Vaikka otsikko viittaa vahvasti Jouluun, mitään jouluaiheisia kuvia ei valitettavasti tupsahda tämän postauksen piristeeksi.
Koska omat joulukiireeni veivät aikani niin täysin, etten ehtinyt laittaa ihan loppuun saakka Leevin ja Sofian joulunviettopaikkaa, jonne koko barbiyhteisö oli kutsuttu sekä joulua, että Sofian ja Leevin kihlajaisia viettämään. Siellä ne seisoskelevat yhä edelleen puoliksi katetun juhlapöydän äärellä.
Tai oikeastaan siellä on vain osa kutsuvieraista, koska en myöskään ehtinyt sittenkään saamaan kaikille vaatteita valmiiksi. Esim pastori Koivula on ollut kesästä saakka havaijipaidassa ja boxereissa kun ei vaan oo saanut aikaan hälle vaatetta...
Mutta, eilen, kun omat (järjestyksessä toiset) jouluvieraani ilmoittivatkin, etteivät voi saapua, koska rouva miniäni on sairastunut influenssaan, minulle tarjoutui yhtäkkiä todellakin joulurauhaa ja aikaa puuhailla omiani. Niinpä kutsuin papin puheilleni ja otin hänestä vähän mittaa, jonka jälkeen panin
2 1/2 numeroiset sukkapuikot suihkimaan ja neuloin Hansille villapaidan. (Oikeammin puuvillaneulepaidan) Nyt on pastorillamme mukava neule ja kun hänellä kuitenkin sattui ennestään olemaan tuo mustavalkoinen pallokuvioinen kauluspaitakin, niin siinähän on jo puolet ihan mukiinmenevää miehen asukokonaisuutta valmiina.
Nyt ei kunetsimään oikein hieno housukangas ja ompelemaan papille suorat housut, niin johan hän on valmis ainakin uudevuoden aaton bileisiin ...
Vaikka tuo joulujuttu nyt jäikin väliin.
lauantai 26. joulukuuta 2015
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
Jouluvieraille vaatetta
Eilen illalla istuessani telkkarin äärellä ja funtsiessani tuota isoa taloa ja koko muotinukkeyhteisöäni, päätin, että nyt otan kaikki laatikoista pikkuhiljaa ja herätän henkiin... vaatetan ja luon niille elämäntarinoita ja tapahtumia sillä aikaa, kun talo pikkuhiljaa sitten valmistuu. Koska kaikilla ei ole kunnon vaatteitakaan ja koska on talvi ja koska on tulossa joulu ja vielä kihlajaiset (Sofia ja Leevi) niin ajattelin, että joka ilta kun katon telkkaria, voisin virkata, neuloa tai ommella jollekin nukelle jonkin pienen vaatekappaleen tai asusteen.
Ensimmäisenä saikin Maryann (joka esiintyy kyllä ihan sivuroolissa toistaiseksi mun tarinoissani) tuollaisen pikku boleron puuvillalangasta virkattuna kakkosen koukulla. Hihat tuli kyllä hieman liian leveät, mutta kyllä tuo kelpaa.
En ole oikein näitä My Scene nukkeja ottanut mukaan (niitä on mulla vain kaksi) kun niillä on niin isot päät noihin muihin verrattuna, mutta nyt ne on alkaneet näyttää mun silmissä niin söpöiltä, että otankin ne ihan osaksi yhteisöä.
Ensimmäisenä saikin Maryann (joka esiintyy kyllä ihan sivuroolissa toistaiseksi mun tarinoissani) tuollaisen pikku boleron puuvillalangasta virkattuna kakkosen koukulla. Hihat tuli kyllä hieman liian leveät, mutta kyllä tuo kelpaa.
En ole oikein näitä My Scene nukkeja ottanut mukaan (niitä on mulla vain kaksi) kun niillä on niin isot päät noihin muihin verrattuna, mutta nyt ne on alkaneet näyttää mun silmissä niin söpöiltä, että otankin ne ihan osaksi yhteisöä.
lauantai 19. joulukuuta 2015
Huikea suunnitelma!
Hauskaa Joulunalusaikaa teille kaikille lukijoilleni.
