Sivut

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Talvi tulee ja asukkaat tarvitsevat myös vaatteita

Tämä päivä on mennyt ihan sisätiloissa kahdestakin syystä. Ensinnäkin, ulkona on ollut todella märkää ja tuulista koko päivän ja toisekseen olen kai tulossa kipeäksi. Väsyttää ja on huono olo... ihan sellasta alkuflunssan tunnetta. Aamulla pelkäsin todella, etten saa mitään aikaan tänään. Toisin kuitenkin kävi ja yllätyin oikein itsekin, mitä kaikkee tulikaan tehtyä.
Ihan aluksi päätin, että nyt kyllä sahaan, eli pätkin nuo viimeviikolla puutavaraliikkeestä hakemani listanpätkät sopiviksi noihin kahteen taloon. Siis kun purin sen kaappitalon (Sandran ja Henkan koti) julksivun kokonaan, niin nyt se tarvii sit aloittaa alusta ja myös tuohon Lundiataloon tarvittiin muutamia listanpätkiä vielä. Kun sahaan olohuoneessa, niin siitä tulee tietenkin roskaa ja ajattelin, että jos jaksais tänään imuroida... niin siksi halusin sahata ensin, jotta sit menee samalla imuroinnilla kaikki purut. Noo, siitähän se sitten yhtäkkiä lähti lapasesta ja imurointi jäi, mutta tulipahan niitä listoja sitten kiinnitettyäkin taloihin jonkun verran ja sovittelin Villen (Lundia talo) asunnon huonekalujakin taas ja myös takan sain tehtyä Villelle. Keksin mielestäni oivan idean sohvan verhoiluun -tai ei se ole mun oma idea, kun olen nähnyt 1:1:een tehtyjä sohvia facebookissa erinäisillä sivustoilla, eli paloista virkattu sohvan päällinen! Kun sitten tarkistelin lankalaatikkoani sillä silmällä, että löytyisiköhän sieltä sopivia värejä Villen sohvaan, niin silmiini osui yks pinkki lankakerä. En tykkää tuosta väristä yhtään, mutta päätin käyttää senkin pois, ei tietenkään Villen sohvaan, vaan yhtäkkiä sain idean tehdä siitä talvitakin Ellenille, jolle pinkki kyllä sopii. Kun sitten vielä löytyi tuo ärsyttävä hapsulanka, joka on niin pirun vaikeeta työstää, niin päätin käyttää senkin nyttyrän takkiin ja baskeriin ja tässäpä nyt sitten voin esitellä ensimmäiset talvitakki/hattu jutut. Jotka siis sai Ellen, vaikka hän nyt on tällä hetkellä siellä mallinhommissa Pariisissa :) (mutta kyllähän hän vähän väliä piipahtaa täällä sisaruksiaan katsomassa lomillaan) Nytkin hän on tuolla Villen uudella kämpällä suunnittelemassa sisustusta veljelleen. :)

Niinhän se päivä sitten vierähti erilaisten puuhien merkeissä ja kun tulin tänne kirjoittelemaan, niin huomasin saaneeni uusia lukijoitakin jälleen. On tosi kivaa huomata, että joku seuraa näitä talojuttujani... Tervetuloa lämpimästi kaikille.
Mutta tässäpä nämä kuvat, jotka otin tässä illan mittaan.






