Sivut

torstai 30. tammikuuta 2014

Tohtori Åströmin tytär

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että tuohon lääkäriperheeseen pitäisi löytää kaksi lasta. Tyttö ja poika. Eilen tullla tupsahti sitten tyttö taloon.
 Tämä melko isopäinen (en ymmärrä, miksi noi nuket on aina vain isopäisempiä) hellyttävä teini löytyi Tokmannilta vähän niinkuin sattuman oikusta. Sillä oli siivet selässä ja jonkinlainen keijupuku päällä ja balettitossut jaloissa, jotka olivat siis varpistusasennossa. Sitä en huomannut ostohetkellä, koska jalat olivat pahvin sisällä -jos olisin huomannut, olisi tyttö jäänyt kaupan hyllyyn.
Mutta, aloitetaanpa alusta; minulla oli laukussa kaksi pakkausta vääränmallisia paristoja, joita menin palauttamaan kauppaan. Koska tarvitsemiani paristoja ei siellä ollut, niin minun käskettiin vaihtaa johonkin muuhun tavaraan. Kävelin siinä sitten leluhyllyn ohi ja näin nämä nuket (mitä lie -mistä lie), joita katseli minua hyllystä monia erilaisia suurilla silmillään. Siinä samassa muistin tohtorin perheen ja ajattelin, että tuossahan olisi niille tytär... Pitkään mietin vaaleahiuksisten, punapäiden, mustatukkien ja tämän brunetin välillä ja valitsin lopulta tämän. Tytön äiti on vehnänvaalea blondi (jota ei ole vielä edes esitelty täällä ollenkaan) mutta isä on tumma ja tytär on siis perinyt isänsä värit.
Kotona harmittelin tuota jalkojen asentoa ja kaduin ostostani. Mutta yhtäkkiä hokasin, että tuolla suutari Artturin verstaallahan on kahdet kivat saappaat, jotka ei sovi kenenkään jalkaan, kun Brazeja minulla ei ole.  Eihän ne saappaat tietenkään tällekään sinänsä sopineet, mutta pointti onkin siinä, että kun Artturi tarvitsee verstaalleen myös niitä "lestejä", niin tältähän niitä saatiin, sekä oikean jalan että vasemman jalan lestit, kun vedettiin jalat nilkasta poikki. Raakaa peliä, eikö vain? Tytöltä siis otettiin jalkaterät ja vietiin suutarille ja saatiin vastineeksi kahdet saappaat. :)

No, leikki sikseen. Mutta oikeesti noi saappaat sopi hiton hienosti tälle tytölle, kun vähän veistelin vielä puukolla nilkkoja niin, että sopivat niihin reikiin, joita noissa Brazien kengissä on sisällä. Nehän eivät siis ole jalkateristään onttoja, joten sinne ei "oikeata" jalkaa saa pujotettua. Sain samalla lyhennettyä tyttöä parilla sentillä, joista tietenkin nuo korokepohjasaappaat tuo toisen sentin takaisin. Mutta nyt hän on sopivan pituinen äitiinsä ja isäänsä nähden. (Olisi kyllä ollut muutenkin, mutta kivempi näin)
Niin, mä puhun vaan "tytöstä" kun ei ole vielä nimeäkään. Olkoon nyt sitten vaikka Marinella.
Isänsä on siis lääkäri Peter Åström ja äitinsä kotiäiti Maria Åström.
Marinella on 14 vuotias yläastetta käyvä teini.  Saa nähdä, löydänkö hänelle pikkuveljeä. Voi olla aika vaikeaa löytää n 10 vuotiasta poikanukkea barbien mittakaavassa.
Kuvassa Marinellalla on vähän tätimäinen pitkä hame, koska en ole ehtinyt sille omia vaatteita vielä tehdä ja tuo on lainassa pastorska Inalta. Sitä keijupukua kun en todellakaan aio pitää tällä enää ikinä. :) Tässä vielä kuva keijupuvusta ja siivistä, jotka olivat tytön yllä hänen saapuessaan eilen tänne.

