Sivut

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Helena saa kuulla Emman suunnitelmista

Aamu on valjennut melko kirkkaana ja pienessä pakkassäässä. Selma on herännyt tapansa mukaan aikaisin ja hipsutellut paljain jaloin keittiöön laittamaan kahvin tulemaan. Enää hän ei voi tehdä tulta puuhellaan, kun majatalossa siirryttiin "nykyaikaan" ja vain kaasuhella on enää keittiössä käytössä. Saatiin paljon kaivattua lisätilaa ja puusepältä on tilattu lisää kaappeja leivinuunin jättämään tilaan. Asiakasmäärät ovat lisääntyneet ja ruokatavaraa täytyy varastoida entistä enemmän ja majoitustilaakin piti lisätä, joten kaikki neliöt on otettava käyttöön.
Selma ei kuitenkaan luovu tavoistaan tulla aikaisin keittiöön istumaan keinutuoliin ja mietiskelemään -kahvinkeittohan ei enää paljon aikaa vie, kun kaasuhellalla vesi kiehuu parissa minuutissa- mutta on niin mukava istua siinä omine ajatuksineen, kun kaikki muut vielä nukkuvat ja talo on hiljainen. Pian se kuitenkin täyttyy hälinästä ja äänistä, kun kaikki heräävät ja koko päivän jatkuu touhu ja melu.
Selma on juonut jo kupillisen kahvia ja alkaa suunnitella hiivaleipätaikinan tekemistä. Majatalossa leivotaan kaikki leipä itse ja eniten menee tuota "maalaishiivaleipää", jota Selma on mestari tekemään. On oppinut sen siellä välimeren maisemissa... täällä Selmalla on tuollainen puinen iso "taikinatiinu", johon hän nyt alkaa alustaa taikinaa, kun Helena tulee keittiöön vauva sylissään...
Helena istuu keinutuoliin ja alkaa juttelemaan Selman kanssa. Hän kysyy aluksi, tietääköSelma mitään Emman salaperäisistä touhuista. Helena on vähän ovelan näköinen...

 Selma sanoo vain, että ei hän ole ehtinyt seurailemaan Emman touhuja, kun on joka päivä kädet täynnä aamusta iltaan ja hän kehottaa Helenaakin olemaan puuttumatta toisten asioihin ja antamaan menneitten olla. -Ota siitä kahvia ja lopeta juoruaminen ja ala sitten töihin sinäkin.
Mutta kun Helena vain jatkaa ja kertoo, että hänpä tietääkin aika paljon, niin silloin jo herää Selmankin mielenkiinto ja hän haluaa kuulla mitä Helenalla on kerrottavaa. -Mutta vain, jos kaikki on totta, eikä kuulopuheita! Sanoo Selma topakasti. Tottahan se oli mitä Helenalla oli kerrottavana ja niin naiset ihmettelevät ja päivittelevät, että millä resursseilla Emma muka aikoo perustaa koulun. Tuomas oli kaiken paljastanut Helenalle, mitä Emma hänelle oli kertonut, koska siten ajatteli Helenan rauhoittuvan ja lopettavan kyräilyn Emman suhteen. Olihan oletettavaa, että Emma lähtisi majatalosta heti, kun saisi koulun pyörimään. Luultavasti siellä olisi asunto myös opettajalle -niinhän se yleensä on.
-Ei se tuo Emma niin paha ole, mitä minä aluksi luulin, sanoo Helena yhtäkkiä. -Minun käy sitä oikein sääliksi, kun se raukka on ihan yksin, eikä se saa lapsiakaan koskaan ja minulla on sentään jo nämä kolme, omani ja Tuomaksenkin lapset... tasan ei käy onnen lahjat. 
-Ei niin, huokaa Selmakin ja sanoo, että on hyvä että Helena ymmärtää muitakin ja on antanut Emmalle anteeksi, ehkäpä Helena voisi jopa mennä juttelemaan Emman kanssa asioista.... 
-Ei, sitä minä en voi... ainakaan vielä. Vastaa Helena, nousee ja ottaa kahvia. Hänen olemuksensa on kuitenkin jotenkin vapautunut ja ilo on palannut hänen silmiinsä. Jälleen hänen pulppuava naurunsa kuuluu talossa ja laulunsa käytävillä, kun hän siivoilee ja tekee askareitaan.
Selma jatkaa taikinan tekoa ja jää miettimään Emmaa ja Helenaa ja koko talon asioita. Ehkä tämä kaikki tästä vielä järjestyy.... täytyykin puhua sen Emman kanssa. Tuo alimman kerroksen tyhjä tila.... sehän sopisi kyllä erinomaisesti opetustilaksi ja Emma voisi ehkä sittenkin jäädä tänne asumaan kokonaan ja Tuomaksen lapsetkin pääsisivät tähän kouluun ja.... näihin mietteisiin Selma jää ja työt jatkuvat sekä remonttipuolella, että asiakaspalvelussa. Joulu lähestyy...



