Sivut

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Kangaspuut

Huh, kesä on jo pitkällä, enkä ole siis yhtään ehtinyt harrastella mitään nukkejuttuja. Ja kyllä nuo muutkin puuhat on olleet aika kituliaita suorittaa, kun säät ovat olleet mitä ovat olleet. Kurja kylmä, luminen kevät ja kolea, sateinen tää alkukesä. Eikä toivoakaan paremmasta säästä tunnu olevan.
Mutta pienen kipinän sain kuitenkin taas jatkaa nukkekotiharrastustani, käytyäni Parkanon kirpputorilla ja löydettyäni sieltä nuo lasten kanganspuut. Harjoittelin ensin siinä valmiina olleen loimen kanssa maton kutomista johonkin nukkekotiini, miettien lähinnä mittakaavaa, että minkäkokoisille nukeille nämä puut parhaiten sopivat.
Niinhän siinä sitten kävi, että Sofia sai kangaspuut, eli aika passelit 1:6 mittakaavaan.
Se harjoitusloimi oli niin huonosti "luotu", että matot eivät tulleet ihan priimaa, mutta laitoin jo itse uuden loimen ja annoin Sofian alkaa "paukuttaa" tupaansa uusia mattoja. :)
Ja jos tänään ei sada kovin paljoa, aion mennä kaatamaan tontilta muutaman laihan kuusenrangan ja veistää hirret Sofian uuteen  tupaan.
Hänen vanha talonsahan on mennyt vähän pilalle tuolla ulkovarastossa. Se oli tehty vanhaan liinavaatekaappin, jonka puuosat eivät ole kestäneet kosteuden vaihteluita vajassa. Sääli, sillä näin paljon vaivaa ja käytin paljon aikaa sen tekemiseen. Mutta olen myös innoissani uuden rakentamisesta. Meinaan muutenkin vaihtaa tuon barbiyhteisön elämään kuten ennen vanhaan elettiin, eli kaikki moderni pois ja yksinkertaista vanhanajan meininkiä tilalle. Nuo Sofian kangaspuutkin pitää vielä "vanhentaa" ainakin väritykseltään, mutta tuskin niistä nyt mitään sisustuselementtiä tulee hänen kotiinsa, joten jos nuo muoviosat alkaa häiritsemään, niin sitten vain pidetään puut piilossa ja esitellää  niillä tehtyjä tuotteita jatkossa. Jonkinlainen penkkikin tuohon pitää nikkaroida, että Sofia voi istua kutoessaan eikä tarvitse sitä seisaaltaan tehdä.



torstai 16. helmikuuta 2017

Kengänkaputtaja naskalinnanputtaja

...siis suutari. Olen toiminut suutarina tässä pari viikkoa sitten ja naputellut kaputellut Ainolle ja Rosalle talvikengät. Kummatkaan ei onnistuneet ihan nappiin, mutta sen verran hyvin kuitenkin, että tämä lopputalvi näillä nyt mennään ja teen uusia kenkiä enstalveksi paremmalla onnella. Molempien kengät ovat omaa suunnitteluani ja tekoani. Ainon kenkiin idea tuli vuosien takaa 50-60 luvulta, äitinin silloisista kengistä, jotka siis ovat vain muistikuvissani, itse kenkiä ei tietenkään enää ole olemassa. Tykkään tuosta mallista oikein paljon ja ajattelinkin tehdä kevääksi "kalossit" samoilla kaavoilla, vähän muunnellen... Rosan kengät ovat tyypilliset varsikengät, jonkalaisia olen tehnyt muutama vuosi sitten monillekin eri nukeilleni. Nämä vain eivät tulleet yhtä siistit, kuin ne aiemmat. Johtuneeko materiaalista, joka oli aika vaikeata työstää verrattuna aitoon nahkaan, jota olen ennen käyttänyt. No, joka tapauksessa tässä nyt muutama kuva noista uusimmista kengistä:



sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Takki menikin sitten Christinalle :)

