Syksy

Niin hiipuvat hiljaa pois kirkkaat aurinkopäivät ja lämpimät tuoksuvat illat. Vaikka syyskuu on ollut kaunis ja täynnä elämänriemua, niin luonnossa, kuin muuallakin ja syötävää on riittänyt kaikille, niin ihmisille, kuin eläimillekin, vähitellen aurinko paistaa yhä matalammalta häikäisten kadulla kulkijan silmiä, lehtiä alkaa leijailemaan tuulen mukana alas puista... Syksy tekee tuloaan todella.
Enää ei Madeleinellakaan pihoissa vietetä aikaa samalla tavalla kuin kesän mittaan. Valot syttyvät talojen ikkunoihin iltaisin ja pehmeä, vielä suhteellisen lämmin pimeys kattaa maiseman aina vain varhemmin.
Mutta elämä jatkuu, vaikka se vähän hidastuukin. Lapset pyrähtävät aamuisin taloista kadulle ja hetken on naurua ja vilkkautta Bulevardilla, kun koululaiset rientävät opintielle. Sitten, lähempänä puoltapäivää tulee seuraava sakki; papparaiset kävelevät verkkaisesti kädet seläntakana ja leppoisasti jutelleen Henryn baariin pelaamaan ja nauttimaan kupposen kahvia, tuopin olutta -kuka mitäkin. Siinä joukossa on myös Hippipappa, joka on saanut viimein myös hankituksi vaatteita talven varalle. On hattua, housua, villapaitaa ja lammasnahkaturkkikin... jota ei tosin vielä tarvita.
Pappa on myös tutustunut Henry'sillä Yannikseen, joka asustelee edelleen majatalossa ja aikoo jäädäkin paikkakunnalle, ainakin nyt toistaiseksi, sanoo hän itse ja iskee silmää.... siis, miehellä taitaa olla sittenkin nainen kiikarissa? Mutta Yannis ei paljasta mitään, aika näyttää mitä tuleman pitää ja Yannis kulkee jo kuin paikallinen ukkojen kanssa ja soittelee iltaisin milloin missäkin.

Sannan ja Peterin adoptiovauvan kastetilaisuuskin pidettiin, kun syksykesän lämpö ja hehku oli parhaimmillaan. Tilaisuus oli iloa ja onnea täynnä, kun kaikki läheiset ystävät olivat paikalla ja tuttu pastori Hans Koivula kastoi pikkumiehen "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen; Patrick Mikael Åströmiksi". Kummi Iina piteli pientä Patrickia sylissään ja kun hänen ja Hansin katseet kohtasivat, tunsi Iina sisällään oudon läikähdyksen ja häntä alkoi heikottaa. Hän ei enää pystynyt katsomaan Hansiin uudelleen ja koko kastetilaisuuden ajan Iina mietti, mitä mahtoi Hansin mielessä liikkua. Olisko mitään mahdollisuutta enää ...
Ristiäisten jälkeen alkaa arki. Peter menee jälleen joka päivä sairaalaan ja Sanna jää kotiäidiksi hoitamaan vauvaa ja kuskaamaan kaksoset esikouluun ja milloin minnekin. Sitten tulee Henriltä ja Chantalilta kirje ranskasta ja siinä kirjeessä he ehdottavat, että Sanna palkkaisi Chantalin vuodeksi aupairiksi, jotta he voisivat olla yhdessä täällä suomessa, kun Henri tulee tänne opiskelemaan ja Chantal pitää välivuoden ja haluaa oppia myös suomea. No, sehän sopii Sannalle ja Peterille oikein hyvin ja nyt on sitten Sannalla aputyttö lastenhoidossa ja muussa.
Iina palaa ristiäisten jälkeen toiseen kaupunkiin, omalle asunnolleen, jossa on asunut jo puolitoista vuotta, eikä kukaan ole käynyt siellä vielä edes vierailulla, saati, että olisi kovinkaan paljon perillä siitä, mitä Iinan elämässä on tapahtunut sen jälkeen, kun he Hansin kanssa erosivat ja Iinan ja Artturin suhdekin kariutui. Iinan suhde Artturiin oli myös syynä eroon Hansista.
Sanna on ainoa, joka tietää Iinan "synkän" salaisuuden, vaikka tuo salaisuus onkin kaikkea muuta, kuin synkkä. (siitä myöhemmin)

Ps. Tässä tämänhetken tunnelmat Boulevard de la Madeleinelta. Valitettavasti yhtään kuvaa ei tähän postaukseen saatu, kun kamerani on jälleen lainassa ollut jo yli viikon. Aionkin ostaa toisen kameran lähiaikoina, jottei tule niin pitkiä taukoja blogikirjoituksiin, tai paremminkin kuvauksiin. Ainahan sitä kirjoittaa voi toki ... Paljon on tapahtumassa asioita taloissa ja niistä kerrotaan pikapuoliin täällä kyllä, mutta tässä nyt päivitys tämän hetkiseen tilanteeseen. Hyvää syksyä rakkaat lukijat. 
Palan pian <3