tiistai 10. joulukuuta 2013

Mitä kuuluu Sandralle ja Henrikille?

Eipä ole tullut pitkään aikaan kerrottuakaan barbitalon kuulumisia. Ja siellähän sitä vasta tapahtumia on ollutkin, vaikka minä en ole ollut paljon missään tekemisissä heidän kanssaan. Tai no, senverran, että revin tuossa syksyn mittaan jälleen kerran tapetit kahden huoneen seinistä ja lattiatkin molemmista. Se on nääs sillälailla, että mitä enemmän näiden talojen kanssa tässä värkkää, niin sitä kriittisemmäksi tulee oman työnjälkensä suhteen, eikä aiemmin hyvältä tuntunut ratkaisu enää olekaan mitään ja sitten pitää taas muuttaa kaikki... *syvä huokaus*

No, en nyt ala esittelemään repimiäni kohteita, enkä taloa sinänsä lainkaan, mutta on oikeus ja kohtuus, että tämäkin pikku perhe saa vähän "julkisuutta" välillä.
Niin, siis tämä pari, Sandra ja Henrik onkin päässyt yllättämään meidät kaikki, kun ovat saaneet olla "oman onnensa nojassa" jo pitemmän aikaa.
He asuvat "Kaappitalossa" Bulevard de la Madeleinella, muutaman korttelin päässä majatalosta. Asunto on ihan liiian pieni ja vaivalloinen sisustaa ja haaveilenkin koko ajan suuremmasta talosta heille.

















Pikkuhiljaa tähänkin perheeseen on kertyntyt tavaroita, joita olen silloin tällöin ostellut Facebookin nukkekotikirppikseltä.
No niin, jospa sitten muutama kuva niistä tavaroista, joita heille on viimeaikoina hankittu.
Aloitetaan vaikka ihan viimeisimmästä. Eilen posti toi pussillisen keittiötarvikkeita. Näitä ei ole vielä edes järjestetty keittiöön, kun se on kuin pyörremyrskyn jäljilta niiden kahden remontissa olevan huoneen johdosta.
Tämä kuva on saattanut olla esillä jo aiemminkin, mutta laitan sen nyt kuitenkin. Sain alkusyksystä ystävältäni paketin, jossa oli kaikki nämä astiat ja vielä muutakin. Loistavaa, ihanaa, tykkään näistä tosi paljon.

