Sivut

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Peter tuo tytöille munkkiraudan

Tohtori Peter Åström on nykyisin usein nähty vieras Sannan talolla. Hän on saanut hurmattua myös molemmat Sannan kaksostytöistä, niin Pian, kuin Petrankin. Tänään Peter tuokin mieluisan tuliaisen tullessaan. Hänellä on munkkirauta ja siihen kuuluva ritilä kuumia munkkeja varten. Tytöt tietenkin haluavat, että sitä kokeillaan heti ja mikäs siinä ... Peter alkaa paistamaan tytöille munkkeja.


Tytöt istuvat jo pöydässä odottamassa, kun Peter ja Sanna paistavat heille munkkeja. Pia on laittanut Peterin hatun päähänsä, hän haluaa usein pitää sitä, kun Peter on käymässä.


- No niin tytöt! Täällä olisi nyt tulossa isot munkit teille....

Tyttöjen pitää ensin syödä voileivät, jotka Sanna on heille laittanut. 

Siinä se kaunis ritilä odottaa nyt niitä munkkeja ja Petralla on jo ihan vesi kielellä...

-Eiköhän viedä munkit pöytään?
Munkit ovat pöydässä, mutta Sanna huomauttaa vielä Pialle, että tämän pitäisi käydä riisumassa Peterin hattu pois päästään ruokailun ajaksi. Tyttö ei kuitenkaan halua tehdä sitä ...

-Mahdoton tuo tyttö! Puuskahtaa Sanna ja kävelee omalle paikalleen...  - Se on niin ihastunut sinuun, Peter, että pian se varmaan haluaa sinun paitasikin ja menee kouluunkin sinun hatussasi ja paidassasi! Peter vain hymyilee ja sanoo, että antaa tytön olla ja aletaan kahville.

Siinä ne nyt ovat, Peter suuri idoli ja idolin tekemät munkit ja kaksi pikkuista ihailijaa :)

 Niin kului se päivä ja kaikilla oli hauskaa, vaikka ulkona ei paljon viitsinyt olla, kun siellä oli kova tuuli ja vain kolme astetta lämmintäkin. Se oli Sannankin mielestä jo melkein kuin talvi! Viimeviikolla kun oli lähes 30 asteen helle!


tiistai 27. toukokuuta 2014

Sanna on ollut vaateostoksilla

Kurkataanpa, mitä kuuluu Kaappitalon Sannalle.

Aamun hän aloittaa yleensä joogalla.

Hän on myös käynyt pari päivää sitten shoppailemassa itselleen vähän lisää vaatteita ja tänään, kun ilma viileni yhtäkkiä lähes +30 :sta  +3 asteeseen, nämä farkut ja pitkähihainen pusero ovatkin tarpeen. Sanna osti myös uudet kengät ja tämä koko asu on hänelle oikein mieluinen. Samalla kertaa hän osti myös lyhythihaisen topin ja käsilaukun, mutta ne nähdään sitten jossain muussa yhteydessä.
Tänään Sanna odottaa jälleen vierasta kahville, eikä liene vaikea arvata kuka hän on ... :)


perjantai 23. toukokuuta 2014

Pöytäjuttuja...

Helenalta puuttui yläkerran ruokailuryhmästä pöytä. Nahkaiset tuolit hänellä oli odottamassa sopivaa pöytää. (tuolit on tehty puupalikoista ja vanhasta nahkavyöstä, reunat pitää vielä fiksata pienillä nahkasuikaleilla)
Keittiössä hänellä oli mummin perintönä tullut vanha punainen ruokapöytä.
Helena oli jo moneen kertaan ajatellut siirtää mummin pöydän yläkertaan ja hankkia keittiöön jonkin isomman ja simppelimmän ruokapöydän, jonka päällä voisi vaikka leipoa ja tehdä kaikenlaista muutakin. Viimein häntä onnisti ja hän löysi sopivan pöydän. Oikeastaan hän oli ollut matkalla kenkäkauppaan, kun erään huonekalukaupan ikkunassa oli sisustettuna ruokailunurkkaus ja siinä se oli! Helenan pöytä. :)
Niin jäi kenkäkauppaan meno sillä kertaa, mutta kotiin tuotiin jo iltapäivällä uusi keittiönpöytä. :) Ja pitihän sitä heti kahvit keittää ja istahtaa  kokeilemaan, miltä se maistuu tämän uuden hienon pöydän äärellä. Nyt on kahvit jo juotu, kuppi vielä kuitenkin pöydällä ja Helena on mennyt järjestelemään yläkerran pöytäryhmää.

Tämä yläkerrassa oleva olohuoneen toinen pää on hieman ongelmallinen. Nyt siinä on tuo ruokailupaikka, jota ei kyllä Helenan mielestä välttämättä tarvita, mutta kun hänellä nyt on nuo tuolit ja tuo pöytäkin ... niin olkoon nyt toistaiseksi. Hän kyllä on haaveillut eräästä designtuolista ja rahistakin ja tämä olisi kyllä oiva paikka myös sellaiselle lukunurkkaukselle johon olisi kiva käpertyä lueskelemaan ja tuon valkoisen kaapin tilalle voisi hankkia kirjahyllyn... Haaveilee Helena.

