Sivut

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Iina "happihiippailulla"

Ulkoilin eilen metsässä ja rannalla lapsenlapseni Henrin kanssa ja teimme "elokuvaa" . Kuvaajana oli Henri (7v) ja näyttelijänä tekemäni käsinukke Reino, joka on runoilija. Minä toimin assistenttina Reinolle ja äänenä myös, sekä pikkuisen ohjasinkin mutta Reino osasi kyllä roolinsa ja kuvaajamme oli loistava. Elokuvan nimeksi tulee "Runoilija Reinon seikkailut" ja siitä on nyt kuvattu 4 kohtausta.

Runoilija Reino metsässä hakemassa inspiraatiota
Mutta oli minulla toinenkin nukke mukana ulkoilemassa. Nimittäin Iina. Tässä muutama kuva (tällä kertaa minun ottamia) Iinan happihiippailusta, kuten näitä kävelylenkkejä luonnossa kutsuu eräs  ystäväni Hannu.

Sinivuokkoja ihailemassa


Neito ja koivunrunko



Laineiden laulua kuuntelemassa

Kyrösjärven rannalla


keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kesä tulee ja Sofia muuttaa maalle

Nyt on ollut vähän kiirettä muilla rintamilla, enkä ole oikein ehtinyt istumaan ompelukoneen äärellä. Myyntiin tarkoitetut pussilakanasetitkin ovat tuolla vielä vaiheessa... Samoin on tekeillä kevät muotinäytös, joka myös seisoo. Mutta kun olin tässä muutama päivä sitten lapselikkana pojan perheessä, niin otin mukaan muutaman tilkun ja pari nukkea ja sain päivän aikana ihan käsin ommellen aikaan Sofialle verkkariasun ja lisäksi barbiekokoiset pitkätsukat ja tytölle pikkuhousut.Trikootilkkuja siis ompelin käsin....

Eilen, kun oli niin kaunis ja aurinkoinen päivä, olimme kissojen kanssa takapihalla tutkailemassa mitä kasveja on jo nousemassa maasta jne. 
Sinnepä sitten lähti myös Sofia neito, joka ei olekaan aiemmin paljonkaan muistaakseni esiintynyt nukketaloissani. Mutta ehkä olen kuitenkin kertonut sen, että Sofia on Sandran sisko ja Sandran Sofiatyttären kummitäti. Pikku Sofia sai nimensäkin kummitätinsä mukaan. Tässä pari kuvaa Sofian eilisestä ulkona käymisestä uusissa vapaa-ajan vaatteissaan. Otan hänet jatkossa mukaan tarinaan siten, että hän muuttaa maalle elämään yksinkertaista ja vaatimatonta, mutta rikasta elämää. En vielä tiedä, millaisen asuinpaikan hän hankkii jne, mutta ainakin hän aloittaa puutarhatyöt aika pian :)....
 Sofia on juuri astunut ovesta ulos ja todennut, että olisi pitänyt ottaa aurinkolasit päähän, kun aurinko vähän häikäisee.
Harmaa verkkapuku on ihan uusi ja todella mukavan tuntuinen. Siitä taitaa tullakin Sofian lempiasu.
 - Jahas, mikähän kukka se tämä taas olikaan? Ei oikein meinaa muistaa... mutta viimekesänä se kukki todella kauniita isoja fuksianpunaisia kukkia... ai niin, se oli  Dahlia.
 Jos kiipeis oikein tämän kiven päälle ...
Taustalla häämöttää jokin sininen mökki, josta on ikkunankarmitkin tippuneet yms ... saisikohan tuon halvalla ja voisikos siitä vielä rempata itselleen asunnon... ?
 Ja tämmönenki iso laatikko täällä on... siihen nyt kun sais pian mullat, niin voisi istuttaa niitä Hyötykasviyhdistykseltä tilaamiani luomusiemeniä, pohtii Sofia.
-Kyllä se vaan on niin ihanaa, että on taas tulossa kesä ja saan alkaa ihan uuden elämän! Kaukana kaupungin pölystä ja rakkaan puutarhaharrastukseni parissa.  (Sofian mietteitä)
 Sofia ei huomaa aluksi ollenkaan taakseen ilmestynyttä isoa kissapetoa... hän on niin omissa ajatuksissaan. Kissa nuuhkii häntä jonkin aikaa, mutta kääntyy sitten ja kävelee pois.
 Sofia istahtaa nurtsille ja haaveilee tulevasta puutarhastaan...
Kunnes yhtäkkiä häntä lähestyy jälleen jokin suuri ....
HUI KAUHISTUS! Mene pois! Kukas sinä olet?
Sofia pelästyy, mutta kissa nuolee hänen polveaan ja tuntuu varsin lempeältä, joten Sofia rauhoittuu lopulta.
Ehkä hän saakin näistä kahdesta isosta kissasta itselleen seuraa ja ystäviä...

