Sivut

lauantai 15. marraskuuta 2014

Harmaa ja hiljainen lauantai

Tänään on ollut varsin hiljaista ja harmaata. Ainoastaan tuolta naapurista, seinän takaa on kuulunut välillä kovaäänistä puhetta, kun siellä on ollut ilmeisesti vieraita. Ovat varsin kovaäänistä sakkia silloin, kun juttelevat innokkaasti. Kahdestaan kun ovat -ukko ja akka- ei paljon puhetta kuulu...
No, mutta niinhän on täällä meidänkin puolella. Minä joskus karjahtelen kissoille, kun hermostun, vaikkei saisi tietenkään. Sofian ja muiden nukkien kanssa keskustelen ajatuksen tasolla :)
Mitäs touhuaa Sofia tänään?
 No näyttää olevan pukeutunut tänään eri tavalla, kuin eilen. Onkohan lähdössä vaikka kauppaan, tai jotain?
Ruokailu on kuitenkin käynnissä ja onkohan tuolla taustalla olevalla työtasolla leivontatarvikkeita? Aikooko Sofia leipoa tänään jotain?
Ja mitähän hän syö? Jos menisi katsomaan vähän lähempää....
No just, spaghettia tänäänkin? Ja aikas isolta annokselta näyttää. Meinaakohan hän syödä tuon kokonaan? Enpä oikein usko. Mut noin mullekin käy aina, kun keitän spaghettia. Sitä tulee niin valtava määrä, etten ikinä jaksa syödä kaikkea ja sit laitan sen jääkaappiin ja päätän tehdä siitä jotain seuraavana päivänä, mutta yleensä se jää sinne ajelehtimaan ja lopulta se heitetään pois. Siihenkin asiaan täytyy tulla muutos. (Siis minulla itselläni, Sofia voi tehdä makarooneillaan mitä tahtoo :) )

Kurkistus Sofian "peräkammariin"... Niin, tämä ei ole oikein niinkutsutun olohuoneen näköinen huone, vaan ennemminkin juuri vähän noitten mummonmökkien peräkammarin tyylinen ja niin Sofia sen haluaakin olevan.
Siellä näyttää olevan kaksi suklaalevyä ilmestynyt pöydälle ja näyttäis vähän joulusuklailta. Ostikohan Sofia ne itse eilen töistä tullessaan,  vai saiko kenties Henryn baarin Leeviltä? Sofialla on tapana poiketa usein töitä tullessaan Henryn baarissa kahvilla, tai lasillisella viiniä ja varsinkin nyt, kun siellä on uusi komea poika töissä.



No, kyllä nämä suklaalevyt ovat ihan Sofian itsensä ostamia. Hän rakastaa joulua ja kaikenlaista jouluista koristelua ja kauniita kuvia ja näissäkin kääreissä oli niin söpöt kuvat, että Sofia osti nämä ihan sen vuoksi, vaikkei erityisemmin ole suklaan ystävä.






No kyllä se nyt siltä näyttää, että pullataikinan teko siellä on aluillaan. Mutta minnekkähän Sofia on lähtenyt, kun nämä tässä ihan yksin seisovat?
Ai, mutta siitähän näyttäis puuttuvan kananmunat. Sofia on varmaan kipaissut tuohon lähikauppaan hakemaan munia ja hiivaa, kun sitäkään ei kuvassa näy... Saapas nähdä, millaisia pullia hän saa aikaan... Vai tekeekö kakkuja?






Oikein ihanaa lauantaiehtoota kaikille, jotka sattuvat tänne eksymään. <3

Sofian kanssa päätettiin...

... että kyllä tämä blogi kestää meidän molempien sekoilut ja selitykset. :)
Eilen otin muutamia kuvia Sofiasta. Hän siellä aloitteli viikonlopun viettoaan. Siinä samalla, kun hän siivoili keittiötään päivällisen jälkeen ja minä samoin omaani, mietin, että kyllä tuo Sofia aikalailla kertoo mun omastakin elämästä ja hänen kauttaan voin myös suunnitella tätä omaa kotiani ja sen sisustusta ja sitä ruokatalouspuoltakin uuteen uskoon.
Nukketalojen rakentelu ylipäätään on tuonut perspektiiviä omaan asennoitumiseen nykyiseen elämääni ja todellisuuteeni, enkä koe sitä enää pakenemiseksi todellisuudesta, niinkuin vähän aikaa sitten. Päinvastoin, tällä hetkellä se antaa jopa innostusta oman todelllisuuden kehittämiselle.
 (Taitaa olla vähän sekavaa selitystä, joten ladataanpa vähän kuvia)
Aloitetaan perjantai-illasta, kun Sofia on tullut kotiin arkkitehtitoimistosta, jossa työskentelee. Hän on laittanut itselleen annoksen spaghettia ja nauttinut sen Jamie Oliverin peston: "Herb Italian" kera. (aivan kuten minäkin hih hih) Harmi  vain, että kuvat jäivät ottamatta, mutta...
 Ruuan jälkeen keskustelimme hieman tästä blogin pitämisestä ja tulimme siis, kuten jo mainitsinkin, siihen tulokseen, että bloggaamme täällä molemmat, niin minä, kuin Sofiakin.
Sitten Sofia alkoikin siivota keittiötään. Tiskasi kaikki astiat (toisin kuin minä, jonka eiliset tiskit kaikista hyvistä aikeista huolimatta lojuvat edelleen tuolla keittokomerossa tiskialtaassa.)
Sofia on vaihtanut työasunsa rentoihin trikoohousuihin ja pehmeään angoraneuleeseen. Jalkoihinsa hän on vetänyt aika hiljattain nukkekotikirppikseltä tilaamansa paksut ja erittäin kauniit villasukkansa.
 (tässäkin suhteessa olemme samanlaiset; villasukat pitää olla jaloissa lähes aina ja myös minulla itsellä on uudet polveen saakka ulottuvat villasukat, jotka kudoin viime viikolla, laitan ehkä myöhemmin myös niiden kuvan)
 Sofian astiakaappi on ehkä hieman korkealla, eikä hän oikein meinaa ylettyä tuonne ylähyllylle laittamaan lautasia, vaikka on noussut varpailleen... ehkä hän tarvitsisi taloustikkaat.
Se onkin seuraavana työlistalla, mitä pitää tehdä Sofian taloon.
 Keittiössä on myös monta muutakin "puutetta" vielä, mutta nyt, kun taas sain innostuksen päälle, niin eiköhän niitä asioita ala tippumaan, niin Sofialle, kuin minulle itsellenikin. Itse sainkin jo mieleiseni ruokapöydän hiljattain hankituksi ja olenkin vähän miettinyt, että haluaisin tehdä niistä pienoismallit myös Sofian mittakaavassa, mutta tää talo vain on vähän liian pieni. Ei taida oikein mahtua minnekään.



