Yanniksen yllätysvierailun aikaansaamat pienet bileet on biletetty ja palattu arkiseen aherrukseen. Sanna on herännyt aikaisin hoitamaan vauvaa ja Peter lähtenyt jälleen sairaalaan töihinsä. Hendrik ja Artturi päättävät lähteä rakentamaan pitkää pöytää ristiäisten ruokailua varten Artturin suutarinverstaalle. Siellä on tilaa ja miehet aikovat tehdä pukkijaloilla olevan pitkän pöydän, jonka kansi tulee parista paksusta lankusta. Pöytää voisi käyttää sitten aina kaikissa juhlatilaisuuksissa ja muulloin säilyttää koottuna vaikka siellä Artturin verstaalla. Ennenkuin miehet pääsevät lähtemään, Hendrik saa puhelun. Hänen vanhin poikansa Henri on tullut ranskasta myöskin ja tuonut mukanaan ranskalaisen tyttöystävänsä Chantalin. Heitä pitäisi nyt lähteä hakemaan asemalta, koska heillä on lahja Sannalle, eivätkä voi sitä kantamalla tuoda, kun on noita laukkujakin... aikovat kyllä itse majoittua Majataloon, kun tietävät, että Sannan talo on niin pieni ja siellä on jo paljon väkeä. Niinpä Hendrik lähtee noutamaan nuoria ja näiden tuomaa lahjaa.
- Siinä se nyt on; "Tyttö ja nukke". Tätä Jalmari Ruokokosken maalausta Sanna oli kauan halunnut. Oli nähnyt siitä kuvia kirjoissa ja nähnyt sen kerran eräässä galleriassa ja siitä lähtien halunnut ostaa sen, mutta se oli hänelle liian kallis. Nyt hän sai sen lahjaksi Henriltä ja Chantalilta ja oli siihen kai ottaneet osaa myös Hendrik ja Sandrakin, Henrin vanhemmat. Sanna on Henrin kummitäti ja Henri on Sannalle hyvin rakas.
Chantal ja Henri ihastelevat taulua Sannan ruokasalissa -kuinka hyvin se sopiikaan juuri tuohon! Ajatella, että tuo taulu on maalattu jo vuonna 1911! Se on niin moderni jotenkin... Puhelee Henri.
Ja kyllä Sannakin on todella iloinen saamastaan lahjasta.
Valkoinen posliinienkeli kaapin vierellä on lahja, jonka Yannis oli eilen illalla kaivanut merimiessäkistään ja antanut Sannalle ja Peterille, kun kuuli, että nämä ovat adoptoineet pienen löytölapsen ja pian on pojan ristiäiset.
-Suojelusenkeli taloon. Sanoi Yannis koruttomasti, kun antoi lahjansa.
-Mitähän se Yannis alkaa oikein puuhailemaan täällä, vai aikooko matkustaa takaisin kotimaahansa, miettii Sanna katsellessaan kaunista enkeliä ja kaunista taulua pikkuruisessa ruokasalissaan.
-Ehkä löydämme hänelle jotain ... jonkun hyvän naisen ja työtä... vaikka hän taitaa olla kyllä niitä joita ei voi kahlita mihinkään tavallisiin töihin... mutta vaikka soittamaan Henryllä iltaisin, kun siellä on enemmän sellaista klubimeininkiä... No, ehkä kaikki selviää aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti