Sohvien verhoilua ja pikku ostoksia

 Raquelle on nyt elellyt viikon päivät yksinään ja nämä aamukahvit hiljaisessa yksinäisessä keittiössä alkavat olla vähän liikaa. Mutta nainen ei aio antaa periksi. Hän on päättänyt, että tästä selvitään, eikä hän aio pyydellä Artturia takaisin. Menköön jos kerran oli niin kova polte sinne ulkomaille lisäoppiin ja luomaan uraa kenkäsuunnittelijana. Olisi vain suutari pysynyt lestissään, tuhahtelee Raquelle ajatuksissaan ja luo katseensa ulos ikkunasta... Aamukahvin jälkeen hän aikoo lähteä katsastamaan sitä uutta liiketilaa, joka tyhjenee Madeleinen toisessa päässä olevassa liiketalossa. Päivä vain näyttää olevan varsin harmaa ja taitaa jopa sadella tihkuakin... ihan kuin huhtikuussa, vaikka ollaan vasta maaliskuun alkupuolella...

Tässä eilen ostetut vihannekset leikkuulaudalla. (nukkiskirpulta)
 Aikoo Raquelle vissiin keittää jossain vaiheessa vihanneskeittoa, tai sitten ehkä gratiinia uuniin... nyt kun tuo nopea uusi kiertoilmauunikin :)

 Mutta kaikkein onnellisin Raquelle nyt juuri on näistä uusista sohvista, joisen verhoilu onnistui hänen mielestään kohtuullisen hyvin. Hän on ottanut monta kuvaa, eikä malttanut hylätä yhtäkään niistä, varsinkin kun hän kokeili eri tyynyvaihtoehtoja. Vieläkin puuttuu ne irtotyynyt istuimista, mutta ei nuo sohvat niitä kyllä tarvitsekaan. Silti ne vissiin täytyy ainakin koemielessä tehdä.

Iina on laittanut "tuulemaan"

Nyt kuuluu kummia. Kaappitalo ei taida olla luotu vakaaksi onnen tyyssijaksi kenellekään, koska siellä on niin usein vaihtunut kaikki. Asukkaat varsinkin. Viimeksi sinne muuttivat siis Iina ja Artturi, mutta nyt kaupungilla huhutaan, että Artturi on muuttanut pois ja Iina jäänyt asuntoon yksin ja vaihtanut etunimensä Raquelleksi, joka on hänen alkuperäinen oikea nimensä. Iina oli vain ystävien antama lempinimi joka tuli jostain, jota kukaan ei enää muistanut.

Minne meni Artturi? Sitä emme tiedä, emmekä ole varmoja, miten pysyvä heidän välirikkonsa on, mutta kaikkea voi sattua myös nukkemaailmassa. Kaikesta huolimatta Raquelle näyttää erittäin energiseltä ja puuhastelee ihan onnellisen näköisenä kodissaan. 

Talossa oli jo Artturin aikaan ostetut kaksi Ikean pinkkiä sohvaa, joista Raquelle ei pitänyt. Tai siis niiden kankaasta ja pinkistä väristä, sohvat sinänsä ovat kyllä hänen mieleensä. Niinpä hän tilasi netissä "Kangashuutokaupasta" muutamia kankaita ja valitsi niistä mielestään osuvimman sohvien verhoilukankaaksi. Tässä hän on saanut toisen sohvan jo lähes verhoiltua ja katselee, että sopiiko se paikkaansa -hänhän kätevänä emäntänä suoritti verhoilutyön työn itse. ;)

Raquelle on päättänyt aloittaa blogin ja ottaa kuvia uudistuneesta sohvastaan... mutta eikö nyt kannattaisi odottaa, että molemmat sohvat ovat kunnossa ja ne suunnitellut irtotyynyt ja kaikki muu? No, Raquelle taitaa olla vähän samanlainen, kuin minä itse, malttamaton ja kaikesta pitää äkkiä saada kuvia, kun vähänkin alkaa näyttää valmiimmalta :).

 Vielä hetkinen istuen ja ihaillen kättensä töitä ....