 Jahas. Sofia onkin saanut taloustyöt tehtyä ja on mennyt makuuhuoneen sängylle lukemaan naistenlehteä. Taitaa olla jo vähän vanha numero, mutta ehkä hänellä on niin kiireistä aikaa töissä, ettei ole ehtinyt tuota lehteä kokonaan lukea...
Myös täällä makkarissa olisi paljon stailattavaa vielä.

Niin kului perjantai-ilta. Illan lopuksi minä katselin vielä telkusta Big Brotherin finaalijakson. Sofialla ei ole vielä telkkaria, joten hän lueskeli jonkin aikaa, meni sitten suihkuun ja nukkumaan. Katsotaan mitä tämä viikonloppu vielä tuo tullessaan meille molemmille.
Mukavaa viikonloppua myös teille muille! <3

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Sofia laittaa olohuonettaan

Sofia on nukkunut hyvin ensimmäisen yön uudessa kodissaan ja nyt hän jo innokkaana on alakerrassa laittamassa olohuonetta kuntoon.
Huoneen peräseinällä on Sannan ja Peterin jättämät maalaukset, jotka vasta vähän aikaa sitten kehystettiin (nukkekotikirppikseltä ostetut kehykset ja taidekuvat tauluina)  
Seinän tapetti ei oikein miellytä Sofiaa ja hän aikookin tapetoida sen uudelleen ja ehkä muutkin seinät, vaikka niiden tapetti kyllä miellyttää Sofian silmää, mutta sitä ei ole yhtään jäljellä, niin että saisi tuon peräseinäkin samanlaiseksi. Taulut Sofia päättää pitää seinällään niin kauan, kunnes Sanna ja Peter palaavat afrikanmatkaltaan ja perustavat uuden kodin ja hakevat taulunsa pois.
No niin, nyt on ruokapöytä ja tuolitkin roudattu pihalta kontista sisään, putsattu ja tuotu tähän pikkuruisen olohuoneen keskelle. Yläkerran keittiössä ei ole tilaa näin isolle ruokapöydälle ja kun se keittiön viereinen ruokailuhuonekin on nyt Sofian makuuhuoneena, niin ainoa paikka kunnon ruokapöydälle on tässä. Tämä sijoittuu olohuoneen ikkunan eteen, joten siinä on mukava istua ystävien kanssa syömässä ja samalla katsella pihamaalle. Talon piha-alue ja puutarha kun sijoittuvat kadun puolelle, niin kadun tapahtumia voi myös seurailla tämän pöydän ääressä.
 .... ja mihinkäs sitten seuraavaksi? Vai pitäisikö laittaa välillä kahvia ja tuumailla vähän... ?
Sofia miettii ja katselee ympärilleen. Kyllä tästä tulee soma, hän ajattelee. En todellakaan tarvitse tämän suurempaa taloa. Jos joskus perustan perheen, niin se on sitten sen ajan murhe ja sitten katsotaan tilanne uudelleen, mutta niinkauan, kuin olen sinkku, tämä on juuri sellainen koti -tai tästä tulee juuri sellainen, josta pidän.
Tänne sopii tuoda mummolta perittyjä sohvatyynyn päällisiä, jotka Serafina-mummo on omin käsin kirjaillut ja virkannut kauan sitten ja joita Sofia on säilyttänyt aarteenaan.
 Kahvittelutauon jälkeen homma jatkuu. Sofia on pyyhkinyt pölyt kirjahyllyistä, jotka vielä ammottavat tyhjyyttään, kun kaikki kirjat ovat vielä laatikoissaan. Ne ehtii purkaa myöhemminkin -olletikkin, jos tulee vielä mieleen siirrellä tuota kirjahyllyäkin...
Huone alkaa kuitenkin hahmottua pikkuhiljaa.
Suuri virkattu puuvillamatto lattialla on myöskin Sannan peruja, mutta Sanna on luvannut, että Sofia saa sen pitää ihan omanaan.
Kirjahyllyn yläpuolella on mukavasti tilaa tauluille ja ehkäpä Sofia hommaa myös telkkarin myöhemmin, niin sekin pitää jotenkin tähän sitten sovittaa... Hyllyn päällä on myös matkamuistonukke espanjasta. Sen Sofia sai aikanaan Henrikiltä tuliaisina, kun tämä oli ollut opintomatkalla Espanjassa.
-Siitäkin on niin kauan jo ... huokaa Sofia.
-Mitähän sille Henkalle nyt kuuluu? Hyvin se varmaan siellä pohjoisessa viihtyy... tosi hyvä, että se lähti luomaan omaa uraansa. Ei siitä olisi mitään tullut, että se olisi jäänyt tänne suremaan sitä mun Sandra siskoani, joka löysi toisen miehen... ja mitähän niillekin kuuluu sinne italiaan? On se vaan niin kummallista tämä elämä... mikään ei ole pysyvää. Ei elämäkään. Sekin loppuu joskus ja siksi pitääkin elää niin, että tuntee eläneensä eikä vain olleensa olemassa...
Näine mietteineen Sofia jatkaa kotinsa laittoa ja vähä vähältä hänen intonsa kasvaa lisää.
Tavarat tuntuvat asettuvan paikoilleen paremmin kuin hyvin. Eikä tässä mitään kiirettä ole minkään kanssa. Kyllähän näitä tänne asettelee aina iltaisin töidenkin jälkeen.
Nyt on sunnuntai ja hyvää aikaa puuhastella koko päivän, mutta huomenna on taas työpäivä ja Sofian ajatukset alkavat vähitellen siirtyä jo työpaikalle ja siihen, mitä vaatteita aamulla laittaisi töihin päälleen. Pitää varmaan lähteä pian availemaan matkalaukkujakin ja laittamaan vaatteita yläkerran komeroon ja silittää huomiset työvaatteet, jotka varmasti ovat rypyssä oltuaan pari vuorokautta jo matkalaukuissa.
Mutta vielä jää Sofia hetkeksi katsomaan seinässä olevaa valokuvaa. Siinä on hänen isoisänsä Wilhelm metsästyskoiransa sylissään ja vierellä seisoo tytär Ellen, Sofian äiti, joka on kuvanottohetkellä 8 vuotias.
"Taata" on jo kuollut ja mummo myös, mutta äiti elää vielä ja asuu kaukana täältä. Pitäisi käydä sielläkin taas, miettii Sofia. Vaikkei hänellä ole koskaan ollut mitenkään läheinen suhde äitinsä kanssa, hänestä tuntuu kuitenkin hieman pahalta, että äiti asuu yksin siellä kaukana eikä ketään läheisiä ole enää siinä lähellä. Mutta itsepäisesti äiti vain haluaa pysytellä siellä.

Tämän päivän puuhat olohuoneen hyväksi on nyt tehty ja tässä vielä muutama kuva siitä, millaista siellä on nyt. Tilanne muuttuu vielä pikkuhiljaa, kun ehkä vaihdan nuo tapetit ja sitten tuo "uuni" tuossa oikealla on vasta hahmotelma myös. Se on karamellipurkki. Ovaalin muotoinen ja siitä ehkä saisi kivan "taiteellisen" pönttöuunin tähän huoneeseen, mutta se jää nyt sitten nähtäväksi että saanko sen onnistumaan. 





lauantai 1. marraskuuta 2014

Ja sitten TALO taas herää eloon!

Joo, kyllä. Kaappitaloa voi alkaa kutsumaan TALOKSI isoilla kirjaimilla. Niin paljon sen seinien sisäpuolelle on mahtunut elämää ja muutoksia. Talo on nähnyt monta elämäntarinaa ja kuullut monet itkut ja naurut. Sen seiniä on porattu ja sahattu ja vasaroitu ja liimailtu. Kaiken tämä talovanhus on kestänyt kuin mi... kuin TALO.
Nyt tämä talo ottaa suojiinsa Sofian. Monissa tuulissa seilanneen naisihmisen. Sofia on itsekin vähän niinkuin tämä talo; paljon nähnyt (vaikkei Sofia vielä niin kovin vanha olekaan) ja kaikenlaista kuullut ja itkenyt ja nauranut ja viimein tavallaan seestynyt.
Sofia tulee rakastamaan tätä pikkutaloa ja sen pientä puutarhaa paljon. Hän ei halua talosta yhtään modernia valkoista laboratoriota, vaan siellä pitää kukkia elämän värit ja pehmeät materiaalit ja sen pitää olla kuin suojaisa pesä pikku oravalle, joksi Sofia joskus itsensä tuntee. Täältä hän haluaa saada suojaa ja tänne hän haluaa tuoda suojaan välillä ystävänsäkin ja jakaa heidän kanssaan hetket. Niin onnen, kuin surunkin.

Åströmit ovat siis lähteneet ja on Sofian aika alkaa laittamaan kotiaan. Jotain uutta, jotain vanhaa jne...
Ihan kaikkein ensimmäiseksi Sofia laittaa makuuhuoneen kuntoon. Tai siihen kuntoon, mihin sen nyt ihan aluksi saa, että siinä voi nukkua ja alkaa sitten ikäänkuin talon sisältäpäin suunnitella tulevaa.
Sänky on tuotu ja se sopi juuri ja juuri tämän huoneen nurkkaukseen, huoneen, joka oli Sannalla ruokailutilana, mutta nyt Sofia perustaa tähän soman pesän nukkumista varten. Huoneessa oli sopivasti iso komero, josta Sofia tekee itselleen vaatehuoneen. Iina on ollut auttamassa Sofiaa huonekalujen siirtelyssä ja nyt tytöt ovat heittäytyneet Sofian sängylle lepäämään ja suunnittelemaan seuraavia siirtoja.
 -Aiotko muuten pitää tuon Sannan jättämän oranssin lipaston tuossa? Kysyy Iina Sannalta.
-En tiedä vieä... ehkä... tai sitten hommaan siihen sellasen antiikkisen kampauspöydän. Sellaisesta olen haaveillut kauan. Mutta niinkauan, kun löydän just mieleiseni, tuo kaappi saa olla tuossa.
-Aioin muuten ensin vaihtaa nämä leopardikuvioiset tekstiilitkin ihan toisenlaisiksi, mutta nyt, kun muutankin tänne, nämä sopivat mielestäni aika mainiosti näiden tummien graafisten tapettien kanssa, vai mitä mieltä olet Iina?
-Olen aivan samaa mieltä. Älä missään nimessä vaihda näitä nyt. Jos joskus haluat tapetoida uudelleen, niin sitten valitset jotain uuden tyylin mukaista, mutta nyt tämä on just eikä melkein! 
Sinne jäivät tytöt suunnittelemaan ja huomenna palataan katsomaan, miten Sofian koti edistyy. Sen tiedän, että olohuonettakin siellä on jo muokattu, mutta näytetään kuvat vasta huomenna :)