maanantai 21. lokakuuta 2013

Tästä ei taida tulla mitään :-D

Onkohan toista yhtä pöljää nukkekotiharrastajaa, kuin minä olen? Tuskin.
Minulla ei tunnu olevan minkäänlaista johdonmukaisuutta missään. Mikään taloista ei myöskään valmistu tällä menolla koskaan.
Nimittäin; tämä alituinen suunnitelmien muutos alkaa jo rasittaa itseänikin. Aina, kun saan jonkin uuden idean jostakin, niin se johtaa siihen, että jo aloitetutkin, aikanaan hyväksi koetut ideat menevät uusisksi tai jäävät kesken... *syvä huokaus*.
Esimerkki:
Hiljattain aloitin vanhaan lundiakirjahyllyn palaan uutta modernimpaa nukkista. Sen seurauksena tuo "kaappitalo", jota teen siis 1:6 skaalassa vanhaan liinavaatekaappiin, alkoi näyttää keskeneräisen julkisivunsa kanssa kamalalta. Eihän niitä tietenkään pidä vertailla toisiinsa, kun toinen tulee ihan eri tyylillä, mutta silti purin tänä aamuna koko julkisivun ja heitin myös monia itse nikkaroimiani tavaroita roskikseen. Se kertoo vissiin siitä, että vaatimustaso kasvaa ihan liikaa koko ajan. Aluksi olen nauttinut suunnattomasti pienistäkin omista onnistumisen tunteista ja tavaroista. Nyt haluaisin koko ajan vain täydellisempää ja täydellisempää ja kaikki omatekemä näyttää suoraan sanottuna "köppäseltä". *jatkaa huokailua*
Eikä asiaa auta yhtään se, että selaan hienoja nettisivuja ja löydän toinen toistaan hienompia huonekaluja nyt myös barbiekoossa, joka on se minulle mieluisin rakentelukoko.
Funtsinkin tuossa Sandran talon julkisivua purkaessani (päätin hakea varastosta kaapin omat ovet ja laittaa ne takaisin siksi aikaa, kunnes saan päätettyä uudesta julkisivusta :) ), että ehkä minun on syytä keskittyä vain siihen puoleen, joka luonnostaan onnistuu minulle parhaiten, eli näihin pehmeisiin tavaroihin, kuten vaatteisiin, tekstiileihin ja kuvataiteeseen. Tuo huonekalujen nikkarointi ei taida olla minun juttu, varsinkaan, kun ei ole oikein työkaluja -työtiloista puhumattakaan.
Mutta, tuo aloittamani modernimpi Lundia-talo on sikäli vähän toinen juttu, kun siihen voi tehdä todella modernin sisustuksenkin ja esim. sänky, pöydät ja hyllyt voi tehdä vain simppelisti listankappaleista, joita olen hakenut paikallisesta keittiökaluste- ja puutavaraliikkeestä. Myös biltematikut ovat tässä loistavia.
Kuitenkin, pidän ehkä enemmän noista vähän romanttisemmista ja perinteisemmistä huonekaluista ja olin aivan haltioissani, kun löysin nettisivuston, jossa oli tyylihuonekaluja barbeille. Niitä voi myös ostaa Ebaylta, joten olenkin nyt päättänyt alkaa säästämään rahaa ja hankkimaan Sandran taloon pikkuhiljaa kauniit huonekalut ja keskittyä sillävälin kirjailemaan ja ompelemaan sinne niihin sopivia tekstiilejä.
Niin, kenelle se moderni talo nyt sitten oikein tulee? Meinasin sitä alunalkaen Tuomaksen ja Helenan kodiksi, mutta kokeiltuani heidän kalusteitaan siihen, näytti se semmoseltakin sillisalaatilta, vielä huonekorkeudenkin ollessa heille aikalailla liikaa, niin että päädyin sitten 1:6 skaalaan. Siitä tulee tyylikkään nuoren aikuisen miehen koti, eli tuon Sandran poikaystävän Henrikin kaksoisveljen Wilhelmin, eli Villen asunto.
Tässäkin kohtaa minä joudun taas vetoamaan pöljyyteeni ja päättämättömyyteeni, kun en ole pystynyt päättämään edes sitä, asuvatko Sandra ja Henrik jo yhdessä, vai seurustelevatko vain... Nääs, kun välillä on tuntunut siltä, että tuo kaappitalo on liian pieni perheasunnoksi, mutta sopiva sinkulle. Välillä taas, että kyllä sinne nyt pariskunta sopii oikein hyvin. Nyt sitten otin tuolta barbielaatikostani myös tuon toisen pojan Villen ja päätin lopullisesti, että hän saa tuon uuden kämpän. Sandra ja Henrik saavat nyt sitten sovitella itsensä kaappiin, miten parhaiten taitavat ja kyllähän he sinne vissiin ihan sopuisasti mahtuvat ja vielä Sandran työhuonekin saadaan sopimaan. Onneksi tuo Henrik on aika paljon matkoilla, kun sillä on sellanen työ... *wirn*
Joops, tällasia mietteitä nyt tänään. Odottelen tässä postia tulevaksi ja sieltä kivaa matkalaukkua Helenalle ja printtejä (eivät ehkä vielä tule tänään kylläkään) Sandran talon keittiöön. Ruokakaapit kun ammottavat tyhjyyttään vielä.
Jospa lopuksi lataisin pari kuvaa Villen uudelta keskeneräiseltä asunnolta. Toivoa sopii, että tää sunnitelma pitää. :)
 Tämä nurkkaus alakerran avoimesta tilasta oli tarkoitus laittaa makuuhuoneeksi, mutta se on liian pieni barbikokoon makkariksi, joten siitä tulikin sitten kirjastonurkkaus. Palomuurin oikealle puolelle tulee pieni sisustustakka ja tila muuten jää olohuoneeksi.

 Kaunis sohvapöytä olohuoneen puolella on nukkiskirppikseltä ja se on oikeastaan 1:12 skaalan ruokapöytä, joka sopii mielestäni oikein hienosti sohvapöydäksi barbeille. :)
Ol
Tässä kirjastonurkkauksen nojatuoli, pikkupöytä ja matto. Nyt alkaa sitten kirjojen värkkäys tuonne hyllyille. Nekin ovat aavistuksen verran liian pienillä hyllyväleillä ja leveyksillä, koska tästä ei alunperin pitänyt tulla barbitaloa. Kuitenkaan ne eivät ole häiritsevän pieniä, vaan menettelevät kyllä. Ovat tähän taloon sopivia. Ehkä voisin jatkaa niitä vielä tuonne kattoon saakka....

perjantai 18. lokakuuta 2013

Muutoksia kaappitalossa

Niinhän siinä sitten kävi, että kun syksyn viileys laskeutui maisemaan ja puiden lehdet lentävät tuulessa, Sandra laittoi puutarhamökkinsä talviteloille. Hän muutti Henrikin kanssa takaisin kaappitaloon, joka oli vuokrattu (vai olikohan se peräti myyty ;-D ) Ellenille.

Mun oli siis pakko passittaa Ellen takaisin Pariisiin mallin hommiin, koska haluan pitää eniten tuota Sandraa ja Henrikiä päähenkilöinä ja koska sitä puutrhamökkiä en nyt tosiaan aio ennen ensi kevättä jatkaa. Silloin siitä kyllä tulee ihan kokonainen talo tuonne minun takapihalleni, oikean pikku puutarhan kanssa.

Mutta olen nyt päättänyt keskittyä tekemään tuon kaappitalon valmiiksi ennen kaikkia muita projekteja, koska se on sellaisessa vaiheessa, että näyttää rumalta, ellen pian saa sitä julkisivua kuntoon... ja koska tässä pari iltaa sitten kuvattuani noita "barbeja" siellä iltaa istumassa, sain monta inspiraatiota Sandran tarinaan.