 Yllätys yllätys; Sandralla ja Henrikillä on vauva! Eikä vain vauva, vaan myös parivuotias tytötyllerö! Mitä mitä? Missä välissä nämä on tehty? Nooh, saduissa ja tarinoissa aika on aika suhteellinen käsite -niinkuin se muuten on ihan oikeastikin- ja niin nyt vain on, että tarina näiden kahden osalta on edennyt meidän sitä huomaamatta aimo harppauksin eteenpäin. Nyt tästä eteenpäin tämä on nelihenkinen perhe ja osa remonttia on juurikin lastenhuoneen perustamista ja sen sellaista. 
 Mutta esitelläänpä lapsukaiset: vanhempi lapsi on tyttö, 2,5 v ja nimeltään  Sofia. Hänellä on kuvassa serkultaan Pialta peritty mekko, koska en ole ehtinyt tehdä Sofialle yhtään omia vaatteita, sen enempää, kuin pikkuveikka Sebastianillekaan, joka on puolivuotias pojanpallero. Tämän vauvan ostin myös hiljattain nukkekotikirppikseltä. Enempää lapsukaisia en halua tähän perheeseen, enkä ehkä noihin muihinkaan... Henrikin sisarella Lenallahan on kaksostytöt Pia ja Petra jo ennestään.



Että tallaisia uutisia barbitalosta, jota lähen nyt myös päivittämään kiireellä kohti joulua, jota siellä kovasti valmistellaankin. Viimeisimpiin hankintoihin kuuluu myös nämä keittiöastiat, joita myöskään ei ole vielä esitelty aiemmin,  vaikka ne ovat tuolla olleet jo jonkin aikaa... 
Näihin näkymiin ja näihin tunnelmiin ja pian palataan myös tämän talon touhuja kertomaan. Sormet syyhyävät jo tekemään vauvalle vaatteet ja Sofialle mekkoja :)





lauantai 7. joulukuuta 2013

Tunnelmakuvia majatalosta

Jättäkäämme hetkeksi majatalon väki draamoineen ja katsokaamme sensijaan, miten he kaikessa epäjärjestyksessäänkin ovat kuitenkin saaneet ympäristöönsä jonkinlaista järjestystä :)
Kaikki, mitä majatalossa ja majatalon väelle tapahtuu, johtuu aina jostakin todellisesta jonka sitten nivon tähän tarinaan, jotta muutoksiin olisi jokin selitys. (kaikki draamat siis johtavat lopulta minuun ja minun ailahtelevaan mielenlaatuuni)
Senverran viittaan kuitenkin viimeaikaisiin tapahtumiin majatalossa ja Estherin ja Iken lähtöön, että tämä ensimmäinen kuva kertoo pienen osan tilanteesta. Siinä Unto, joka meni aivan shokkiin tapahtumista on jo hieman pystynyt jäsentämään tapahtunutta ja on menossa Emman luo hakemaan lohtua, aivan niinkuin on itsekin lohduttanut Emmaa paljonkin viimeaikoina... ehkä tuo Estherin lähtö ei loppupeleissä olekaan Unton mielestä niin traaginen käänne hänen elämässään. Kukapa tietää...
Emma on muuttanut kerrosta alemmaksi pikkuruiseen kammariin, jonka seinät tapetoin uusiksi eilen aamulla. Sitten aloin kuuntelemaan että majatalossa naksuu jokin pitkin päivää ja illalla asia selvisikin. Tuo seinä, joka on sängyn ja kaapin takana, irtosi napsahdellen. Ehkä tuo tapetti kuivuessaan kiskoi biltematikut, jotk olivat siis vain liimalla ja vain molemmista päistään kiinni. Tämä talohan on rakennettu vanhaan Lundia-kirjahyllyyn, joka on siis sellainen varastohyllyn näkönen häkkyrä. No, nyt menee sitten seinä taas kokonaan uusiksi. Eilen, siis itsenäisyyspäivänä, kun katselin "linnan" juhlia, niin askartelin myös kaksi sänkyä majataloon ja toinen on tuo, jossa Emma nyt loikoilee pelkällä patjalla, kun lakanat ja päiväpeite vielä jäi puuttumaan.