Talo hiljenee hetkeksi

Jossain päin maailmaa laitetaan dieetit vaihtoon.
Bulevard de la Madeleinella vaihdellaan asuntoja.
Sofia, joka aloitti suurin elkein suunnittelemaan uutta isoa taloa itselleen ja muutamalle kaverilleenkin, saikin hurjan idean.
Kaappitalossa asuva Sanna oli muutaman kerran sanonut Sofialle olevansa tälle kateellinen, kun tämä saa suuren kauniin kodin ja hän koettaa sovittaa ison porukkansa tähän pikkutaloon. Silloin kun Sanna muutti Ranskasta takaisin kotimaahan ja tähän Sandran vanhaan taloon, hän luuli sen riittävän itselleen ja tytöilleen jopa loppuelämäksi. Mutta nyt on tilanne aivan toinen. Perhe on kasvanut kahdella hengellä Sannan mennessä naimisiin Peter Åströmin kanssa ja kun heille vielä siunaantui melko pian tuo ihana pikkuinen Patrick poikakin, jonka Peter löysi sairaalan pihalta.
Niin, heitä on nyt viisi tässä pienessä talossa ja kaksostytöt tarvitsevat pian molemmat omaa huonetta, eikä Patrickillakaan ole mitään mahdollisuutta saada tässä talossa minkäänlaista omaa soppea sitten kun kasvaa vauva-ajasta ohi.
Niinpä Sofia ehdottaakin eräänä kauniina päivänä ollessaan taas Sannan luona kahvittelemassa, että mitäpä, jos hän suunnittelisikin siihen tulevaan taloon kunnon perheasunnon Åströmeille? Hän itse voisi muuttaa tänne Sannan kotiin, koska hän on jotenkin ihastunut tähän vanhanaikaiseen pikkutaloon ja voisi helposti stailaamalla saada tästä itselleen kauniin kodin. Täällähän on tuo kylpyhuonekin laitettu juuri hiljattain ja se on vallan ihastuttava. Sofia pitää lisäksi paljon Sannan vanhanaikaisen tyylisestä keittiöstä ja olohuoneesta ja on jo sielunsa silmin sisustanut sitä vielä enemmän vanhahtavan suuntaisesti....
Sanna menee aluksi aivan sanattomaksi ehdotuksen kuullessaan, mutta sitten hän ilahtuu ja innostuu valtavasti. -Miten hieno idea! Ja tiedätkö, kun meille on tarjottu juuri muutaman kuukauden mittaista -tai siis Peterille on tarjottu- pestiä afrikkaan! Johonkin terveysprojektiin ja olemme sitä paljon pohtineet ja tekisi niin mieli lähteä hetkeksi keräämään kokemuksia ja nyt kun nuo lapsetkin on vielä alle kouluikäisiä. Tai no, onhan kaksoset jo esikoulussa, mutta he voisivat mennä isälleen ranskaan ja käydä siellä esikouluvuotensa loppuun, niin minä ja vauva voisimme vain olla sitten Peterin "vaivoina" siellä afrikassa... siis ajattelen nyt sitä, että sillä välin se talo varmaan valmistuu täällä ja sinä voisit ottaa jo tämän talon itsellesi melko nopeasti? Oi, tämä on hieno suunnitelma!

Ja niinpä siinä sitten kävikin, että Peter, Sanna ja pikkuinen Patrick lähtivät puoleksi vuodeksi Tansaniaan ja kaksoset Pia ja Petra innoissaan isän luo Ranskaan ja jälleen Bulevard de la Madeleinen vanhin ja erikoisin taloratkaisu (kaappitalo) hiljeni hetkeksi. Syysruoho rehotti hetken pihamaalla ja lehdet kieppuivat haravoimattomina tuulessa. Grillikin oli jäänyt vahingossa takapihalle niille sijoilleen, missä viimeiset illanistujaiset pidettiin silloin, kun Yannis oli murheen murtamana miekkosena poikennut taloon.... Kaikki oli hiljaista ja talo ikäänkuin pidätti henkeään odottaen jotakin....

Suurin osa tavaroista on jäänyt taloon ja näyttääpä Peter unohtaneen yhden Sannalle hankkimansa joululahjankin keittiön työpöydälle... Joululahjan? Onpas hän ollut ajoissa liikkeellä ... mutta ehkä hän ajatteli, ettei siellä Tansaniassa sitten ehdi lahjaostoksille, kun on työkiireet ja kaikki...








(Sain viimein aikaan sen, että korjautin tulostimeni ja nyt on niin kiva tulostella kaikkia kivoja printtejä, joita olen netissä bongaillut. Tuokin lahjakassi on yksi niitä.)

perjantai 31. lokakuuta 2014

Hiljaiseloa jälleen

Hei kaikki rakkaat lukijat. Sorry, et olen ollut vähän tauolla tässä, enkä ole saanut aikaiseksi mitään täällä blogissakaan. Aikani on lähinnä mennyt oman kotini kunnostamiseen nyt muutaman viikon. Alkoi oikein ahdistaa, kun joka paikka oli täynnä roinaa ja askartelutarvikkeita eikä siivoaminenkaan oikein maistunut. Sitten tuli totaalinen kyllästyminen kaikkeen. Mikään ei huvittanut yhtäkkiä. Mutta nyt taas alkaa tuntumaan siltä, että tämä katu kaipaa minun omaa kosketusta, heh heh.
Kaappitalossakin nuket ovat varsin surullisissa asennoissa nuokkuneet jo hyvän tovin ja tuo pienempi nukketalo "Helenan koti" on ihan tyhjä tällä hetkellä. Kaikki tavarat ovat laatikossa.
Ostin nääs tänne omaan kotiin uuden ruokapöydän (tai siis mullahan ei ollutkaan ruokapöytää nyt viimeaikoina ollenkaan ja alkoi kyllästyttää jo sohvalla syöminen lautanen kädessä) ja sen saaminen sopimaan tänne pieneen huusholliin oli vähän työn takana.
Nyt olen kuitenkin saanut jonkinlaisen järjestyksen aikaiseksi ja muutenkin tein aika radikaaleja ratkaisuja nukketalojenkin suhteen. Mulla kun alkoi mennä vähän liian lujaa niiden kanssa ja tämä koti alkoi olla pelkkää nukketalotyömaata. Nyt otin järjen käteeni ja pidin vähän tuumaustaukoa ja päätin, että yksi barbitalo ja yksi pikkutalo saa riittää minulle. Helenan talohan on vielä tosi pahasti vaiheessa, eikä barbien kaappitalokaan vielä valmis ollut. Nyt jatkan näitä ja asukkaat saavat sitten muutella mielikuvituksessani sinne ja tänne ja Henryn baarikin on toistaiseksi vain kuvitteellinen paikka, jossa porukat tapaavat toisiaan. Jonkinlaisia lavasteita voin tehdä myöhemmin valokuvausta varten, koska esim tykkään niin paljon ommella noille vaatteita yms että niitä pitää myös kuvata eri tilanteissa. No, mutta pian tulee tarinoihin jatkoja ja yllättäviä käänteitäkin taas on tiedossa. Tähän vielä muutama sekalainen kuva siitä, mitä olen puuhaillut "laajalla rintamalla". Eli kodista ja muusta.
 Välillä olen ommellut vaatteita myös tälle omalle maskottisöpöliinilleni, eli Joinalle. Tämä on 34 cm pitkä nukke, jolle aioin myös tehdä jonkinlaisen roomboxin, vähän peppipitkätossumaisen värikkään huoneen, mutta luovuin sitten ajatuksesta. Ehkä jossain vaiheessa teenkin sen, mutta nyt vain vaatteita (kuvissa olevat vaatteet on kyllä jo vähän vanhempaa tuotantoa, uudet vaatteet ovat vielä keskeneräisiä ja kuvaan ne sitten kun ovat valmiita) Annan tälle kuitenkin sen vaaleanvihreän vaatekaapin, joka oli tarkoitus laittaa Sofian taloon, mutta joka ei mahdu nyt sinne, niin Severinan söpöt mekot tulee sit sinne...
Jolina on muutenkin aika eloisa tyttönen ja hänellekin tapahtuu yhtä ja toista... aina välillä saatte kuulla hänenkin kuulumisiaan,  vaikkakin tämä blogi edelleen on eniten nukkisblogi ja keskittyy barbiyhteisön touhuihin. Mutta kyllä minä ja Severinakin ollaan mukana ja meidän omat jutut, eiks vaan? :-D