Olen niin innoissani siitä, että alan vihdoin viimein taas löytää tien takaisin tämän nukkekotiharrastukseni pariin. Viimeiset 10 kuukautta ovat olleet melko raskaat fyysisesti, kun muutin vanhaan taloon viime talvena. Täällä ei ole vesijohtoa ja lämmitys hoidetaan puilla, joten päivittäiset kotitalousaskareetkin jo vievät paljon aikaa ja energiaa. Tosin minulla on kyllä sähkölämmityskin tässä talossa, mutta olisin aika hölmö, jos kuluttaisin lämmitykseen kallista sähköä, kun on hyvät uunit ja liiteri täynnä pilkottuja kuivia polttopuita.
Arkiaskareiden lisäksi olen tietenkin muutenkin joutunut tekemään paljon "ylimääräistä" saadakseni talon näyttämään omalta kodiltani ja paljon tekemistä on vielä sillä saralla edelleenkin. Lisäki pihasauna osoittautui hirsiltään niin lahoksi, että aloin rakentamaan uutta pikkuruista pihasaunaa ja siinä on ollut valtavasti myös puuhaa, kun työmiehinä minulla on ollut vain oma poikani ja hänen setänsä silloin tällöin. Nyt sauna on kuitenkin jo käyttökunnossa, vaikkakaan ei vielä ihan valmis.
Mutta nämä kaikki ovat elämää jota en nyt vaihtais pois vaikka vähän vastuksiakin on... täällä minun kuuluu olla ja tänne aion rakentaa varsinaisen "monumentin" tai "muistomerkin" joka toivottavasti jää jälkipolvillekin sitten vielä..
Nimittäin se otsikossa mainitsemani huikea suunnitelma on nukketalo. Eikä mikä tahansa nukketalo, vaan tuonne ulos rakentuva 1:6 mittakaavassa oleva iso talo, jonne koko mun "muotinukkeyhteisöni" voi muuttaa saman katon alle.
Olen joskus keväällä ollut vähän samoilla linjoilla erään isomman nuken kanssa ja varmaan taisin siitä täälläkin vähän kertoilla... mutta koska myös viljelen omavaraistalouttani varten ruokaa jne niin kesä olikin yllättävän kiireinen senkin johdosta, enkä ehtinyt laittaa sitä alulle.
Ny, kun tuskailen tuolla olohuoneessa Iinan ja Auroran kodin ja Sofian kodin ja kaikkien muittenkin kotien kanssa, jotka eivät siis todelllakaan mahdu täällä sisällä oikein minnekään. Talohan on vain tällainen mummonmökki, jossa on kaksi kamaria ja tupakeittiö. (n 60 neliötä kaikkineen)
Niin, ajattelin siis, että ehkä se on niin, että vain tuo 1:12 skaalaa oleva Helenan talo saa jäädä sisätiloihin, ja rakennan ulos oikein kunnollisen talon! Niin ison, että sinne mahtuu asunnot kaikille perheille, joita on siis;
Sofia Marjanen ja Leevi Åberg |
Iina ja Aurora
Iina Koivula |
Heille on nyt kyllä tulossa yhteen kaappiin pieni koti, mutta he voisivat sitten muuttaa myös isompaan, kun talo aikanaan valmistuu. Ehkä 3 huonetta, keittiö ja kylpyhuone olisi heille sopiva.
Kuvissa Iina on valmistautumassa Sofian ja Leevin kihlajaisiin... hopeanhohtoisessa puvussaan ja ohuenohuessa silkkivillaisessa hartiahuivissaan, jota voi myös käyttää hiusten suojana. :)
Iina |
Aurora |
Chantal ja Henri |
Sanna ja Peter ja heidän lapsensa, Sannan kaksoset Pia ja Petra, sekä pieni Patrick poika. Peterillä on lisäksi teini-ikäinen poika Henri (hänhän on leski, joka meni uudelleen naimisiin Sannan kanssa, jolla oli nämä kaksoset)
Henrillä on myös tyttöystävä, ranskalainen aupair tyttö, nimeltä Chantal, joka siis myös asuu Åströmeillä.
Tämä porukka tarvitsee ainakin 5 makuuhuonetta ja muut tilat, eli varsin iso asunto heille pitää olla.
Arthur ja Elli |
Hekin tarvitsevat ainakin kaksion.
