Uusi talo

Oli se parin päivän takainen "puhdistus" vaan sellanen operaatio, että se taisi vain olla tilan tekemistä uudelle.... vaikken sitä silloin tiennytkään.
Nimittäin sain uuden talon. Noin vain parilla kahvipaketilla!  Katselen sitä tästä paikaltani parhaillaan ja mietin, millainen talosta tulisi ja kenelle? Eilen aamulla en vielä tiennyt mitään siitä, että aloittaisin yhtään uutta taloa, mutta nyt se jo on täällä.
Kaikki kävi niin, että kun avasin tietokoneen ja menin Facebookin Nukkekotiharrastajien sivulle, niin heti sattui silmiini kuva ja ilmoitus, jossa kyseltiin olisiko joku halukas jatkamaan kesken jäänyttä talonrakennusprojektia. Puoli tuntia ilmoitus oli ollut ja siinä oli viisi tykkäystä, joten kyllä jotkut ainakin sen jo olivat nähneet, mutta yhtäkään kommenttia ei ollut. Ihmettelin sitä hieman, mutta sitten ajattelin, että koska kyseessä oli nouto, niin monikaan ei ole halukas kovin kaukaa hakemaan. Mutta silti. Hinnasta siinä ei puhuttu, eikä se ollut kirppiksen puolellakaan, joten minäpä ilmoitin halukkuuteni asiaan, mutta kysyin kuitenkin, että onko talo myynnissä vai lahjoituksena. No, omistaja kertoi, että olisi kyllä iloinen jos saisi pari kahvipakettia siitä, se olisi kuulemma ihan riittävä korvaus ja kun yllätys yllätys, talo oli täällä, missä minä asun, niin ilmoitin heti tulevani hakemaan talon niin pian kuin mahdollista ja nyt se on siis minulla. Ja tässä se on:

Pidän siitä, että talo on vasta kehikko, jotta voin itse päättää sen mihin suuntaan lähden sitä kehittämään.

Huonejako oli valmiiksi mietitty, mutta tulen muuttamaan sitä hieman, kunhan olen päättänyt, keitä tänne tulee asumaan. Vielä en sitä tiedä itsekään, mutta minulla on kyllä noita nukkeja tuolla odottamassa koteja... majatalossakin majailee muutamia. Tämä talo on huonekorkeudeltaan hyvä, n 24 cm, jotta siinä voi hyvin asua vähän pidemmätkin nuket. Minua viehättää lisäksi nuo isot ikkuna-aukot. Mietin juuri, millaiset ikkunat niihin laittaisin... ja tuo ullakkokerros, teenkö sinne ison makuuhuoneen, lasten huoneita, vai tulisiko sinne peräti olohuone? No, aika näyttää, miltä tämä talo tulee näyttämään ja kerron kyllä, kunhan tiedän ketä tänne muuttaa. Mutta nyt haluan vain kiittää sydämeni pohjasta henkilöä, joka tämän on tähän pisteeseen tehnyt ja sen minulle niin pienellä antoi. KIITOS Hanna Mäkelä.