Ja sitten, tämän postauksen lopuksi vielä katson, jos löydän mitään sellaisia kuvia barbitalon touhuista, joita en olisi jo näyttänyt.


Niin, tosiaan, tämä vasemmalla oleva kuva on sen jälkeen, kun kävin pari viikkoa sitten Vaasassa katsomassa vanhoja kotiseutujani ja ostin Sinooperista valosarjan Sofian makuuhuoneeseen, joka silloin vielä oli tuossa yhdessä tulollaan olevassa talossa, joka on toistaiseksi "jäissä" ja Sofia muuttamassa kaappitaloon. Tästä kaikesta tarkemmin hieman myöhemmin...
Samaisella vaasanreissulla ostin kaksi Tilda-kankaan palaa, joista piti tulla barbitaloon kodintekstiileitä, mutta ne menivätkin sitten Serafiinan mekkoon (tuo kukallinen) ja erään toisen nuken asuun tuo etualan kangas. Takimmaisena kuvassa on lahjapaperi, josta tulee tapetti Sofian yhteen huoneeseen, kun hän muuttaa kaappitaloon ja haluaa tehdä siellä pieniä muutoksia.

Nyt hyvää viikonlopun alkua kaikille ja seuraavalla kerralla sitten parempi selvitys talon tapahtumista. <3

torstai 16. lokakuuta 2014

Annansilmä, uskomaton kukkija

Sofian mummonmökin pihamaa on peittynyt kirkkaankeltaisiin, ruskehtaviin ja osin punaisiinkin vaahteranlehtiin jo moneen kertaan. Suuri, 7-haarainen vanha vaahtera on tiputellut niitä ahkeraan ja katsellut ilkikurisesti, kun Sofia parka on haravoinut kottikärryllisen toisensa jälkeen lehtiä pois. Vaan yhä niitä leijailee maahan ja jokunen on vielä puun oksillakin antamassa väri-iloa niinhin aamuihin ja päiviin, jotka Sofia kiireidensä keskellä vielä mökillään viettää. Nämä alkavat olla kyllä viimeisiä hetkiä ennen talven tuloa ja Sofia on alkanut hyvästellä kukkiaan, tai oikeastaan hän vain toivottaa niille kaunista ja rauhallista lepoaikaa lumipeitteen alla, kun se aikanaan laskeutuu niiden ylle... Sofia ottaa muutaman kuvankin viimehetken tunnelmista puutarhassa ennen talven tuloa. Hän on todella yllättynyt ja hämmästynyt pienestä sisukkaasta kukkijasta; Annansilmästä. Hän osti noita pieniä roosanvärisiä taimiruukkuja kesäkuun alussa torilta 6 kpl ja ne olivat jo silloin täydessä kukassa. Siitä lähtien ne ovat kukkineet ja kukkineet, koko kesän aina tähän saakka. Kun Sofia mökillään juo aamukahviaan ikkunan ääressä, tai ulkoportailla, Annansilmät ovat ensimmäisenä näkyvissä ja loistavat kauista roosaa -unelmien ja toiveiden täyttymisen, sekä onnellisuuden väriä.
Ensikesänäkin Sofia aikoo istuttaa Annansilmiä ja vielä paljon enemmän, kuin niitä nyt oli.
Siinä se Annansilmä sinnikkäästi yhä edelleen työntää itseään raskaiden vaahteranlehtien seasta ja kukkii edelleen lokakuun puolivälin jälkeenkin. Viimeyönäkin on ollut pakkasta, mutta kukat sinnittelevät...
Myös mummon vanha äitienpäiväruusu, jonka Sofia mummolle vei tämän viimeisenä äitienpäivänä ja jonka mummo istutti ulos muiden kukkien sekaan, kukkii vielä ...

 Eivätkä krassitkaan halua luovuttaa nähdessään muidenkin ympärillään vielä kukkivan :)
Samoin Rohtosalkoruusu. Se jopa työntää uutta nuppuakin koko ajan, mutta Sofia pelkää sen puolesta, että kyllä nuppuset jäätyvät ennen avautumistaan.




maanantai 13. lokakuuta 2014

Ja tarina jatkuu....