 Helena tykkää kovasti siitä, että kun hän tulee kotiin ja astuu eteishalliin, hänen silmiinsä osuu avoimen oven kautta keittiön pöytä. Se on sellainen paikka keittiössä, jossa hän ja hänen ystävänsä viihtyvät milloin hyvän ruuan äärellä, milloin pelaamassa tai vaikka näpertelemässä jotain luovaa...
Helenalla on ullakolla kyllä ihan oikea ateljeekin, mutta se on vain hänen omassa yksityisessä käytössään ja hänen "kaikkein pyhimpänsä", jossa hän tekee taidettaan. Sinne pääsee vain harvat ja valitut ja vain harvoin... kun Helena jaksaa siivota sen ja asetella maalauksiaan pienoisnäyttelyksi. Silloin ystävät pääsevät katsomaan niitä ja ateljeessa nautitaan shamppanjaa ja pikkupurtavia. :) Mutta siitä kaikesta paljon myöhemmin, talossa on niin paljon keskeneräistä, että ei sovi riehaantua liiaksi. Mutta siitä olen iloinen, että talo on nyt löytänyt oikean linjansa ja tarinansa ja se ikäänkuin on heräänyt eloon oikein kunnolla. Kiitos siitä Helenalle :) (joka on ispiroinut minua toteuttamaan hänen unelmansa - ja ehkä samalla pikkuisen omianikin)

torstai 22. toukokuuta 2014

Rouva Roccon luona leninkiä sovittamassa

Helena on ollut eilen siis sovittamassa ensimmäistä Hildegard Roccon hänelle ompelemaa leninkiä ja tänään hän saikin sen jo hakea valmiina pois. Rouva Rocco ompelee Helenalle lisäksi kolme muutakin asua, mutta niillä ei ole kiire, niinkuin tällä ensimmäisellä. Helena on nimittäin saanut kutsun lakkiaisjuhliin ja hänellä ei ollut sopivaa pukua, joten ensimmäisenä tehtiin sievä pikkumekko, joka sopii monenlaisiin tilaisuuksiin.
Helena kiskoo sovitettavaa mekkoa ylleen Hildegardin olohuoneessa


Rouva Rocco ompelee milloin olohuoneessa, milloin keittiössä ja hänen miehensä Eugen joutuu silloin kiikuttamaan ompelukonetta ylä- ja alakerran välillä. Nyt kone on alakerran olohuoneessa ja Hildegard katselee Helenan päällä olevaa leninkiä sillä silmällä, että mitä muutoksia pitäisi tehdä... helma on jo käännetty sopivaan pituuteen ja kiinnitetty nuppineuloin. Muuten mekko näyttäisi istuvan melko moitteettomasti, joten Hildegard lupaa Helenalle mekon huomiseksi valmiiksi. Sovituksen jälkeen naiset kiipeävät vielä yläkerran keittiöön juomaan Eugenin heille valmistamat espressokahvit. Helena ja Hildegard ovat ystävykset.

 Seuraava päivä:

Helena on noutanut leninkinsä Roccolta ja sovittelee sitä nyt omassa kylpyhuoneessaan. Hän on oikein tyytyväinen siihen ja katsoo vielä, että sopiiko tämän puvun kanssa punainen ruusu, jonka hän aikoo antaa ylioppilaalle rahakuoren kera sitten siellä ylioppilasjuhlassa.


Ainoa asia, mikä tässä nyt alkaa Helenaa mietityttämään, on se, että nämä hänen tällä hetkellä ainokaiset helmensä, eivät ihan natsaakaan... eikä myöskään nuo kamalat kengät! Mitähän niillekin tekisi... vai pitäisikö sitä lähteä keskustan kenkäkauppaan ostamaan ihan uudet kengät? Mutta siinä on sitten se vaara, että jos siellä joutuu kauan seisomaan ja kävelemään, niin uudet kengät voivat alkaa painamaan jalkoja. Joka tapauksessa tarvitsen kuitenkin uudet kengät ja useammatkin, tuumaa Helena ja päättää huomenissa käydä siellä kenkäkaupassa vähän katselemassa. Onhan tässä vielä yli viikko aikaa totutella ennen juhlia uusiinkin kenkiin. Lisäksi näitä vanhoja voisi vähän tuunata, niin nämäkin kävisivät vielä moneen menoon....