Puhdistavaa puhdistusta

Tänään se sitten tapahtui. Sietokykyni rajat tulivat vastaan siinä, minkäverran tämä huusholli kestää krääsää. Aamulla minun piti oikeastaan lähteä heti aamukahvit juotuani Värisilmä liikkeeseen hakemaan liimaa, liisterijauhoa, mattopuukon teriä yms. Näin suunnittelin siis eilen illalla, kun yritin liimailla pahvilaatikkotaloni toista (uutta) huonetta kasaan. Sainkin siihen muutaman biltematikun liimattua seinään kun kalusin oikein tarkkaan liimapurkin jämät. Leikkasin jopa muovisen putelin kahtia, jotta sain jokaisen pisaran talteen.
Hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa kaikki tuo, sillä kun tämä aamu koitti ja näin maan valkoisena ja taivaan täydeltä tulevan lisää pyryä, alkoi kaikki tämä sekasorto täällä sisällä yhtäkkiä tympiä minua ja ajattelin, että tällä menolla en ikinä tule saamaan yhtäkään taloa valmiiksi ja koko kotini on kuin sikolätti kaikenmaailman "tätäkin voisi tarvita" krääsän alla.
Join siinä sitten rauhassa kahvia ja katselin lumihiutaleiden tanssia ikkunoista, jotka myös surullisen likaisina pyytelivät apuani. Kissat kun tökkivät nenällään reitin ikkunaruudun alaosaan ikkunalaudalla kulkiessaan.
Yhtäkkiä tein päätöksen. Nyt lähtee kaikenmaailman säästetyt pahvinpalat ja tyhjät laatikot ja; PAHVITALO! Sitten vain kannoin sen kaiken roskikseen. Ette usko, miten puhdistavalta tuntui.
Sitten vielä imuroin, hajotin puolet venkulapiirongista ja voi että aina vain tuntui paremmalta ja puhtaammalta mun sisällä.
Olen niin tyytyväinen päätökseeni, että tuli oikein fiilis tehdä kaikkea pientä valmiiksi tuonne kaappitaloon. Kuten tarjotin kannattimet, sun muuta. En toki tänään vielä niitä tehnyt, mutta nyt on niin kiva alkaa kaikkee tommosta, kun ei tarvii koko ajan ajatella noita rakennushommia.
Jäikö ketään vaivaamaan se, miksi minä hajotin piirongin? :)
Jep, juttu on niin, että sen piirongin laatikot eivät toimineet kunnolla, vaan ne romahtivat jatkuvasti kiskoiltaan ja olivat vinksallaan sinne tänne. Otin siis laatikot irti ja niin minulla on vain piirongin kehikko. Mitä teen kehikolla? No, nukketalon!!! Mutta millaisen, siitä en paljasta vielä mitään, enkä pidä sillä muutenkaan mitään kiirettä. Tätä ei nyt hosumalla pilata.

