Työpaikkahaastattelu

Jo aamun säätilanne lupaili hyvää päivää. Sofia heräsi varhain, hieman huonosti nukutun yön jälkeen. Tällaiset tilanteet elämässä, kun ollaan täysin uuden suunnan edessä, pakkaa aina jonkin verran jännittämään.
Nopeasti hörpätyn aamukahvin jälkeen Sofia kokoaa petinsä Sannan ruokailuhuoneen vierassohvalta ja toivoo, ettei enää tarvitsisi nukkua yhtäkään yötä tässä lyhessä sohvassa. Sitten hän käy suihkussa, ennekuin muu talonväki herää ja tulee ruuhkaa kylpyhuoneeseen. Juuri kun Sofia on valmiina lähtöön (todella turhankin aikaisin, mutta päättää poiketa vielä Henryn baarissa juomassa toisen kupin kahvia ja rauhoittumassa ennen työhaastattelua) Sanna kömpii unisena häntä vastaan eteisessä, on menossa keittiötä kohden keittämään aamukahvia itselleen jotta heräisi kunnolla laittamaan aamupalaa myös lapsille.
-Oletko sinä nyt jo lähdössä? Ihmettelee Sanna Sofian lähtöä.
-Joo, mä meen vielä juomaan kupposen kaffia Henrylle ja luen siellä sanomalehden, lähtee vähän tää jännitys pois. Sofia hymyilee vähän väkinäisesti.
-Toivota mulle onnea, please!
-No tottakai toivotan ja tästä saat vielä onnenpotkunkin peffalles, Nauraa Sanna ja potkaisee Sofiaa takamuksille ja sitten Sofia jo onkin ulkona.

Myöhemmin....
Sofian haastattelu on ohi. Hän kävelee kadulla ja käy mielessään uudelleen läpi koko tilanteen. Kaikki meni hänen mielestään hyvin, mutta eiväthän ne sitä siinä heti päätä... sanoivat, että otetaan yhteyttä jos tulen valituksi... tai siis joka tapauksessa ilmoittavat, tulinko valituksi vai en. Toimisto oli hieno. Juuri sellainen, jossa Sofia mielellään työskentelisi. Pääarkkitehdin sihteeri oli myös mukavan tuntuinen nuori nainen, esitteli itsensäkin. Chelsea, kun Sofia odotti odotusaulassa, jossa tämä Chelsea työskenteli pöytänsä takana. Juttelikin Sofian kanssa muutaman sanan... kiva fiilis jäi kaikenkaikkiaan...
Sofia päättää hypätä bussiin ja ajaa kotiin maalle, puutarhamökille. Rauhoittua kunnolla ja tehdä suunnitelmia sensijaan, että lähtisi nyt päätäpahkaa katselemaan niitä vuokrattavia asuntoja. Eihän se työpaikkakaan vielä ihan varma ole, vaikka jotenkin Sofiasta kyllä tuntuu, että hän saa sen.
Kotona...
Sofia alkaa miettimään, mitä huonekaluja hänellä olisi sellaisia, joita voisi viedä sinne kaupunkiasuntoon sitten. Sänky nyt ainakin on ihan must, tuumii hän mietteissään, Hän purkaa kaikki petivehkeet sängystä ja katselee sitä "sillä silmällä". -Kyllä, tämä on vielä ihan hyvä sänky. Tässä on niin hyvä nukkuakin. Uusi sijauspatja vain täytyy käydä ostamassa... tai taidankin tilata sen heti netin kautta ja sitten pitää hankkia myös uudet lakanat ja päiväpeitto. Ne pitää hommata vasta sitten, kun tiedän, millaista siellä uudessa kodissa muuten tulee olemaan... mutta tämä sängyn runko on kyllä ihan hyvä sinnekin. Ja tuo vaaleanvihreä vaatekaappi, se tulee kyllä mukaan. Sofia innostuu oikein ja käy seuraavaksi hakemassa varastosta vanhan pienen rahin, jota on aikonut kunnostaa jo pitkään kampausjakkaraksi, mutta ei vain ole saanut aikaiseksi. Nyt hän tuo sen sisään ja kokeilee istua siinä (tyyny takapuolen alla, koska rahissa ei vielä ole sitä toppausta istuimessa) -Jep, tästä tulee minulle kiva rahi sinne uuteen kotiin. Kivan näköinen kangas vain ja vähän toppausta pintaan niin se on siinä!

Sitten soi puhelin. Sanna soittaa ja ihmettelee missä Sofia on, kun ei ole palannut työhaastattelusta vieläkään. Sofia on vallan unohtanut ilmoittaa Sannalle, että hän ei enää yövykään Sannalla, vaan halusi tulla omalle mökilleen. Sofia pahoittelee tilannetta ja sanoo, että on ollut vähän poissaoleva koko päivän haastattelun jälkeen, mutta on nyt niin innoissaan kaikesta uudesta tulevasta, mitä odottaa, että ei  osaa oikein ajatella loogisesti edes. Hetken juteltuaan vielä Sannan kanssa, Sofia lähtee ulos hakemaan kasvimaaltaan päivällistarvikkeita ja keittää oikein ihanan kasviskeiton jota nautiskelee tuoreen patongin kanssa, jonka sentään muisti kaupungista ostaa tullessaan, samoin kuin palan hyvää juustoa ja pullon viiniä. Ja niin tämä jännittävä päivä päättyy Sofian istuessa pienessä mökissään TV:tä katsellen, nauttien lasillisen viiniä ja palan juustoa siinä samalla. Hän on onnellinen.  
Ps. Tuo "rahi" on erään pikkutalon (1:16) ruokapöytä. Vinkiksi vain muillekin, joilla on myös barbeja ja ylimääräisiä kömpelöitä puuhuonekaluja mittakaavassa 1:16 tai 1:12, niin niistä voi saad barbikokoon just tällasia raheja tms pienempää tarviketta.