Niin, Sandra ja Henrik tekivät muutaman pienen muutoksen talossa ja vaihtoivat huoneita niin, että makuuhuone siirtyi alakerrasta yläkertaan keittiön viereen ja olohuone yläkerrasta alakertaan eteishallin paikalle. Näin jäi makuuhuone tyhjäksi ja se oli tarkoituskin, koska Sandra tarvitsee työhuoneen itselleen.
Sitä, minkälainen työhuone siitä tulee, en vielä kerro, kerron siitä vasta kuvien kera myöhemmin. Tässä kuitenkin muutama kuva siitä, kun Henrik, hänen kaksoisveljensä Ville, toinen sisarensa Ellen, sekä Sandra ja tämän paras ystävä Nina istuvat iltaa Sandran tulevassa työhuoneessa ja kertoilevat toisilleen tulevan talven suunnitelmistaan. Samalla he suunnittelevat Sandralle työtilaa juurikin tähän huoneeseen jossa tämä ruokapöytä tuoleineen saa toimia myös työpöytänä. Kun talossa on enemmän ruokailijoita, syödään sitten tämän pöydän ympärillä. Nyt ei kerrota enempää, mitä tähän huoneeseen tulee, mutta alan työstämään sitä pikapuoliin...
 Huomasin juuri ladatessani nämä kuvat, että niistä kaikista puuttuukin Henrik, joka oli kuvien ottohetkellä keittiössä. Siirsin hänet kyllä myöhemmin jakkaralle pöydän oikeaan päähän. Nina istuu Villeä vastapäätä ja kuten kaikista kuvista huomaa, tuntuu siltä, että Nina olisi vähän ihastunut Villeen....



keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Bloggaaja funtsii...

Kävelen päivittäin Bulevard de la Madeleinea pitkin (koska se sijaitsee olohuoneessani) ja katselen ja kuuntelen sen varrella sijaitsevien talojen etenemistä ja elämää.
Eteneminen ei oikein ota sujuakseen, koska minulla on karsea tapa muuttaa suunnitelmia kesken kaiken. Elämää sen sijaan näyttää olevan koko ajan.  Nukkeja tulee ja menee. Esimerkiksi Ellen, barbitalon asukas lähti jälleen Pariisiin mallinhommiin ja Sandra ja Hendrik ottivat talon takaisin omaan haltuunsa. (nämä on niitä päättämättömän luonteeni aiheuttamia muutoksia). Sandran siirtolapuutarhamökki on laitettu kokonaan talviteloille ja sitä jatketaan vasta ensi keväänä.
Lundby talossa on pysynyt alkuperäinen suunnitelma, eli siellä asuu eläkeläispariskunta Silja ja Sakke Lund. Sekään remontti ei ole edennyt oikein mitenkään, kun remontintekijällä Tuomaksella on ollut noita naisjuttuja siinä riesana.
Tuomaksen oma talo. Niin. en osaa nyt millään päättää, menisikö hän tuon Helenan kanssa yhteen ja muuttaisivat tuohon uuteen, moderniin Lundia-taloon, vai muuttaisiko sinne todella vain Helena ja vauva....
Mutta yhtä kaikki, nautin tästä tekemisestä ja näistä taloista ja tästä "katuelämästä" todella. Nyt vielä enemmän, kun olen ollut mukana facebook ryhmässä; "nukkekotiharrastajat", jossa on kiva jakaa asioita ja huomata, että meitä on muitakin ....

Niin, taloja on tällä hetkellä tekeillä neljä, mutta silti suunnittelen jo seuraavaa. Ei täällä kyllä ole oikein tuota "tonttimaata" enää, mutta silti ... pakkohan mun on varmaan se rintamamiestalo vielä rakentaa. Lapsuuskotini on sellainen ja olen pohtinut, että tekisinkö siitä omaelämäkerrallisen, sisustamalla sen siten, mitä muistan omasta lapsuudestani ja asukkaiksi tulisi oma silloinen perheeni.
Vai tulisiko se Tuomakselle, joka elää tuota omaa draamaansa tuolla "Yksinäisten sydänten majatalossa" tällä hetkellä ilman omaa kotia ja naisten kanssa sekoillen. Hänellehän alunperin ajattelin sitä rinsikkataloa, mutta ... Nyt, kun tekeillä on tuo "Lundia talo", joka oli myös ihan yhtäkkinen päähänpisto, kun pyörittelin niitä ylimääräisiä vanhoja Lundia hyllystön osia tuossa aikomuksenani viedä ne varastoon ja "siitähän se ajatus sitten lähti....".
 Nyt sitä taloa jo havittelee Tuomaksen treffipalstalta bongaama ystävätär Helena vauvoineen. Ehkä se on kuitenkin viisainta panna vaan Tuomas ja Helena yhteen... saavat ne Tuomaksen orpolapsetkin kunnollisen perheen ;-) Eikä noita talojakaan todellakaan voi määräänsä enempää tänne rakennella.

Barbietalosta tulee pian oma postaus, joten siitä ei tässä sen enempää.
 Laitan tähän lopuksi muutaman kuvan tuosta Lundia talosta, joka on eniten ollut nyt tekeillä muutaman viime päivän aikana.
 Hauskaa päivää kaikille! Niin ja tervetuloa uudet lukijani.