Ainolle aloittamani takki, josta kerroin edellisessä postauksessa, tuli valmiiksi ja kas kummaa, sen saikin Christina!
Alun alkaen takista piti tulla ihan maksimittainen myös Ainolle, mutta lyhensin sitä jossain vaiheessa niin, että se olikin hälle vain pohkeeseen. Nyt se on kuitenkin Christinalle ihan maksimittainen ja tässä onkin pohdinnassa, että annanko olla, vai lyhennänkö sen hänelle pohjepituiseksi. Ompelin sitten vielä samasta kankaasta lippalakin hänelle :) (vähän iso tuli, eikä muutenkaan ihan parasta työn jälkee, mutta petraan seuraavaan lippikseen ... ;-D )
Jokatapauksessa, minusta takki sopi sittenkin paremmin, sekä värinsä, että kankaansa puolesta Christinalle ja aionkin tehdä Ainolle uuden takin samoilla kaavoilla hieman muunneltuna tosin ja erityyppisestä kankaasta.
Samoin aion tehdä nyt "putkeen" noille kaikille "Tellin tytöille" talvitakit ja sen jälkeen talvikengät ja muut ulkona liikkumiseen tarvittavat varusteet.
Mutta tänä aamuna kuitenkin väsäsin Ainolle myös rintaliivit ja totesin itsekseni, että he kaikki tarvitsisivat uusia alusasujakin -siitähän se pukeutuminen lähtee!









perjantai 27. tammikuuta 2017

Ompeluhommia taas

Heippati hei jälleen.

Olen ollut ompelusten "lumoissa" nyt parisen päivää. Ensinnäkin olen viimeistellyt monta asua, jotka olen ommellut kauan sitten, mutta ovat jääneet niinsanotusti vaiheeseen, eli nappeja puuttunut yms. Tuntuu tosi hienolta saada selkeyttä tilkkukoppaan ja keskeneräisiä töitä valmiiksi.

Nyt olen ommellut tämän päivän Ainolle takkia. Sekin on ollut työn alla jo useamman viikon. Meinasi jäädä tuonne vuorittamatta ja hihoitta, mutta nyt siitä ei puutu enää, kuin hihansuiden ompelu, napitus ja tamppi takaa. Otin siitä jo muutaman sovituskuvankin.

Ja entäs sitten Aino itse. Hän sai eilen uudet hiukset. Eli käynyt kampaajalla ja vaihtanut tyyliä ihan tykkänään hih... (tilasin nettikaupasta sille peruukin, kun se mun hiustenvaihto sille ei ole kans edistynyt juuri yhtään ja kyllästyin kattelemaan sitä kaljuna) Samassa paketissa tilasin Ainolle myös uudet korkokengät. Ne on aivan ihanat muuten, mutta koska Aino ei ole nivelletty nukke, niin jalkojen asento ei ole paras mahdollinen näihin kenkiin. Ei pysy Ainorukka pystyssä ilman tukea noilla kengillä.
Sain eilen valmiiksi myös pitsisen juhlamekon Ainolle, joten pääsin kuvaamaan häntä heti, kun postipaketti oli tullut ja sain uudet hiukset päähän ja kengät jalkaan. Vielä tietysti puuttuu asuun sopivat korut ja jokin belleriini tai hartiahuivi. Sitten vain coctailkutsuille!

Laitan muutaman kuvan mekosta ja takista, mutta huom! takki on siis keskeneräinen vielä... Laitan parempia kuvia sitten, kun kaikki on valmista ja on asusteetkin, kuten kengät, laukut, huivit, korut yms.
 Tämä eka kuva on oikealla on vanhasta asusta, joka on tehty ihan toiselle nukelle jo vuosia sitten, Itseasiassa jakku on eri nukelle, kuin hame. Hameen sain valmiiksi vasta eilen, eli napit paikoilleen taakse ja tuon pitsin lisäsin vielä helmaan. Tämä asu sopii mielestäni myös tälle Ainolle, niin olkoin nyt hänen sitten. Eikä niitä nukkeja enää mulla olekaan, kelle nämä on aikoinaan tehty. Ne oli mun omatekemiä kangasnukkeja, jotka olen myynyt toisissa vaatteissa.









maanantai 23. tammikuuta 2017

Tellin tytöistä hieman lisää...