Sebastian, Sandran poika |
Hans Koivula, pastori, joka on Iinan ex-mies ja tarvitsee ehkä vain yksiön. (koska on hauska rakentaa taloon myös yksiö)
Hans Koivula, pastori |
Sebastian ja Sandra |
vas. Samantha istumassa Maryann ja oik Maribell |
Lisäksi on joukko muita henkilöitä, joilla ei tarvitse olla omaa asuntoa talossa, mutta sen verran tilaa että voivat vierailla siellä. Eli talosta pitää mitä ilmeisimmin tehdä kerrostalo. Nyt, talviaikaan sitä ei voi vielä alkaa rakentaa, mutta nyt on hyvä tehdä pohjatyöt, eli suunnitelmat. Jonkinlaiset piirustukset jne...
Toivon todella, että pystyn toteuttamaan tämän hankkeen. Minulla on niin suuri pihamaa ja puutarha, että se olisi loistava katseenvangitsijakin tuolla pihalla ja olen sieluni silmin jo nähnyt siellä jonkinlaisen sähköllä toimivan lämmitysjärjestelmänkin. Puulämmitystä en niille uskalla ajatella -polttavat vielä koko pytingin- heh heh. Tai miksei sekin onnistuisi, kun opettelen muuraamaan takkoja pikkukivistä :)
Talon parissa kuluu kyllä varmasti yks ihmiselämä ja tuleeko valmiiksikaan... mutta ainahan sitä voi yrittää.
Lisään tähän postaukseen tuoreet kuvat lopuistakin taloon tulevista asukkaista myöhemmin.
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Talvivarusteiden etsimistä nukeille
Niin, kyllä se talvi nyt kuitenkin näyttäis tulevan ja mun nuket senkun jatkavat oleskeluaan kesähepeneissä. Tänään päätin aloittaa niiden talvivaatetuksen. Osalle kaivelen tuolta laatikoista entisiä talvivaatteita ja osalle ehkä ompelen/neulon/virkkaan uudet.
Ensimmäinen, joka sai pukea talvisemman asun, on Julia. Julia on kokoa 1:3 ja hänellä ei ole konkreettista taloakaan, mutta sensijaan hänellä oli kunnon tarina ja kuvitteellinen kaunis vanhanroosan värinen Viktoriaaninen talokin. Ikävä vaan tosiaan, että tuo tarina hävisi bittiavaruuteen tietokoneen hajotessa aikoinaan...
Julia kuitenkin jatkaa olemistaan ja ehkä vielä saan sen tarinankin uudelleen kerrottua jonakin kauniina päivänä. Tässä kuitenkin Julia muutama vuosi sitten ompelemissani talvihameessa, puserossa ja viitassa. Inspiroiduin tästä nukesta senverran, että aion valmistaa hänelle vielä hatun, muhvin sekä talvikengät ja ehkä jonkin laukuntapaisenkin.
Ensimmäinen, joka sai pukea talvisemman asun, on Julia. Julia on kokoa 1:3 ja hänellä ei ole konkreettista taloakaan, mutta sensijaan hänellä oli kunnon tarina ja kuvitteellinen kaunis vanhanroosan värinen Viktoriaaninen talokin. Ikävä vaan tosiaan, että tuo tarina hävisi bittiavaruuteen tietokoneen hajotessa aikoinaan...
Julia kuitenkin jatkaa olemistaan ja ehkä vielä saan sen tarinankin uudelleen kerrottua jonakin kauniina päivänä. Tässä kuitenkin Julia muutama vuosi sitten ompelemissani talvihameessa, puserossa ja viitassa. Inspiroiduin tästä nukesta senverran, että aion valmistaa hänelle vielä hatun, muhvin sekä talvikengät ja ehkä jonkin laukuntapaisenkin.
lauantai 31. lokakuuta 2015
Nostalgisissa tunnelmissa
Pyhäinmiesten päivää! Harmaata ja kolea tuuli puhaltaa. Hyvä päivä olla sisällä ja katsella vaikka vanhoja valokuvia. Aluksi katselin niitä äitini talossa, kun kävin ruokkimassa hänen kissansa, hänen itsensä ollessa nyt jo viikon sairaalassa kaaduttuaan kotonaan. Äitiparka alkaa olla aika heikossa hapessa jo...
Mutta se ei nyt kuulu tähän asiaan. Tämähän on nukkisblogi.
Kotiin tultuani järjestelin vähän paikkoja ja kuinka ollakkaan, löysin yllättäen kadoksissa olleet muistitikut, joissa on paljon valokuvia siltä ajalta, kun aloitin nukkeharrastustani ja asuin vielä Vaasassa. Paljon ihania muistoja tulvi mieleeni ja kuvat, joista osa oli jo unohtunutkin mielestäni, herättivät eloon kaiken menneen...
Haluan nyt jakaa kanssanne osan noista kuvista ja kertoa hiukan samalla, kuinka koko nukkekotiharrastus sai alkunsa minun kohdallani. Aluksi ei kyse edes ollut nukketalosta, tai miniatyyreistä edes, vaan aloin yhtäkkiä jostain syystä diggailla mollamaijoja ja siitä ihastus laajeni myös muihin nukkeihin. Kirppareilla pyöri siihen aikaan (2007 taisi olla se aloitusvuoteni :) ) paljon noita "posliininukkeja", eli sellasia keräilynukkeja ja niitä ostin ainakin toistakymmentä ja niiden kanssa alkoi syntyä noita tarinoita. Ensimmäinen oli "Julian Talossa", joka oli oikein kunnon "kirjallinen teos!" koska varsinaista taloa en siis tehnyt (Nuket olivat n 40 cm korkeita) mutta mielikuvissani loin tuon talon ja koko miljöön sen ympärille ja ja kirjoitin tarinaa siitä. Ainoastaan nuket olivat konkreettisia ja niille ompelin paljon vaatteita. Tarina sijoittui aikaan 1870-1914)
Sitä tarinaa en enää ikävä kyllä pysty jakamaan kenenkään kanssa, koska kaikki materiaali tuhoutui erään tietokoneeni mukana. Tyhmyyksissäni en ollut ottanut varmuuskopioita. Sinne meni kaikki!
Mutta elämä jatkui ja tuhkasta nousi uusi fenix-lintu ja uudet nukketarinat. Olin jo ihastunut barbeihin ja moniin muihinkin nukkeihin ja ensimmäistä talon tapaista aloin hahmottelemaan vanhaan liinavaatekaappiin, joka toimii edelleenkin Sofia-barbin talona. Vaikka onkin tällä hetkellä varastossa.
Mutta kun nyt muistelen ja katselen noita vanhoja kuvia, näen oikein selvästi sen, kuinka minulla tuo mieli muuttuu jatkuvasti ja taloparka ja nukkeparat eivät ole saaneet missään vaiheessa kotiaan ihan valmiiksi tai edes saaneet asua siinä kovinkaan kauaa, kun siihen on jo tullut joku muu (nukke) ja toisenlaiset kalusteet. Miten mä olenkin tuhonnut monia nyt kuvista katsellen aivan ihanankin näkösiä huonkaluja ym vain siksi, että olenkin halunnut yhtäkkiä jotain muuta... mut semmonen mä olin nuorena omassakin kodissani -vaihdoin huonekaluja aika usein :)
Enää en tee kylläkään niin.
No, jospa lataisin niitä kuvia nyt jonkun verran ja kerron sitten niitten yhdeydessä lisää. Nämä kuvat jotka nyt laitan, ovat vuosilta 2010-11 ja myöhemmin varmaan löydän vielä vähän vanhempiakin ja toki nuorempiakin... mutta sillä ei nyt ole paljon merkitystä, koska tästä ei tule mikään suorviivainen tarina vaan vain vähän fiilistelyä harrastuksen alkuaikoja muistellen.
Kuten sanoin, nämä eivät ole misään aikajärjestyksessä. Ensimmäiset kuvat kertovatkin "tarinaa" siitä, miten innokkaasti aloin ompelemaan barbivaatteitakin. Siinä samalla kehittelin niille "elämäntarinoita" heh... mut siis joo, ekoissa kuvissa ei ole ensimmäinen barbini, vaan ystävältä saatu yksi monista jonka nimeksi tuli Adelina ja näissä kuvissa hän esittelee tekemiäni kesämekkoa ja olkihattua.
Adelinalla oli kaksoissisko nimeltään Alexina. Saas nähdä, puthahtaako jostain kuvia myös Alexinasta...
Jossain vaiheessa mun barbiyhteisö asui vain vanhassa Lundia-kirjahyllyssä ja niillä oli siellä muutamia huonekaluja...
Tämä neito on kirppislöytö ja tässä hänellä on "lainahöyhenet", eli erään söpön vähän näitä barbeja pienemmän "Kurhn"nuken vaatteet ja silmälasit. Annoin sitten myöhemmin Januariksi ristimäni Kurhnin ystävälleni.
Hääpuku on hennon vihreää silkkiorganzaa (oikeasti) ja siitä tuli mielestäni ihana hääpuku 20-luvun henkeen... mutta missä lie tänä päivänä sekin mekko? Ei ainakaan minulla, eikä ole enää Hilja-nukkeakaan.
Kuva on vuodelta 2011
Vasemmalla oleva Elli oli hääpukua esittelevän Hiljan pikkusisko. Nämä nuket saivat nimensä minun mummoni Ellin ja hänen sisarensa Hiljan mukaan.
Sitten seuraa vähän asukuvia. Virkkasin kirpparilta löytämästäni vaalean turkoosista oikein ohuesta langasta erilaisia asuja ja nämä seuraavat nuket esittelevät niitä -tai siis esittelivät aikoinaan näillä kuvilla- ja nyt sitten taas. :)
SITTEN VÄHÄN ENSIMMÄISESTÄ TALOKOKEILUSTA
Niin, kuten jo mainitsin, tämä talo on vanha liinavaatekaappi ja se on kokenut kymmenen muodonmuutosta ainakin. Aluksi siitä piti tulla vähän pienempien nukkien koti, mutta innostukseni barbikokoon muutti suunnitelmat heti "kättelyssä". Kömpelöä yrittelyä kaikki... en ollut tuolloin missään facebookkiryhmissäkään -kuullutkaan niistä- hehe... ja yksin vain askartelinpaskartelin sitä sun tätä. Myöhemmin olen saanut tosi paljon vinkkejä ja neuvoja noissa ryhmissä. Kiitos niiden ihanien harrastajaystävien,
Noihin aikoihin sain eräältä ystävältäni Haminasta tosi paljon kaikenlaista kivaa rekvisiittaa ja myös nukkeja. Nämäkin astiat ovat tulleet häneltä ja ne ovat edelleen käytössä tuolla vähän isommilla nukeilla, joista kerron sitten joskus ihan erikseen.
Mutta aluksi nämä olivat barbitalon astioita
Samoin nämä lääkepullot tulivat ystävältä ja laitoin niihin oikeita elintarvikkeita, kuten linssejä, riisiä, mannanryynejä ym
Vaasasta, lekukauppa Fantoysta löysin kerran tämän hella/jääkaappi setin.
Se pääsi heti kaappitalon keittiöön ja siellä se on edelleenkin Sofian keittiössä, vaikkakin hieman erilailla kuin näissä ensimmäisissä kokeiluissa.
Keittiön seiniin ihan aluksi laitoin lahjapaperista tapetit. Maton kudoin itse taulunkehyksistä tekemälläni kudontakehyksellä :)
Ruokapöydän ostin sisustusliikkeestä Vaasassa, olisko sen nimi ollut Blossom--- tai jotain sellaista, Sitä ei enää ole.
Uunissa on valot ja ääni, aivankuin mikron kilahdus.
uuniritilät ovat irroitettavat
Kylpyhuoneesta piti tulla oikein bling blingiä... mutta sekään ei tällaisenaan sitten koskaan valmistuntut.
Nykyään talossa on kunnon kylppäri ja juuri tuossa samassa paikassakin, mutta isompana.
Kylpyhuone on siksi tässä pienempi, kun alunperin suunnittelin portaikkoa tuohon viereen. Tällä hetkellä talossa ei ole portaikkoa :)
Ja sitten se makuuhuone. Tai tässä kuvassa sen kalusteet. Sänky on ollut ehkä pahin kompastuskiveni. Se on vaihtunut niin moneen kertaan. Tämä sänky on tehty pahvilaatikkoon ja pehmustettu vanulla ja päällystetty loimusametilla.
Henrik siinä menossa kokeilemaan sitä.
Sänky valmiina...
Siellä se nyt on makkarissa, mutta eipä ollut kauan, eikä koko makkarikaan ollut kauaa tämän näköinen. En enää muista, miksi olen piirtänyt takaseinään nuo rajat... pitikö siihen tulla aukko ikkunaa varten tai jotain... aika matalalla ja aika pieni kuitenkin näyttää olevan, eikä talossa nyt ole tuossa mitään aukkoa. Tapetti oli kangasta.
Ellin kissa. Voi että mä rakastin tuota kirpparilta löytämääni kissaa, mutta se on käsittämättömällä tavalla kadonnut jo vuosia sitten! Kai ne voivat lelukissatkin sitten lähteä omille teilleen aivan kuten oikeatkin joskus...
Hmmm... Sofian eka poikaystävä Henrik siellä Sofian kanssa makkarissa... Huomaa; sänky on vaihtunut ja tapettikin on erilainen. Tämä taisi olla se vaihe, kun kokeilin makuuhuonetta alakertaan, tästä tuli sitten myöhemmin olohuone ja makuuhuone siirtyi takaisin yläkertaan.
Peilikaappi on niin, että siinä on tuollainen Tiimarin pikkupiironki ja sen päällä on mun oikea pikkupeilini.
Edellisen kuvan sänky sai näin mahtavan päädyn, eli vanha peili jossa tuollaiset "portit" jotka kääntyy saranoilla
Ja sittenhän siitä tehtiinkin olkkari taas ja näpertelin tuollaisen kukkasohvan ja nojatuolin ... Tiimarin pikkuarkku siinä pöytänä
Jahas jahas... huone on vissiin taas vaihtunut, kun lattia on eri näköinen ja tapetitkin... pariskunta sama ja sohva sama ...
Voi ei!!! Nää asukuvat pompsahtikin tänne loppuun kun lisäsin noita talonkuvia... en jaksa alkaa siirrellä niitä takaisin tuonne ylemmäs omille paikoilleen, joten antakaa anteeksi ja koittakaa saada jotain tolkkua tästä, mitä oon nyt lisännyt.. Nää on siis vuosia vanhoja kuvia jotka vähän taas inspiroi mua jatkamaan harrastusta eteenpäin. Palataan!
Mutta se ei nyt kuulu tähän asiaan. Tämähän on nukkisblogi.
Kotiin tultuani järjestelin vähän paikkoja ja kuinka ollakkaan, löysin yllättäen kadoksissa olleet muistitikut, joissa on paljon valokuvia siltä ajalta, kun aloitin nukkeharrastustani ja asuin vielä Vaasassa. Paljon ihania muistoja tulvi mieleeni ja kuvat, joista osa oli jo unohtunutkin mielestäni, herättivät eloon kaiken menneen...
Haluan nyt jakaa kanssanne osan noista kuvista ja kertoa hiukan samalla, kuinka koko nukkekotiharrastus sai alkunsa minun kohdallani. Aluksi ei kyse edes ollut nukketalosta, tai miniatyyreistä edes, vaan aloin yhtäkkiä jostain syystä diggailla mollamaijoja ja siitä ihastus laajeni myös muihin nukkeihin. Kirppareilla pyöri siihen aikaan (2007 taisi olla se aloitusvuoteni :) ) paljon noita "posliininukkeja", eli sellasia keräilynukkeja ja niitä ostin ainakin toistakymmentä ja niiden kanssa alkoi syntyä noita tarinoita. Ensimmäinen oli "Julian Talossa", joka oli oikein kunnon "kirjallinen teos!" koska varsinaista taloa en siis tehnyt (Nuket olivat n 40 cm korkeita) mutta mielikuvissani loin tuon talon ja koko miljöön sen ympärille ja ja kirjoitin tarinaa siitä. Ainoastaan nuket olivat konkreettisia ja niille ompelin paljon vaatteita. Tarina sijoittui aikaan 1870-1914)
Sitä tarinaa en enää ikävä kyllä pysty jakamaan kenenkään kanssa, koska kaikki materiaali tuhoutui erään tietokoneeni mukana. Tyhmyyksissäni en ollut ottanut varmuuskopioita. Sinne meni kaikki!
Mutta elämä jatkui ja tuhkasta nousi uusi fenix-lintu ja uudet nukketarinat. Olin jo ihastunut barbeihin ja moniin muihinkin nukkeihin ja ensimmäistä talon tapaista aloin hahmottelemaan vanhaan liinavaatekaappiin, joka toimii edelleenkin Sofia-barbin talona. Vaikka onkin tällä hetkellä varastossa.
Mutta kun nyt muistelen ja katselen noita vanhoja kuvia, näen oikein selvästi sen, kuinka minulla tuo mieli muuttuu jatkuvasti ja taloparka ja nukkeparat eivät ole saaneet missään vaiheessa kotiaan ihan valmiiksi tai edes saaneet asua siinä kovinkaan kauaa, kun siihen on jo tullut joku muu (nukke) ja toisenlaiset kalusteet. Miten mä olenkin tuhonnut monia nyt kuvista katsellen aivan ihanankin näkösiä huonkaluja ym vain siksi, että olenkin halunnut yhtäkkiä jotain muuta... mut semmonen mä olin nuorena omassakin kodissani -vaihdoin huonekaluja aika usein :)
Enää en tee kylläkään niin.