 Pari päivää sitten nikkaroin tähän uuteen taloon sängyn rungon, mutta sekin on ihan vaiheessa vielä. Hiominen ja pintakäsittely puuttuu, vaan pitihän sitä sovitella tuonne, eihän sitä muuten tiedä, kannattaako sen valmistamista jatkaa... Aika massiivinen tuo on, mutta niin on talokin.
 Eilen päällystin nuo aiemmin pienistä palikoista kokoamani ja vaaleanvihreiksi maalaamani tuolit nahalla. Olin nimittäin aikeissa heittää yhden vyöni pois, koska siinä oli niin epäkäytännöllinen solki. Mutta viime hetkellä hokasin, että siitä voisi saada istuinpäällisiä joihinkin tuoleihin ja lopulta siitä sai juuri ja juuri näihin tuoleihin kokoverhoilun.  Vielä aion liimata ohuet nahkasuikaleet noihin sivureunoihin, mistä nyt vielä pilkistää toi vihreä.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Helena tekee tulevaisuutta koskevia päätöksiä.

Syksy etenee leppoisasti lämpimien säiden vallitessa Bulevard de la Madeleinella. Helenan tulon aiheuttama draama Yksinäisten sydänten majatalossakin on muuttunut arkipäiväksi ja kukaan ei enää muista, millaista oli ennen Helenaa... aika tylsää varmaan. Helena on tuonut taloon iloa ja inspiraatiota. Hänen hersyvä naurunsa ja laulunsa kuuluu miltei taukoamatta jostain päin taloa. Helena hoitelee vauvaansa ja samalla katsoo vähän Tuomaksenkin isompien lasten, Hennan ja Henrin perään näiden tullessa koulusta. Tuomaksen nuorimmainen, Leevi vauva on vauvojen päiväkodissa hoidossa. Helena on miettinyt, että voisiko hän hoitaa myös Leeviä, omansa ohessa, mutta tähän Tuomas ei ole suostunut.
Eräänä kauniin aurinkoisena lokakuun päivänä Helena päättää siivota oikein perusteellisesti, sekä omansa, että Tuomaksen huoneen. Oman huoneensa hän saakin äkkiä valmiiksi, kun se on niin pieni (Helena toivoo koko ajan omaa kotia) mutta Tuomaksella onkin vähän isompi, tai oikeastaan hänellä on kaksi huonetta, oma makuuhuoneensa ja isompi oleskeluhuone, jossa lapset nukkuvat.
 Helena on päättänyt yllättää Tuomaksen, eikä ole kertonut tälle siivousaikeestaan.
Mutta kuinkas sitten kävikään.... Helenan järjestäessä Tuomaksen työpöytää pölyjä pyyhkiessään, sieltä kirjoitusalustan alta tipahtaa lattialle kirje. Helena ei aikonut lukea sitä, mutta kun se oli auki ja kun se tuoksui hajuvedeltä ja oli NAISELTA,( koska lähettäjän nimi oli päällä) niin Helena lukee sen. Sen jälkeen hän löytää myös samasta paikasta puoliksi kirjoitetun kirjeen Emmalle -tälle tuntemattomalle, kauniille naiselle, jonka kuvakin oli kirjeessä. Tuomaksen aloittama kirje oli vielä ihan sitä samaa vaaleansinistä kirjepaperia, jota hän oli käyttänyt heidänkin kirjeenvaihdossaan.
Helena on aivan järkyttynyt ja poissa tolaltaan, luettuaan nuo kirjeet. Tämä ei voi olla totta, tämä ei voi olla totta, hän toistelee itselleen ja kävelee ulos huoneesta. Siivous jää kesken ja Helena menee kuin unessa ulos... mitä minä nyt teen? Kaikki toiveet yhteisestä tulevaisuudesta Tuomaksen kanssa karisevat siinä samassa.  Ei, minun on päästävä pois täältä mahdollisimman pian, hän ajattelee ja havahtuu samalla vauvan itkuun yläkerran huoneessa, jonka ikkuna on auki. Hän juoksee sisään, pukee vauvan lämpimästi, laittaa vaunuihin, jotka ovat Tuomaksen vauvalta lainassa. Tämäkin vielä, ajattelee Helena, joudun käyttämään sen roikaleen vaunuja... mutta hän lähtee ulos ja kävelee kiivaasti palan noustessa kurkkuun vähän väliä. En itke, en itke, hän päättää. Kaikki miehet ovat samanlaisia ketkuja ja nyt tämä saa riittää! Minä hankin itselleni oman talon ja oman elämän, enkä rakastu kehenkään enää IKINÄ. Tuon viimeisen hän huutaa ääneen. Huomaamattaan Helena on kävellyt koko bulevardin päästä päähän ja siellä, ihan kadun päässä, jossa tie kaartuu loivasti vasemmalle, siirtolapuutarhamökkejä vastapäätä, näkyy talo, joka saa Helenan pysähtymään. Talo näyttää kauniilta, vaikka se on varsin moderni. Sen suuret lasiseinät heijastavat syksyn kirkasta aurinkoa, niin, että on vaikea nähdä kokonaisuutta... Helena kävelle lähemmäksi... portilla on kyltti: "Myytävänä". Talo näyttää puolivalmiilta. Mitä on tapahtunut? Miksi talo on jäänyt kesken? Kyltissä on puhelinnumero, jonka Helena kuin unessa kirjoittaa muistiin. Hän kävelee pihaan ja katselee taloa joka puolelta. Outo tunne valtaa hänen mielensä. "Tämä on minun kotini", hän sanoo huomaamattaa ääneen. Samalla vauva nauraa vaunuissa ja Helenan täyttää toivo ja riemu. Hän kumartuu ottamaan vauvan vaunuista ja näyttää tälle taloa ja sanoo: "Mitä luulet, muutammeko tänne asumaan"? Vauva vain katselee silmät pyöreinä ja jokeltelee jotain.... mutta Helena on tehnyt päätöksensä. Tämä on meidän kotimme! Teen kaikkeni saadakseni tämän, hän päättää. Hän ei alkuunkaan tiedä, miten se olisi mahdollista, mutta tunne on niin vahva, että hän kävelee kevyin askelin takaisin majatalolle.