Kerronpa nyt hieman, miksi aloin uuden tarinan näistä isommista nukeistani.
Minua on jo pitkään kiehtonut sukujuureni. Ei niinkään sukututkimus harrastuksena, enkä sitä teekään noin niinkuin pitemmän kaavan mukaan ja kunnolla.
Olen kuitenkin silloin tällöin penkonut sukutaustojani sen, mitä nyt voi netistä löytää ja mitä muistan itse kuulleeni joskus. Varsinkin äitini isän Artturi Wilhelmin taustat on alkanut kiinnostaa siitä syystä, että hän oli nk "äpärä", eli avioton lapsi. Niin oli myös isäni isä Taavetti Viktor ja olen hänenkin taustaansa äitinsä puolelta löytänyt muutaman sukupolven taakse.
Mutta nyt on alkanut oikein kunnolla kiinnostaa tämä Arttu-taatan suku. Hänellä oli niin tavanomainen sukunimi, kuin Nieminen. Ja hänen äitinsä oli kotoisin täältä pienestä Kallionkielen kylästä, mutta lähtenyt kait piikomaan jonnekkin kartanoon Hankoon. Tämä oli se tarina, jonka lapsena kuulin. Mummo kertoi, että Arttutaatan äidin nimi olisi ollut Hilma ja että sen kartanon isäntä olisi taatan isä, mutta ei koskaan tunnustanut poikaa omakseen. Oli kuulemma yrittänyt pakottaa tämän piikansa naimaan yhden kartanon rengin, jotta isäntä olisi voinut kuitenkin nähdä poikaansa ja olla tämän lähellä. Niinpä Hilma olikin ottanut pojan ja vienyt sen kauas isästään, omien vanhempiensa kasvatettavaksi ja itse lähtenyt Kotkaan jonnekin "iloluontoiseen" ravintolaan töihin. Näin kertoo siis juorupuheet.
Kauan uskoin itsekin tuohon tarinaan enkä oikeastaan sitä edes miettinyt, eikä se paljon kiinnostanutkaan. Mutta näin, kun ikää karttuu ja elämä rauhoittuu ja varsinkin, kun asun nyt täällä mummolassani Artturin jälkeen seuraavana vakituisena asukkaana, niin yhtäkkiä kaikella tuollaisella on minulle suuri merkitys. Halusin tietää enemmän Artturin vaiheista ja suvusta. Halusin myös saada selville, kuka hänen isänsä oikein oli, mutta sitä en ole vielä saanut tietää. Vaan paljon muuta kylläkin. Ihmettelin aina, että miksi en löydä Kallionkilestä Niemisiä mistään rippikirjoista noilta ajoilta, ennen Artturin syntymää. No, se johtuu siitä, että he eivät olleetkaan Niemisiä, vaan Tellejä. Niitähän pompsahtikin sitten oikein pitkä rivi rippikirjoista, kun ensin sain tietää sen, että Arttutaatan äidin sukunimi olikin alunalkaen Tell, eikä Nieminen.
Tämän sain tietää soittamalla Hangon suomalaiseen seurakuntaan ja kertomalla, että haluaisin tietoja  Hangossa syntyneestä isoisästäni. Ystävällinen sihteeri seurakunnasta lupasi etsiä minulle jotain tietoa ja soittaa minulle takaisin kertoakseen, onko homma vaikea ja pitääkö minun tilata maksullinen sukuselvitys. Hän soittikin melko pian ja kertoi ihan ilmatteeksi sellaiset tiedot, jotka tyydyttivät minua sen verran, että en sitä maksullista sukuselvitystä sitten tilannut. Nimittäin, nainen kertoi, että isoisäin äiti, joka ei suinkaan ollut mikään Hilma, vaan Hilda Maria, oli syntynyt marraskuussa 1883 ja oli muuttanut Tampereelta Hankoon joulukuussa 1905. Tämä muutti kertaheitolla teorian siitä, että kartanonherra olisi Artturin isä, koska Artturi syntyi jo kesäkuun alussa (5.6.) 