Sivut

maanantai 30. syyskuuta 2013

Aamukahvilla Ellenin luona

Sandra on ollut jo pari päivää Ellenin luona auttelemassa remontin teossa ja nyt tässä sitten testataan uusia jakkaroita aamukahvin merkeissä. Mutta mitä ihmettä? Onko Ellen oppinut siellä Ranskassa vai missä tuommosille tavoille, että aamukahvilla syödään pullaa, kakkua ja suklaata?




sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Ruokapöytä ja tuoleja tekeillä ...

Tänään piti siivota, mutta aina löytyy jokin tekosyy olla siivoamatta, koska se on niin ikävää. Tässä 1:1 maailmassa. Nukkekodissa tykkään kyllä pitää järjestystä yllä :).
No, tänään syynä oli se, että kun pitää vielä sahata ja hioa noita huonekaluja, niin siitä tulee lisää roskaa, eli että kannattaa nyt ensin sahata huonekalujen aihioita, kuten pöydän kansi ja tuolin istuimet ja pätkiä jalat. Olin nimittäin aikonutkin nikkaroida lähiaikoina Ellenin halliin ison ruokapöydän ja tuoleja sekä keittiöön, että siihen hallin pöydän ympärille. Mutta kuinkas kävikään? Kun sain sahattua, niin en suinkaan alkanut imuroimaan ja viemään mattoja ulos, vaan jatkoinkin huonekalujen kokoamista. *huoh* ja nyt olen sitten niin väsynyt, etten jaksa enää siivota -se jääköön siis huomiseen!
Mutta olen niin suunnattoman iloinen siitä, mitä sain aikaan, vaikka se ehkä joidenkin mielestä on aika kömpelöä ja niinhän se onkin minun vajavaisella taidollani ja vielä vajavaisemmilla työkaluillani.
 Mutta siltikin ylpeänä esittelen Ellenin taloon tulevia huonekaluja; tadaa, tässä ne ovat ja vähän muutakin stailausta taas tehtiin...


 Ensimmäisenä siis iso pöytä halliin. Niin iso, että siihen vaivatta mahtuu 6 henkilöä ruokailemaan. Minun puutavaralaatikkoni alkaa olla aika tyhjä jo, joten aikani sitä koluttuani, löysin jo kertaalleen käytetyn (seinälevynä) kovalevyn kappaleen, josta sahasin sillä nukkekotikirppikseltä ostamallani kuviosahalla (käsisaha siis) tuon pöydän kannen. Kaksi sopivan paksuista puukalikkaakin löytyi ja kun ne katkaisin sain neljä jalkaa. Siinäpä sitä sitten pienen hiomisen jälkeen jo olikin PÖYTÄ. Ennenkuin liimakaan ehti kunnolla kuivua, sitä jo piti lähteä sovittelemaan halliin. Isohan se on, mutta ei mielestäni liian iso. Sen näkee selvimmin vasta sitten, kun kaikki muukin on hallissa paikallaan.
 Tässä oikealla olevassa kuvassa on jo sitten jakkaroitakin mukana. Aioin kyllä ihan ensiksi tehdä näistä pinnatuolit yläkerran keittiöön, mutta kun sain nuo jalat liimattua, totesin, että taitaa ollakin liian vaikea sovitella niitä "pinnoja" noihin ja kun ne yhtäkkiä näyttivät muutenkin ihan kivoilta noinkin mielestäni, niin kokeilin niitä tämän ison pöydän viereen. sopii mielestäni tuon pöydän tyyliin. Kokeilin myös miltä näyttää pöydän päällä tavarat ja aivan oikein; tuo kynttelikkö ja hedelmävati on kuin tehty tälle pöydälle. Ou jee, mä oon ilonen.
Kokeilin jakkaroita myös keittiön pöydän yhteyteen ja totesin niiden olevan varsin käypäsiä myös sinne, joten päätin, että teen toiset neljä lisää ja näin voidaan sitten viedä alakertaan lisätuoleja kun syöjiä on paljon...
Keittiön seinä sai myös kukkatelineen, joka ehkä vaihtuu vielä seinäkelloksi, kun sellaisen ehdin tekemään.