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Helena herää kevääseen

Koko kylmän Toukokuun alkupuolen ja jo varmaan koko Huhtikuunkin olen jättänyt Emman talon ja sen asukkaat oman onnensa nojaan. Kun katselin ottamiani kuvia, huomasin, että 15.4. jälkeen en ollut tehnyt mitään Emman talossa. Tuolloin olin siirtänyt sen tämän kuvassa näkyvän vanhan kotipuusepän tekemän kulahtaneen kampauspiirongin päälle, joka mielestäni onkin varsin sopiva jalusta talolle. Tosin siihen ei sitten saa pihamaata mahtumaan ympärillle, mutta talon lopullinen asukas, Helena Riihiviita, on reipas nainen, joka on vuokrannut kaupungilta palstan ja polkee sinne aina kun ehtii hoitelemaan pikku puutarhaansa. Mutta siitä myöhemmin. Kuten oikealla olevassa kuvassa näkyy, talo on tyhjä. Tuolloin piti niin aloittaa ikkunaremontti ja laittaa kaikki ikkunanpuitteet ja ruudut paikoilleen, mutta laittamatta ne on vieläkin.
Koko se kylmä ajanjakso, mikä tässä keväällä oli, minulta oli fiilikset täysin hukassa, eikä valmista tullut yhtään näissä rakennushommissa. Jonkin verran sain ommeltua barbimittakaavassa vaatteita ja vuodetekstiilejä. Siinä kaikki.
Mutta sitten, eräänä päivänä kun olin nukkekotiharrastajien Facebook-ryhmässä nähnyt ihania kesäisiä asuja toisten nukeilla, havahduin katsomaan tämän talon ohikulkiessani, kuinka Helena istui siellä eteisen rahilla alakuloisen näköisenä talvivarusteet yllään. (Olin jo aiemmin laittanut huonekalut takaisin taloon, vaikkei ikkunoita oltukaan tehty *wirn*)
Helena katsoi suoraan minuun, kuin anoen, että "hei, eikö olisi mitään kevyempää päällepantavaa"? Ulkona oli helle ja Helenalla oli paksusta sametista tehdyt housut ja liivi, sekä talvella hänelle neulomani rulookauluksinen neulepusero.
Aloin siinä sitten katsella tilkkulaatikkoani ja oi miten monta kaunista kangasta löysin Helenalle! Mutta tähän postaukseen Helenan uudet ihanat kesävaatteet eivät vielä pääse. Nimittäin hän vei koko kangaspinon Boulevard de la Madeleinen toisessa päässä asuvan rouva Roccon luo ja pyysi tätä ompelemaan hänelle koko kesäisen karderoobin. Rouva Rocco on hyvä ompelemaan ja teatterilaisena koko ikänsä olleena välillä ikävystyy näihin eläkepäiviinsä ja on siksi innoissaan, kun sa jotain tällaista tehdäkseen. Siitäkin kerrotaan toisella kertaa ja käymme samalla katsomassa Roccojen talolla, jossa myöskään ei ole viimeaikoina käyty... 
Niin, ja Hildegard Rocco sitäpaitsi tekee vain ja ainoastaan haute couturea, kun tekee. Jos se ei asiakkaalle sovi, niin sitten ei tehdä ollenkaan! Haute couturehan on "korkeaa räätälöintiä", eli kaikki ommellaan käsin ja tarkasti mittojen mukaan. Ei mitään valmisvaatetavaraa ollenkaan. Tästähän Helena tykkää! Hänestä on alun naivius kadonnut kaikkien raskaiden kokemusten ja menetysten jälkeen ja hän osaa arvostaa elämän pieniä ja isompiakin nautintoja ja hyvin pukeutuminen on yksi hänen intohimonsa. Nyt kun hän asuu ihan yksin tätä suurta "Emman taloa" (miettii joskus, että missähän se Emma hänen entisen miehensä kanssa tälläkin hetkellä menee..." Mutta ei kaipaa enää Tuomasta takaisin ja on antanut Emmallekin jo anteeksi ajat sitten. Helenan omat kaksostytöt (Tuomaksen kanssa yhteiset lapset) ovat jo isoja tyttöjä ja muuttaneet omilleen. Asuvat tällä hetkellä ulkomailla, mutta pitävät tiiviisti yhteyttä Helenaan. Uskomatonta, miten nuoren näköisenä Helena onkaan säilynyt! Vaikka hän on jo 43 vuotias! :) (tytöt ovat parikymmpiset kaksoset ja se poika, jota Helena odotti tullessaan majataloon Tuomaksen luo aikoinaan, on 25 vuotias) 
No, mutta palataanpas nyt tähän hetkeen. Siis Helena istui yksin talossaan ja kaipasi kesävaatteita. Mutta sitten hän kipusi vintille katsomaan viimekesän lopulla sinne pakattuja vaatteita ja löysikin yhden sellaisen mekon, jota voi vielä pitää. Kaiken muun hän päätti laittaa kierrätykseen, koska ei halunnut enää palata vanhoihin asioihin edes vaatteiden osalta. Nyt alkaa uusi elämä! Helenan OMA elämä ilman mitään velvoitteita ketään muuta kohtaan, kuin itseään. Talon häntä ennen omistaneet (ihan aluksihan sen omisti Emma Sironen) Unto ja Kaarina olivat tulleet sen verran vanhoiksi, että halusivat muuttaa helpomman asumisen piiriin kauniiseen senioritaloon ja myivät tämän talon edullisesti Helenalle. Nyt Helenalla siis viimeinkin on ihan ikioma talo ja tästä Helena ei aio luopua, vaan tekee siitä juurikin oman näköisensä paratiisin itselleen ja myös lasten tulla käymään ja viettämään aikaa täällä. 