Talo. Runkona vanha Lundia hyllykön palanen. Tästä tulee moderni ja aika pelkistettykin -ehkä- en tiedä mitä tuo Helena oikein aikoo, mikäli se saa tämän talon itselleen. Paljon tätä ei vielä ole tehty, mutta väärä valinta on jo tuo vasemmanpuleinen tapetti. Ei sovi mielestäni ollenkaan ja mietin juuri, miten sen eliminoin. Tähän haluaisin (Helena haluaa) ripauksen japanilaisuutta. (Helena ihailee geishoja :) ) Tuo ristikko oikealla on nyt kyllä tänä aamuna siirtynty tuohon vasempaan päätyyn. Se on ikkuna, joka on läpinäkymätön, mutta antaa kuitenkin vähän valoa. (paksua Fabrianon piirustuspaperia ja bambutikkuja) Etualalle tulee muös liukuovet koko seinälle, jotka ovat samalla ikkunoita. Sisäänkäynti tulee oikeaan päätyyn. Katolle tulee saunatilat ja pihamaa :) Kuvia on jo enemmänkin, mutta koska muutoksia täytyy tehdä vielä, niin en julkaise tämän enempää tässä vaiheessa. Tuo hella menee tuolta myöskin toiseen taloon ja tuohon tulee takka. 


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sandran ulkoilusunnuntai ystävien kanssa

Tänään on ollut niin kaunis aurinkoinen ja lämmin syyspäivä ja todella mahtava ruska. Sandra, hänen ystävänsä Nina ja Hilja lähtevät kävelyretkelle laivarantaan ja sen puistoon...










(Tuomaksen talo) Iloinen (?) perhetapahtuma

 Helenan vauva on syntynyt. Se kävi nopeasti ja helposti, niinkuin nyt Helenan kaltaiselle persoonalle sopiikin :). Hän ei kauaa todellakaan ehtinyt asiaa jännittää ja pohtia, vain viikko sen jälkeen, kun hän tuli Yksinäisten sydänten majataloon, Bulevard de la Madeleinelle, lapsi syntyi. Syyskuisena sunnuntaiaamuna varhain Helena herättää talon emännän, Esterin ja tämä lähtee Helenan kanssa sairaalaan. Iltapäivällä vauva jo parkaisee ensikerran ja parin päivän kuluttua Helena palaa majataloon kauniin tummasilmäisen ja tummatukkaisen poikavauvan kanssa. Vähän hämmentyntyt Helena kyllä on täysin uudessa tilanteessa.

Helena on kapaloinut vauvan lämpimästi ja kantaa sen sisälle majataloon ensimmäistä kertaa.

Illalla, kun Tuomas on tullut töistä, hän lähtee katsomaan Helenaa ja vauvaa tämän huoneeseen, jonne Ester on hommannut vauvansängynkin. Eihän tuo majatalon huone voi kovin kauaa toimia perheasuntona, mutta toistaiseksi kyllä, kun vauva ei vielä paljon tilaa vie ja Helena saa käyttää Esterin keittiötä ja pyykkäystiloja yms.

Helena on aivan liikuttunut, kun hänelle on tuotu huoneeseen niin paljon tarvikkeita vauvalle, sänky ja kaikki... Tuomas tulee onnittelemaan ja lohduttelemaan Helenaa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi ja nyt Helenan pitää vain levätä kunnolla ja nauttia vauvastaan, eikä saa ajatella mitään ikäviä.

Mutta Helena miettii kuitenkin. Hänestä tuntuu, että Tuomas on jotenkin etäinen ja hän ei tiedä, miten saisi tämän taas olemaan se samanlainen innostunut ja ihastunut mies, kuin ennen hänen tuloaan. Hän ei tajua, ettei niin voi tietenkään olla...

Vauva on pantu nukkumaan ja Helena seuraa tiiviisti sen unta. Tuomas pohtii kuumeisesti tulevaisuutta. Uskaltaisiko sitä ottaa riskin ja sanoa paukauttaa Helenalle nyt heti vaan, että mennään vihille ja aletaan rakentamaan sitä taloa ja elämään oikeata perhe-elämää.... Mutta ei hän sano sitä kuitenkaan. Silti voimakkaat tunteen alkavat nostaa päätään hänen sisällään. Tämäkö nainen se on hänen kohtalonsa sittenkin? 
-Kuule Helena ... tuota ... 
-Niin, mitä Tuomas? 
-Niiin... sitä minä vaan tässä, että koskas tämän pojan ristiäiset pidetään? Minä voisin auttaa sinua kaikessa. Jospa menisimme ensiviikolla ostamaan sinulle vähän vaatetta? Tarvitset ainakin nätin mekon ristiäisiin ja kengät ja mitä nyt itse ajatteletkin tarvitsevasi. Ester varmaan voi hoitaa tarjoilupuolen. 
Tuomas höpöttää ja höpöttää ristiäisistä, mutta Helena on sisimmässään riemuissaan. Kyllä se musta välittää sittenkin. Ei se muuten noin puhu, hän ajattelee ja myöntyy kaikkeen, mitä Tuomas ehdottaa. 
Niin alettiin suunnittelemaan ristiäisjuhlaa luontevasti ja iloisin mielin.