Nuo jakkarathan ovat siis täysin viimeistelemättömät vielä. Ajatuksena oli sellanenkin versio, että noihin jalkoihin voisi punoa paperinarua tai jotain puuvillanarua tuonne istuimen alapuolelle vähän matkaa... mutta en ole vielä varma. Yksi vaihtoehto on päällystää istuimet nahalla, niin ei tarvitse enää hioa noita jalkojen tynkiä, jotka pilkistävät rei'istä. Ohut vanupehmuste ja nahka, niin aika modernit jakkarat olis siinä...

Keittiön tunnelmaa iltapäivän valossa. Sitruunoita vadilla ...

Ellenin ompelukonekin on jo tuotu tekeillä olevan kaapin päälle... mitähän hän meinaa ommella? Ai niin, taisi olla puhetta niistä keittiön verhoista -joiden kangasta muuten on etsitty muutama päivä "kissojen ja koirien" kanssa ja joka löytyi tänään piirongin päältä muutaman muun tavaran alta. :)

Uusia esineitä on ilmestynyt keittiöön. Kahvimylly ja kahvipannu, jolla voi keittää pannukahvia. Ellen on hyvin tarkka kahvistaan... nämä ovat kylläkin Sandran mökin tavaroita, mutta lainassa nyt  vähän aikaa täällä.

No niin, tässäpä nämä kuulumiset tällä kertaa täältä Ellenin talolta. Ehkä lähipäivinä saan nuo tänään aloitetut huonekalut viimeisteltyä ja ommeltua myös pari pöytäliinaa, niin saadaan nähdä uusia kuvia sitten. Pian varmaan voi alkaa järjestämään jo tupareitakin Ellenille.


Ellenin keittiössä

Sunnuntai oli kaunis ja aurinkoinen ja Ellenillä oli vieraita. Naapurissa asuva Nina ja käly Sandra olivat täällä ja auttoivat samalla Elleniä tuunaamaan keittiön kaappeja vähemmän punaisiksi. Kaapistot, hella ja jääkaappihan ovat Sandran ja Hendrikin vanhat, jotka nyt täytyisi saada "istumaan" jotenkin tänne Ellenin herkän romanttiseen tyyliin. 

 No, kätevät naiset keksivät, että ainakin vähän tuota punaisuutta, josta Ellen ei siis pitänyt, voi poistaa maalaamalla ovien keskustat samalla beigellä, jota on myös tuo uusi nikkaroitu hyllykin hellan ja seinän välissä. Siihen saatiin pikkuisen laskutilaa, jota tuolla ahtaassa keittiössä ei millään saatu hellan sivuille enenpää. Jouduttiin myös kääntämään uudelleen nuo kaapistot tuonne peräseinälle, koska niiden käyttö oli todella hankalaaa toisinpäin-


Ruokapöydälle jäi nyt hyvin tilaa ja tulevat ruokapöydän tuolitkin mahtuvat loistavasti. Ainoa, mikä tässä nyt enää huolettaa, on tiskauspiste/tiskikoneen paikka. Mihin sen saa mahtumaan? No, eiköhän sekin aikanaan selviä... Noita ahaa-elämyksiä kun tulee vähän väliä ja uusia ideoita pukkaa...
 Tässä vielä yksi uusi yksityiskohta keittiöstä. Ellen nikkaroi ihan itse itselleen tuollaisen telineen kauhoille, lastoille ja näkyypä siellä paistinpannukin roikkuvan sulassa sovussa muiden välineiden kanssa. Näin saatiin hyödynnettyä tuo turha aukko seinän ja kaapin välissä, johon ei oikein mitään muutakaan olisi mahtunut.


No niin, siinä on nyt se korillinen kasviksia, jonka Sandra toi Ellenille. Pitäisi varmaan alkaa säilömään niitä. Onneksi Ellenillä on nyt loistavan  iso jääkaappi ja pakastin, joten siellähän ne sitten säilyvät pitkään.

Illan jo pimennyttyä naiset siirtyivät keittiön tuunauksesta olohuoneen puolelle kahvittelemaan ja rupattelemaan. Siinä sitä vierähtikin niin pitkä aika, että Sandrakin jäi yöksi.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Tuomasta viedään ...