Minä pidän tiloissa ehkä kaikkein eniten siitä, miten valot ja varjot luovat tunnelmia ja nämä seuraavat kuvat ovat vain pieniä tunnelmakuvia, kuten otsikkokin kertoo. Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen, koska oli ilta ja hehkulamput vain tavallisia kuuskytvattisia, enkä halunnutkaan liian kirkkaita valoja, mutta sehän sit tietenkin tietää kohinaa kuviin.
Keittiöön on saatu pikkuisen enemmän tuota pikkutavaraa jo, kuin muihin huoneisiin. Viimeisimpinä hankintoina on tullut noita posliinikannuja parikin kappaletta ja tykkään niistä tosi lujaa. Kuten myös tuo punottu pikkuruinen kori pöydällä on kiva. Kaikki tällainen tavara, kuten tuo elintarvikehyllykin seinällä, ovat nukkiskirpulta. Astiakaapin lautaset ja mukit olen tehnyt itse pojanpoikieni kanssa jo loppukesästä, mutta vasta hiljattain maalasin niihin "kultareunukset" ja lakkasin ne. Ne on dasmassasta.
Kaapin päällä on mun lemppariastiat, eli espressopannu ja kupit. Ne kyllä saattavat lähteä täältä Kaarinan taloon, sitten kun sinne yleensä pääsee muuttamaan. Kahvimyllyn olen saanut eräältä ystävältäni.













Keinutuoli
uunin edessä
on Selman
lempipaikka
aamuisin, kun hän tulee ensimmäisenä keittiöön ja tekee tulen hellaan ja keittää ison pannullisen kahvia majatalon väelle. Siinä hän istuu lämmittelemässä ja mietiskelemässä aina kun ennättää.
Oikealla on kuva keskeneräisestä takasta. Sehän meni siis kokonaan uusiksi, kun yritin sitä ekaa versiota, joka oli kulmatakka, maalata spraymaalilla, joka söi takan melkein kokonaan. :) ammottavia reikiä ja takka pilalla.
No, mutta eipä mittää... koko salihan meni uusiksi -tai siis, entinen olohuone muuttui koko kerroksen levyiseksi saliksi ja tämä takka on nyt sitten lähes keskellä pitkää seinää jakamassa huoneen kahteen "päähän". Tähän takan eteen tulee kahden tuolin ja shakkipöydän (ei tuo kuvassa näkyvä pinkki hökötys, vaan tilaan myöhemmin) oleskeluryhmä, jossa talon innokkaat shakinpelaajat, Tuomas ja Unto voivat iltaisin pelailla. Takan reunalla on Helenan rakastama "hevosveistos", kuten ehkä muistatte, Helena on hevostyttöjä, aiemminhan hän oli hevostenhoitajana hevostilalla.
Ja tässä sitten suuren salin vasen pääty, jossa naiset usein istuvat iltaisin käsitöineen tai muotilehtiä selaamassa tai kirjoja lukemassa. Verhoilijakin on näemmä käynyt jo laittamassa noihin tuoleihin nyörit, mutta hänellä ei kai sitten ollut tarpeeksi yhtä sorttia, kun on laittanut eri väristä jokaiseen... Tuo seinä kyllä kaipaa niitä tauluja myös.
Tadaa! Saatiinhan sinne ikkunaankin edes jonkinlaiset verhontapaiset eilisen päivän aikana. Harmittaa vain se, että tuo pitsiverho on lyhyttä sorttia, kun aikomukseni oli laittaa sivuille pitkät tummanpunaiset tai vihreät samettiverhot (kunhan löydän sopivan ohutta sileää samettia) ja en oo nyt sitten varma, että sopiiko nuo lyhyet verhot tuohon keskelle, vai pitäisikö niidenkin olla pitkät. Sen näkee sitten, meneekö vaihtoon, mutta niinkauan nuo saa olla tuossa. Tämä kuva on otettu vähän kirkkaammassa valossa ja heti tunnelmalliset varjot ja pehmeys jää pois... :(