Ja sitten vielä pikaisesti esitellään Marinellan äiti tyttärensä kanssa. Vähän häiritsee tuo päiden erikokoisuus, mutta harvoinpa nämä nyt samassa kuvassa esiintyvät, joten antaa olla... nätti tyttö kuitenkin mielestäni tuo Marinella.
Äiti Maria ja tytär Marinella Åström

lauantai 25. tammikuuta 2014

Kaappitalossa tapahtuu


Kävin sitä sitten minäkin kerjäämässä Värisilmä liikkeessä. Saaliina monta tapettimallistoa, järkyttävän painava lasti näytelaattoja -isompaa ja pienenpää. Aiemmin olin jo kysellyt K-raudasta noita tapettikirjoja, mutta en saanut ainuttakaan. Menevät kuulemma päiväkoteihin ja kouluihin askartelumatskuksi. No, eipä mitään, nyt minulla on toinen toistaan hienompia tapetteja ja jonkin verran laattojakin. Tosin laatoista vain osa käy nukkiksiin, mutta kaikki hakevat paikkansa jossain...

 Kaappitalon vanhanaikaiseen keittiöön laitettiin valkoiset kaakelit hellan toiselle sivulle. Palomuuriin kiinnitettiin tanko paistinpannua, kauhaa ja lastaa varten. Koska tuo palomuuri on styroksia, niin siihen saa helposti pienten nuppineulojen avulla kakkuvuokia yms kiinni.
Sitä liesikupua en ole vielä saanut aikaiseks...
Myös työpöydän taakse kaakeloitiin vähän tuota "välitilaa".
Tässä vielä kokonaiskuva keittiöstä tällä hetkellä. Hellan ja tiskipöydän välissä oleva "kaappi" on vain pahvirasia, joka ehkä muuttuu myöhemmin jääkaapiksi, mutta ei tähän tilaan, missä se nyt on, vaan jonnekin muualle. Tuohon väliin tulee pesuallas.




maanantai 20. tammikuuta 2014

Esittelyssä Sandran ja Henrikin perhe


Mökki ei taida näyttää kovinkaan asutulta tässä vaiheessa.



 Siinähän se perheen poikavauva nukkuukin ikkunan alla kopassaan. Isukin päätäkin näkyy, kun lojuu lattialla olevalla patjalla. Ei ole sänkyä vielä äidillä ja isällä...
 (Tai oli yksi sänky jo viime sykynä, mutta pilasin sen sittemmin ja heitin pois)

 Ja tässä istuu kahvikuppi sylissään mökin "emäntä", Sandra. Hän ompeli eilen uudet verhot. Aiemmin mökissä oli pitsikapat ikkunoissa, mutta Sandra päätti, että pitää olla talvisemmat verhot.

Suloinen Sofia tyttö hakee unta simmuihin söpössä sängyssään, joka on ehkä aavistuksen verran pienikin

 Tässä näkyy vielä poikavauvaa vähän paremmin.
Hänellä ei vielä ole nimeä virallisesti, koska "ristiäisiä" vasta suunnitellaan, mutta hänestä tulee Sebastian. Vaatteitakaan pojalla ei vielä ole ja sen tähden tämä esittelykin joudutaan suorittamaan "peitto korvissa".

Pikkuprinsessa Sofia, joka sai nimensä kummitätinsä Sofian mukaan, joka taas on Sandran sisar.

Jaahas, Henkka on kääntänyt kylkeä... mitähän miettii mies....
Jättäkäämme nyt tämä perhe toistaiseksi viettämään ahdasta mökkielämäänsä ja rakentelemaan kotiaan. Palataan katsomaan keväämmällä, mitä he ovat täällä saaneet aikaan.  
(Muuten, tuo rottinkituoli menee ensimmäisenä maalattavaksi :) )

lauantai 11. tammikuuta 2014

"Hyvon yllä - hyv' on olla" (ja ensiesittelyssä pappi ja tohtri, sekä papinrouva)