Sofia on puuhaillut tämän pariviikkoisen, ennen uuden työn alkua melkeinpä kokonaan hankkimalla tulevaan kaupunkikotiinsa tavaroita. Hän on vuokrannut pienen huoneen madame Labourilta ja halusi sen kalustamattomana, jotta voisi sinne varastoida tavaroitaan tulevaa omaa kotiaan varten. Huoneessa ei ole keittomahdollisuutta, eikä mitään, mutta Sofia saa käyttää madamen keittiötä -sen minkä hän nyt ylipäätään kokkailee kaupungissa.
Sofia on tuonut huoneeseen sängyn, johon löysi mielestään kivan tilkkupeitonkin. Se ei ehkä ole niin tyylikäs, mutta Sofialle tyylikkyyttä tärkeämpää on viihtyisyys ja kodikkuus. Hän muistelee lapsena mummolan vintillä ollutta kesähuonettaan ja sen pienestä ristikkoikkunasta näkyvää omenapuuta, joka kukassa ollessaan oli niin kaunis ja jonka valkoisena vaahtona kukkivat oksat ottivat melkein kiinni ikkunaan. Siinä pikkuruisessa kammarissa Sofia viihtyi niin hyvin ja siellä oli mummon laittama kaunis sisustus. Mummo oli ompelija ja hänellä oli hyvä värisilmä myös. Sofia ajatteleekin, että hänen kotinsa hengessä pitää olla jotain tuosta vinttikamarista...
Myös vaatekaappinsa, sekä kaksi juuri hankkimaansa nojatuolia Sofia on jo ehtinyt tuoda huoneeseensa. Nojatuoleissa on erilaiset verhoilut, koska Sofia ei osannut päättää, kummasta kankaasta hän pitää enemmän ja päätti siksi ottaa molempia yhden.








Aamukahvit Sofia yleensä poikkeaa juomassa Henryn baarissa. Henry on jo vanha mies ja pitänyt baaria nuoresta klopista saakka. Hänestä ja Sofiasta on tullut ystäviä ja Henry kun on jo aikaisin aamusta baarissaan valmistelemassa päivää, niin Sofia menee hänen luokseen kahville ja usein lounasaikaan myös haukkaamaan jotain pientä. Varsinaisia ruoka-annoksia baarissa ei saa, mutta pikkulämpimiä kyllä.
Viimeaikoina Henry on alkanut puhumaan Sofialle, että pitäisi vähän uudistaa baariakin ja ehkä pitäisi hommata joku nuorempi apulainenkin... alkaa jo ikä painaa, eikä tuo Mariakaan, joka hänellä on silloin tällöin tekemässä vuoroja, ole enää mikään nuori ja varsinkin, kun se Mariakin on nyt alkanut seurustella tuon Yanniksen kanssa, niin ei ehdi enää yhtä usein.
Baarin kasvojen kohotus on Sofiankin mielestä hieno ajatus ja hän lupaakin Henrylle, että hän voi auttaa suunnitelmien tekemisessä ihan ilmaiseksi, noin niinkuin ystävänpalveluksena.
Kun Syyskuu vaihtui Lokakuuksi, Sofia lähti Saksaan työmatkalle pomonsa ja tämän assistentin kanssa ja Henryn baariin ilmestyi iso plakaatti: "Suljettu remontin vuoksi 1-31.10".

Pari viikkoa myöhemmin:
Sofia on palannut työmatkalta kotiin ja kutsunut Iinan iltapäiväteelle vuokrahuoneeseensa.
Sofia on saanut tietää, että Iina asuu lähikaupungissa vanhassa talorähjässä aika ankeissa olosuhteissa ja hänelle on tullut mielestään loistava ajatus, josta hän haluasi puhua Iinan kanssa.
-Niin, nyt kun ollaan tässä kuulumiset vaihdettu puolin ja toisin ja mä oon jo kertonut sulle mun saksanmatkankin juurta jaksain, niin voitais mennä varsinaiseen asiaan, aloittaa Sofia varovaisesti,
- Ai, sä meinaat noita komeita miehiä tuolla alkerran baarissa vai? Nauraa Iina ja viittaa kädellään alapuolelleen... Sofian väliaikaisasunto on baarin yläpuolella ja koko teetuokion ajan alhaalta on kuulunut erilaista paukuttelua ja porakoneen ääniä.
-No en ihan, mutta onhan sekin tietysti kiinnostavaa, että minkälainen tuosta baarista nyt tulee ja onko Henry löytänyt sinne jo baarimikkoa. Tiesitkö muuten Iina, että minä tein suunnitelmat tuon baarin remonttiin? Sain Henryltä luvan päättää myös kalusteista ja seinäpinnoistakin.
-No enpä tiennyt! Eikä sinne ole kyllä mitään näkynyt, kun ne pahvit on ikkunoissa, mutta sen tiedän, että sinne on palkattu uusi työntekijä. Tosi söpö nuori mies ja olen kuullut, että sen nimi on Leevi. Se on ollut siellä jo remppaamassa, mut varsinaisesti se tulee sit baarimikoksi iltahommiin. On kuulemma sarjakuvapiirtäjä se Leevi... tai opiskeleeko se taidekoulussa tai jotain, en mä ihan varmaks tiedä. Mut puhutaan.
-Älä! Mä en oo kuullutkaan, enkä tietenkään oo mitään vielä nähnytkään, kun vasta palasin työmatkaltakin. Tässä nyt menee vielä pari viikkoa ennenkuin pääsen taas aamukahville Henrylle, onkin ollut jo ikävä sitä ukkoa... mutta siis hei, se asia, mistä halusin sulle puhua, on ihan muuta.
-No, kerro.
-Niin, tuota, mitä sanoisit jos muuttaisit sitten myöhemmin tähän taloon asumaan? Ihan omaan pikku asuntoosi?
-Ai tähän vai? Miten niin? Tämän talonhan omistaa se äkäinen madame, joka on sinunkin vuokraemäntä? Miksi minä tänne haluaisin? Näihin vanhoihin synkkiin huoneisiin?
-No siksi, että minä olen ostamassa tätä taloa! Ja aion remontoida koko talon perusteellisesti ja tänne tulisi muutama pikkuasunto sinkuille ja sitten tuohon katutasoon kaksi liikehuoneistoa, toinenhan on tuo Henryn baari ja toiseen sitten tulisi joku muu liike.
-Herran jestas! Sullahan on mahtavia suunnitelmia. Milläs rahoilla -anteeksi vain, mutta oletko voittanut lotossa tai jotain- sinä tällaisia taloja ostelet?
-En oo voittanut, mutta mulla on vähän perintörahoja ja olin aikeissa rakentaa tuohon lähellä olevalle tontille, mutta sitten tulikin tämä mahdollisuus, että madame haluaa myydä talonsa. Heti mulla alkoi raksuttamaan, että mä haluaisin tämän talon ja tänne itselleni pikku kolosen ja muutamille ystäville myös, jotka sattuvat tarvitsemaan. Mieti asiaa Iina. Ilmoittele sitten minulle, mitä ajattelet. Olisi vain niin kivaa jos asuisit tässä lähellä, Eikä tämä sinua sido loppuiäksi, kun vuokralaiseksi minä sinua pyytelen.
-Niin, niinpä tietysti.. alkaa kyllä tuntua houkuttelevalta, mutta minä mietin vielä, lupaa Iina ja alkaa jo tehdä lähtöä.
-Mennäänkö vielä yhdessä vilkaisemaan vähän pahvien välistä tuonne baariin, että minkänäköistä siellä tulee ja ketä siellä puuhastelee? Kysyy Sofia vielä ja Iina suostuu heti.
He laskeutuvat alakerrokseen ja kadulle ja hiipivät baarin ikkunan taakse kurkistelemaan pahvien raoista sisälle. Siellä näkyy kaksi miestä baaritiskin äärellä pitämässä taukoa ja juttelevan jotain.
-Hei, toi on se Leevi, joka on tuolla baarimikon puolella, toi valkopaitanen. Kuiskii Iina Sofialle.
-Oi, onpa söpö jannu, sanoo Sofia.
-Ei, mutta onks Arttukin siellä? Hei, eiks toi oo Arttu?
-Ou mai gaad! Huudahtaa Iina. Mä en kestä. Mä en halua et se huomaa mua... mun pitää heti lähtee nyt.
Ja niin on Iina kipittänyt tiehensä.