Löytyihän se kesämekkokin vintiltä ja sai riisua talvivaatteet puhdistettavaksi ja laittaa naftaliiniin :)
Keittiöön Helena osti netin kautta (nukkekotikirppikseltä :) ) modernit keittiökalusteet. Kaarina ja Unto olivat suosineet viktoriaanista tyyliä, joka ei ole oikein Helenan makuun, vaikka hän tykkääkin yhdistellä  vanhaa ja uutta keskenään. Tässäkin on ikkunan alla oleva arkku vanhaa, samoin kuin ruokapöytä. Helenan mielestä ne kävyät hyvin yksiin suoralinjaisten kalusteiden kanssa, niille vastapainoksi, jottei kokonaisuus olisi tylsä. Helena ei missään nimessä tykkää ultramodernista tyylistä ja siitä, että kaikki olisi samaa.
 Pitää rikkoa hieman ... hän tuumii :)
 Ripaus romanttisuuttakin Helenasta löytyy ja  keittiössä se on tuo matto ja lamppu ja myös tuo arkku ja pöytä.
Seuraavalla kerralla menemme Helenan kanssa katsomaan, mitä rouva Rocco on saanut aikaan Helenan kankaista. Ainakin heillä oli hyvin hauskaa malleja suunnitellessaan...  Vaatteiden sovitus on tänään ja siksi Helena istuu aamiaispöydässä jo niin tyylikkäänä virkatussa mekossaan, helmet kaulassa ja vyö uumalla. (normiaamuina hän istuisi yöpaidassa :) )





perjantai 9. toukokuuta 2014

Yksi kaappi lisää kaappitalon keittiöön

On se kumma, miten huoneen ilme muuttuu, vaikka pienikin lisäys tai poisto tehdään. Tänään väkersin tuohon jääkaapin ja yläkaappien väliin yhden avohyllykön lisää ja siirtelin siihen samantien osan astioista. Heti jotenkin muuttui koko huone... Samantien siivosin työpöydältä (vai oliko se talon rouva Sanna, joka siivosi) ylimääräiset tavarat kaappeihin -kun niitä nyt kerran on- ja alkoi näyttää tosi siistiltä. Mieli tekisi vielä alkaa tänään tuota tapettia uusimaan niistä kohden missä se on repsottavaa, mutta en ehdi enää, kun yrttikurssi kutsuu reilun tunnin päästä.
Jeps, eikä huomennakaan taida ehtiä, kun se kurssi jatkuu heti aamupäivästä, mutta heti, kun on aikaa, niin väkertelen tuohon hellan molemmille puolille myös pienet kaapistot, niin saa vähän laskutilaa samalla hellan viereen. Nyt se nököttää tuossa seinällä ihan yksinään orpona.... mutta kaikki aikanaan. 

torstai 8. toukokuuta 2014

Iinan bungalovi

Kuten aiemmin kerroin, Iinakin on löytänyt itselleen asunnon. Se ei ole suuren suuri. Itseasiassa se on pienen pieni. Mutta Iina ihastui siihen päätä pahkaa, nähtyään sen pihalla kyltin "Myytävänä". 
Siinä on paljon mahdollisuuksia, ajattelee Iina ja näkee jo bungalovin katolla pikkupuutarhan  (tonttikin on pienen pieni :) ) ja ehkä talon taakse voi myöhemmin rakentaa pienen saunan. 
Tässä on muutama kuva talosta, jolle ei vielä ole tehty mitään muutoksia entisen asukkaan jälkeen. Tottakai Iinakin haluaa antaa kädenjälkensä näkyä talossa ja on jo tehnyt alustavat suunnitelmat värityksestä ja tyylistä. Mutta näissä kuvissa on vain kannettu olemassa olevat (suurin osa saatu Mattsonien talosta) kamat sisään ja alettu jo asumaan. Siinähän sitä sitten voi rempata samalla. Vaikka eihän se helppoa ole ja joutuu kyllä tyhjentämään tavarat  vielä pihamaalle, kun aletaan maalaamaan. Kaikki kun menee uusiksi -lattiasta kattoon. Mutta tästä voi tulla kyllä aika kiva.
Iina sai Sannalta tuon pyöreän ruokapöydän, kun Sannan talosta poistettiin ruokailuhuone ja siirryttiin ruokailut hoitamaan vain keittiössä. Tämän pöydän tuolit Sanna kuitenkin halusi pitää omassa keittiössään, eikä ne tänne olisi mahtuneetkaan. Iina ei pahemmin kokkaile, mutta joskus kuitenkin jotakin ja voi jopa kutsua ystäviä syömäänkin -harvoin :)

Oranssi kaappi oli aiemmin Sannan makuuhuoneessa, mutta koska sekin muutti paikkaansa Sannan talossa eikä tämä kaappi enää mahtunut uuteen makuuhuoneeseen, niin Iina sai senkin. Nyt ei tarvitse edes miettiä sen maalaamista, koska se sopii tuollaisena juurikin siihen tulevaan värimaailmaan, jota Iina on miettinyt. Tuon kaapin päälle voisi hankkia telkkarin, jota olisi kiva  katsella sohvalta ja toisesta rottinkituolistakin..

Iina "futoni" on vielä ihan vääränvärisissä petivaatteissa, mutta paikka pedille on oivallinen tuossa. Hyllyjä seinällä valmiiksi kirjoja yms varten ja kun tässä lähipäivinä saadaan kivat petivaatteet, niin viihtyisä makuutila on valmis. Iinan pehmopupu siellä jo loikoilee..