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Marimekkoa pukkaa...

Kaapissani on lojunut jo melkein vuoden kasa Marimekon kankaanpaloja, joita olen monesti aikonut alkaa hyödyntämään jotenkin. Ne ovat näytepaloja eri kuoseista ja niissä on ainakin kahta eri vahvuuttakin. Nyt olen viimeinkin saanut itsestäni senverran irti, että olen ottanut tuon pinon työn alle. Kuviot kaikissa näissä paloissa on senverran isoja, että niistä ei oikein ole muihin, kuin barbitalon  juttuihin. Tai no, toki yksivärisiä juttuja saa pienessäkin koossa tehtyä. Isosta unikosta saa kyllä yksivärisen pienen laukun vaikka.
No mutta minä ompelin barbikokoon pussilakanoita ja tyynyliinoja. Myös laukkuja on tulossa "vino pino" kaikista pienemmistä jäännöspaloista. Ensimmäisen prototyypin olkalaukusta saikin Mattsonin perheen Samantha, joka tässä ekassa kuvassa sitä ylpeänä esittelee kukkapenkkien luona, jotka myöskin askartelin tässä päivänä muutamana nukkiskirppikseltä ostamistani vihertarvikkeista.
Seuraavana sitten värikkäät pussilakana/tyynyliinasetit. Kuvassa olevissa pussilakanoissa on kaikissa sisällä "kevytvanupeite", jonka tein siis ohuesta levyvanusta. Laitoin peitteen ihan vain pelkkänä vanupalana, koska jos olisin tehnyt siitä oikean "täkin" tikkaamalla kankaiden väliin, siitä olisi tullut senverran jäykkä, että tuo marimekon kangas lisänä pussilakanana siinä päällä olisi tehnyt systeemistä varsin taipumattoman, eikä siitä olisi saanut mukavan tuntuista petiä. Nyt kokonaisuus on melko pehmeä ja taipuisa ja mukavan näköinenkin, mikä ei kyllä välttämättä välity tästä kuvasta. Ajattelin laittaa nämä myyntiin nukkekotikirppikselle. Kaikkiin tulee vielä tyynyt mukaan ja noihin sinisiin tietenkin sinikuvioiset tyynyliinat, jotka ei olleet vielä ommeltuna kuvanottohetkellä. 

Marimekkoa pukkaa tämän jälkeenkin vielä lisää, koska mulla on noita tilkkuja vielä jäljellä. Olen suunnitellut tekeväni niistä ensisijaisesti laukkuja, mutta ohuemmista tulee myös muutama pöytäliina ja sitten olen ajatellut sellaisia 60-luvun tyylisiä mekkoja muutaman tehdä. Katotaan nyt kuinka kauan tätä intoa piisaa. 
Kun nyt saisin tuon Ellin ompelimon tai oikeastaan Elli aikoo vähän hienostella sen nimen kanssa ja suunnittelee laittavansa liikkeen nimeksi "Muotiliike Eleonora", niin sinne niitä mekkoja ja laukkuja sitten saisi esille... eiköhän niitä pian ala täälläkin näkymään :)

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kaappitalossa on oltu ahkeria viikonlopun aikaan

Kevätsiivousta ja liinavaateompelua. Siinäpä sitä on ollut työtä ja touhua Sandralla lapsilaumansa kaitsemisen ohessa.
(Huh huh, mitenkähän tuo oikein selviää viiden tenavan kanssa?)
  Onnelliselta kuitenkin näyttää tässäkin kuvassa, kun on saanut miehensä Henrikin ja ystävänsä Iinan kanssaan päiväkahville kaiken kiireen keskellä.
Henrikilläkin on nyt ollut pahuksesti kiirettä ateljeellaan, kun näyttelyn valmistuminen lähestyy. Maalauksia puuttuu vielä... Mutta koskaan ei ole niin kiire, etteikö pikkuvaimon kassa ehtisi kupposta kahvia juomaan ja vähän jutustelemaan.
Tämä hetki ja illan myöhäiset tunnit ovatkin niitä ainoita, jolloin vähän ehditään puhumaan kahdestaan ja olemaan yhdessä ilman lapsia. Päivät menee vilinässä ja vilskeessä lasten kanssa, vaikka isommat ovatkin kouluissaan. Mutta pikkuinen Sofia tyttö ja Sebastian vauva ovat koko ajan kotona ja Inkerikin melkein, hän on 5 vuotias ja muutaman tunnin parina päivänä viikosta kerhossa.