 Bulevard de la Madeleinella tapahtuu näköjään muutakin, kuin Ellenin ja Lundien  talon remppaa---

Tuomas on jälleen saanut yllätyskirjeen. Nyt hän on aivan päästään pyörällä.... Helena tuntuu niin ihanalta naiselta ja Tuomas on ollut jo valmis pyytämään Helenaa luokseen asumaankin ja nyt sitten tulee tällainen kirje ja valokuva:

"Hei, Tuomas!
Onkohan nyt enää soveliasta vastata kirjeenvaihtoilmoitukseesi, löysin sen sattumalta vanhasta lehdestä. Minua kiehtoi nimenomaan se, että sinulla on lapsia, itse kun en voi lapsia saada. Onneksi pystyn silti olemaan paljon lasten kanssa, koska olen opettajana pienellä koululla. Kuitenkin sen lisäksi haaveilen perhe-elämästä. Ikää minulla on 27 vuotta, nimeni on Emma Sironen. Minusta olisi mukava kuulla sinusta enemmän. Kirjoitathan, jos et vielä ole sitä oikeaa löytänyt. Laitan tähän kuvan mukaan. Oikein hyvää syksyn jatkoa joka tapauksessa. Terveisin Emma."



Emma näyttää kuvassa niiiiin kauniilta ja herkältä Tuomaksen mielestä ja hän pohtii kuumeisesti mitä tehdä. Välillä hän käy tekemässä töitään ja hoitamassa lapsiaan, mutta palaa yhä uudelleen kirjeen ja valokuvan pariin. 
Viimein, nukuttuaan yön yli, Tuomas tekee päätöksensä. Hän kirjoittaisi myös Emmalle ja pyrkisi tutustumaan molempiin naisiin kunnolla, ennekuin pyytäisi kumpaakaan vaimokseen.

(Mitähän tästä tulee? Ei kai Tuomas ole vain taas joutumassa kanden naisen loukkuun?)

Kun seuraava työpäivä on ohi ja kaikki kotihommatkin jotenkuten huonolla keskittymisellä tehty, Tuomas menee kirjoituspöytänsä ääreen ja ottaa kynän ja paperia. Sitä samaa vaaleansinistä kirjoituspaperia, jota hän on käyttänyt Helenan kanssa kirjoitellessaan. Hänellä käy kyllä mielessä, että Emmalle pitäisi olla vaaleanpunaista ... mutta kun tähän hätään ei nyt ole muuta... ja niin hän kirjoittaa:
Parahin Emma.
Ei ole ollenkaan liian myöhäistä kirjoittaa minulle. Olin kyllä aika yllättynyt saadessani sinulta kirjeen näin pitkän ajan kuluttua siitä, kun ilmoitukseni oli lehdessä. En siis enää odottanut mitään ... Siksi olenkin nyt niin riemuissani, että juuri sinunlaisesi nainen löysi ilmoitukseni ja vastasi minulle. Näytät niin kiltiltä ja herttaiselta ja juuri sellaiselta, joka sopisi pienten lasten äidiksi.
Älä nyt kuitenkaan käsitä väärin, en minä ole hakemassa vain äitiä lapsilleni, vaan ensisijaisesti kumppania itselleni. Koska olen rehellinen mies, sanon heti, että sain myös aiemmin toisen vastauksen ilmoitukseeni ja olen kirjoitellut tämän naisen kanssa hieman. Emme kuitenkaan ole vielä tavanneet, enkä osaa sanoa tuleeko siitä suhdetta vai ei. Jos hyväksyt tämän, että kirjoitan myös hänelle ja haluat silti kirjoitella minulle, niin olisin kyllä tosi iloinen. 
Kuvastani, joka oli siinä ilmoituksessakin, näit varmaan jo sen, että en ole mikään hurmuri enkä naisten naurattaja, vaikkakin minulle on käynyt vähän köpelösti naismaailmassa. Lasteni äiti kuoli viimeisimmän, eli kolmannen lapsen synnytyksessä ja senjälkeen olin niin sekaisin, että harhauduin kahden sisaruksen väliin ja siinähän  ei sitten ollenkaan hyvin käynyt. Asun nyt lasteni kanssa majatalossa ja teen rakennushommia, mutta tarkoituksenani on rakentaa tulevalle uudelle perheelleni oma talo ja tonttikin sitä varten on jo katsottuna. 
En nyt mene tämän enempää asioiden edelle, mutta toivon todella saavani kuulla sinusta vielä -ja mahdollisimman pian.
Sinun
Tuomas Åberg 
Ps- Oikea nimeni on Thomas, mutta minua kutsutaan nykyisin vain Tuomakseksi.