Pönttöuunikin poistettiin Sannan talosta ja koska Iinan talossa ei ollut minkäänlaista lämmönlähdettä, niin sepäs sitten raijattiinkin tänne. :) Nyt ei neito palele syksyn tultuakaan ja kyllähän kesälläkin koleina sadeiltoina on mukava laittaa uuniin tulta.

Tässä vielä kokonaiskuva "bungalovista". Keittiötä ei ole, mutta asia ratkaistaan jotenkin myöhemmin... samoin kylppäri. Ehkä talon takaseinälle voisi tehdä laajennuksen ja sinne keittiön ja kylpyhuoneen, mutta toistaiseksi ne saavat olla kuvitteelliset.  Katolle on suunnitteilla pikkuinen puutarha ja oleskelupatio. Siellä onkin jo kaksi kukkaistutusta odottamassa ja yksi ruukkukasvi.

Joko se Peter Pan taas on siellä Sannan luona kaffeella?

Tuo Sanna taitaa olla aikalailla samanlainen, kuin minäkin. Ainakin siinä suhteessa, että muuttelee huonekalujen paikkaa "alvariinsa" ja vieläpä huoneidenkin paikkaa! (Minäkin teen sitä toisinaan -olohuoneesta tulee olomakuuhuone ja makuuhuoneesta työhuone jne) Mutta nyt on Sanna kyllä pannut Peter ystävänsä tiukoille. Siellä on kanniskeltu huonekaluja alakerrasta yläkertaan ja yläkerrasta alakertaan. Hajotettu pönttöuunia ja ties mitä...
Mutta mitäpä ei mies tekisi rakkautensa eteen. Taitaa Peter olla niin umpirakastunut jo Sannaan, että tekisi mitä vain tämän eteen ja vielä enemmänkin. 
Huoneita on rempattu ja välillä istutaan kahvittelemaan ja samalla suunnitellaan lisää muutoksia taloon. Taitaa Peter salaa toivoa itsekin pian muuttavansa tänne, kun niin innokkaasti osallistuu suunnitteluun ja työhön :) Eikä taida Sannankaan mietteet kaukana siitä olla,  mutta toistaiseksi täällä on tilat ja toiminnot vain Sannalle ja tytöille.  
 Jahas, siinä on kamerakin otettu jo pöydänkulmalle... ottavatkohan kuvia huoneista siirtojen jälkeen vai itseäänkö meinaavat kuvata?
Kahvi ainakin maistuu...
Tytöt taitavat olla leikkikerhossa, kun heitä ei yhtään näy juoksentelevan mukana. Ei siitä taitaisi mitään tullakaan, jos he olisivat kotona, olisivat vain tiellä ja voisivat loukata itsensä, kun painavia huonekaluja siirrellään...
 - Ei mutta, kyllä meidän nyt pitää jatkaa hommia! Se alakerran makkari täytyy saada täysin tyhjäksi jotta siitä on sitten hyvä alkaa tekemään kunnon kylpyhuonetta tähän taloon. 
-En ollenkaan ymmärrä, miten se Sandra täällä pärjäsi niiden viiden lapsen kanssa ja mies vielä lisäksi! Kun ei ollut kunnon kylpyhuonetta!
 - Niin, minun muistaakseni he kävivät tuossa lähellä olevassa spaassa pari kertaa viikossa ja kai tuossa yläkerran pikkuvessassakin jonkinlaisen pesun pystyy suorittamaan... 
 - Mutta olet kyllä ihan oikeassa siinä, että kyllä talossa pitää olla kunnollinen kylpyhuone. Minä voin alkaa kuulostella sinulle laatoittajaa tai mitä nyt ajattelitkaan seiniin ja lattiaan? Joka tapauksessa tiedän hyvän miehen, joka osaa tehdä mitä vain.
Päivä alkoi kallistua iltaan, mutta niin vain oli yläkerran ruokailuhuone saatu muutettua olohuoneeksi ja alakerran olohuoneesta tuli Sannan makuuhuone ja makuuhuoneesta aletaan tekemään kylpyhuonetta. 
Tässä kuvassa näkymä keittiöstä uuteen olkkariin. Sanna on oikein tyytyväinen katsellessaan kahvipöydästä avoimen oven kautta olohuonettaan. 
Nyt voi sitten alkaa katselemaan jotain tauluakin tuonne sohvan päälle seinään... ehkä tuo Peter lähtisi joku päivä kanssani johonkin myyntinäyttelyyn... mietiskelee Sanna. 
 Uudistettu makkari. Se nyt ei näytä vielä oikein miltään, kun tuo sänky on vääränlainen tänne, mutta tästä on hyvä alkaa.










tiistai 6. toukokuuta 2014

Kaupassa on käyty ja kodinlaitto jatkuu ...