 No niin, tässäpä sitä on sitten keittiökaappi, jonka nikkaroin häthätää viikonloppuna kapalevystä.
Tuli vain pieni "hama" noiden vetimien laitossa, kun katselin samalla teeveestä ohjelmaa "tähdet tähdet" enkä siis ajatellut ... nuo vetimethän pitäisi olla tuossa kaapin alareunassa, koska kyseessä on yläkaappi. No, ei se nyt niin hirveän iso moka ollut -kuten ei sekään, että innoissani liimasin kaapin heti valmistuttuaan seinään, vaikka olin suunnitellut maalaavani sen ensin. Lieneekö vaikuttanut alitajuisesti se, että omatkin keittiönkaappini ovat valkoisia... Heh...


... Ja Sandra se on käynyt näköjään Marimekossa ostoksilla. Ruokapöytään on ilmestynyt oikein ihana uusi  liina ja ihan pääsiäisen väreissä, vaikka tästä kuvasta sitä ei voikaan nähdä.
(Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu tabletilla, enkä saa sillä ikinä hyviä kuvia. Jotenkin ne näytti mustavalkoisena vähän paremmilta .... tai en tiedä. Oma kamerani on jälleen lainassa)
Niin, pöytäliinassa on ihana pitsikin reunassa ja se tosiaan tuo mieleen pääsiäisen keltavihreässä värityksessään ja odottaa pinnalleen koristeellisia pupuja, munia yms pääsiäiskamaa...
Tämä pöytä oli ennen ruokahuoneen pöytänä, mutta ruokahuone jouduttiin nyt antamaan perheen teinille, kun talo on niin pieni. Ruokailupaikka on nyt ainoastaan keittiössä. Ehkä joskus saamme isomman talon ja voimme siirtää kaikki ihanat tavarat sinne, toivomme Sandran kanssa :)
Alakerran entinen makuuhuone toimii nyt uutena olohuoneena ja se onkin aika näpsä siihen tarkoitukseen. Aluksi ajattelin, että nuo mustavalkoruutuiset sohvat (joiden päälliset ovat vieläkin alareunoista irti juuri sen vuoksi, että jos ne pitää sittenkin vielä vaihtaa toisen värisiksi) eivät sovi tämän huoneen värityksen kanssa, mutta kyllä ne sittenkin sopivat -mielestäni.

Ja tässähän tätä värimaailmaa nyt pikkuisen näkyykin, kun en ihan kaikkia kuvia mustavalkoisiksi kääntänyt. Peräseinä vaan näyttää niin kaljulta, kun sinne ei vielä ole mitään tauluja valmiina. Tulossa on kyllä Henrikin maalauksia (aitoja öljyvärimaalauksia ihan mun omasta "sudista" lähtöisin ;) ) mutta ajankohta on vielä hämärän peitossa...

Ja sitten! Tadaa!! Tämän perheen esikoinen onkin tyttö! Eli niin vain vaihdoin sittenkin sen Troy-poitsun tohtori Åströmin pojaksi ja tämän uuden tulokkaani, jonka sain ihan hiljattain, Sandran ja Henrikin esikoistyttäreksi. Miksi? No, siksi, että tästä tytöstä on ehkä enemmän apua noiden pienempien lasten kaitsemisessa ja Sandran apuna, kuin siitä teinipoika Troyta ja koska alkoi näyttämään siltä, että mulla on enemmä teinitytölle sopivaa kamaa huoneeseen, kuin teinipojalle. Ja koska Troy ja tohtori Åström ovat vähän saman oloisia, niin ajattelin, että siinäpä nyt olisi sitten naisille kaksi komiaa jannua jahdattavaksi, kun nimittäin vielä kävi niin surkeasti sille tohtorin rouvallekin, että se menehtyi lomamatkalla tropiikissa johonkin tautiin... Eli nyt on sitten tohtorin talossa (joka on siis kuvitteellinen) vain kaksi miestä, joilta ei kyllä tule ihailijoita puuttumaan... ja sutinaa piisaa molemmilla. Tämä Sandrankin Samantha tyttö on vähän jo ihastunut Troyhin. Saa nähdä mitä heidän välilleen vielä kehittyy. 
Niin, mut siis piti kertoo se, että tuo sänky petivaatteineen ja sohvatyynyineen on myös viikonlopun ja tämän päivän tuotoksia...

Ja siellä ne nuorekkaat vanhemmat vieläkin vaan suklaakakun ja kahvin äärellä istuskelevat... He ovatkin vielä aika nuoria, kun menivät jo lähes teineinä kimppaan ja saivat Samantha tyttärensä Sandran ollessa vasta 18 vuotias ja Henrikin 19 v. Eli, kun Samantha (Sammy) on nyt 16 vuotias, niin Sandra on siis vasta 34 vuotias itsekin. Ja Henrik 35v.


Mutta mutta... tämän jutun juoni piti olla siinä, miten ahkera ja aikaansaapa Sandra onkaan ollut tämän päivän ja viikonlopun aikaan. Eli piti vain esitellä kaikki uudet jutut. Ja tuossa yläpuolella on yksi niistä, Sandra kätevänä ompelijana teki tarjottimia varten tuollaisen "kannattimen" seinälle. Se on kirjaillusta nauhasta. 
Tämän lisäksi hän siis ompeli:
- siitä marimekon kankaasta sen pöytäliinan
- 7 pussilakanaa
- 5 tyynyliinaa 
- helmalakanan Samanthan sänkyyn, sekä peiton siihen myöskin
- 4 sohvatyynyä
Ja ompeluhomman lisäksi siis yhdessä Henkan kanssa nikkaroitiin se keittiökaappi ja tyttären sänky. (Sammyn) Vielä pitäisi nikkaroida myös pikku Sofialle sänky ja Inkerille myös uusi sänky, koska se entinen ei oikein toimi.
Vieläköhän siellä tänään aherretaan jotain? Saamme nähdä ehkä huomenna ...


tiistai 1. huhtikuuta 2014

Kaappitalokin alkaa raikastumaan...

Monen monituiseen kertaan revitty ja taas remontoitu kaappitalo taitaa viimeinkin löytää omimman tasonsa olla nukkekoti. Tuo vanha kaappi raasu on nähnyt elämänsä varrella vaikka mitä. Ensin vuosikymmenet se on kuunnellut jossain perheessä pohjanmaalla sen perheen elämää ja ehkä avioparin keskinäistäkin kanssakäymistä -ollessaan liinavaatekaappina ehkä makuukammarissa.
Sen jälkeen se ehti seistä erään osuuskunnan vintillä hyvän tovin, ennenkuin se päätyi minun käsiini ja sittenhän sitä vasta onkin riepoteltu! Se on ehtinyt olla monen nuken kotina ja sitähän se on edelleenkin. Useimmiten siinä on asunut vain yksi, kaksi tai korkeintaan kolme henkeä kerrallaan, mutta nyt se on päätynyt antamaan suojaa 7-henkiselle perheelle.
Myös perheet ovat joutuneet minun käsittelyssäni aika koville. Niitäkin on riepoteltu -on otettu lapsia toisista perheistä ja annettu toisille, pariskunnat ovat vaihtaneet paria moneenkin kertaan ...
No joo, mutta voin luvata, että nyt tämä sekoilu on loppunut ja lopullinen "roolijako" on suoritettu.

Kaappitalon suurperhe onkin ehkä tosi mieluinen "leikittävä" minulle, vaikka en koskaan sitä suunnitellut tekeväni.
Itselläni on tosielämässä vain yksi lapsi, nyt jo aikuinen poika, mutta itse olen 7-lapsisesta perheestä, eli meitä oli kaikkiaan 9 henkeä saman ruokapöydän ympärillä. En erityisemmin viihtynyt isossa hälisevässä joukossa, mutta nyt jotenkin tuntuu, että onkin kiva vetää vähän yhtymäkohtia omaan lapsuuteen noiden nukkekotilasten tarinoissa. Nuo kaappitalon lapset eivät millään muotoa esitä minun omaa sisarusparveani, mutta jotakin yhteistä tapahtumissa varmaan tulee olemaan...

Mutta katsotaanpa muutaman kuvan avulla, miten kaappitalo muuntuu pikkuhiljaa raikkaammaksi ja kodiksi näille seitsemälle: Äiti Sandra, isä Henrik, vanhin poika Troy 16v, seuraava poika Martti 7v, sitten tulee tyttö Inkeri 5v ja toinen tyttö Sofia 2v ja ihan viimeisin on Sebastian 6 kk. (Sebastian sai nimensä minun oman poikani mukaan :) )
Ja tässä osa heidän kotiaan huhtikuun ekana päivänä:

Sofiakin on tullut leikkimään Inkerin ja Martin huoneeseen
Keittiötäkin eilen illalla vähän taas uudistettiin. Pesuallas odottaa vielä hanoja
Hella siirrettiin puuhellan viereen peräseinälle, jottei ole jääkaapin vieressä :)
Ruokakaappiin saatiin eilen elintarvikkeita, kun "äiti kävi kaupassa", eli minä vähän askartelin ajat sitten ostamistani printeistä
Askartelin myös noista mustavalkoruutusista kontaktimuovin jämäpaloista vähän efektejä tainnuttamaan liian punaisia kaapin ovia
Pian varmaan joku tulee keittiöön ruuan tekoon ... :)
Näiden askartelujen lisäksi, maalasin tänään aamulla eteisen lattian ja seinät valkoisiksi ja tuli uskomaton määrä "valoa" ja siisteyttä taloon. Nyt pitää alkaa "metsästämään" isoa peiliä ja vaatenaulakkoa eteiseen.
Mukavaa päivää kaikille minimaailmoissa viihtyville!