 ... joista toinen odottaa tässä, että saisi myös uuden "puvun" päälleen. Tässä on vasta liimattuna pehmusteet paikoilleen. Sitten ne vielä ommellaan käsin noista saumakohdista kiinni, jotta ne "istuisivat" paremmin ja vasta sitten laitetaan uusi kangas. Sekin on ommeltu kaavojen mukaan leikatuista paloista muotoonsa. Kaavat oli helppo piirtää sohvan mukaan.

 Raquelle on pannut tuulemaan myös keittiössä. Hän kyllästyi ramppaamaan rappusissa kellarin ja keittiön väliä ja hankki ison jääkaappipakastin yhdistelmän ja samalla myöskin sähköhellan, vaikka hän rakastaakin keittiössä olevaa vanhaa puuhellaa ja laittaa siinä pääasiassa ruokaa. Kuitenkin hän on sitä mieltä, että  joskus on näppärämpää käyttää sähköliettä.
Mahtaako Raquelle odottaa vieraita, kun näyttää pöytä olevan katettuna kahvitusta varten? Ehkäpä, sillä hänellä käy paljon vieraita.

 Jahas, siinähän talon rouva (vai onko hän sittenkin neiti? Olivatkokaan naimisissa ollenkaan Artturin kanssa) onkin menossa uuden uutukaiselle jääkaapilleen. Todellisuudessa tämä jääkaappi on jo monta vuotta vanha ja kulkenut eri taloissa ja kokoonpanoissa sopimatta täydellisesti minnekään. Tännekin ajateltuna tuo väriyhdistelmä on aivan väärä, mutta Raquelle tietenkin näppäränä naisena tuunaa sen jossain vaiheessa, ainakin tuon punaisen osan.

 Hellan yläpuolellekin tuli kuin taikaiskusta kaappitilaa kun hommattiin tuo sähköhella (ella :) ). Kyllä Raquellen nyt kelpaa huushollata keittiössäänkin pikkuhiljaa. Kunhan vielä saataisiin tuon työpöydän kaapinovet saranoilleen ja pesualtaalle hanat. Pesuallas olikin helppo siirtää toiselle seinälle hellan tieltä, kun vesijohtoja ei vielä oltu vedetty
:-D

Tässä kuvassa näkyy tuo pesuallaskaappi, johon on integroitu (kuvitteellisesti) tiskikone. Laatoitusta tulee vielä jossain vaiheessa vähän kaapin taakse seinään ja täällä on jo yksi kivan näköinen hylly odottamassa vain hieman tuunausta ja tanki pyyheliinapeitettä varten ja sitten se kiinnitetään tuohon pesualtaan yläpuolelle myös. Tuskin maltan odottaa päästä kirjailemaan sitä pyyheliinapeitettä ...

Kyllä sinne nyt taitaa kahvivieraita olla tulossa, kun siellä niin puuhaillaan .... Kai mun on mentävä sit tekemään se toinen sohva valmiiksi :)

Hitaasti, mutta varmasti

Hitaasti joo, mutta takuuvarmasti nyt etenee kaappitalo ja vaikka kuinka mieli polttelee aloittamaan sitä suurta kerrostalohanketta, niin pitelen itseäni "suitsista" lujasti kiinni ja jatkan tämän kaappitaloraukan parissa loppuun saakka. Se on sen ansainnut. Olenhan tuota kaappiraukkaa runnellut ja riepottanut jo niin monta vuotta ja monen suunnitelman (aina muka loistavan) mukaan, eikä milloinkaan ole tullut valmista.
Onneksi sain tuon Raquellen (Iina toistaiseksi :) ) synttärilahjaksi tammikuussa ja hän oli se, joka pani tuulemaan talossa ja antaa sille kodin leiman. Oman kotinsa.
Ja ennenkuin lataan pari kuvaa viimeisimmistä ponnisteluista talon eteen, haluan kiittää kaikkia seuraajiani, joita tänne on hämmästyksekseni tullut jo 23. Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita Madeleinelle milloin vain! Jokaisessa talossa teille tarjoillaan jotain... joistakin jutuista saatatte jopa pitää ja jotkut on varmaan teidän mielestänne aika "köppäsiä", mutta kaikkia mahtuu maailmaan.
Niin, siis nämä ovat edelleen tabletilla kuvattuja ja sen mukaisia.