No, jospa lataisin niitä kuvia nyt jonkun verran ja kerron sitten niitten yhdeydessä lisää. Nämä kuvat jotka nyt laitan, ovat vuosilta 2010-11 ja myöhemmin varmaan löydän vielä vähän vanhempiakin ja toki nuorempiakin... mutta sillä ei nyt ole paljon merkitystä, koska tästä ei tule mikään suorviivainen tarina vaan vain vähän fiilistelyä harrastuksen alkuaikoja muistellen.
Kuten sanoin, nämä eivät ole misään aikajärjestyksessä. Ensimmäiset kuvat kertovatkin "tarinaa" siitä, miten innokkaasti aloin ompelemaan barbivaatteitakin. Siinä samalla kehittelin niille "elämäntarinoita" heh... mut siis joo, ekoissa kuvissa ei ole ensimmäinen barbini, vaan ystävältä saatu yksi monista jonka nimeksi tuli Adelina ja näissä kuvissa hän esittelee tekemiäni kesämekkoa ja olkihattua.
Adelina uudessa olkihatussa ja kesämekossa |
Adelinalla oli kaksoissisko nimeltään Alexina. Saas nähdä, puthahtaako jostain kuvia myös Alexinasta...
Jossain vaiheessa mun barbiyhteisö asui vain vanhassa Lundia-kirjahyllyssä ja niillä oli siellä muutamia huonekaluja...
Tämä neito on kirppislöytö ja tässä hänellä on "lainahöyhenet", eli erään söpön vähän näitä barbeja pienemmän "Kurhn"nuken vaatteet ja silmälasit. Annoin sitten myöhemmin Januariksi ristimäni Kurhnin ystävälleni.
Kesk. ehkä monille tuttu Sofia ja Henrik, oik. Sandra |
Ryhmäkuvassa on jo nuo rottinkihuonekalut, jotka löysin Vaasan Suvikirppikseltä. Niitäkään minulla ei enää ole -tai ehkä on yksi tuoleista- mustaksi maalattuna...
En enää muista, mikä tämän kuvan idea oli, mutta siinä nyt kumminkin naisjoukko on kokoontuneena vähän "juoruamaan". Olisko tuo lasta liekuttava ehkä palvelusväkeä, kun on vähän vaatimattomammin pukeutunut? Tämä taisi olla sitä pientä kokeilua, että tulisko noista barbeista uusi "Julian talossa" tarinan henkilöstö, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut alkaa sitä alusta.
Mutta vähän siltä näyttäis, että tuo tumma nainen musta viitta harteilla keskellä olisi ollut se "uusi" Julia ja nuo viisi oikealla olevaa nukkea ne viisi tytärtä, jotka jäivät orvoiksi ja tulivat asumaan Julian taloon, Julia kun oli heidän äitinsä naimaton sisar. Joo, mutta se tarina jäi sitten tyngäksi ja nuket saivat myöhemmin uusia identiteettejä.
Tässä kuvassa on Henrik työssään, eli mallinhommissa. Hääpukukuvaukset menossa ja tuo tyttömalli oli muistaakseni Hilja nimeltään :)Hääpuku on hennon vihreää silkkiorganzaa (oikeasti) ja siitä tuli mielestäni ihana hääpuku 20-luvun henkeen... mutta missä lie tänä päivänä sekin mekko? Ei ainakaan minulla, eikä ole enää Hilja-nukkeakaan.
Chelsea ja uusi talvitakki |
Sama takki Ellin päällä, kuin ed kuvassa |
Vasemmalla oleva Elli oli hääpukua esittelevän Hiljan pikkusisko. Nämä nuket saivat nimensä minun mummoni Ellin ja hänen sisarensa Hiljan mukaan.