Kun  Tuomas on saanut kirjeen kirjoitettua ja laitettua kuoreen, hän muistaa, että hänellä on myös vastaamatta Helenan viimeisimpään kirjeeseen ja niinpä hän kaivaa sen esille ja alkaa kirjoittaa myös tälle.

Heipparalla Helena!
Kiitos jälleen kirjeestäsi ja anteeksi, että tässä nyt vierähti muutama päivä, ennenkuin vastasin sinulle. Älä kuitenkaan luule, että olisin sinut unohtanut -en voisi sitä tehdä, vaikka haluaisinkin, mutta en suinkaan haluakaan. Ei, sinä olet minun mielessäni päivin ja öin. Iltaisin kun menen nukkumaan, mietin mitä sinä teet ja aamuisin kun herään, kuvasi on mielessäni. Helena, kyllä sinä varmasti pärjäisit hienosti lasteni kanssa. En oikein malta odottaa, milloin saan nähdä sinut elävänä edessäni. Etkö voisi tulla aika pian tänne käymään? Ei sinun tarvitse mitään päätöksiä jäämisestäsi tehdä ensimmäisen vierailusi aikana enkä sitä itsekään ehkä vielä halua, mutta haluaisin niin kovasti nähdä sinut ja näyttää sinulle kaikki hienot paikat täällä ;- ) ... mitäs sanot Helenaiseni? En myöskään pidä siitä, että joudut olemaan siellä sen inhottavan isännän katseiden kohteena... 
Kirjoita pian mitä mieltä olet.
Suukkoja suukkoja suukkoja
Sinun Tuomas.

No niin, siinä se nyt on. Eipäs Tuomas ollutkaan yhtä rehellinen Helenalle, kuin oli Emmalle. Mitähän tuo nyt oli. No, mutta Tuomas selittää itselleen, että näin on parasta. Jos hän pystyisi näkemään Helenan mahdollisimman pian, niin hän tietäisi, onko tämä tunne aito ja jos siitä jutusta ei sitten tuliskaan mitään, niin hän voisi panostaa täysillä Emmaan  ja pyytää tätä sitten tulemaan tai mennä itse häntä tapaamaan. 

No, me jäämme odottamaan ja katsomaan, miten Tuomaksen  tällä kertaa käy.

Syyskuun loppupuolella Ellenin asunnolla...

Ilma on viilennyt aika lailla, öisin on ollut jopa hallaa ja Sandra on nostanut mökillään kasveja maasta. Tänään hän on päättänyt lähteä kaupunkiin katsomaan miten Ellenin asunnon remontti sujuu ja mitä siellä on saatu aikaan. Samalla hän voi viedä korillisen vihanneksia Ellenille ja lapsille. Sandra tietää, että Ellenin kummilapset Pia ja Petra ovat olleet Ellenin luona jo viikon ja jatkavat vielä toisenkin viikon, lasten äidin Lenan lomaillessa ulkomailla.

 Sandra on pukeutunut uuteen villakankaiseen jakkuunsa ja farkkuihin ja lähdössä kotimökiltään. Taustalla viittä vaille valmis sänky, josta puuttuu enää punoskoristelut päädyistä.
 Kori on aika iso ja se on melkein täynnä ihania juurikasveja, sipuleita ja muutama hedelmäkin ...
Saapuessaan Ellenin talon luo, Sandra huomaa, että julkisivun kiviseinää on alettu tekemään. Isoista ikkunoista näkyy sisälle ja siellä näyttävät Pia ja Petra istuvan makuuhuoneen isossa nojatuolissa... lienevätkö odottamassa sadunlukijaa paikalle?
 Kun tytöt kuulevat ovelta Sandran äänen, he kipittävät äkkiä eteishalliin ja Petra haluaa ehdottomasti esitellä uutta pokkupyöräänsä, jonka on juuri saanut syntymäpäivälahjaksi. Pia ei halunnut uutta pyörää, vaan keinutuolin, jossa hän nyt keinuu...