Kenet Sanna siis kohtasikaan kauppareissullaan eilen? No, kenet muunkaan, kuin tohtori Åströmin. Tämä oli menossa marketin viereiselle kirpputorille ja huomasi Sannan juuri, kun oli vetämässä ovea auki. Åström palasi heti kadulle tervehtimään ja Sannan ihmeteltyä, että käykö tohtorikin kirppareilla, tämä pyysikin Sannan samantien mukaansa.
-Tottahan toki minä käyn. Aina silloin tällöin. Niistä löytää joskus kivaa keräilykamaa ja muutenkin ihan kelpo tavaraa niissä myydään pääsääntöisesti.
- Niin, minunkin pitäisi löytää vielä pari kaappia omaan kotiini, sanoo Sanna. Katsonpa nyt, jos täällä sattuisi olemaan jotain...
Yhdessä he tutkivat tarjontaa ja löytyihän sieltä Sannalle kaksi kaappia. Toinen olohuoneeseen (kaamean vihreänä, mutta Sanna näki sen jo maalattuna omassa olohuoneessaan TV:n alla, Teeveen, jota ei siis kyllä myöskään vielä ollut...)
 Kaapit on nyt raahattu kotiin yhteistuumin Peterin kanssa ja Sanna laittoi tämän oranssin kaapin makuutilaansa ja päätti katsella sitä jonkin aikaa tuon värisenä. Jos siihen alkaa kyllästymään, voi sen sitten myöhemmin maalata. Siinä on nyt hyvää tilaa vaatteille, kun hankkii kivoja koreja noihin hyllyihin.
Toisesta kaapista saatiin hyvä TV-taso. Se oli räikeän vihreä, mutta Peter auttoi Sannaa heti paikalla maalaamaan sen ruskeaksi, saman väriseksi, kuin tuo lepotuolikin on. Kaapit ovat tilavat ja niihin voi sitten aikanaan upottaa DVD soittimen ja kaikenlaisia pelejä yms. Telkku pitää hommata ensitilassa, ajattelee Sanna...







Kun kaapit oli saatu paikoilleen, meni Peter muitta mutkitta Sannan sängylle hieman lepäämään. Olihan hänellä ollut pitkä päivä vastaanotollaan jo takana ja vielä tämä kaappien raahaus ja maalaaminen. Sanna lupasi laittaa keittiössä jotain syötävää...

 Olohuone alkaa hahmottua. Sanna on antanut toisen sohvan Iinalle, samoin kuin yläkerran Marinellan huoneesta sängyn. Iina on nimittäin saanut asunnon ja tuli käymään myös pikavisiitillä Sannan luona. Sitten ei muuta kuin kamat peräkärryyn, joka lainattiin naapurilta ja vielä naapurin mies tuli auliisti kuskiksikin. Nyt Sannan olohuoneessa on vähän enemmän tilaakin, kuin toinen sohva vietiin pois. Tämän sohvan Sanna aikoo myös verhoilla uudelleen. Iina kyllä tykkäsi mustavalkoisesta, mutta ei se ole oikein Sannan tyyliä.

Tällaista siis tänään kaappitalossa. Hyvää vauhtia ovat Sanna ja Peter rakastumassa toisiinsa. Saa nähdä, milloin Peter tekee ensimmäisen siirtonsa vakavampaan suuntaan...

maanantai 5. toukokuuta 2014

Miten Sanna tekee kaappitalosta oman kotinsa

Kun Sanna ja tytöt ovat päässeet asettumaan taloksi, Sanna alkaa katsella Sandran ja Henrikin kotia uusin silmin. Se ei ihan ole sellainen, jollaisena hän oman kotinsa näkee, mutta hän on kuitenkin onnellinen siitä, että sinne on jätetty niin paljon tavaroita, joita hänen ei siis tarvitse ihan ensikädessä lähteä hankkimaan.
 -Mutta jotain täällä kyllä pitää muuttaa, tuumii Sanna ja ottaa yhteyden Sandraan, kysyäkseen lupaa muutoksiin.
Lupa heltiää ilman muuta, eihän Sandra ole tulossa takaisin taloon asumaan ja onhan niin, että Sanna ehkä ostaa koko talon ennenpitkää itselleen. Siispä alettiin suunnitella uutta tilajakoa ja keittiöremonttia.
Ihan ensimmäisenä purettiin valkoinen laattalattia ja otettiin esiin "vanha puulattia". Sitten purettiin puuhella, jollaista Sanna ei ole tottunut käyttämään ja se vei hänen mielestään ihan liikaa tilaa keittiöstä. Sen paikalle siirrettiin jääkaappipakastin ja sen viereen tiskiallas. Sanna suunnittelee kyllä, että kun hän löytää työpaikan ja saa vähän rahaa säästöön, hän hommaa ihan uuden tiskipöydän ja tiskialtaan, mutta nämä saavat kelvata toistaiseksi. Hella siirrettiin vasemmalle seinälle.
Sitten laatoitettiin tuo loppu osa työpöydän välitilaa, joka on siis tiskialtaan päällä ja sen yläpuolelle on tulossa toinen tuollainen valkoinen yläkaappi, jota Sanna nyt juuri aukoo tarkistaakseen kaapin kunnon ja alkaakseen laittaa sinne astioita. Jääkaappipakastimen takana oleva seinä täytyy myös tapiseerata uudelleen, kun hella purettiin niin seinä jäi aika ruman näköiseksi.
Tässä Sanna tarkistaa jääkaapin sisältöä, että mitä pitää tuoda kaupasta, jonne hän on piakkoin lähdössä ...
 ... ja kuivatavarakaappiinkin kurkistus... ei näytä olevan paljon puutteita ...
 Sitten vaatteiden vaihto, villatakkiakin tänään tarvitaan, koska on aika kylmä tuuli.
Sanna huutelee tytöille, jotka ovat omassa parvihuoneessaan, että hän on lähdössä kauppaan, eikä  viivy kauan. Tytöt osaavat jo olla hetken kahdestaankin ja kauppa on ihan kulman takana.