Sitten seuraa vähän asukuvia. Virkkasin kirpparilta löytämästäni vaalean turkoosista oikein ohuesta langasta erilaisia asuja ja nämä seuraavat nuket esittelevät niitä -tai siis esittelivät aikoinaan näillä kuvilla- ja nyt sitten taas. :)
Hilja miesten hatussa :) |
Chelsea virkatussa asussa |
Kampaajakaunotar Anna taidegalleriassa :) |
SITTEN VÄHÄN ENSIMMÄISESTÄ TALOKOKEILUSTA
Niin, kuten jo mainitsin, tämä talo on vanha liinavaatekaappi ja se on kokenut kymmenen muodonmuutosta ainakin. Aluksi siitä piti tulla vähän pienempien nukkien koti, mutta innostukseni barbikokoon muutti suunnitelmat heti "kättelyssä". Kömpelöä yrittelyä kaikki... en ollut tuolloin missään facebookkiryhmissäkään -kuullutkaan niistä- hehe... ja yksin vain askartelinpaskartelin sitä sun tätä. Myöhemmin olen saanut tosi paljon vinkkejä ja neuvoja noissa ryhmissä. Kiitos niiden ihanien harrastajaystävien,
Noihin aikoihin sain eräältä ystävältäni Haminasta tosi paljon kaikenlaista kivaa rekvisiittaa ja myös nukkeja. Nämäkin astiat ovat tulleet häneltä ja ne ovat edelleen käytössä tuolla vähän isommilla nukeilla, joista kerron sitten joskus ihan erikseen.
Mutta aluksi nämä olivat barbitalon astioita
Samoin nämä lääkepullot tulivat ystävältä ja laitoin niihin oikeita elintarvikkeita, kuten linssejä, riisiä, mannanryynejä ym
Vaasasta, lekukauppa Fantoysta löysin kerran tämän hella/jääkaappi setin.
Se pääsi heti kaappitalon keittiöön ja siellä se on edelleenkin Sofian keittiössä, vaikkakin hieman erilailla kuin näissä ensimmäisissä kokeiluissa.
Keittiön seiniin ihan aluksi laitoin lahjapaperista tapetit. Maton kudoin itse taulunkehyksistä tekemälläni kudontakehyksellä :)
Ruokapöydän ostin sisustusliikkeestä Vaasassa, olisko sen nimi ollut Blossom--- tai jotain sellaista, Sitä ei enää ole.
Uunissa on valot ja ääni, aivankuin mikron kilahdus.
uuniritilät ovat irroitettavat
Kylpyhuoneesta piti tulla oikein bling blingiä... mutta sekään ei tällaisenaan sitten koskaan valmistuntut.
Nykyään talossa on kunnon kylppäri ja juuri tuossa samassa paikassakin, mutta isompana.
Kylpyhuone on siksi tässä pienempi, kun alunperin suunnittelin portaikkoa tuohon viereen. Tällä hetkellä talossa ei ole portaikkoa :)
Ja sitten se makuuhuone. Tai tässä kuvassa sen kalusteet. Sänky on ollut ehkä pahin kompastuskiveni. Se on vaihtunut niin moneen kertaan. Tämä sänky on tehty pahvilaatikkoon ja pehmustettu vanulla ja päällystetty loimusametilla.
Henrik siinä menossa kokeilemaan sitä.
Sänky valmiina...
Ellin kissa. Voi että mä rakastin tuota kirpparilta löytämääni kissaa, mutta se on käsittämättömällä tavalla kadonnut jo vuosia sitten! Kai ne voivat lelukissatkin sitten lähteä omille teilleen aivan kuten oikeatkin joskus...
Hmmm... Sofian eka poikaystävä Henrik siellä Sofian kanssa makkarissa... Huomaa; sänky on vaihtunut ja tapettikin on erilainen. Tämä taisi olla se vaihe, kun kokeilin makuuhuonetta alakertaan, tästä tuli sitten myöhemmin olohuone ja makuuhuone siirtyi takaisin yläkertaan.
Peilikaappi on niin, että siinä on tuollainen Tiimarin pikkupiironki ja sen päällä on mun oikea pikkupeilini.
Edellisen kuvan sänky sai näin mahtavan päädyn, eli vanha peili jossa tuollaiset "portit" jotka kääntyy saranoilla
Ja sittenhän siitä tehtiinkin olkkari taas ja näpertelin tuollaisen kukkasohvan ja nojatuolin ... Tiimarin pikkuarkku siinä pöytänä
Jahas jahas... huone on vissiin taas vaihtunut, kun lattia on eri näköinen ja tapetitkin... pariskunta sama ja sohva sama ...
Naiset juttelevat :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)