Kaikkien mielessä kuitenkin pyörii myös ajatuksia siitä, kuka on tuon suloisen tumman pojan isä? 
Vain Helena tietää, muttei ole puhunut siitä mitään.


lauantai 5. lokakuuta 2013

Tuomas ja Ike yhdellä :)

Helenan saapumista seuraavana päivänä Tuomas pyytää Ikeä töiden jälkeen poikkeamaan yhdelle kanssaan, jotta saisi vähän purettua tuntojaan ja ystävän neuvoja tilanteeseen.

 He poikkeavat lähistölle avattuun pikku kahvilaan, joka ei vielä ole ihan valmiskaan, vaan viimeistelytyöt rakennuksen ulko. ja sisäpuolella ovat tekemättä,  mutta joka on kuitenkin jo avattu asiakkaille. Keskeneräisyys ei haittaa ollenkaan Tuomasta ja  Ikeä, vaan he ovat ottaneet tämän kantapaikakseen, jossa silloin tällöin käyvät jutustelemassa.
Ike selittää Tuomakselle, että tälle on käynyt satumainen flaksi, jos kaksi niin kaunista naista on hänestä olleet kiinnostuneita ja toinen on oikein tullut päätäpahkaa hänen luokseen. Kun Tuomas on näyttänyt lompakostaan Helenan kuvaa Ikelle, tämän sydän hypähtää melkein kurkkuun. Tuossa naisessa on jotakin !
Mutta hän kannustaa kuitenkin Tuomasta pitämään Helenasta hyvää huolta ja antamaan ajan ratkaista, tuleeko suhteesta totta.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Uusia juttuja Ellenin taloon ja vähän Sandrankin mökkiin.

Olen ollut viimepäivät innoissani, kun postilaatikossa on ollut sekä yllätyksiä, että pikkupaketteja nukkekotikirppikseltä, josta olen taas ostellut yhtä ja toista. Näissä kuvissa muutamia viimeisimpiä juttuja.


Ystäväni oli löytänyt jostain kirppikseltä pussillisen barbieastioita ja lahjoitti niistä puolet minulle. Kaapissa on nyt sitten jo aika kivasti tavaraa.. vaaleanpunaiset viini- ja skumppalasit ovat tuosta paketista, samoin kuin oikealla olevat lautaset. Keltaiset mukit olen ostanut jo aika keväällä nukkiskirppikseltä ja nuo kirkkaat lasimaljat hiljattain. Kaapin päällä olevista kannuista toinen on lahja ja toinen on Doloreksesta ostamastani pesutelineestä (jota en sitten tullut käyttäneeksi missään, koska kaikki taloni ovat vesjohdolla varustettuja :) ) Myös pesuteline itse on Ellenin talossa kukkatelineenä ja se pesuvati puurovatina :)

Toissapäivänä tulivat nuo viini- ja skumppapullot nukkiskirpulta ja myös kaksi kivaa juomalasita, joissa Herra Hakkaraiskuvat. Tarjotin ja kynttelikkökin ovat kirppishankintojani tältä syksyltä. Kahvikupit olen saanut ystävältä ja niitä kun löytäisinkin lisää. 
Tässä vielä lautaset, lasit ja aterimet, josta olen todella onnellinen.
Myös pyyheliinoja ja patalappuja on tullut, mutta niistä ei nyt ollutkaan vielä kuvia otettuna, joten lisään ne kun olen ottanut.







Ja vielä lopuksi; vähän ikkunakokeiluakin jo... Ellenin taloon siis. Nuo ovat vasta ilman kiinnitystä tai mitään aukon suulla, kun halusin nähdä, miltä ne mahdollisesti tulevat näyttämään. Olin pitkään pohtinut sitä, mistä teen ikkunaristikot ja miten. Kun sitten eilen järjestelin kaikkea pikku tilpehööriä, joka on siis mun rakentelumatskua, niin sain tyhjäksi yhden vanhan kenkälaatikon, jonka ensin meinasin heittää pois. Sitten äkkäsin, että siitähän saa huonekalujen runkoja ja siitä juontui sitten ajatus (sen pohjan ja kannen muodosta ja koosta) että mitä jos sitä voisi käyttää ikkunoiden kokoamisessa tukimateriaalina? Tuumasta toimeen ja kun sattui niin hienosti, että koko oli melkein sopiva, ti tarvinnut kuin muutama sentti leikata reunoista ja samalla suoristaa reunat, sain kaksi "luukkua", jotka siis tulevat vierekkäin. Kuvassa pilkistää toinen joka on vielä ummessa, eli se pahvi näkyvissä, koska ruutuja ei ole leikattu vielä auki. Mtta siis, tein niin, että liimasin pahvi-ikkunan reunoille biltematikut ja keskelle ristikoksi jotain bambutabletista irrotettuja tikkuja. Sitten vain leikkasin mattopuukolla ikkunaruudut auki. Toinen puoli on nyt siis pahvia, mutta siihen tulee "ikkunalasi" ja sitten liimaan myös sinne samanlaiset puuosat, kuin tässä etupuolellakin on. Samalla jää se lasiruutu (muovikalvo) sinne väliin hienosti ja pahvikin menee näkymättömiin. Vielä kun keksin millaisen saranoinnin laitan, niin A VOT! mulla on hienot avautuvat ikkunat, jotka on siis melkein koko huoneen suuruiset, koska sisustus ja "leikkiminen" tapahtuu ikkuna-aukkojen kautta. Etuseinät eivät siis aukea kokonaan. Tässähän on kuitenkin kyse barbietalosta, joten aukot on senverran suuria, että käsi, samoin kuin kaikki huonekalut sun muut mahtuu niistä oikein hyvin.