Saapas nähdä, keneen Sanna törmää kauppareissullaan... se kuullaan myöhemmin...
 Tässä on Pia, kaksosista toinen. He saivat parvihuoneen itselleen, vaikka se Mattsoneilla oli vanhempien nukkumatila. Sanna ei kuitenkaan halunnut sitä itselleen ja tytöt tykkäsivät kovin siitä, että saavat kivuta tikkaita "yläkertaan" omaan huoneeseensa.

Toisella sängyllä Petra leikkii nallensa kanssa.
 Parven alapuolella on tämä aiemmin Mattsonien lasten huoneena toiminut tila, joka on lohkaistu isosta eteishallista. Sanna teki siitä itselleen makuuhuoneen. Hänellä ei tosin ole siellä vielä sänkyä, mutta pian sellainen on kyllä hankinnassa. Siihen asti hän nukkuu patjalla lattialla. Sanna tykkäsi kovin näistä tapeeteista ja oli iloinen siitä, että ne oli juuri aika hiljattain laitettu eikä Mattsonien Martin ja Inkeri ja Sofia olleet ehtineet yhtään vielä tuhria niitä. Nyt Sannan ei tarvitse alkaa tapiseeraamaan uudelleen tätä tilaa.
 (Saapa nähdä, kuinka pian täällä nukkuu tohtorikin Sannan kanssa ;) Vielä he eivät ole niin pitkällä... vain parit treffit ja kahvittelut kerran Sannan luona. )
Sellaista se on, kun on nuo tytöt ja kodin laitto.... mutta kyllä Sanna paljon ajattelee Peteriä jo...
Tässä vielä näkymä siitä, kuinka Sannan makuuhuone on ikäänkuin osa eteistä. Tuohon tulee ohut valkoinen verho erottamaan makuuhuoneen eteistilasta. Oikea seinä olisi liian massiivinen ja peittäisi liikaa näkymiä.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Maailmalla kuohuu ja niin myös Madeleinella

Astrologia on antanut viitteitä jo pitemmän aikaa siitä, että huhtikuussa alkaa liitokset rymistä  siellä ja täällä... ja kaikenlaista tapahtuu. Vanha järjestys on koetuksella ja joutuu väistymään uuden tieltä. Ei tarvitse kuin katsoa uutisia päivittäin, niin saa todisteita, että näin on.
Ei kai se sitten mikään ihme ole, että minun nukkekotimaailmassakin, pienellä kotikadullamme on rymissyt oikein kunnolla jo melko pitkään. Mikään ei ole niinkuin ennen.
Talot, majataloa lukuunottamatta (sehän paloi jo kevättalvella) seisovat yhä paikoillaan, mutta niissä asuvien ihmisten maailma on mullistunut kertakaikkisen täydellisesti. Ei vain yhdessä perheessä, vaan lähes kaikissa on jouduttu katsomaan tilannetta "silmästä silmään" ja ottamaan suuntaa uudelleen. Mutta sellaista se on elämän kiertokulku aina. Sitten, kun katastrofit laantuu ja uuteen totutaan, on kaikki taas hyvin eikä monikaan muista kokemiansa suruja ja murheita ikuisesti.
Mutta katsotaanpa nyt vähän tarkemmin, mitä siellä Madeleinella on oikein tapahtunut ja keille?

Kuten jotkut ehkä muistavatkin, niin ensimmäinen koettelemus oli tohtori Åströmin vaimon ja lasten kuolema lento-onnettomuudessa hänen ollessaan palaamassa lomamatkalta. Peter jäi ihan yksin, mutta eipä hänen kauaa tarvinnut yksinään olla, kun jo alkoi vilske hänen kotiovellaan. Naimattomat naiset ja osin naimisissa olevatkin juoksivat milloin mitäkin apua tarjoamassa ja leipomuksia tuomassa, tarkoituksenaan päästä lähemmin tuttavuuteen komean tohtori Åströmin kanssa. Eräskin oli kutonut hänelle kauniin villapaidan, kun oli kovat pakkaset ...

Jonkun kerran Peter kävi ulkona Ninan kanssa, joka oli villapaidankin antanut, mutta ei jutusta sitten kuitenkaan sen vakavampaa syntynyt.

 Peter oli niin murheen murtama, ettei hän piitannut naisista pitkään aiikaan. Hän suri ennenkaikkea lapsiaan, mutta myös vaimoaan.  Hän vain teki töitä vastaanotollaan ja oli muuttanut pois perheen talostakin, koska ei pystynyt siellä elämään muistojen keskellä. Hän asui pienessä yksiössä vastaantottohuoneensa vieressä.