Tästä ei taida tulla mitään :-D

Onkohan toista yhtä pöljää nukkekotiharrastajaa, kuin minä olen? Tuskin.
Minulla ei tunnu olevan minkäänlaista johdonmukaisuutta missään. Mikään taloista ei myöskään valmistu tällä menolla koskaan.
Nimittäin; tämä alituinen suunnitelmien muutos alkaa jo rasittaa itseänikin. Aina, kun saan jonkin uuden idean jostakin, niin se johtaa siihen, että jo aloitetutkin, aikanaan hyväksi koetut ideat menevät uusisksi tai jäävät kesken... *syvä huokaus*.
Esimerkki:
Hiljattain aloitin vanhaan lundiakirjahyllyn palaan uutta modernimpaa nukkista. Sen seurauksena tuo "kaappitalo", jota teen siis 1:6 skaalassa vanhaan liinavaatekaappiin, alkoi näyttää keskeneräisen julkisivunsa kanssa kamalalta. Eihän niitä tietenkään pidä vertailla toisiinsa, kun toinen tulee ihan eri tyylillä, mutta silti purin tänä aamuna koko julkisivun ja heitin myös monia itse nikkaroimiani tavaroita roskikseen. Se kertoo vissiin siitä, että vaatimustaso kasvaa ihan liikaa koko ajan. Aluksi olen nauttinut suunnattomasti pienistäkin omista onnistumisen tunteista ja tavaroista. Nyt haluaisin koko ajan vain täydellisempää ja täydellisempää ja kaikki omatekemä näyttää suoraan sanottuna "köppäseltä". *jatkaa huokailua*
Eikä asiaa auta yhtään se, että selaan hienoja nettisivuja ja löydän toinen toistaan hienompia huonekaluja nyt myös barbiekoossa, joka on se minulle mieluisin rakentelukoko.
Funtsinkin tuossa Sandran talon julkisivua purkaessani (päätin hakea varastosta kaapin omat ovet ja laittaa ne takaisin siksi aikaa, kunnes saan päätettyä uudesta julkisivusta :) ), että ehkä minun on syytä keskittyä vain siihen puoleen, joka luonnostaan onnistuu minulle parhaiten, eli näihin pehmeisiin tavaroihin, kuten vaatteisiin, tekstiileihin ja kuvataiteeseen. Tuo huonekalujen nikkarointi ei taida olla minun juttu, varsinkaan, kun ei ole oikein työkaluja -työtiloista puhumattakaan.
Mutta, tuo aloittamani modernimpi Lundia-talo on sikäli vähän toinen juttu, kun siihen voi tehdä todella modernin sisustuksenkin ja esim. sänky, pöydät ja hyllyt voi tehdä vain simppelisti listankappaleista, joita olen hakenut paikallisesta keittiökaluste- ja puutavaraliikkeestä. Myös biltematikut ovat tässä loistavia.
Kuitenkin, pidän ehkä enemmän noista vähän romanttisemmista ja perinteisemmistä huonekaluista ja olin aivan haltioissani, kun löysin nettisivuston, jossa oli tyylihuonekaluja barbeille. Niitä voi myös ostaa Ebaylta, joten olenkin nyt päättänyt alkaa säästämään rahaa ja hankkimaan Sandran taloon pikkuhiljaa kauniit huonekalut ja keskittyä sillävälin kirjailemaan ja ompelemaan sinne niihin sopivia tekstiilejä.
Niin, kenelle se moderni talo nyt sitten oikein tulee? Meinasin sitä alunalkaen Tuomaksen ja Helenan kodiksi, mutta kokeiltuani heidän kalusteitaan siihen, näytti se semmoseltakin sillisalaatilta, vielä huonekorkeudenkin ollessa heille aikalailla liikaa, niin että päädyin sitten 1:6 skaalaan. Siitä tulee tyylikkään nuoren aikuisen miehen koti, eli tuon Sandran poikaystävän Henrikin kaksoisveljen Wilhelmin, eli Villen asunto.
Tässäkin kohtaa minä joudun taas vetoamaan pöljyyteeni ja päättämättömyyteeni, kun en ole pystynyt päättämään edes sitä, asuvatko Sandra ja Henrik jo yhdessä, vai seurustelevatko vain... Nääs, kun välillä on tuntunut siltä, että tuo kaappitalo on liian pieni perheasunnoksi, mutta sopiva sinkulle. Välillä taas, että kyllä sinne nyt pariskunta sopii oikein hyvin. Nyt sitten otin tuolta barbielaatikostani myös tuon toisen pojan Villen ja päätin lopullisesti, että hän saa tuon uuden kämpän. Sandra ja Henrik saavat nyt sitten sovitella itsensä kaappiin, miten parhaiten taitavat ja kyllähän he sinne vissiin ihan sopuisasti mahtuvat ja vielä Sandran työhuonekin saadaan sopimaan. Onneksi tuo Henrik on aika paljon matkoilla, kun sillä on sellanen työ... *wirn*
Joops, tällasia mietteitä nyt tänään. Odottelen tässä postia tulevaksi ja sieltä kivaa matkalaukkua Helenalle ja printtejä (eivät ehkä vielä tule tänään kylläkään) Sandran talon keittiöön. Ruokakaapit kun ammottavat tyhjyyttään vielä.
Jospa lopuksi lataisin pari kuvaa Villen uudelta keskeneräiseltä asunnolta. Toivoa sopii, että tää sunnitelma pitää. :)

 Tämä nurkkaus alakerran avoimesta tilasta oli tarkoitus laittaa makuuhuoneeksi, mutta se on liian pieni barbikokoon makkariksi, joten siitä tulikin sitten kirjastonurkkaus. Palomuurin oikealle puolelle tulee pieni sisustustakka ja tila muuten jää olohuoneeksi.

 Kaunis sohvapöytä olohuoneen puolella on nukkiskirppikseltä ja se on oikeastaan 1:12 skaalan ruokapöytä, joka sopii mielestäni oikein hienosti sohvapöydäksi barbeille. :)

Ol

Tässä kirjastonurkkauksen nojatuoli, pikkupöytä ja matto. Nyt alkaa sitten kirjojen värkkäys tuonne hyllyille. Nekin ovat aavistuksen verran liian pienillä hyllyväleillä ja leveyksillä, koska tästä ei alunperin pitänyt tulla barbitaloa. Kuitenkaan ne eivät ole häiritsevän pieniä, vaan menettelevät kyllä. Ovat tähän taloon sopivia. Ehkä voisin jatkaa niitä vielä tuonne kattoon saakka....

Bloggaaja funtsii...

Kävelen päivittäin Bulevard de la Madeleinea pitkin (koska se sijaitsee olohuoneessani) ja katselen ja kuuntelen sen varrella sijaitsevien talojen etenemistä ja elämää.
Eteneminen ei oikein ota sujuakseen, koska minulla on karsea tapa muuttaa suunnitelmia kesken kaiken. Elämää sen sijaan näyttää olevan koko ajan.  Nukkeja tulee ja menee. Esimerkiksi Ellen, barbitalon asukas lähti jälleen Pariisiin mallinhommiin ja Sandra ja Hendrik ottivat talon takaisin omaan haltuunsa. (nämä on niitä päättämättömän luonteeni aiheuttamia muutoksia). Sandran siirtolapuutarhamökki on laitettu kokonaan talviteloille ja sitä jatketaan vasta ensi keväänä.
Lundby talossa on pysynyt alkuperäinen suunnitelma, eli siellä asuu eläkeläispariskunta Silja ja Sakke Lund. Sekään remontti ei ole edennyt oikein mitenkään, kun remontintekijällä Tuomaksella on ollut noita naisjuttuja siinä riesana.
Tuomaksen oma talo. Niin. en osaa nyt millään päättää, menisikö hän tuon Helenan kanssa yhteen ja muuttaisivat tuohon uuteen, moderniin Lundia-taloon, vai muuttaisiko sinne todella vain Helena ja vauva....
Mutta yhtä kaikki, nautin tästä tekemisestä ja näistä taloista ja tästä "katuelämästä" todella. Nyt vielä enemmän, kun olen ollut mukana facebook ryhmässä; "nukkekotiharrastajat", jossa on kiva jakaa asioita ja huomata, että meitä on muitakin ....

Niin, taloja on tällä hetkellä tekeillä neljä, mutta silti suunnittelen jo seuraavaa. Ei täällä kyllä ole oikein tuota "tonttimaata" enää, mutta silti ... pakkohan mun on varmaan se rintamamiestalo vielä rakentaa. Lapsuuskotini on sellainen ja olen pohtinut, että tekisinkö siitä omaelämäkerrallisen, sisustamalla sen siten, mitä muistan omasta lapsuudestani ja asukkaiksi tulisi oma silloinen perheeni.
Vai tulisiko se Tuomakselle, joka elää tuota omaa draamaansa tuolla "Yksinäisten sydänten majatalossa" tällä hetkellä ilman omaa kotia ja naisten kanssa sekoillen. Hänellehän alunperin ajattelin sitä rinsikkataloa, mutta ... Nyt, kun tekeillä on tuo "Lundia talo", joka oli myös ihan yhtäkkinen päähänpisto, kun pyörittelin niitä ylimääräisiä vanhoja Lundia hyllystön osia tuossa aikomuksenani viedä ne varastoon ja "siitähän se ajatus sitten lähti....".
 Nyt sitä taloa jo havittelee Tuomaksen treffipalstalta bongaama ystävätär Helena vauvoineen. Ehkä se on kuitenkin viisainta panna vaan Tuomas ja Helena yhteen... saavat ne Tuomaksen orpolapsetkin kunnollisen perheen ;-) Eikä noita talojakaan todellakaan voi määräänsä enempää tänne rakennella.

Barbietalosta tulee pian oma postaus, joten siitä ei tässä sen enempää.
 Laitan tähän lopuksi muutaman kuvan tuosta Lundia talosta, joka on eniten ollut nyt tekeillä muutaman viime päivän aikana.
 Hauskaa päivää kaikille! Niin ja tervetuloa uudet lukijani.

 Pari päivää sitten nikkaroin tähän uuteen taloon sängyn rungon, mutta sekin on ihan vaiheessa vielä. Hiominen ja pintakäsittely puuttuu, vaan pitihän sitä sovitella tuonne, eihän sitä muuten tiedä, kannattaako sen valmistamista jatkaa... Aika massiivinen tuo on, mutta niin on talokin.

 Eilen päällystin nuo aiemmin pienistä palikoista kokoamani ja vaaleanvihreiksi maalaamani tuolit nahalla. Olin nimittäin aikeissa heittää yhden vyöni pois, koska siinä oli niin epäkäytännöllinen solki. Mutta viime hetkellä hokasin, että siitä voisi saada istuinpäällisiä joihinkin tuoleihin ja lopulta siitä sai juuri ja juuri näihin tuoleihin kokoverhoilun.  Vielä aion liimata ohuet nahkasuikaleet noihin sivureunoihin, mistä nyt vielä pilkistää toi vihreä.