotain uutta ...
Tuomas on osoittanut rehtiä miehekkyyttä ja puhunut asioita selviksi Emmankin kanssa, joka on ollut varsin surumielinen koko viikon.


 Kaikki kolme majatalon vakituista miesasukkia; Tuomas, Ike ja Unto ovat olleet "varpaillaan" ja koittaneet huomioida talon naisia tavallista enemmän ja katsella merkkejä uusista konflikteista, ne välttääkseen. Ja siinä tehtävässään varsinkin Ike ja Unto ovat itse huomanneet jotain uutta ja mullistavaa olevan tapahtumassa heidän sisällään....



keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Marraskuinen ilta Majatalossa ja sinisen kamarin nainen

Päivä on kääntynyt illaksi, viimeinenkin valojuova taivaanrannalla on hiipunut hämärään ja hämärä muuttunut pimeydeksi. Yksinäisten Sydänten Majatalon korkea ja kapea silhuetti näkyy vielä hetken tummuvaa taivasta vasten, mutta sulautuu sitten siihen.
Valoja syttyy ikkunoihin. Talo tuntuu hiljaiselta nyt, vaikka päivä on ollut täynnä ääniä ja kiirettä. Vieraita on talon kaikissa huoneissa ja Tuomaksen lapsetkin ovat tulleet kotiin toipumaan sisäoppilaitoksessa riehuvasta flunssasta, joka ei heitäkään säästänyt. Lapset saavat olla vielä tämän viikon kotona ja sitten matkustavat taas koulukaupunkiinsa. Heidänkin huoneessaan on nyt matkustajavieraita -Lundit ovat tulleet joksikin aikaa, kun heidän uuden talonsa tapetointi ja lattiatyöt on aloitettu- ja lapset joutuvat nukkumaan keittiöss patjoilla muutaman yön.

Lundit ovat saaneet tuoda oman sänkynsä, koska viipyvät muutaman viikon, eivätkä olisi lasten sänkyihin mahtuneet :). Lasten sängyt vietiin vintille siksi aikaa, hehän ovat pääasiassa koulussa.