Niin, mistäs sitä alkais... lupasin että esittelen kaikki talot ja yhteisön jäsenet, siis nekin, joille ei mitään taloa koskaan tule, mutta esiintyvät kyllä joskus aktiivisestikin tarinoissa.
Olisi kyllä helppoa ja loogistakin aloittaa "vanhimmasta päästä" ja edetä viimeisimpiin, mutta en nyt päädy kuitenkaan siihen.
Alustuksena kerron, että sain pari päivää sitten valtavan synttäripaketin ihanalta ystävältäni, joka ei halua nimeään julkisuuteen missään yhteyksissä. Riemullani ei ollut rajoja, kun sitä lähes 4 kilon pakettia yhden illan ja vielä seuraavan päivänkin inventeerasin. Kaikki nukkiskamaa! Oli kankaita, astioita, ruokia, esineitä kotiin, huonekalujakin vähän ja kaikenkukkuraksi monta asukasta!
Muita tavaroita tulee esittelyyn aina sitä mukaa, kun ne pääsevät esille jonkun päivityksen yhteydessä, mutta nukeista pääsee tähän esittelykierroksen alkuun heti muutama. Paketista paljastui tuonne 1:12 puolelle viisi lasta, jotka esitellään aikanaan. Ei siitä tässä sen enempää.

Kylään, tai pikkukaupunkiin, jonka pääkatu tuo Bulevard de la Madeleine on, on saatu uusi pastori ja uusi lääkäri, entisten jäätyä eläkkeelle.
Naiset ovat jo monta viikkoa juoruilleet ja muka "tienneet" kaikenlaista tulevista henkilöistä ja odottavat jännityksellä saada tavata näitä. Tämän uuden pastorin pitäisi toimittaa myös Sandran pojan kastetilaisuus myöhemmin keväällä. Ristiäiset piti alunalkaen olla jo loppiaisena, mutta sitä pappia kun ei saatukaan tänne vielä siksi ja vanha makasi sairaalassa...
Ja nyt selviää tuo otsikon salaisuus "Hyvon yllä...." Pappi ja tohtori kun tulivat tänne ihan nakuina, niin enhän voinut heistä kuvia ottaa, ennenkuin sain edes jotain miesten päälle. Mistäs sen luontevampaa on pukeminen aloittaa, kuin alusvaatteista (tuo otsikko viittaa ikivanhaan mainokseen puuvillakerrastoista) . Ystävän paketista löytyikin juuri sopivan kokoinen pala mustaruskearaidallista trikoota, josta eilen äkkiä surautin äijille kerrastot ja tässä he tulevat:
Ensimmäisenä pappi. Ei kai ole ihan papin arvolle sopivaa esitellä häntä seurakunnalle alusvaatteisillaan, mutta menköön nyt tämän kerran.
Pastori Hannu Koivisto, saanko esitellä.  Hän on nuori, vasta vähän aikaa virassa ollut ja lempeä mies. Hänellä on vaimo Iina Raquelle, jonka esittelen tässä vähän myöhemmin, mutta lapsia heillä ei ainakaan vielä ole. Iina tulee olemaan varmasti henkilö, joka herättää kaupungissa puheita.... Mutta Hannu rakastaa Iinaa sydämensä pohjasta ja heillä menee oikein hyvin.
Nyt täytyy vain saada Hannulle papin virka-asu ja sitten voidaan ottaa perhekuva hänestä ja Iinasta perhealbumiin.







Tässä salskea tohtorimme Peter Åström. Myös hän on jo kylän naisten harmiksi avioitunut ja hänen vaimonsa on hyvin elegantti, rauhallinen ja ladymäinen Maria Elena. Kuvia Mariasta tulee myöhemmin...

Peter on, kuten kuvastakin näkyy varsinainen lihaskimppu ja hän harrastaakin kaikenlaista urheilua ja punttisalilla käyntiä. Hän on oikein naisten mieleen ja kyllä vastaanotolla onkin pian kuhinaa, kun hän aloittaa työt.
"Tilatkaa  vaan aikoja, minä hoitelen teidät kuntoon"


 Kukas se tämä sitten on???
Joku Goottikuningatar? Salaperäinen nainen tornikamarista?