torstai 5. joulukuuta 2013

Uusia kalusteita ja suurta draamaa jälleen

Joulu lähestyy ja majatalon Selmalla on alkanut stressi kasvaa tämän hurjan remontin myötä. Ottikohan hän nyt liian suuren palan purtavakseen, kun näin suurisuuntaisiin muutoksiin ryhtyi näin tulenarassa tilanteessa missä eletään, hän pohtii, mutta ei auta kuin puskea eteenpäin, kun on kerran aloittanut.
Eräänä päivänä, kun miehet ovat tapiseerauksen loppusuoralla suuressa salissa (Selma perusti keskikerrokseen "suuren salin" joka toimii majatalon väen, sekä vieraiden oleskelupaikkana ja ruokasalina) Selma lähtee Helenan kanssa kaupunkiin kalusteostoksille. Pitää saada suureen saliin sohvakalusto ja tuoleja sun muuta ja monesta vierashuoneestakin puuttuu yhtä ja toista.
Kaupungissa on eräs hyvä huutokauppakamari, jossa on tänään huutokauppa ja sinne Selma ja Helena nyt suuntaavat kulkunsa. Aikamoista melskettä kaupankäynti siellä olikin ja taistelu kalusteista oli kova. Monella muullakin näytti olevan puutetta huonekaluista, mutta Selma sai kuin saikin huudettua jopa kaksi sohvakalustoa ja Helena huusi itselleen konsulinnan vanhan kahvikaluston. Siinä ei tosin ollut kuin neljät kahvikupit, mutta kun se oli niin kaunis ja Helena ajatteli, että se voisi olla vaikka hänen ja Tuomaksen perheen oma.
Tyytyväisenä naiset lähtevät huutokaupasta etsimään kuorma-ajuria, jotta otstokset saadaan kotiin.
Kotona niitä sitten soviteltiin ja mallailtiin moneen malliin.
Ensin suuren salin oleskelupäätyyn kokeiltiin tätä vaaleampaa kalustoa. Se sopiikin kyllä melko hyvin, mutta sitten Helena huomaa, että tuon kankaan värit sopisivat niin hienosti myös hänen ja Tuomaksen uuteen, entistä isompaan makuuhuoneeseen, joka olisi samalla heidän yksityinen oleskelutilansa, joten tätä kalustoa päätettiin sovitella myös sinne ja haettiin tähän tilaan se toinen huutokauppalöytö.
(molemmat kalustot askartelin tässä muutaman viimepäivän aikana, eivät niin täydellisiä, mutta omatekemiä ja kelpaavat hyvin.)


Toinen kalusto on aivan saman mallinen, kuin edellinenkin, mutta se on väriltään viininpunainen. Siitä puuttuu nyöritykset saumoista mutta Selma on jo pyytänyt erään verhoilijan tulla laittamaan kalusto tiptop kuntoon pikapuoliin. Myös pienet jalat laitetaan sohvaan ja tuoleihin, ne kun ovat aikojen saatossa vissiin katkeilleet ja hävinneet. Selma saikin tämän kaluston todella halvalla, oli ainoa huutaja. Selma huomaa nyt, kun kalustoa mallaillaan paikoilleen, että miehet ovat tehneet vähän huolimatonta työtä tuon tapetoinnin kanssa... ikkunan alla seinässä on aikamoisia ryppyjä. Hän komentaa miehiä korjaamaan virheen. Saa nähdä, onko Selmalla auktoriteettia tähän, miehet kun alkavat olla aika väsyneitä jatkuvaan remontoimiseen.
No niin, tuumii Selma, sitten  vain verhoja laittamaan ikkunoihin ja hakemaan kirjat vintiltä laatikoistaan tuohon vitriinikaappiin, niin pääsevät majatalon vieraat jo tänään istuskelemaan tähän olo/kirjastonurkkaukseen ja lueskelemaan talon kirjoja...

