Sivut

tiistai 25. helmikuuta 2014

Hitaasti, mutta varmasti

Hitaasti joo, mutta takuuvarmasti nyt etenee kaappitalo ja vaikka kuinka mieli polttelee aloittamaan sitä suurta kerrostalohanketta, niin pitelen itseäni "suitsista" lujasti kiinni ja jatkan tämän kaappitaloraukan parissa loppuun saakka. Se on sen ansainnut. Olenhan tuota kaappiraukkaa runnellut ja riepottanut jo niin monta vuotta ja monen suunnitelman (aina muka loistavan) mukaan, eikä milloinkaan ole tullut valmista.
Onneksi sain tuon Raquellen (Iina toistaiseksi :) ) synttärilahjaksi tammikuussa ja hän oli se, joka pani tuulemaan talossa ja antaa sille kodin leiman. Oman kotinsa.
Ja ennenkuin lataan pari kuvaa viimeisimmistä ponnisteluista talon eteen, haluan kiittää kaikkia seuraajiani, joita tänne on hämmästyksekseni tullut jo 23. Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita Madeleinelle milloin vain! Jokaisessa talossa teille tarjoillaan jotain... joistakin jutuista saatatte jopa pitää ja jotkut on varmaan teidän mielestänne aika "köppäsiä", mutta kaikkia mahtuu maailmaan.
Niin, siis nämä ovat edelleen tabletilla kuvattuja ja sen mukaisia.
Mennään aluksi tuonne keittiöön. Voi kauhistus, miltä tuo ryppyinen seinä näyttääkään tässä kuvassa! Kyllä Artturin nyt on pakko tapiseerata tuokin seinä uudelleen. Mutta katsokaa tuota pesuallasta. Se on se uusin juttu tässä keittiössä. Tässä kuvassa se ei kovin hyvin näy, eikä ole edes täysin valmiskaan, sivuseinämät on "laudoittamatta ja vesihanat puuttuvat -ne puuttuvat kyllä vieläkin.
 Tässä allas hieman lähempää. Tein tuon allaskaapin sellasen muovialtaan ympärille, joka oli tullut -oliskohan se ollut jonkin nukkekotilampun kotelona. Mut oli kuitenkin sellanen altaan näköinen, joten päätin käyttää sitä. Kaapin runko on siis pahvia ja osittain kovalevyäkin. Päällystin sen sitten bambutabletista irroittamillani säleillä ja lakkasin lopuksi. Tuo ovi ei ole avattava. Leikisti kaapissa on siis pesuaineita yms siivouskamaa ja koska en viitsi askarrella niitä, ei kaapinkaan tarvitse olla avattava.
Tässä kokonaiskuva keittiöstä tällä hetkellä. Huonehan elää koko ajan, koska vieläkin puuttuu tavaroita ja siksi otan myös näitä kokonaiskuvia, että voi muistella, mimmonen se oli missäkin vaiheessa. Kunhan saan tuon vihreän työtasokaapiston valmiiksi (mm ovet saranoilleen ym) niin liimaan sen paikoilleen samoin kuin olen liimannut hellan ja seinäkaapin ja tulen liimamaan kaikki kaapistot mitkä nyt kodeissa yleensäkin on nk. kiintokalusteita. Silloin on helpompi laittaa niihin ja ottaa niistä tavaroita, kun koko kaappi ei liiku ja jos joksu tätä taloa siirreellään, niin on kiva, ettei kaikki kamat lentele sikin sokin. Ja on siinä vielä sekin pointti, että haluan, että nämä minun talot jäävät jälkeeni sellaisina, kuin minä ne halusin olevan. Mutta siirtykäämme nyt keittiöstä ruokailutilaan.
Ruokailuhuone on pari askelmaa korkeammalla, kuin keittiö, koska en aikoinaan saanut tätä kaapin hyllyä irti, jossa huone sijaitsee. Siten en voinut itse määrittää tämän huoneen korkeutta, mutta onneksi se riittää noille barbeille. Tässä huoneessa ei sitten "viimenäkemän" ole tapahtunut mitään muuta uutta, kuin että tuo taustalla oleva pikkuinen VC on saamassa oven. Jottei tarvitse ruokaillessaan katsella vessanpyttyä *wirn*. Ovi ei ole vielä valmis, mutta kerron nyt miten se on tehty. Olen leikannut pahvilaatikosta oven kokoisen kappaleen ja liimannut sen molemmille puolille bambusäleitä. Vessan puolella on leveämmät, litteät säleet, jotka maalasin vaaleansinisiksi VC:n värimaailman mukaan. Ulkopuolelta ovi on pyöreätä kapeata bambutikkua, joka sopii mielestäni kivasti noihin retrotapetteihin, tuoden vähän 50-luvun henkeä, kuten tapetitkin. Pönttöuunin maalasin mustaksi ihan tuon sen taustalla olevan seinän mukaan, jottei se liikaa pömppää sieltä hallitsemaan huonetta. Sitäkin pitää tosin vielä fiksata. Niin, olenko muuten maininnut, että tuonne koloon peräseinälle tulee sellanen isohko ruokasalin kaappi, johon tulee lautashylly ja alakaapit. Aion sen itse rakentaa jossain vaiheessa, tai jos tuntuu etten osaa, niin ehkä käännyn taas Satu Väisäsen puoleen, joka teki tuon makuuhuoneen vaatekaapinkin.
Alan pitämään tästä talosta pikkuhiljaa tosi paljon ja se on siinä mielessä hyvä, että se innostaa jatkamaan tämän valmiiksi. Tuohon ruokailuryhmään aion tehdä pääsiäiseen mennessä tuoleihin keväiset irtopäälliset. Niitä voi sitten tehdä aina vuodenaikojen mukaan erilaisia, kun ensin tekee yhdet kaavat.
 Ja sitten vielä pieni vilkaisu alakerran olohuoneeseen.
Ahaa, siellähän on Iinalla vieraskin ja ihan vauvan kanssa tullut käymään. Sandra. Ehkä he puhuvat noista tapeteista, jotka vielä kerran meinataan vaihtaa... Iinan taustalla näkyy uusi suunniteltu... väliaikaiskiinnityksellä, koska vielä harkitaan, mutta luulen kyllä että tuo se on. Siinä on kaunis vaalea turkoosi pohjasävy ja hieman pronssiin vivahtavat isot kaislakuviot. Vastakkaiselle seinälle tulee sama kuvio eri väreissä... Sohvat ovat jo saaneet alkua uudelleenverhoilusta kuten kuvasta voi nähdä. Pehmusteita on jo liimattu käsinojiin ja selkänojan päälle. Istuimiin tulee irtotyynyt ja myös selän taakse irtotyynyt.
Ja tässä viimeisessä kuvassa, Sandran selän takana näkyy se tapetti, joka tulee tälle seinälle. Iina ei sittenkään tykännyt niistä mustapohjaisista liian isokuvioisista tapeteista, jotka tässä huoneessa oli ensin. :)
Nyt on sitten katsastettu kaikki, mitä viimepäivinä on talossa saatu aikaan. Makuuhuoneessa ei ole mitään uutta ja tuo yläkerran vessakin saa jäädä ihan vihon viimeiseksi "stailauskohteeksi".

tiistai 18. helmikuuta 2014

Ateljee vintille, sitten joskus, mutta ensin uusi olohuone ja ruokailutila...

Artturihan, kuten muistamme, vuokrasi pienen kellaritilan suutarinverstaaksi kaupungilta ja on työskennellyt jo jonkin aikaa siellä. Se tuntuu kuitenkin aika vetoiselta ja pimeäkin se hieman on, eikä Artturi oikein viihdy siellä.
Iina ompelee ja suunnittelee vaatteita edelleen heidän kotinsa alakerrassa olevassa huoneessa.

 Eräänä aamuna aamukahvilla Artturin  lukiessa Aamulehteä, hän huomaa ilmoituksen; "myydään vinttitila asunnoksi tai työtilaksi". -Sehän on meidän vintti! Huutaa Artturi, niin, että Iina säikähtää hellan luona hääriessään. -Mitä sinä huudat? Mikä meidän vintti?
-No kuunteles tätä; meidän talon vinttitila, juuri tässä meidän asunnon yläpuolella on laitettu myyntiin. Siitähän tulisi meille hienot työtilat -tai ainakin sinulle! Paljon tilaa ja saisimme tätä asuntoakin vähän tilavammaksi, kun sinunkin työtilat saataisiin muualle.
-Niin, se olisi kyllä todella ihanaa! Huudahtaa Iinakin ja innostuu asiasta niin, että alkaa jo suunnitella mielessään kaikkea...
Parin viikon kuluttua asiat ovat edenneet jo siihen pisteeseen, että kauppakirjat on tehty ja yläkerran tilat liitetty osaksi Artturin ja Iinan asuntoa.
Pariskunta on alkanut innokkaasti remppaamaan tilaa ja samoin myös tyhjäksi jäävää ompelimohuonetta alakerrassa, josta nyt päätettiinkin tehdä olohuone ja yläkerran olohuoneesta saadaan hieno ruokailuhuone. Sehän ehdittiin jo tapiseeratakkin ihan sopivaksi myös siihen tarkoitukseen. Eihän tässä asunnossa ole voinut pitää mitään ruokakutsujakaan, kun keittiön pöytä on ollut ainoa mahdollisuus ja keittiökin aika pieni. Iina on innoissaan jo tilannut uuden ruokailuryhmänkin ja sitä odotellaan saapuvaksi minä päivänä hyvänsä. Samoin astioita on ostettu lisää ja heti kun kaikki on kunnossa, pidetään juhlat ja kutsutaan kaikki ystävät syömään.

Alakertaan alettiin laittamaan uutta olohuonetta ja Iina on  käynyt ostamassa tummasävyisiä tapetteja pariin seinään ja vaaleata kahteen muuhun. Hän näyttää nyt pitävän noista tummista sävyistä, vaikka makkuuhuone ja keittiö ovatkin vaaleat -onneksi, tuumii Artturi, joka pelkää, että koti näyttää liian synkältä. Mutta Iinalla on varma visio siitä, miltä koti tulee sitten aikanaan näyttämään ja hän lupaa Artturille, että se ei suinkaan tule olemaan synkkä.
Tässä pari kuvaa uuden olohuoneen tapetoinnista ja maton sovittelemissesta tilaan. Kuvassa esiintyvä matto ei kuitenkaan päätynyt tänne lopulta, vaan siellä on nyt vaalea melko iso matto -ainakin toistaiseksi. Iina ei ole ihan varma, haluaako pitää sen, vai hankkiiko toisenlaisen.

Ovi taustaseinällä johtaa eteiseen, jossa (leikisti, ovikin on feikkiovi) portaikko yläkertaan ja jossa myös kylpyhuone.

Joudun vaihtamaan nuo ovilistat vielä, koska ensinnäkin ne ovat aika huonosti tehty (kulmat ihan pielessä) ja värikin on nyt väärä tähän huoneeseen. Ovi on tehty pahville liimatuista bambusäleistä. Listat bilteman sytykkeistä ja uudetkin tulevat olemaan samaa materiaalia. Myös jalkalistat laitetaan  bilteman sytykkeistä. 
Kun olohuone oli saatu tapetoitua, kannettiin kipin kapin yläkerran olkkarista huonekaluja alas ja siinäpä sitten kesken puuhastelun tulla tupsahtikin Sandra lapsineen visiitille.
-Oi, kuinka kiva, kun tulit. Sanoo Iida. Nyt voimme pitää kaffitauon ja saat sanoa mielipiteesi tästä huoneesta. Tästä tulee meidän uusi olohuone.
-No, mutta missäs sinä sitten ompelet? Ihmettelee Sandra, mutta kehuu heti perään tapetteja ja muutenkin huonetta...
-Istutaan nyt alas, minä tuon keittiöstä kahvia ja kerron sitten kaiken. Touhuaa Iina ja lähtee hakemaan kahvikuppeja ja tarjottavia.
Naiset istuvat kahvittelemaan ja Iina kertoo Sandralle koko jutun ja on silminnähden iloinen siitä, että saa tuonne vintille hienon loft työtilan. Sandrakin iloitsee ystävänsä puolesta ja myös tyttärensä Sofian puolesta, kun tämä on saanut luvan ratsastaa tuolla hienolla hevosella, jonka Artturi jaa Iina ovat tuoneet kaukaa ulkomailta ja jonka ovat luvanneet antaa Sofialle sitten, kun tämä saa oman huoneen. Toistaiseksi hevonen täytyy pitää täällä Iinan luona, kun sille ei ole tilaa Sandran mökissä.
 Sandrakin kertoo omia kuulumisiaan. Henrik on saanut hienon tilaisuuden pitää näyttely Milanossa kesällä ja he menevät sinne koko perhe muutamaksi viikoksi kun Henrik pystyttää näyttelynsä ja myös joutuu olemaan siellä galleriassa silloin tällöin tapaamassa näyttelyvieraita. Heille on varattu sieltä pieni talo siksi aikaa ja on tosi ihanaa päästä vähän tuulettumaan. Vaikkakin sama lastenhoitorumba jatkuu tietenkin sielläkin, huokaa Sandra. - No, ettekö voisi jättää lapsia tänne siksi aikaa? Vaikka niin, että me hoidamme osan aikaa ja Henrikin äiti voisi kai hoitaa myös hieman? -No, en usko, että voin jättää tätä pientä Sebastian poikaa vielä muiden hoiviin. Vastahan hän on puolivuotias kesällä. -Niin, no, onhan se niinkin ja mitä hyötyä siitä sitten on että jättäisit vain Sofian, kun olet kuitenkin kiinni Sebastianissa.... miettii Iina ja saa sitten ajatuksen; -Hei, mutta jos minäkin pitäisin vähän lomaa ja tulisin mukaan, niin voisin olla välillä lastesi kanssa ja sinä voisit rentoutua Henrikin kanssa. Se on loistava ajatus myös Sandran mielestä ja niin he alkavat tehdä lomasuunnitelmia.

Mutta pikkuinen Sofia vain ratsastaa hummallaan ja on onnellinen pieni tyttö.
Pian hänkin saa oman huoneen, kun se isompi talo valmistuu, jonne he muuttavat. Ja tämäkin heppa pääsee kunniapaikalle pienen neidin huoneeseen.
Tapetti on aika suurikuvioista, mutta se saa nyt olla toistaiseksi ainakin. Tapettimallistoissahan löytyy *wirn* joten ne voi aina vaihtaa, kun kyllästyy katselemaan noita...

maanantai 17. helmikuuta 2014

Sandran lapset saivat viimein vaatteita ylleen

Koko alkutalven on Sandran pieni poikavauva ollut vain "kapalossa", koska oikeita vaatteita ei ole kukaan kerinnyt hänelle valmistaa tai ostaa. vähän parempi tilanne on ollut Sofiatyttösellä, hänellä sentään on ollut kaksikin virkattua mekkoa. No, nyt on molemmat pienokaiset saaneet uudet neuleasut. Sandra äiti on ne omin käsin neulonut ja virkannut.