Mennään aluksi tuonne keittiöön. Voi kauhistus, miltä tuo ryppyinen seinä näyttääkään tässä kuvassa! Kyllä Artturin nyt on pakko tapiseerata tuokin seinä uudelleen. Mutta katsokaa tuota pesuallasta. Se on se uusin juttu tässä keittiössä. Tässä kuvassa se ei kovin hyvin näy, eikä ole edes täysin valmiskaan, sivuseinämät on "laudoittamatta ja vesihanat puuttuvat -ne puuttuvat kyllä vieläkin.

 Tässä allas hieman lähempää. Tein tuon allaskaapin sellasen muovialtaan ympärille, joka oli tullut -oliskohan se ollut jonkin nukkekotilampun kotelona. Mut oli kuitenkin sellanen altaan näköinen, joten päätin käyttää sitä. Kaapin runko on siis pahvia ja osittain kovalevyäkin. Päällystin sen sitten bambutabletista irroittamillani säleillä ja lakkasin lopuksi. Tuo ovi ei ole avattava. Leikisti kaapissa on siis pesuaineita yms siivouskamaa ja koska en viitsi askarrella niitä, ei kaapinkaan tarvitse olla avattava.

Tässä kokonaiskuva keittiöstä tällä hetkellä. Huonehan elää koko ajan, koska vieläkin puuttuu tavaroita ja siksi otan myös näitä kokonaiskuvia, että voi muistella, mimmonen se oli missäkin vaiheessa. Kunhan saan tuon vihreän työtasokaapiston valmiiksi (mm ovet saranoilleen ym) niin liimaan sen paikoilleen samoin kuin olen liimannut hellan ja seinäkaapin ja tulen liimamaan kaikki kaapistot mitkä nyt kodeissa yleensäkin on nk. kiintokalusteita. Silloin on helpompi laittaa niihin ja ottaa niistä tavaroita, kun koko kaappi ei liiku ja jos joksu tätä taloa siirreellään, niin on kiva, ettei kaikki kamat lentele sikin sokin. Ja on siinä vielä sekin pointti, että haluan, että nämä minun talot jäävät jälkeeni sellaisina, kuin minä ne halusin olevan. Mutta siirtykäämme nyt keittiöstä ruokailutilaan.

Ruokailuhuone on pari askelmaa korkeammalla, kuin keittiö, koska en aikoinaan saanut tätä kaapin hyllyä irti, jossa huone sijaitsee. Siten en voinut itse määrittää tämän huoneen korkeutta, mutta onneksi se riittää noille barbeille. Tässä huoneessa ei sitten "viimenäkemän" ole tapahtunut mitään muuta uutta, kuin että tuo taustalla oleva pikkuinen VC on saamassa oven. Jottei tarvitse ruokaillessaan katsella vessanpyttyä *wirn*. Ovi ei ole vielä valmis, mutta kerron nyt miten se on tehty. Olen leikannut pahvilaatikosta oven kokoisen kappaleen ja liimannut sen molemmille puolille bambusäleitä. Vessan puolella on leveämmät, litteät säleet, jotka maalasin vaaleansinisiksi VC:n värimaailman mukaan. Ulkopuolelta ovi on pyöreätä kapeata bambutikkua, joka sopii mielestäni kivasti noihin retrotapetteihin, tuoden vähän 50-luvun henkeä, kuten tapetitkin. Pönttöuunin maalasin mustaksi ihan tuon sen taustalla olevan seinän mukaan, jottei se liikaa pömppää sieltä hallitsemaan huonetta. Sitäkin pitää tosin vielä fiksata. Niin, olenko muuten maininnut, että tuonne koloon peräseinälle tulee sellanen isohko ruokasalin kaappi, johon tulee lautashylly ja alakaapit. Aion sen itse rakentaa jossain vaiheessa, tai jos tuntuu etten osaa, niin ehkä käännyn taas Satu Väisäsen puoleen, joka teki tuon makuuhuoneen vaatekaapinkin.