Sofia jää mietteissään vielä
katselemaan poikia ja ajattelee, ettei Iinaparka ole varmaan vieläkään päässyt Artusta yli.
Mutta sitten hänen katseensa uppoutuu vielä Leeviin ja hän jää tuijottamaan tätä, kunnes joku ohikulkija tönäisee häntä ja hän havahtuu mietteistään ja palaa sisälle asuntoonsa.




Kahvilan pöydät ovat puupalikoista ja vanerinpaloista kootut. Maalasin ne mustalla ja punaisella akryylivärillä ja tulen vielä lakkaamaan ne jotta ne saavat vähän kiiltoa. Baarituolit ovat pyöreistä eri paksuisista puukapuloista pätkityt (myös istuimet onnistui leikata ihan vain "japaninsahalla" puusta) Päällystin baarituolien istuinosan keinonahalla.
Oikealla olevalla pöydällä on Sofian piirustuslehtiöitä ja värikynäkoteloita, joita printtailin netistä ja liimailin kokoon. Pöytä on nyt tulevan liikehuoneiston puolella, mutta siitä tulee ehkä Sofian ruokapöytä, tai sitten työpöytä. Liikehuoneeseen tulee ehkä muotiliike. Tai sitten kauneussalonki.
Sofian nojatuolit (ylimmäisissä kuvissa) olen näperrellyt kissanruokalaatikoista, vanulevyä pehmusteena ja kangasverhoilu) Kun ostan seuraavan kissanruokapakkauksen (Laz annospussit 12x100 tai Pirkka annospussit 12x100, hyvät laatikot tukevaa pahvia, joista saa melko helposti tuoleja yms) teen taas kaksi tuolia ja jos joku haluaa, niin voin laittaa vaihekuvia tänne blogiin.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Lähtö Facebookista :)

Olen jälleen ollut ilman kameraa jo reilun viikon, mutta toimettomana en. Sofian talosuunnitelmaa olen pähkäillyt päässäni samalla, kun olen ommellut sille ja muillekin "asukkaille" vaatteita. Syksy on jo lopuillaan ja talvea odotellaan Bulevard de la Madeleinellekin ihan milloin hyvänsä. Siispä kaikkien on saatava lämmintä ylleen. Olen löytänyt kivoja kaavoja ja niitä vähän omaan makuuni muunnellen kaikille tulee kivat takit ja hattujakin on tulossa jos jonkinlaisia ja kenkiä ja villapaitoja ja ja ja ... siis intoa piisaa.
Sitä talon tyyliä vain en tunnu osaavan päättää, mutta siihenkin taisi tänään tulla pikkuinen ideanpoikanen, kun eilen illalla TV:n äärellä aloittamani kaksi nojatuolia valmistuivat. Ja kun ne sain valmiiksi, niin samaan syssyyn ompelin tilkkupeiton, vaikken milloinkaan ajatellut Sofialle mitään tilkkupeittoa :) Mutta kuinka hienosti se nyt sopiikaan tuon 30-luvun vaatekaapin (siis kaappi on tehty käyttäen mallina yhtä vanhaa kaappia) kanssa ja nuo uudet nojatuolitkin tukee tyyliä hyvin. Siis tyyliä, joka ei ole mitään tyyliä. Ihan tätä samaa omaa linjaa mitä mun omakin huusholli on, eli sitäsuntätä. *huoh* näillä mennään ja tehdään omannäköistä, sen sijaan ,että otettais jokin tyyli (niinku nyt 60-luku, jota aluksi meinasin) En näköjään voi mitään sille, että tykkään vähän kaikenlaisesta sekalaisesta ja ennenkaikkea väreistä. Joten, aika näyttää, minkälainen Sofian talosta tulee.
Kuvia tulee heti, kun taas saan sen kameran haltuuni -ehkä huomenna.
Mutta varsinainen uutiseni  kaikille lukijoilleni on se, että poistuin tässä yön tunteina kokonaan Facebookista toistaiseksi. Älkää ottako itseenne, please, sellaiset lukijani, jotka olitte kaverilistallani. Mä en nyt vaan jaksa sitä informaatiotulvaa toistaiseksi, enkä sitä että vietän niin paljon aikaa siellä. Olen muutaman kerran ennenkin lähtenyt joksikin aikaa pois ja se on tehnyt ihan hyvää mulle. Päivittelen nyt tätä blogiani, elellen hiljaiseloa vain ja täältähän te sitten minut löydätte ja voitte tosi mielellään jättää kommentteja tänne jne. Pyrin olemaan aktiivinen täällä ja mulla onkin paljon kerrottavaa ja näytettävää nukkekotiasukkaiden elämästä taas pian. Marraskuun alkupuolella saan hankituksi Sofian talon rakennustarpeet ja sitten alkaa pystytys, jota voi seurata täällä. Sitä ennen laitan kuvia kaikista niistä vaatteista ja muusta, mitä olen tehnyt nyt tämän kameratauon aikana.
Niin, olen muuten aloittanut Henryn Baariakin :) Siellä on jo tapetit seinissä ja valot, sekä kalusteitakin. Nikkaroin tuossa reilu viikko sitten kaksi kahvilapöytää ja kolme baarituolia sekä baaritiskin, joka kyllä on vielä hieman vaiheessa. Arvatkaapa, oliko poltteita ottaa jo kuvia mutta kun ei voinut niin ei voinut. :)
Tänne on muuten tullut yksi uusi asukaskin. Se esitellään hetimiten myös, kun saadaan kuvia. Nyt yritän mennä uudelleen nukkumaan, vaikka ei minua kyllä nukuta vieläkään... palaan kun päivä kirkastuu. Kello on nyt puoli kaksi yöllä :)