Sitten tapahtui niin, että Sandran ja Henrikin perhe sai tarjouksen ostaa eteläranskasta pienen maatalon, jossa Henrik oli ollut monesti maalaamassa. Hän kun työskenteli osan vuodesta aina ulkomailla maalaten näyttelyitään varten. Henrikin ja Sandran haave oli ollut jo pitempään muuttaa Ranskaan pysyvästi -tai ainaki n vuosiksi.Nyt tuo toive toteutui ja he ostivat tuon kauniin talon ja muuttivat,
 Eli Bulevard de la Madeleinen vilkkain talo, suurperhe Mattsonien kaappitalo hiljeni. Siellä ei edes verho heilahtanut moneen kuukauteen...
Mutta kun kevät alkoi tehdä tuloaan, nähtiin muuttoauton ajavan Mattsonien pihaan ja siitä alettiin purkamaan tavaroita taloon. Paljon niitä ei ollut. Mutta autosta hyppäsi ulos myös vaalea nainen kahden pikkutytön kanssa. Keitä olivat nämä ihmiset, jotka muuttivat Mattsonien taloon?
No, jotkut täällä ehkä vielä saattoivat muistaa Niemiset. Sannan ja Jarkon ja heidän kaksostyttönsä. Hehän olivat myös nuori taiteilijaperhe, joka oli muuttanut muutama vuosi aiemmin ranskaan. Sitten heille tuli ero ja Sanna halusi muuttaa takaisin kotimaahan tyttöjen kanssa.
 Koska Sanna oli tutustunut ranskassa Sandraan, niin talokin löytyi sitä kautta, eli Sanna vuokrasi Mattsonien talon. Oli puhetta, että hän voisi sen myöhemmin ostaakin, mikäli olo täällä alkaisi sujumaan.
Nyt taloon siis tuli taas elämää ja onneksi Sandra ja Henrik olivat jättäneet suuren osan huonekaluistakin taloon, niin Sannan ei tarvinnut kuin alkaa asumaan tyttöjen kanssa.
Mutta ei tässä vielä kaikki.... pian muuton jälkeen toinen tytöistä sairastui ja Sanna joutui viemään Petran lääkäriin. Niin tapasivat toisensa ensimmäisen kerran Sanna ja Peter.
Sannan sydän löi heti pari ylimääräistä, kun hän näki tohtorin ja kyllä Peterkin katsoi hetken Sannaa pitkään ja jotain liikahti pitkästä aikaa hänen sisällään. Mitähän tästä seuraa.... sen näemme vielä.

Mutta palatkaamme hetkeksi muiden Bulevard de la Madeleinen asukkaiden pariin, joiden elämää tämä aika heittelee ja riepottaa.
Pastori Koivistohan menetti rakkaan ja kauniin Iinansa Artturille joka taas oli jättänyt Ellinsä Iinan takia. Mutta kauan ei onni kukoistanut Iinan ja Artturinkaan välillä. Artturi oli koko ajan niin kovissa tunnon tuskissa siitä, mitä hän oli mennyt tekemään Ellille ja heidän yhteiselle unelmalleen ja niin hän sitten eräänä kylmänä talvi-iltana ilmoitti yhtä kylmästi Iinalle, että aikoo palata takaisin Ellinsä luo. - Jos tämä siis vain hänet huolii.
Ja huolihan Elli. Elli oli ollut itseasiassa aivan varma, että Artturi palaa vielä takaisin ja Elli oli päättänyt hänet ottaakin, koska ei ketään muuta halunnut kuin Artturin ja tunsi tämän niin läpikotaisin, että tiesi tämän aidosti katuvan ja ettei Artturi koskaan lakannut häntä rakastamasta. Hullaantui vain kauniiseen ja villiin Iinaan.

No, mitä teki Iina? Palasiko hänkin katuvana pappinsa luo? Ei suinkaan. Hän päätti aloittaa uuden elämän ihan puhtaalta pöydältä ja kaukana Madeleinelta. Niinpä hän pakkasi tavaransa ja vuorkasi niille kontin ja lähti etsimään omaa paikkaansa maailmasta. Kunhan joku kiva paikka löytyy, hän palaa hakemaan kontissa olevat tavarat ja laittaa kotinsa pystyyn. Iina ei ollut lainkaan surullinen, melkeinpä helpottunut, että kävi näin. Jossain on varmasti vielä hänellekin "se oikea", ei mitään kiirettä sen suhteen, hän ajattelee. Nyt on muut asiat tärkeämpiä.














Iinan paras ystävä, Sandran sisko Sofiakin oli muuttanut maalle elämään omillaan ja he olivat päättäneet pitää yhteyttä ja vierailla säännöllisesti toistensa luona. Myös yhteisiä matkoja päätettiin tehdä silloin tällöin.

Eli nyt sitten näyttää siltä, että sinkkuja on ainakin kolme: Pappi, Sofia ja Iina.











 ja tietenkin toistaiseksi myös Sanna ja Peter, eiväthän he vielä ole muuttaneet yhteenkään. Mutta Peter kyllä vierailee usein Sannan luona ja hänen oma yksiönsä on alkanut tuntua aika ahdistavalta ... niin et katellaan nyt sitten.... :)