Alan pitämään tästä talosta pikkuhiljaa tosi paljon ja se on siinä mielessä hyvä, että se innostaa jatkamaan tämän valmiiksi. Tuohon ruokailuryhmään aion tehdä pääsiäiseen mennessä tuoleihin keväiset irtopäälliset. Niitä voi sitten tehdä aina vuodenaikojen mukaan erilaisia, kun ensin tekee yhdet kaavat.

 Ja sitten vielä pieni vilkaisu alakerran olohuoneeseen.
Ahaa, siellähän on Iinalla vieraskin ja ihan vauvan kanssa tullut käymään. Sandra. Ehkä he puhuvat noista tapeteista, jotka vielä kerran meinataan vaihtaa... Iinan taustalla näkyy uusi suunniteltu... väliaikaiskiinnityksellä, koska vielä harkitaan, mutta luulen kyllä että tuo se on. Siinä on kaunis vaalea turkoosi pohjasävy ja hieman pronssiin vivahtavat isot kaislakuviot. Vastakkaiselle seinälle tulee sama kuvio eri väreissä... Sohvat ovat jo saaneet alkua uudelleenverhoilusta kuten kuvasta voi nähdä. Pehmusteita on jo liimattu käsinojiin ja selkänojan päälle. Istuimiin tulee irtotyynyt ja myös selän taakse irtotyynyt.

Ja tässä viimeisessä kuvassa, Sandran selän takana näkyy se tapetti, joka tulee tälle seinälle. Iina ei sittenkään tykännyt niistä mustapohjaisista liian isokuvioisista tapeteista, jotka tässä huoneessa oli ensin. :)
Nyt on sitten katsastettu kaikki, mitä viimepäivinä on talossa saatu aikaan. Makuuhuoneessa ei ole mitään uutta ja tuo yläkerran vessakin saa jäädä ihan vihon viimeiseksi "stailauskohteeksi".

Ateljee vintille, sitten joskus, mutta ensin uusi olohuone ja ruokailutila...

Artturihan, kuten muistamme, vuokrasi pienen kellaritilan suutarinverstaaksi kaupungilta ja on työskennellyt jo jonkin aikaa siellä. Se tuntuu kuitenkin aika vetoiselta ja pimeäkin se hieman on, eikä Artturi oikein viihdy siellä.
Iina ompelee ja suunnittelee vaatteita edelleen heidän kotinsa alakerrassa olevassa huoneessa.

 Eräänä aamuna aamukahvilla Artturin  lukiessa Aamulehteä, hän huomaa ilmoituksen; "myydään vinttitila asunnoksi tai työtilaksi". -Sehän on meidän vintti! Huutaa Artturi, niin, että Iina säikähtää hellan luona hääriessään. -Mitä sinä huudat? Mikä meidän vintti?
-No kuunteles tätä; meidän talon vinttitila, juuri tässä meidän asunnon yläpuolella on laitettu myyntiin. Siitähän tulisi meille hienot työtilat -tai ainakin sinulle! Paljon tilaa ja saisimme tätä asuntoakin vähän tilavammaksi, kun sinunkin työtilat saataisiin muualle.
-Niin, se olisi kyllä todella ihanaa! Huudahtaa Iinakin ja innostuu asiasta niin, että alkaa jo suunnitella mielessään kaikkea...
Parin viikon kuluttua asiat ovat edenneet jo siihen pisteeseen, että kauppakirjat on tehty ja yläkerran tilat liitetty osaksi Artturin ja Iinan asuntoa.
Pariskunta on alkanut innokkaasti remppaamaan tilaa ja samoin myös tyhjäksi jäävää ompelimohuonetta alakerrassa, josta nyt päätettiinkin tehdä olohuone ja yläkerran olohuoneesta saadaan hieno ruokailuhuone. Sehän ehdittiin jo tapiseeratakkin ihan sopivaksi myös siihen tarkoitukseen. Eihän tässä asunnossa ole voinut pitää mitään ruokakutsujakaan, kun keittiön pöytä on ollut ainoa mahdollisuus ja keittiökin aika pieni. Iina on innoissaan jo tilannut uuden ruokailuryhmänkin ja sitä odotellaan saapuvaksi minä päivänä hyvänsä. Samoin astioita on ostettu lisää ja heti kun kaikki on kunnossa, pidetään juhlat ja kutsutaan kaikki ystävät syömään.

Alakertaan alettiin laittamaan uutta olohuonetta ja Iina on  käynyt ostamassa tummasävyisiä tapetteja pariin seinään ja vaaleata kahteen muuhun. Hän näyttää nyt pitävän noista tummista sävyistä, vaikka makkuuhuone ja keittiö ovatkin vaaleat -onneksi, tuumii Artturi, joka pelkää, että koti näyttää liian synkältä. Mutta Iinalla on varma visio siitä, miltä koti tulee sitten aikanaan näyttämään ja hän lupaa Artturille, että se ei suinkaan tule olemaan synkkä.
Tässä pari kuvaa uuden olohuoneen tapetoinnista ja maton sovittelemissesta tilaan. Kuvassa esiintyvä matto ei kuitenkaan päätynyt tänne lopulta, vaan siellä on nyt vaalea melko iso matto -ainakin toistaiseksi. Iina ei ole ihan varma, haluaako pitää sen, vai hankkiiko toisenlaisen.

Ovi taustaseinällä johtaa eteiseen, jossa (leikisti, ovikin on feikkiovi) portaikko yläkertaan ja jossa myös kylpyhuone.

Joudun vaihtamaan nuo ovilistat vielä, koska ensinnäkin ne ovat aika huonosti tehty (kulmat ihan pielessä) ja värikin on nyt väärä tähän huoneeseen. Ovi on tehty pahville liimatuista bambusäleistä. Listat bilteman sytykkeistä ja uudetkin tulevat olemaan samaa materiaalia. Myös jalkalistat laitetaan  bilteman sytykkeistä. 

Kun olohuone oli saatu tapetoitua, kannettiin kipin kapin yläkerran olkkarista huonekaluja alas ja siinäpä sitten kesken puuhastelun tulla tupsahtikin Sandra lapsineen visiitille.
-Oi, kuinka kiva, kun tulit. Sanoo Iida. Nyt voimme pitää kaffitauon ja saat sanoa mielipiteesi tästä huoneesta. Tästä tulee meidän uusi olohuone.
-No, mutta missäs sinä sitten ompelet? Ihmettelee Sandra, mutta kehuu heti perään tapetteja ja muutenkin huonetta...
-Istutaan nyt alas, minä tuon keittiöstä kahvia ja kerron sitten kaiken. Touhuaa Iina ja lähtee hakemaan kahvikuppeja ja tarjottavia.

Naiset istuvat kahvittelemaan ja Iina kertoo Sandralle koko jutun ja on silminnähden iloinen siitä, että saa tuonne vintille hienon loft työtilan. Sandrakin iloitsee ystävänsä puolesta ja myös tyttärensä Sofian puolesta, kun tämä on saanut luvan ratsastaa tuolla hienolla hevosella, jonka Artturi jaa Iina ovat tuoneet kaukaa ulkomailta ja jonka ovat luvanneet antaa Sofialle sitten, kun tämä saa oman huoneen. Toistaiseksi hevonen täytyy pitää täällä Iinan luona, kun sille ei ole tilaa Sandran mökissä.

 Sandrakin kertoo omia kuulumisiaan. Henrik on saanut hienon tilaisuuden pitää näyttely Milanossa kesällä ja he menevät sinne koko perhe muutamaksi viikoksi kun Henrik pystyttää näyttelynsä ja myös joutuu olemaan siellä galleriassa silloin tällöin tapaamassa näyttelyvieraita. Heille on varattu sieltä pieni talo siksi aikaa ja on tosi ihanaa päästä vähän tuulettumaan. Vaikkakin sama lastenhoitorumba jatkuu tietenkin sielläkin, huokaa Sandra. - No, ettekö voisi jättää lapsia tänne siksi aikaa? Vaikka niin, että me hoidamme osan aikaa ja Henrikin äiti voisi kai hoitaa myös hieman? -No, en usko, että voin jättää tätä pientä Sebastian poikaa vielä muiden hoiviin. Vastahan hän on puolivuotias kesällä. -Niin, no, onhan se niinkin ja mitä hyötyä siitä sitten on että jättäisit vain Sofian, kun olet kuitenkin kiinni Sebastianissa.... miettii Iina ja saa sitten ajatuksen; -Hei, mutta jos minäkin pitäisin vähän lomaa ja tulisin mukaan, niin voisin olla välillä lastesi kanssa ja sinä voisit rentoutua Henrikin kanssa. Se on loistava ajatus myös Sandran mielestä ja niin he alkavat tehdä lomasuunnitelmia.