tiistai 30. syyskuuta 2014

Mukavia uutisia

Tiistai aamu. Aurinko on jo noussut ja paistaa kirkkaasti Sofian mökin ikkunasta suoraan silmiin. Ohhoh, onko kello jo noin paljon? Kylläpä tulikin nukuttua. Sofia katsoo lämpömittaria ulkona; vain 3 astetta lämmintä, mutta kirkas on auringonpaiste. Sofia päättää mennä kuitenkin heti aamukahvin jälkeen keräämään yrttejä kasvimaalta pois, ennenkuin tulee pakkaset ja kaikki jäätyy. Hän levittelee niitä kuivumaan lattialle lakanan päälle. Huoneeseen tulee hieno yrttien tuoksu ja Sofia haaveilee jo talvisista takkailloista kuuman omilla yrteillään maustetun ruuan ja hyvien ystävien kera.
 Siinä on Saksankirveliä, Lipstikkaa, Rosmariinia, Persiljaa, Sitruunamelissaa, Salviaa ja vähän myös krassin lehtiä, joita Sofia aikoo tänään syödä salaattinsa seassa.
Kesken yrttien levityksen Sofian puhelin soi ja hän hypähtää heti jännittyneenä ylös. Olisikohan se sieltä? Ja sieltähän se on. Arkkitehtitoimisto "Selin&Son" :sta soitetaan ja kerrotaan, että Sofia on tullut valituksi vapaaseen arkkitehdin paikkaan. Työ alkaisi kahden viikon kuluttua messumatkalla Saksaan. Sitä ennen Sofia voisi tehdä pientä tutustumistyötä tulevaan työpaikkaansa netin kautta ja myös käymällä halutessaan paikan päällä tutustumassa. Chelsea voisi opastaa talon paikat ja muut käytännön asiat ja niin -Sofia voisi myös tulla sisutamaan oman työhuoneensa kuntoon etukäteen niin halutessaan. Lopuksi häntä onnitellaan ja toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi tiimiin.
-JIPPII WOW WOW WOW -Huutaa Sofia täyttä kurkkua puhelun loputtua. Hän tanssii ympäri mökkiä ja seisahtuu sitten niille sijoilleen. -Herranjumala! Heti Saksaan työmatkalle! Huh! Nyt täytyy panna töpinäksi ja hommata uusi matkalaukku ja vähän uusia vaatteitakin... ja ... ja ... ja...
Sitten Sofia heittäytyy sängylle, joka on edelleen vailla petivaatteita ja sitä uutta  sijauspatjaa... sekin piti tilata netissä, mutta jääköön nyt kaikki hetkeksi... Sofia alkaa unelmoimaan kaikesta suuresta ja hienosta mitä tulevaisuus nyt lupaa hänelle. Kyllä tuli jo elettyäkin erakkona täällä mummon vanhassa mökissä, joka on kyllä edelleen rakas paikka ja Sofia päättää, että tänne hän tulee aina, kun on vaikeaa tai tarvitsee olla yksin....

Iltapäivällä...
Sofia herää joskus iltapäivän puolella haaveistaan ja päättää lähteä ihan äkkiseltään käymään kylän kirppiksellä katsomassa, josko siellä olisi mitään hänelle sopivaa tulevaa kotia ajatellen.
-Hmm, tässähän on vaikka mitä...  mitäs tuo pöytä kaikkien näiden tavaroiden alla? Olisikohan siitä...? Ja tuo mattokin näyttää kyllä aika hyvältä, ei ole paljon kyllä ollut käytössä... ei se sinne kaupunkikotiin sitten, mutta jos tänne mökille tuosta uusi matto... Sofia puntaroi tavaroita ajatuksissaan ja lopulta hän päättääkin ostaa tuon tummanruskean, jonkun kotipuusepän tekemän pöydän ja maton. Tyynyt saivat myös lopulta lähteä mukaan, vaikkei Sofia nyt oikein tiennyt, mihin niitä ensihätään käyttäisi. Mutta kun ne oli melkein ilmaisia ja siistejäkin.
Lopulta Sofia löysi vielä vanhan hienon tarjottimenkin, sekä sinikuvioisen posliiniastiaston, samanlaisen, kuin Sannallakin oli näyttänyt olevan. Sanna oli kertonut hänelle, että on saanut ne mummonsa perintönä ja kyllä nämä aika vanhoilta näyttivät nämäkin -jonkun mummon tavaroita nämäkin varmaan olivat. Sukulaiset tuoneet kirpparille, kun mummo on kuollut, eikä kukaan ole näitä halunnut ottaa. Sofia huokaa. Sellaista se on. Mutta kun tavarat ovat kotona hän on iloinen. Nyt tuntuu siltä, että voisi pikkuhiljaa sittenkin ruveta piirtämään sitä omaa tulevaa taloa. Ja heti huomenissa pitää ottaa selville, että onko se Henrikin näyttämä tontti edelleen myynnissä ja millä hinnalla sen saisi.