Ellen on yläkerran keittiössä aloittelemassa tiskausta, joka toistaiseksi hoidetaan pesuvadin avustuksella... tiskikonetta metsästetään kuumeisesti...
Sandra toi tullessaan myös ison kimpun valkeita ruusuja omasta kukkamaastaan, piti kerätä kaikki pois pakkasten tultua... :)

maanantai 23. syyskuuta 2013

Ellenin asunto 23.9.2013

Ellenin koti valmistuu hitaasti mutta varmasti. Todella paljon puuttuu vielä ja iso osa nykyisistä tavaroista on lainassa Sandran talosta. Myöhemmin Ellen hankkii ihan omat kamat :) --- Tässä pieni katsaus tämän hetkiseen tilanteeseen.

Talossa on siis 4 huonetta näkyvissä ja muutama kuviteltu, kuten esim kylpyhuone.
Eteishalli. Pia ja Petra ovat tulleet kummitädille kylään. 



 Oven takana aukeaa kuviteltu toinen eteinen, josta käynti kuviteltuun kylpyhuoneeseen ja vierashuoneeseen. 

Hoh hoijaa... Elleniä on alkanut väsyttää tää sisustaminen ja nuo tytötkin vielä kylässä... sänkynä toistaiseksi vain superlonpatja :)

Makuuhuoneen toinen seinusta. Peili tulee nojatuolin yläpuolelle seinään, mutta sitä ei vielä saatu kiinni :)

Ellen osti Sandralta tämän hienon vaatekaapin, koska se ei mahdu Sandran mökkiin.

Keittiön perälle tuleva vessa on saanut myös jo vähän kalusteita, mutta esim vesihana ja peilihylly puuttuu vielä, samoin kuin pyyhkeet yms

Vessanpytty on Das massasta. Muotoiltu jugurttipurkin päälle. Kansi on vielä irrallinen ja pytty muutenkin viimeistelemättä.

Näkymä keittiöstä olohuoneeseen.

Daavid patsas on hankittu Vaasasta Fida-kirppikseltä kauan sitten hintaan 10 senttiä.

Verhokokeilua .... laitaisko kappaverhon vai sivuverhot vai ...

Olohuoneen ovien pielet on koristeltu dasmassasta tehdyillä koristeilla.

Isokokoinen Rudolf Koivun akvarelli kehystetään tauluksi. (siis tähän mittakaavaan isokokoinen, muttei liian)

Tässä näkyy tuo tuleva taulu paremmin ...

ja jälleen verhokokeilua ... laittaisko vihertävät pitsiverhot?



...ja vielä parempi kulma tauluun ... :) mutta vähän epätarkka kuva kyllä ...


tiistai 17. syyskuuta 2013

Ellenin keittiön uudelleen järjestelyä

Innostuin tänään  vielä sen verran muokkaamaan tuota Ellenin talon keittiötä, että kokeilin noita olemassa olevia kalusteita toisinpäin tuonne nurkkaukseen ja siitäpä sitten se innostus lähtikin ... Koska noiden hellan ja jääkaappikompleksin päädyt olivat kirkkaan valkoiset, eivätkä istuneet tuohon värimaailmaan, niin päällystin ne beigellä kontaktimuovilla, jonka saa tarvittaessa helposti pois. Myös nuo punaiset ovet tarvitsevat jotain muuta pintaansa tai sitten niin, että koko ovet vaihtoon. No, ehkä on helpompi maalata ne tai laittaa jotain päälle... Tässä muutama uusi kuva tämän kertaisesta järjestyksestä, saapa nähdä monestiko se vielä muuttuu heh.





tiistai 10. syyskuuta 2013

Tuomas vastaa Helenan kirjeeseen

Tuomas menee aivan sekaisin Helenan kirjeestä ja kuvista. Voiko tämä olla totta? Tuollainen nainen lähestyy häntä näin rohkealla kirjeellä. Pari päivää kirjettä yhä uudelleen luettuaan ja kuvia katseltuaan Tuomas ottaa kirjoitusvälineet esiin ja kirjoittaa:

"Hei Helena.
Kiitos paljon kivasta kirjeestäsi. En olis ikipäivänä uskonut saavani vastausta sinunlaiseltasi naiselta. Sydämeni hyppäsi melkein kurkkuun, kun näin kuvasi kirjeen lopussa. Olet uskomattoman kaunis ja haluan edottomasti tutustua sinuun paremmin. Eikä sinun tarvitse yhtään laihduttaa tai mitään, tykkään just että on vähän lihaakin luitten päällä.
Vaikka emme ole vielä edes tavanneet, niin uskon jo et meillä tulis oleen todella hauskaa keskenämme ja sopisimme loistavasti yhteen.  
 Jos sulla on siellä hevostilalla kurjat oltavat sen inhottavan isännän ja mustasukkaisen emännän kanssa, niin voit kyllä rohkeasti ottaa loparit ja tulla vaikka tänne. (kyllä mää maksan sun matkat sun muut kulut )
 Eikä sun tartte mulle kertoo jollet halua niistä jutuista... on mullakin ollut täällä jos jonkinmoista kurjaakin juttua kun olin vähän niinku kahden naisen loukussa, mutta nyt haluan vaan oman hyvän naisen ja mukavan kodin meille ja lapsille. Niin, että jos meistä joskus tulee pari, niin olen kyllä onnen pekka!
 Mutta kai huomasit siitä mun treffi-ilmoituksesta, että mulla on täällä kolme noita lapsia? Niin, että mitenkäs ne sitten sinulle passaisi? Tykkäätkö lapsista? 

Pikaisiin tapaamisiin ja pusi pusi. T: Tuomas"

Lisäksi Tuomas laittaa vielä yhden valokuvan kirjeeseen mukaan. Kuva on aika huono ja se on otettu tilapäismajoituksessakin, mutta muutakaan ei nyt löydy. Siis  sellaista, jossa hän olisi lasten kanssa ja hänelle on nyt hyvin tärkeää, että Helenalle tulee selväksi se, että Tuomaksella on myös lapsia.


Muutaman päivän kuluttua kirjeen lähettämisestä Tuomas jo saa vastauksen Helenalta:

"Hei, Tuomas!
Kiitti kamalast vastauksestas ja valokuvast! Näytät tosi komeelt. Kyl luin sun lapsist kans mut en muistanu sanoo niist mitää. Ei siis mua haittaa vaik lapsii olis, vaik en ite kyl hirveest haluis synnyttää omii lapsii ainakaa pitkään aikaan. Kyl noit lapsii voi hoitaa, kai se on yhtä helppoo ku hevoste hoito vai mitä. 
Kyl oon nyt nii onneline ku vastasit. Oot oikee kultamussukka. Pusi pusi. Taidan jo olla iha rakastunu. Haluisitko tavata pian? Mä voisin kyl tulla sun luo ku näytät nii ihanalt. Voitas sit olla yhes oikee kunnol. Kyl mä ootan nii kovast tapaamist. Kirjota mulle pian, nyt mun pitää hakee pari hevost laitumelt. Suukkoja pusi pusi kulta!
Helena"


Lisäksi kirjeessä on vielä yksi valokuva Helenasta. Tuomas on ihan "myyty" ja hän kulkee kuin pilvissä ja laulaa hoilottaa Lundin katolla päivät pitkät... Työ sujuu kuin tanssi ja lapsillekin häneltä riiittää virtaa. Viikonloppuna Tuomas on luvannut viedä lapset elokuviin ja syömään ulos. 
Jäämme jännittyneenä seuraamaan, miten Tuomaksen ja Helenan romanssi kehittyy ja milloin he tapaavat ensikerran....


Tuomas kokee mieluisan yllätyksen

Tuomas on siis saanut hyvän remonttiurakan Lundin pariskunnan talosta ja päivät ovat täynnä työtä ja toimintaa. Iltaisin lapset vaativat osansa, eikä Tuomas oikein ehdi eikä jaksa muuta ajatellakaan. Vähän kuitenkin aina iltaisin lasten nukahdettua suunnittelee tulevaa....
 Jossain vaiheessa, ennen Lundien taloremontin aloittamista hän oli laittanut eräälle treffipalstalle kirjeenvaihtoilmoituksen, mutta on sen täysin unohtanut, kunnes eräänä päivänä töistä tullessaan löytää postilaatikostaan vaaleanpunaisen kirjekuoren, jonka päälle oli liimattu sydäntarra "sinetiksi". Tuomas ihmettelee kovasti kirjekuorta, mutta jättää sen kuitenkin yöpöydälleen avaamatta, kun piti kiirehtiä laittamaan lapsille iltaruokaa. Illalla nukkumaanmennessään hän sitten avaa kirjeen:


" Hei, Tuomas!  
Aattelin vastata kirjeenvaihto ilmoituksees, kun mulla on mieles, et sais jonku miehen itelle. Oon 24 v ja mun nimi on Helena Mäkiriihi. Oon töissä yhel isol hevostilal, jos on upeit hevosii ainaski 30. Mun työhön kuuluu kaikenlaist hevoste hoitoo, siivoust ja ruokintaa. Nyt on tapahtunu vähä ikävii juttui ja haluisin pääst pois täält. Emmä viittis viel kertoo kaikkee mut se vähä liittyy niinku toho isäntäänki. Ja rouvaanki vähän. Se tuntuu jotenki kattovan mua kieroon nykysin.  Mä oon aika iso sillee pitkä ja vähä tukevaki. Pitäs laihuttaa. Mun työkaveri joka on tyttö on ottanu musta vähä kuvii, joit laitan tähä mukaa. Ois kiva, jos tykkäisit näist kuvist etkä aattelis niist pahaa. Must on kiva poserata. Meikeist tykkään kans. Toivosin, että vastaisit mulle kummiskin et haluutko ees kirjotella. Mä iha hirveest ootan sun kirjettäs. Ooksä iha vapaa mies vai mitä. Haluisin tutustuu iha oikeest. Kaikee hyvää sulle pusi pusi. Helena"





Bloggaajan huom.  nämä kuvat kirjeen kera tulivat tosiaan täytenä yllätyksenä minullekin. Minulla on Haminassa eräs kiva ystävä, jolla on mahtava nukkekokoelma ja joka on lähettänyt minunkin nukketaloihini silloin tällöin yhtä ja toista. Hän seuraa myös blogini kautta mitä taloissa tapahtuu ja Tuomaskin lapsineen on häneltä saatuja nukkeja. Nyt hän oli hienosti oivaltanut osallistua tähän tarinaan näin. Tämä oli minusta tosi kivaa ja innostuin tuosta Helenasta todella. Kuvat ovat ystäväni ottamia siis ja tuo Helenan kirje on hänen mielikuvitustaan ja ilmeisesti hänen kotipaikkansa murrettakin. Hauskalta ainakin kuulostaa.


perjantai 6. syyskuuta 2013

Lundit tekevät sisustussuunnitelmia.

Silja ja Sakke Lund ovat siis, nyt eläkkeelle jäätyään, uudistamassa taloaan, jonka rakensivat aikoinaan pian naimisiin mentyään. He ovat päättäneet viimeinkin luopua seitkytlukulaisesta tyylistään, josta he tähän asti ovat niin paljon pitäneet. Jotain uutta, erilaista, valoisaa ja nuorekasta sen olla pitää, tuumivat he yksissä tuumin. Mutta jotain vanhaa kuitenkin halutaan säilyttää, rakkaita esineitä menneiltä ajoilta. Kuitenkin niin, että ne mahdollisimman hyvin istuisivat uuteenkin tyyliin. Värikarttoja ja tapeettimallistoja on selattu ja vanhoja kalusteita kannettu kierrätykseen ja toisia kunnostettu edelleen käytettäviksi.
Sakke on myös löytänyt lähistöltä hyvän remonttimiehen, Madeleinen talossa asuvan kolmen lapsen yksinhuoltajaisän Tuomaksen, joka on tyytyväisenä ottanut työn vastaan. Täytyyhän hänen nyt hankkia mahdollisimman hyvin rahaa, kun omakin taloprojekti on kiikarissa...

Mahtaako Silja ottaa nämä uudistettuun kotiin? Peili on oma tekemäni ja matto on nukkekotikirppikseltä ostettu.

Myös tässä kuvassa on nukkiskirppikseltä ostetut tuolit ja matot ja itse tehty peili.