Mutta pikkuinen Sofia vain ratsastaa hummallaan ja on onnellinen pieni tyttö.
Pian hänkin saa oman huoneen, kun se isompi talo valmistuu, jonne he muuttavat. Ja tämäkin heppa pääsee kunniapaikalle pienen neidin huoneeseen.

Tapetti on aika suurikuvioista, mutta se saa nyt olla toistaiseksi ainakin. Tapettimallistoissahan löytyy *wirn* joten ne voi aina vaihtaa, kun kyllästyy katselemaan noita...

Artturin ja Iinan onnea ja pikkuisia vieraita

Iina ja Artturi ovat ystävystyneet hetkessä tohtori Åstömin pikkupojan kanssa ja eilen Martin poikkesikin taas juttelemassa heidän kanssaan ja näyttämässä hienoa keppihevostaan, jonka oli saanut ystävänpäivänä isältään. Sillä oli hienoa ratsastella Martinin mielestä ja hän kertoi, että hänen pikkusiskonsa, joka myös oli tullut eilen kotiin, oltuaan pitkän aikaa sairaalassa, halusi koko ajan sillä ratsastaa. -Voi voi sentään, onko sinun pikkusiskosi ollut sairaalassa? Me emme tienneetkään, että sinulla on pikkusiskokin. Artturi ja Iina olivat ihan ihmeissään.... -Joo, kyl mul on ja siks mäkin olin aika kauan siel mun tädin luona, kun äiti joutui olemaan Inkerin luona sairaalassa ja isä kans ku se hoiti sitä. -Aivan niin, no mutta on se nyt kuitenkin hyvä asia, että sinun pieni Inkeri sisaresi on päässyt kotiin! Hän on varmaan sitten jo ihan terve? Vai kuinka? Kyseli Iina. -Joo on se ihan terve... mä voin kyllä hakee sen ja näyttää teille sitä, jos haluatte? Martin oli aivan innoissaan. - No kipaisepa hakemaan, niin me laitamme sillä välin vähän tarjottavaa esille ja pidämme itsekin kavitauon töistämme.

Martin jättää keppihevosen hellan viereen ja lähtee kipittämään kotiin. Kissa hiipii katsomaan ruokakuppiaan, mutta pelkää vähän keppihevosta ja huomaa myöskink, ettei lautasella ole mitään. Ruokatölkki on kyllä tuossa lautasen vieressä lattialla, mutta miten sitä ruokaa sieltä itse saisi. Parasta alkaa naukumaan vaan, niin eiköhän se Iina tai Artturi pian tule laittamaan jotain... Mutta Iina on laittanut jo hedelmiä pöydälle lapsia varten ja nostanut kakunkin siihen. Ehkä myös porkkanoita pitäisi antaa lapsille, onhan se tyttökin ollut niin sairaana, että on pitänyt oikein sairaalassakin olla... mikähän sitä on vaivannut? Kehtaisikohan udella tohtorin rouvalta, kun näkee sitä kaupassa...

 -Kyllä hedelmät ja porkkanat näin talviaikaan on hyväksi, tuumii Iina vielä ja lähtee käymään ompelimon puolella laittamassa ulko-oven lukkoon ja lapun ovelle: "Kahvitauolla, palaan pian".

