Sunnuntain iltapäivällä...

Sofiaa jännittää niin huominen työpaikkahaastattelu, että hän päättää lähteä iltapäivällä vähän ulos kävelemään ja keräämään ajatuksiaan. Aurinkokin paistaa niin kirkkaasti ja kauniisti vielä, vaikka Syyskuu vaihtuu jo kohta Lokakuuksi. Ensiviikolla on luvattu jo kylmenevää...
Sofia asuu nyt tilapäisesti muutaman päivän Sannan luona, vaikka siellä ahdasta onkin, mutta hän ei halua kulkea maalle puutarhamökilleen nyt, kun on tuo työpaikkakin hakusessa ja se asunto.
Sanna lainaa Sofialle uutta valkoista huopajakkuaan ja hattuaan tämän lähtiessä kävelylle, kun Sofialla ei ole mukana muuta, kuin oma pitkä takkinsa ja se tuntuu nyt vähän olevan liikaa ja epäsopivakin.

 -Nämähän sopivat minullekin kuin valetut! Huudahtaa Sofia saatuaan Sannan jakun ja hatun päälleen.
-Taidanpa käydä ostamassa samanlaiset, mutta eri väriset tietysti. Olikos niitä muissa väreissä siellä, mistä ostit, Sanna?
-Olihan niitä useissa väreissä. Sopii tosiaan sullekin, mene vain ostamaan jos haluat, en pane pahakseni, eikä me niin paljon yhdessä kuljeta, että meitä alettais tekstiilikaksosiksi puhuttelemaan. Vastaa Sanna ja sitten Sofia lähtee ulos.
Hän ei halua seuraa, vaan mennä yksin selvittelemään ajatuksiaan. Hän miettiin niin tulevaa työtäänkin, kuin asuntoakin. Voisihan sieltä puutarhamökiltäkin kulkea töissä, jos hankkisi auton, mutta kun sitäkään en halua tehdä, hän funtsailee.








 Henrikin eilinen ehdotuskin polttelee mielen päällä; jospa sitä todellakin rakentaisi oman talon itse. Tai siis suunnittelisi ja sitten rakennuttaisi. Onhan hän arkkitehti, kyllä se häneltä sujuisi...
Ilma on raikas ja kaunis. Sofia suuntaa kulkunsa puistoon. Siellä on aina niin rauhallista ja kaunista. Lakastuneita lehtiä on jo vähän lennellyt puista alas ja ne värittävät hauskasti nurmikoita ja polkuja.
Entäpä jos sittenkin vain vuokraisin jostain aluksi itselleni jonkin pienen yksiön, tai huoneen? Hän pohdiskelee kävellessään... minunhan pitää -siis jos saan sen työpaikan huomenna- panostaa työhönikin aluksi paljon enemmän, kuin sitten myöhemmin, kun olen oppinut talon tavoille... ei ole ehkä järkeä alkaa montaa uutta isoa asiaa samanaikaisesti.

Niin hän päättääkin tehdä ja heti helpottaa ahdistus. Hän päättää, että heti sen jälkeen, kun työpaikka on varma, hän lähtee kiertämään katselemassa vapaita vuokrahuoneita ja asuu hetken aikaa ihan vaatimattomasti ja tekee suunnitelmat rauhassa valmiiksi.



















Iloisena Sofia jatkaa kävelylenkkiään puistossa. Kuunnellen, kuinka jokin lintukin vielä visertelee jossain puiden lehvistöissä... eikös ne jo tähän aikaan ala olla aika hiljaisia? Ja osa matkannut jo lämpimiin maihinkin?

Pian Sofia huomaakin jo olevansa jälleen Madeleinella ja Sannan talon pihassa. Hän on nyt hyvällä mielellä ottamassa huomista vastaan.