Ester ottaa Helenan "siipiensä suojaan"

Ester on siis majatalon pitäjä, miehensä Unton kanssa. Majatalo on tässä tarinassa kuvitteellinen, enkä ainakaan toistaiseksi ole rakentamassa sitä näkyvään muotoon. (Mutta eihän sitä koskaan tiedä ... ) Ester ja Unto kyllä ovat olemassa olevia nukkeja ja silloin, kun he esiintyvät tarinassa, sovellan interiöörejä.


Aamun valjettua sen päivän jälkeen, jolloin Helena saapui "Yksinäisten sydänten majataloon", Ester menee käymään Helenan luona. Hän on päättänyt auttaa tätä jotenkin selvittämään tilanteensa.  Eihän Ester toki halua estää, jos Tuomas tosissaan aikoo ottaa Helenan vaimokseen ja pitää tästä ja tämän lapsesta huolta, mutta kun eilen näytti siltä, että Tuomas oli aivan kauhuissaan.
-Kun Ester tulee Helenan huoneeseen, tämä makaa kyljellään sängyllä ja näyttää riutuneelta. -"Onko kaikki hyvin, kultaseni?" Kysyy Ester ja saa vastaukseksi, ettei ole. Helenalla on vatsakipuja. Ester pelästyy, että nytkö lapsi jo syntyy, mutta niin ei kuitenkaan vielä ole. Helena on vain järkyttynyt ja huononvointinen ja Ester puhuu hänen kanssaan pitkään ja selvittelee tilannetta. Viimein Helena myöntää, että kyllä hän on vähän epäillyt, että tämä ei ehkä olekaan tavallista lihomista ja hän on välillä ajatellut, että saakohan hän vauvan, kun mahassa tuntuu liikkuvan... Mutta ei hän ole halunnut uskoa asiaa todeksi ja on vain elänyt niinkuin ennenkin ja työntänyt ajatukset syrjään. Nyt hän ajatteli että onni oli potkaissut häntä, kun hän löysi tämän Tuomaksen ja että kaikki muuttuisi hyväksi ja heistä tulisi onnellisia yhdessä. Mutta kun hän eilen tuli taloon, hänestä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että Tuomas ei sittenkään ollut kovin ilahtunut. Ehkä se ei kuitenkaan rakastaisikaan häntä ja hän joutuisi lähtemään pois.... ja Helena alkaa nyyhkyttää.
Ester lohduttaa Helenaa ja sanoo, että kaikki järjestyy. Ainahan kaikki järjestyy jotenkin. Nyt otetaan vaan ihan rauhallisesti ja tilataan Helenalle aika neuvolaan ensimmäisenä. Sitten aletaan hankkia vauvan tarvikkeita ja laitetaan Helenan huone kuntoon  vauvaa varten. Ester lohduttaa Helenaa, että kunhan Tuomas toipuu ensijärkytyksestään, niin hän varmasti auttaa Helenaa myös kaikin tavoin. Sitä Ester ei voinut luvata, että haluaisiko Tuomas mennä naimisiin Helenan kanssa, mutta sen hän tiesi, että Tuomas on hyväsydäminen mies ja miten hän huolehtii noista omistakin lapsistaan niin ei varmasti jätä ketään muutakaan pulaan, jos voi auttaa. Nyt vain edetään tosiaan ihan rauhallisesti ja aletaan hoitamaan käytännön asioita. Kaikki muu sujuu sitten itsellään ajan kanssa.
Helenakin tyyntyy ja koska hän on todella positiivinen ja iloinen perusluonteeltaan, hän on jo kohta pystyssä ja kiittelee kilttiä Esteriä siitä, että tämä auttaa häntä ja antaa hänen jäädä majataloon. Helena myös lupaa, että heti kun hän on synnyttänyt vauvan, hän alkaa auttaa Esteriä ja Urhoa majatalon pidossa, korvatakseen asumisensa ja ruokailunsa täällä. -"No, puhutaan niistä sitten myöhemmin" vastaa Ester ja lähtee soittamaan neuvolaan.

Iltapäivällä, kun Tuomas on tullut töistä, Helena on laittanut majatalon keittiössä espressokahvia ja pyytää Tuomasta juttelemaan kanssaan asioista. Niin he tekevätkin ja Tuomaskin on jo rennonpi, hän on puhunut tilanteesta työmaalla Ikenkin kanssa ja saanut tältä tukea ja neuvojakin.
Helena ja Tuomas puhuvat pitkään ja rehellisesti tilanteestaan ja päättävät jatkaa tutustumistaan pikkuhiljaa niin, että kumpikin elää kuitenkin omaa elämäänsä tässä majatalossa toistaiseksi ja katsotaan sitten mihin se vien.. Tuomas lupaa auttaa Helenaa kaikissa käytännön järjestelyissä, missä vaan miehistä apua tarvitaan. Hän huomaa pitävänsä Helenasta ihan aidosti, mutta ei tästä tilanteesta niinkään. Voi mihin hän taas on joutumassa, hän miettii. Tuo luonnonlapsi lumoaa hänet omalla tavallaan, eikä hän haluaisi päästää tätä menemäänkään, mutta sittenkin ... ja sitten kun on vielä se Emmakin....
Tuomas karistaa kaikki ajatukset mielestään ja päättää katsoa päivän kerrallaan, mitä tapahtuu. Eihän Emma ole edes vastannut hänen kirjeeseensäkään. Lieneekö närkästynty siitä, että hän kertoi toisenkin naisen olevan kuvioissa... Aika näyttää, tuumii Tuomas ja lähtee omalle puolelleen laittamaan lapsilleen iltapalaa.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Tuomas kokee järkyttävän yllätyksen