(mutta niistä seuraavassa postauksessa, koska verhot ovat vielä ompelematta ja kirjat sitomatta. Myös nuo vihreät villamatot, jotka ovat askarteluhuopaa, tulen kirjailemaan kuviollisiksi ja tuo arkkupöytä vaihtuu toiseen, enemmän 30-40 lukua muistuttavaan )

Seuraavaksi Selma ja Helena käyvät lastenhuoneen kimppuun. Se on saatava täysin kuntoon siksi, kunnes lapset tulevat sisäoppilaitoksesta joululomalle. Se onkin heille suuri jouluyllätys. Tapetit on vaihdettu ja sängyt ovat saaneet uudet peitteet ja paljon muutakin...
Mutta ennenkuin naiset siirtyvät sinne niin Helena kattaa uudet kahvikuppinsa kokeeksi salin pöydälle ja kutsuu Selman, Tuomaksen ja Untonkin kahville. Estheriä ei näy talossa ja Ikekin on vissiin mennyt käymään toisella työmaallaan Lundien talolla. Emma on taas tavanomaisilla salaperäisillä retkillään. Mitähän sekin oikein puuhaa, miettivät naiset, mutta eivät puutu Emman tekemisiin, koska tämä maksaa hyvin asumisestaan majatalossa.
Helenan uusi kahviserviisi :)
Kun he neljä ovat juoneet iltapäiväkahvit ja menneet kukin taas omiin askareisiinsa, saapuu Emma kaupungilta ja on näemmä ostanut uuden talvitakin ja hatun. Niin ja näyttääpä hänellä olevan uusi kaulahuivikin...

ILLALLA, kun kaikki ovat uurastaneet, kukan minkin huoneen kimpussa ja kokoonnutaan syömään, vieraat talon suureen saliin ja oma väki keittiöön, niin huomataan, että Estheriä ei näy vieläkään. Myös Ike on poissa, huomaa joku. Heitä etsitään joka paikasta ja kun Selma käy vielä omassa huoneessaankin, mistä hän nyt kuitenin viimeksi heitä odottaa löytävänsä, hän huomaa yöpöydällään kirjeen.

"Rakas sisareni Selma"
"Olen lähtenyt. Enkä palaa. Rakastan Ikeä ja hän minua, emmekä voineet enää sitä salata ja peitellä. Emme halua teille kenellekään mitään pahaa, mutta tiedän, että tämä tulee aiheuttamaan tuskaa monelle. Jälleen kerran. En kuitenkaan voi tehdä vastoin sitä, mitä sydämeni sanoo. Ike on minun kohtaloni ja sielunkumppanini.
Unto on hieno mies ja me olimme yhdessä kauan, lapsesta saakka ja siksi kai me kasvoimmekin, ensiksi yhteen ja sitten erilleen. Pidä sinä Untosta huolta jos voit ja anna minulle anteeksi jos voit.
 En ota mitään muuta mukaani, kuin vähän vaatteita. Jätän sinulle tuohon sängylle tuon uusimman kauniin harmaan leninkini, josta niin paljon pidät. Toivon teille kaikille vain parasta ja majatalolle menestystä. Minä en voi tässä tilanteessa tehdä sen hyväksi mitään. Saatte pitää kaiken minun osuuteni Unton kanssa yhdessä. Minä olen nyt onnellinen ja toivon, että kaikki tekin siellä majatalossa löydätte onnen ja rauhan ennenpitkää. Voikaa hyvin, älkääkä olko minulle katkeran vihaisia. Se syö vain teidät sisältä päin. Sinun sisaresi Esther."

Selma istuu typertyneenä sängyn laidalla ja hypistelee Estherin siihen jättämää mekkoa käsissään. -Lähtenyt. Lähtenyt noin vain? Jättänyt kaiken? Ja sen mustan miehen kanssa? Voi Esther, sisko sisko....
Ilta pimenee, Selma vain istuu ja istuu huoneessaan .... muut syövät ja seurustelevat vieraiden kanssa alakerrassa.
Viimein Selma nousee ja lähtee laahustamaan alakertaan. Hänen on kerrottava tämä muille.