Syysvaatteiden shoppailua

Vaikka Iina asuukin nykyisin vähän kauempana Madeleinelta, jopa ihan toisessa kaupungissa, hän on silti ystävystynyt Sannan kanssa.
Madeleinelle on avattu hiljakkoin uusi muotiliike ja taidegalleria. Sanna on kutsunut Iinan kanssaan shopppailemaan uutta syystakkia, jota molemmat ovat sanoneet tarvitsevansa.
Naiset löytävätkin mukavat syysasut ja kävelevät ne yllään puistoon katsomaan sitä paikkaa, jossa naapurin Helena kaatui kesällä pyörällä loukaten itsensä aika pahasti.

-Tässä se Helena kaatui. Eikö ollutkin kauhea juttu? Sanoo Sanna.
 - Niin, minä en kyllä ollut täällä kesällä, enkä juurikaan kuullut onnettomuudesta mitään yksityiskohtia. Luin siitä kyllä lehdestä... vastaa Iina ja katselee mäen nyppylältä alas laaksoon.
-Ai niin, tosiaan. Sanna alkaa kertoa Iinalle tarkemmin tapauksesta ja toteaa lopuksi, että kummallisia asioita tapahtuu.
-Niikuin nyt tuo Yanniksen tapauskin. Sehän tuli tänne alunperin sen Helenan takia, mutta kun se Helena oli siellä sairaalassa ihan sekaisin ja luuli näkevänsä enkelin, vaikka se oli se mies, joka pelasti Helenan hengen... Ja sitten ne kuulemma rakastuivat toisiinsa ja Yannis jäi kuin nalli kalliolle.
Sanna pudistelee päätään ja naurahtaa. -Mutta nyt se Yanniskin on kait löytänyt jonkun naisen.
-Älä! Kenet? Kiinnostuu Iinakin.
- No en mä tiedä sen tarkemmin, mut se on kai joku noita Henryn baarissa iltaisin tarjoilevia keikkatyöläisiä. Joku Maria. Kaunis vähän vanhempi nainen. Pitäisi mennä joskus sinne illalla kuuntelemaan kun se Yannis soittaa siellä... ehkä näkis sen naisenkin sitten

-Onks toi hame muuten kans uusi sulla? Kysyy Sanna ja ihailee Iinan pallokuvioista salsahametta.
-Joo, on tää. Ekaa kertaa päällä ja eiks löytynytkin kiva takki juuri tämän hameen kanssa sopiva?
-Joo, todellakin! Sopii hyvin ja nuo sun kengätkin on kivat, en oo nähnyt niitäkään ennen... Sä varmaan ostat paljon vaatteita ja kenkiä?
-No joo, kyllä mulla aika paljon on ja mä rakastan vaatteita ja erityisesti kenkiä ja laukkuja. Hei, mut sun pitää tulla tuonne mun kaupunkiin, siellä on muutama aivan ihana laukku- ja kenkäkauppa.
-Niin, enhän mä oo käynyt sulla vielä ollenkaan sen jälkeen, kun sä erosit siitä papista ja muutit pois. Tulisin mielelläni käymään.
-Tai no, katotaan nyt... alkaa Iina empimään. -Voithan sä tulla sit vähän myöhemmin, kun mä saan sen mun asunnon vähän parempaan kuntoon... lupailee Iina.
-Okei, mut nyt me lähetään kuule vähän näyttämään näitä meiän uusia vaatteita. Kävellään Bulevard de la Madeleine päästä päähän ja poiketaan sit kahville.

-Mut kyllä kuule Sanna sulle sopii niin hyvin tollaset hatut ja jakut. Tuo on aivan ihastuttava kokonaisuus. Vaikka sä kyl näytät ihan teiniltä noissa, etkä suinkaan kolmen lapsen äidiltä, nauraa Iina.
-No en kai nyt ihan teiniltä kuitenkaan. Nauraa Sannakin, mutta sanoo myös, että eihän hän niin kovin vanha vielä olekaan, vasta 24 vuotias.
-Mitä? Ootsä vasta 24? Ja sulla on niin isot tytötkin?
- Joo'o, mä sain nuo kaksoset 18 vuotiaana. Ensirakkauteni kanssa mentiin heti vihille ja luultiin elävämme yhdessä elämämme loppuun asti, mutta toisin kävi. Ollaan kuitenkin Jarkon kanssa edelleen mitä parhaimmat ystävät ja hän asuu siellä ranskassa, missä viimeksi yhdessä asuimme. Tytöt menevät taas pian isälleen joksikin aikaa, niin me saadaan Peterin kanssa vähän omaakin aikaa. Paitsi, että meillä on nyt tuo pikkuinen Patrick poika... että ei se kaksin oleminen nyt ihan onnistu, mut melkein...
-Hei, mut mä voin kyllä ottaa joskus Patrickin mulle, niin saatte olla ihan kahden, huudahtaa Iina. -Olenhan mä sen kummitäti!
-Se olisi tosi hienoa, Sanna ilahtuu ja niin naiset lähtevät uusissa tamineissaan kohti kahvilaa.