1906. Hilda Marian muuton ja pojan syntymän välissä on vain vähän yli 5 kk. Eli Hilda on ollut raskaana muuttaessaan Hankoon. Toinen yllätys oli se, että hänen nimensä oli siellä kirkonkirjoissa (Tell) Nieminen. Eli tuo Tell oli suluissa. Nainen kehotti minua etsimään Tellin nimellä tietoja tästä naisesta ja niitähän löytyi heti pailalla. Hildan isä oli Wilhelm Tell ja äiti Wilhelmina. Tämän Wilhelm Tellin isäkin oli Wilhelm Tell, mutta hän oli "Rote Soldaten Wilhelm Tell" rippikirjojen mukaan ja hänen vaimonsa oli Eva Gustava. Löysin koko joukon tämän sotilaan lapsia ja niiden aviopuolisoitakin ja myös kuolleet lapset. Evan ja Wilhelmin kymmenestä lapsesta viisi kuoli jo ihan pieninä. Myös tämän isoisäni isän Wilhelm Tellin kolmesta lapsesta yksi kuoli vauvana, eli esikoinen. Seuraavakin oli poika ja sai saman nimen, kuin kuollut poika. Sitten syntyikin tämä Hilda Maria.
Tämä oli nyt aika pitkä alustus, eikä johda mitenkään sen kummempaan, kuin että tutkin lisää heidän kohtaloitaan ja mitä he tekivät jne. Käsityöläisiä ainakin on paljon ollut. Suutareita (kuten taatanikin) ja räätäleitä jne. Ja kauniita nimiä lapsilla siihen aikaan. Ja tässä tullaan nyt näihin minun nukkejuttuihini. Koska nämä "harrastukset" -nuket ja sukuni tutkiminen- limittyvät ja lomittuvat kaiken aikaa tekemisieni joukossa, niin päätin antaa näille nukeille Tellin perheissä olleita nimiä ja myös sukunimeksi Tell. Siitä sen verran, että tuo ruotusotamies on saanut tietenkin tuon sukunimen sotilaaksi ryhtymisensä aikaan, koska silloin sotilaille annettiin uudet sukunimet ja luulenpa vaan, että koska tämän miehen etunimi oli Wilhelm, hän sai nimensä tuon kuuluisan sveitsiläisen sankarin mukaan heh heh... muuta selitystä en keksi. Emme me nyt kuitenkaan polveudu siitä 1300-luvulla eläneestä kuuluisasta jousiampuja Wilhelm Tellistä -vaikka niin olisi kiva ajatella.
No joo, joka tapauksessa, Näiden neljän nukkeni: Aino Mathildan, Christina Sophian, Eva Gustavan ja Rosa Marian nimet on sieltä poimittuja, mutta muuten he elävät hieman myöhempiä aikoja, ei kuitenkaan ihan nykyajassa. Tarinoihin laitan faktaa ja fiktiota omasta elämästäni ja hauskoista tositapahtumista joita tiedän tapahtuneen ja enimmäkseen 50- ja 60- luvuilla. Näin liityn itsekin ja äitini ja mummoni ym tähän pitkään jatkumoon, jota on kiva ajatella ja noista lähihistorian tapahtumista on kiva kertoa näin leikin muodossa myös nykypolville, jotka eivät ole eläneet noita aikoja, Aikoja, jotka ei ole niin kaukana, mutta ovat niin totaalisen erilaisia kuin tämä päivä. Ei ollut kännyköitä, eikä monilla vielä telkkareitakaan jne... tietokoneista ei kukaan tiennyt vielä mitään... kaikki tuo ... Eli Tellin tytöt tulevat kertomaan tapahtumista jotka on oikeesti tapahtunut, elämästä jota ihmiset on oikeesti eläneet. Toivottavasti viihdyt heidän parissaan.
Jokaisessa tytössä on jotain minusta itsestäni, Olenhan elänyt heistä jokaisen ikäisenä. Eli samaan aikaan heille tapahtuu asioita, joita tapahtui minulle eri ikäisenä. Mutta sitä en kerro, mitkä on ihan täysin tosia juttuja ja mitkä olen keksinyt, vaikka ovatkin ajan kuvausta.

Tähän vielä loppukevennys. Eva on lupauksensa mukaisesti alkanut opettaa Rosalle puikoilla neulomista. :)
 Koska on sunnuntai, tytöt nukkuvat vähän pitempään. Rosa avaa silmänsä ja muistaa heti, että tänään hänen pitäisi alkaa opettelemaan puikoilla neulomista. Häntä ei oikein ajatus innosta ja hän jääkin peiton alle miettimään, että miten siitä luistaisi... Mutta niin vain hänen on noustava, pedattava sohvasänkynsä ja otettava puikot ja lankakerä käteensä aamukahvin jälkeen.

-Ei tästä taida tulla mitään, huokailee Rosa.
-Älä nyt huoli, kyllä minä sinua opetan, aletaan ensin vaikka pannunlapusta, se on helppo harjoitus alkajaisiksi.