Muutama päivä sen jälkeen, kun Tuomas on kirjoittanut Helenalle ja Emmalle kirjeet, hän tulee todella väsyneenä hankalasti sujuneen työpäivän jälkeen majatalolle, jossa tilapäisesti lapsineen asuu. Jo pihatiellä isommat lapset juoksevat häntä vastaan ja huutavat yhteen ääneen: "Isi isi, sulle on tullut vieras" "Mitä?" "Joo joo, sen nimi on kai Helena ja se on aika kiva, se on leikkinyt meiän kanssa ja sillä on valtavan iso vatsa. Se sanoo, että sä ja se meette naimisiin". Kylmät väreet kulkevat pitkin Tuomaksen selkäpiitä.... ei voi olla ... voisiko se olla ... Tuomas kävelee sisään ja kyllä -siinä Helena seisoo hänen edessään ja on -RASKAANA. Tätä Tuomas ei olisi kuuna kullan valkeana osannut epäillä, kun Helena puhui kirjeissään siitä, että hän on niin lihonut. Entäs ne kauniit valokuvat, joita Helena oli aiemmin lähettänyt? Ei niissä mitään lihomista ollut havaittavissa. Niin, no tietenkin, ne on otettu ennenkuin raskaus näkyi... Voi luoja, voi luoja, voi luoja, ajattelee Tuomas. Mitä minä nyt teen?
Mutta Helena tulee iloisena hänen luokseen, ihan liki ja sanoo:

  "Oi rakas, tässä minä nyt olen."
"Tulinkin nyt heti ku niin mua kaipasit. Mä olen myös kaivannu sua."

"Nyt voidaan sitte olla ikuisesti yhdessä. En mee enää takas tilalle. Ne ei tykkää kai musta enää."

Tuomas seisoo kuin puulla päähän lyötynä saamatta sanaakaan suustaan...


Helena jatkaa...
"Joku sano, et oon liian tuhti tyttö. Kai sä rakastat mua silti vaik oon vähän lihava?"


"Mennään kai pian naimisiin?"
"Kulta, on ihanaa päästä sun luo!"

Tuomas koittaa ajatella kuumeisesti, mitä pitäisi sanoa tai tehdä. Nyt hän katuu jo liikaa innokkuuttaan Helenan tapaamisen suhteen. Hän miettii, eikö tyttö todellakaan tiedä itse olevansa raskaana. Miten sinisilmäinen ja naivi hän lopulta onkaan? Voinko minä ottaa vastuulleni vielä tämänkin ja hänen lapsensa omien lasteni lisäksi. Kauhun tunne täyttää Tuomaksen mielen, mutta hän ei voi näyttää sitä Helenalle. Sensijaan hän koittaa änkyttää jotain tervetliaisiksi. Sitten hän sanoo, että tämä on nyt niin iso yllätys hänelle, että mitään päätöksiä mihinkään suuntaan ei suinkaan tehdä tältä seisomalta, vaan edetään ja katsotaan rauhassa.
Koska päivä on ollut pitkä ja raskas ja tilanne on muuttunut totaalisesti tämän romanssin suhteen, Tuomas koittaa pelata aikaa. Ei hän tietenkään voi lähettää Helenaa matkoihinsakaan. Tuossa tilasssa ja eihän tällä ole varmaan edes mitään paikkaa mihin mennä. Kyllä Tuomaksen on majoitettava Helena ainakin toistaiseksi ja mietittävä tarkoin, mitä tämän kanssa oikein alkaa tekemään. Niinpä hän sitten kertoo Helenalle, että koska hän asuu lapsineen tässä majatalossa yhdessä pienessä huoneessa (luojan kiitos, hän ajattelee nyt) niin heidän on nyt otettava Helenalle oma huone majatalosta, jossa tämä voi asua niinkauan kunnes tiedetään, mitä tässä on edessä. Helena suostuu tähän iloiten ja on ihan varma, että heistä tulee ikionnelliset yhdessä. Tuomas ei tällä hetkellä ole ollenkaan niin varma, mutta päättää nukkua yön yli jälleen kerran. Huomenna voisi työmaalla puhua asiasta työkaveri Iken kanssa, joka on tosi reilu kaveri ja iso musta mies -paljon nähnyt mutta sinkku hänkin tällä hetkellä.


Niinpä Tuomas ja Helena menevät majatalon emännän  Esterin luo ja kertovat tilanteen ja Ester antaa Helenalle pienen huoneen talon länsipäästä. (Tuomas ja lapset asuvat itäsiivessä :) ) Myös Ester näkee heti Helenan tilan ja sen, että lapsihan on syntymässä ihan millä hetkellä hyvänsä.
Mitähän tästä kaikesta oikein tulee... ajattelee hän ja päätään pudistellen menee omalle puolelleen.

Mutta Helena on iloinen ja onnellinen ja täysin aavistamaton siitä, että hänestä tulee ihan muutaman päivän kuluttua äiti. Hän vain kuvittelee lihoneensa valtavasti.
Miten näin voi olla?

 Tämä käänne tarinaan tuli ihan "puun takaa" minullekin. Löysin nimittäin postilaatikostani eilen paketin, jossa oli Helena vatsa pystyssä ja pieni kirjelappunen, jossa Helenan repliikit, jotka tähän tarinaan lainasin. Olen muuten saanut aikoinaan Tuomaksen samalta ystävältä, joka lähetti tämän kauniin Helenan nyt. Kiitos hänelle. Hän kertoi, että Helena on hieman sinisilmäinen ja naivi, mutta näyttää tyttö olevan sitä aikalaillakin ;) No, ehkä hän siitä kasvaa vielä hienoksi äidiksi ja upeaksi naiseksi... seuratkaamme Helenan kasvua ja kehitystä ja tarinan käänteitä.