Nyt lapset istuvat keittiön pöydän ääressä ja odottavat Helenaa laittmaan heille iltapalaa ja senjälkeen pedit lattialle. Aikuiset syövät olhuone/ruokasalissa majatalon vieraiden kanssa myöhemmin...
Tuomas on aiemmin päivällä saanut keittiön tapiseerauksen valmiiksi ja lapset ovat siihen kovin ihastuneita. Myös Helena on ollut innoissaan ja kehunut Tuomasta tämän tekemästä työstä, vaikka se vähän vaisulta näyttikin aika ajoin.
 Keittiön tapetti on hennon vaaleanvihreää ja siinä on epämääräisen muotoisia pilkkuja. Tuomas tapiseerasi vahingossa tuon toisenkin päätyseinän ajatuksissaan, vaikka se piti jäädä puunväriseksi. Helena on tuonut ison ruskean astiakaapinkin jo Iken kanssa keittiöön, vaikka ei ole vielä ehtinyt täyttää sitä astioilla.
 Tässä kaappi näkyy paremmin. Tämä on se sama kaappi, joka oli aiemmin vaaleansininen. Kahvimylly on jo löytänyt paikkansa kaapin päältä, mutta muut tavarat ovat vielä muualla.
Verhoja Helena ei sitten kuitenkaan ehtinyt ommella tänään. Oli niin paljon muuta ja kun hän vielä kaikenlisäksi jäi salakuuntelemaan taas tuon sinisen kamarin asukasta käytävään. Mutta tänään hän ei kuullut huoneesta mitään muuta, kuin viulunsoittoa. Viulunsoittoa! Soittiko nainen viulua, vai kuka? Helenaa ihmetyttää se, ettei hän ole vielä onnistunut näkemään tuota salaperäistä naisvierasta ollenkaan. Tämä kun ei ole tullut muiden vieraiden kanssa saliin syömään, eikä myöskään käy aamupalalla. Lähtee joka aamu aikaisin jonnekin ja palaa aina niin, ettei häntä ole satuttu näkemään. Paitsi tietenkin Esther, joka on vastaanotossa koko päivän. Mutta Esther ei ole suostunut juoruilemaan Helenan kanssa hänestä.
 No, keittiö on vienyt Helenan lähes koko huomion ja se alkaa ollakin pian sellainen, jollaiseksi Helena sen halusikin. Kodikkaaksi keitaaksi, jonne vaikka vieraatkin voivat piipahtaa milloin haluavat ja aina on pannu kuumana kahvin janoisille
 Ilta etenee verkkaan ja Esther ja Unto istuvat tapansa mukaan takan äärellä. Tänään heillä on vieraana myös sukulaistyttö, jolle Esther kertoo satuja ja Untokin välillä jotain mitä muistaa lapsuudestaan.... Helena istuu ruokapöydän ääressä ja on juuri lähtemäisillään keittiöön laittamaan lapsille iltapalaa, kun Tuomas tulee huoneeseen.
 Tuomas menee Helenan luo ja pyytää hiljaisella äänellä tätä tulemaan mukaansa.
-"No, mitäs nyt?" kysyy Helena
-"Tule nyt vain, minulla on sinulle puhuttavaa"
Helena menee aivan jäykäksi, eikä meinaa nousta tuolista. Mitä tämä tarkoittaa? Tuomas ei ole ollut oma itsensä, eikä ole nytkään. Jotain on sattunut, ihan varmasti on.
 -"Oletko saanut potkut töistä?" kysyy Helena, eikä vieläkään nouse ylös.
-"Ei, en ole saanut, mutta tule nyt, en voi puhua tässä".
Viimein Helena lähtee Tuomaksen kanssa ulos kävelemään ja kun he ohittavat talon vasemman päädyn, Helena huomaa yhtäkkiä hahmon ylimmän kerroksen ikkunassa. Vaalea paksu hiuspehko heilahtaa ja vetäytyy äkkiä kauemmaksi ikkunasta ja verho vedetään eteen.
Helenalle tulee vilu.
Tuomas ei puhu vielä mitään, kävelee vain. Helenakaan ei puhu, mutta kysyä töksäyttää sitten yhtäkkiä: "Oletko sinä muuten nähnyt sitä naista kertaakaan, joka tuli asumaan sinun entiseen huoneeseen?" Tuomas hätkähtää.
-"Miten niin?"
-"No siten niin, että oletko vai et?" "On se kumma kun sitä ei näy missään ja siellä se vaan soittelee viulua ja ..." Yhtäkkiä Helena lopettaa kesken puhumisen, koska ei haluakaan paljastaa Tuomakselle, että on kuunnellut yläkerrassa salaa, vaikka hänen pitäisi olla alakerran keittiössä töissä.
-"Niin, tuota ... khömm, siis ..." Tuomas takeltelee, eikä saa sanottua mitä aikoo ja jotenkin Helena ei edes halua tietää. Hän kääntyy takaisin ja lähtee kovaa vauhtia menemään talolle päin. Tuomas huutelee häntä odottamaan,  mutta Helena pistää juoksuksi ja juoksee yhtä päätä taloon ja portaat ylös ja ylimpään kerrokseen. Käytävässä hän jo huohottaa, mutta ei anna sen häiritä itseään, vaan menee suoraan sinisen kamarin ovelle ja koputtaa lujasti. Odottamatta sisäänkutsua Helena ryntää huoneeseen.
 Huoneessa seisoo sängyn viereen seisomaan pompannut Emma Sironen!
 Helena tunnistaa hänet välittömästi naiseksi, joka oli valokuvassaTuomaksen kirjeen välissä.
Samassa hän muistaa kuiskaukset tässä huoneessa ja tietää nyt aivan varmasti, että toinen kuiskijoista on ollut Tuomas.