 Kiivetessään yläkertaan, Iina muistaa myös hiljattain kuolleen ystävänsä ja menee hetkeksi olohuoneeseen, jonne hän on laittanut kaapin päälle kynttelikön ja enkelipatsaan ystävänsä muistolle. Hän päättää, että viikon kuluttua hän vaihtaa toiset tavarat siihen, mutta niin kauan, kuin ystävä on haudattu, nuo saavat olla tuossa. Mielessään hän kuulee vielä ystävän soinnukkaan äänen ja kitaran herkät sävelet, kun ystävä lauloi ja soitti kitaraa... -Niin me täältä kaikki kerran poistumme uusiin ulottuvuuksiin ja toiset jäävät ikävöimään hetkeksi, mutta sitten aika kultaa muistot ja parantaa haavat ja tulee uusia ystäviä -suuria ja pieniä. Siinä samassa Iina muistaakin pienet ystävät ja juoksee takaisin alas ja niinhän siellä jo ulko-ovella koputtelevat tohtorin pienemmät laspukaiset.

- Terve taas! Huikkaa Martin heti kun ovi aukeaa.
-Tässä tää Inkeri nyt sitten on!
Ja toden totta, siinähän seisoo Martinin vierellä pieni terhakka vaalea lettipää. Inkeri on 5-vuotias ja oikein suoloinen, vilkas tyttö.

Kun lapset ovat menneet kotiinsa, Iina halaa Artturia ja sanoo: "kyllä me vain olemme onnekkaita" Eikä Artturikaan voi olla eri mieltä. Hän alkaa vähän vihjailla Iinalle, että sopisikos heidänkin lattioillaan juoksennelle tuommosia taaperoita pikapuoliin, mutta Iina on sitä mieltä, että ei vielä hetkiin. Tämä koti on aivan liian pieni enemmälle, kuin kahdelle ja muutenkin juuri vasta tässä aloitellaan itsekin omaa elämäämme.... mutta että joskus kyllä varmasti....

Kaappitalon uusi ilme

Taisi olla hyväkin, että vaihdoin pari vaimoa, tai miksei voisi yhtä hyvin sanoa, että miestä.
 Mutta Kaappitalon kohdalla tyyli muuttui, kun tuli uusi nainen huushollaamaan. Kaunis, eteerinen Elli oli kyllä mainio vaimo, mutta hänen tyylinsä ei olisi voinut olla sellainen, kuin miksi talo nyt näyttää kuin itsestään muuttuvan. Täytyy myös sanoa, että nyt vasta minäkin ensimmäistä kertaa alan oikein innostumaan tästä talosta. Tähän asti olen vain tehnyt muutosta muutoksen perään ja aina lopettanut jo ennen puolta väliä kesken... Kiitos Iinan, tämä kaunotar otti kuin ottikin Artturin itselleen ja koti lähti syntymään aika vauhdilla senjälkeen ja tyyli löytyy kuin itsestään Iinan kanssa. Jee jee... ja nyt ihan pikkuisen raotamme Iinan ja Artturin uudistuvaa kotia.

Iina päätti, että nyt on aika laittaa koko koti fresimpään kuntoon ja niin aloitettiin tapetoinnista. Hän valitsi mustavalkoisen tapetin kahteen seinään, mustan yhteen ja valkoisen yhteen seinään olohuoneessa.
(Tapetti on "Eco Retro" mallistoa 50-60 lukujen tyyliin)
Nyt pariskunnan kookas David veistoskin pääsee oikeuksiina. Se edellinen vaalean haalean vihertävä tapetti ei näyttänyt ollenkaan näin kivalta...

 Kun talon isäntä kotiutui illan mittaan töistä, hänen piti oikein istahtaa sohvalle ihmettelemään olohuoneen muodonmuutosta. Mutta kyllä hän piti lopputuloksesta -onhan se aika miehekästäkin loppujenlopuksi tuo tapetti... Sohva, jolla Artturi istuu, menee kylläkin ihan muualle, mutta on nyt väliaikaisesti tuossa. Ehkäpä jo huomenna tänne tulee uusi sohva. Samoin tuo talja lattialla menee tohtorin perheelle, ihan niinkuin sohvakin.

Pariskunta tykkää taiteesta ja seinällekin ollaan hommamassa pari taulua... ja jonkinlainen matalahko taso, tai hyllykkö tulee myös tuohon pitkälle seinälle.