 Viimeisenä tämän päivän postauksessa: Iina Raquelle Koivisto, papin rouva! Tämä ihanainen nukke tuli siis minulle syntymäpäivälahjaksi. Hän matkusti etelärannikolta postivaunuissa yhdessä pappismiehensä  ja tohtori Åströmin kanssa tänne pikkukaupunkiin.
 Iina on varmasti erikoisin koko pikkukaupungin naisista. Hän on todellakin hieman goottihenkinen ja hänellä on ehkä raju tyyli, Tämä puku joka hänellä kuvassa on, ei ole hänen jokapäiväinen tyylinsä, vaan hän pukeutuu melko modernisti, mutta koska kaikki tässä yhteisössä rakastavat kaikkia aikakausia ja usein pukeutuvat yhteisiin tilaisuuksiin näihin menneen maailman henkisiin asuihin, niin tässäkin heti kokeilin Iinalle tätä mekkoa ja se kyllä kieltämättä sopii hänelle tosi hyvin. Se tuo hänen salaperäisyyttään esille...
Iina harrastaa maalaamista ja hän onkin tavannut hengenheimolaisensa jo tuosta Sandran miehestä Henrikistä, joka on myös taidemaalari.

 Ja tässäpä Iina sitten omimmassa tyylissään. Tämä asu hänellä oli päällään, kun hän saapuin noiden kahden komistuksen kanssa tänne. Kattokaa, miten ihanat kengätkin!



No niin, tämän päivän henkilöt on esitelty ja nyt he saavatkin alkaa elämään omaa elämäänsä ja esiintyvät aina tarpeen vaatiessa tässä blogissa.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Uusi Vuosi, Uudet kujeet!

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Näin uuden vuoden kunniaksi ja tämän ehkä paikoin sekavankin blogin selkeyttämiseksi, ajattelin, että ehkä olisi paikallaan esitellä kertauksen vuoksi kaikki asukkaat, jotka noita tekeillä olevia taloja asuttavat. Koska kaikki asuvat saman kadun varrella ja tietävät ainakin, elleivät tunne toisiaan, niin jutut voivat vähän mennä sikin sokin ja siksi olisi hyvä, että kaikki tietäisivät suunnilleen, kenestä puhutaan... 

Bulevard de la Madeleinella, numerossa 10sijaitsee "Yksinäisten Sydänten Majatalo", ja siellä asuvat vakituisesti omistajat:
- Unto Salo, jonka vaimo Esther lähti Iken, majatalon asukkaan matkaan jokin aika sitten. Toimii talonmiehenä. Unto on sittemmin löytänyt uuden vaimon naapuriin muuttaneesta Kaarinasta ja he ovat adoptoineen 4 lasta.
-Tuomas Åberg ja hänen kolme lastaan. Tuomas hoitaa kaikenlaisia asioita.
-Helena Riihiviita, entinen hevosten hoitaja, jolla on pieni vauva ja joka on kihloissa Tuomaksen kanssa. Helena on majatalon "rouva" nykyään.
- Selma täti, joka on poislähteneen Estherin sisar. Toimii keittäjänä. 
Lisäksi talossa on vaihtuvia vieraita. 

Toinen talo, Bulevard de la Madeleine 12,  oli ennen Kaarinan talo. Siellä asuvat nyt herra Eugen Rocco  ja rouva Hildegard Rocco joilla on myös yksi adoptoitu tytär, meksikolaista alkuperää oleva Rosita Rocco.

 "Kaappitalo" numerossa 3, saanut nimensä siitä, että se muistuttaa kaappia. Siellä asuu nykyisin kaunis sinkkunainen Raquelle 

Aivan Bulevard de la Madeleinen päässä, siinä missä alkaa jo laajat niityt ja niiden takana metsä, sijaitsee pieni sininen mökki. Mökissä asuu taiteilija Henrik Mattson vaimonsa Sandran ja kahden pienen lapsensa kanssa. Heillä on siellä nyt kovin ahdasta, mutta lämmintä ja mukavaa. Kolmevuotias Sofia tyttö ja puolivuotias poika, joka saa piakkoin nimen, tuovat iloa ja elämää mökkiin. Sitä on tarkoitus kuitenkin nyt kiireesti alkaa laajentamaan. Tällä hetkellä siinä on vain yksi huone, mutta Henrik taitavana miehenä parin apulaisen kanssa kevääseen mennessä on tehnyt siihen pari huonetta lisää.