Myös nuo mustat seinät näyttävät yllättävän kodikkailta.
 valkoinen hylly oli kuin "tehty" tuohon seinänpätkälle... Oviaukosta näkyy keittiöön, joka on pari askelmaa alenpana. Kirjahyllyn toisella puolella näkyvä ovi on vessaan, joka menee myös täysremonttiin, mutta kaikki muut huoneet ensin.

 Myös keittiön yksi seinä tapetoitiin uudelleen, koska siinä edellinen tapetti oli aika pahasti rypyssä. Tuonne peräseinälle on saatu jo yksi avohyllykkö ja sen viereen noiden siivilöiden tilalle tulee toinen kaappi tai sitten pari pitkää avohyllyä. Vasemmalla olevalle seinälle, joka siis tapetoitiin eilen, tulee myös ovi ja sen tälle puolelle jokin hyllykkö, tai kaappi. Hellan viereen tulee vesipiste altaineen, koska taloon ollaan vetämässä vesijohtoja... (Keskuslämmitys myös saatiin hiljattain, koska uuneille ei yksinkertaisesti ole tilaa huoneissa, hih)

Tässäpä sitten alakerran makuuhuone, joka sai siis niin ihanan (kuva ei tee oikeutta) tapetin myöskin samasta Eco Retro mallistosta. Väisäsen Sadun tekemä vaatekaappi sopii nyt siis niin hienosti tähän huoneeseen. Sänkyhän täältä puuttuu, peti on toistaiseksi lattialla. Yöpöydille ei ole tilaa, mutta jokin kaunis hylly seinään, niin siihen on sitten hyvä laittaa herätyskello ja kirjat yms tarvike, jota makkarissa tarvitaan.

 Siellähän se Iina istuu ja ihailee kättensä työtä (olihan hänllä kyllä remonttimies apuna -eli minä :) )

- Odottakaahan vain, kun pääsen oikein vauhtiin, sanoo Iinan ilme tässä. 

Niin, nyt minäkin luulen, että ne loputtomat muutokset jäävät taakse ja kaappitalo alkaa valmistumaan pikkuhiljaa. Tein taas tänään muuten nukkekotikirppiksellä aikamoisen läjän uusia ostoksia, joista osa päätyy tänne Iinan ja Artturin kotiin ja aika suuri osa menee tohtorin perheen lapsille ja myös Sandran pikkutytölle tulee pari kivaa juttua... Näihin näkymiin lopettelen tänään täältä talotyömaalta ja voin sanoa, että olen intoa piukassa saada valmista aikaan. 

Kaappitalossa tapahtuu

Kävin sitä sitten minäkin kerjäämässä Värisilmä liikkeessä. Saaliina monta tapettimallistoa, järkyttävän painava lasti näytelaattoja -isompaa ja pienenpää. Aiemmin olin jo kysellyt K-raudasta noita tapettikirjoja, mutta en saanut ainuttakaan. Menevät kuulemma päiväkoteihin ja kouluihin askartelumatskuksi. No, eipä mitään, nyt minulla on toinen toistaan hienompia tapetteja ja jonkin verran laattojakin. Tosin laatoista vain osa käy nukkiksiin, mutta kaikki hakevat paikkansa jossain...

 Kaappitalon vanhanaikaiseen keittiöön laitettiin valkoiset kaakelit hellan toiselle sivulle. Palomuuriin kiinnitettiin tanko paistinpannua, kauhaa ja lastaa varten. Koska tuo palomuuri on styroksia, niin siihen saa helposti pienten nuppineulojen avulla kakkuvuokia yms kiinni.
Sitä liesikupua en ole vielä saanut aikaiseks...

Myös työpöydän taakse kaakeloitiin vähän tuota "välitilaa".

Tässä vielä kokonaiskuva keittiöstä tällä hetkellä. Hellan ja tiskipöydän välissä oleva "kaappi" on vain pahvirasia, joka ehkä muuttuu myöhemmin jääkaapiksi, mutta ei tähän tilaan, missä se nyt on, vaan jonnekin muualle. Tuohon väliin tulee pesuallas.