lauantai 15. helmikuuta 2014

Artturin ja Iinan onnea ja pikkuisia vieraita

Iina ja Artturi ovat ystävystyneet hetkessä tohtori Åstömin pikkupojan kanssa ja eilen Martin poikkesikin taas juttelemassa heidän kanssaan ja näyttämässä hienoa keppihevostaan, jonka oli saanut ystävänpäivänä isältään. Sillä oli hienoa ratsastella Martinin mielestä ja hän kertoi, että hänen pikkusiskonsa, joka myös oli tullut eilen kotiin, oltuaan pitkän aikaa sairaalassa, halusi koko ajan sillä ratsastaa. -Voi voi sentään, onko sinun pikkusiskosi ollut sairaalassa? Me emme tienneetkään, että sinulla on pikkusiskokin. Artturi ja Iina olivat ihan ihmeissään.... -Joo, kyl mul on ja siks mäkin olin aika kauan siel mun tädin luona, kun äiti joutui olemaan Inkerin luona sairaalassa ja isä kans ku se hoiti sitä. -Aivan niin, no mutta on se nyt kuitenkin hyvä asia, että sinun pieni Inkeri sisaresi on päässyt kotiin! Hän on varmaan sitten jo ihan terve? Vai kuinka? Kyseli Iina. -Joo on se ihan terve... mä voin kyllä hakee sen ja näyttää teille sitä, jos haluatte? Martin oli aivan innoissaan. - No kipaisepa hakemaan, niin me laitamme sillä välin vähän tarjottavaa esille ja pidämme itsekin kavitauon töistämme.

Martin jättää keppihevosen hellan viereen ja lähtee kipittämään kotiin. Kissa hiipii katsomaan ruokakuppiaan, mutta pelkää vähän keppihevosta ja huomaa myöskink, ettei lautasella ole mitään. Ruokatölkki on kyllä tuossa lautasen vieressä lattialla, mutta miten sitä ruokaa sieltä itse saisi. Parasta alkaa naukumaan vaan, niin eiköhän se Iina tai Artturi pian tule laittamaan jotain... Mutta Iina on laittanut jo hedelmiä pöydälle lapsia varten ja nostanut kakunkin siihen. Ehkä myös porkkanoita pitäisi antaa lapsille, onhan se tyttökin ollut niin sairaana, että on pitänyt oikein sairaalassakin olla... mikähän sitä on vaivannut? Kehtaisikohan udella tohtorin rouvalta, kun näkee sitä kaupassa...
 -Kyllä hedelmät ja porkkanat näin talviaikaan on hyväksi, tuumii Iina vielä ja lähtee käymään ompelimon puolella laittamassa ulko-oven lukkoon ja lapun ovelle: "Kahvitauolla, palaan pian".
 Kiivetessään yläkertaan, Iina muistaa myös hiljattain kuolleen ystävänsä ja menee hetkeksi olohuoneeseen, jonne hän on laittanut kaapin päälle kynttelikön ja enkelipatsaan ystävänsä muistolle. Hän päättää, että viikon kuluttua hän vaihtaa toiset tavarat siihen, mutta niin kauan, kuin ystävä on haudattu, nuo saavat olla tuossa. Mielessään hän kuulee vielä ystävän soinnukkaan äänen ja kitaran herkät sävelet, kun ystävä lauloi ja soitti kitaraa... -Niin me täältä kaikki kerran poistumme uusiin ulottuvuuksiin ja toiset jäävät ikävöimään hetkeksi, mutta sitten aika kultaa muistot ja parantaa haavat ja tulee uusia ystäviä -suuria ja pieniä. Siinä samassa Iina muistaakin pienet ystävät ja juoksee takaisin alas ja niinhän siellä jo ulko-ovella koputtelevat tohtorin pienemmät laspukaiset.



- Terve taas! Huikkaa Martin heti kun ovi aukeaa.
-Tässä tää Inkeri nyt sitten on!
Ja toden totta, siinähän seisoo Martinin vierellä pieni terhakka vaalea lettipää. Inkeri on 5-vuotias ja oikein suoloinen, vilkas tyttö.

Kun lapset ovat menneet kotiinsa, Iina halaa Artturia ja sanoo: "kyllä me vain olemme onnekkaita" Eikä Artturikaan voi olla eri mieltä. Hän alkaa vähän vihjailla Iinalle, että sopisikos heidänkin lattioillaan juoksennelle tuommosia taaperoita pikapuoliin, mutta Iina on sitä mieltä, että ei vielä hetkiin. Tämä koti on aivan liian pieni enemmälle, kuin kahdelle ja muutenkin juuri vasta tässä aloitellaan itsekin omaa elämäämme.... mutta että joskus kyllä varmasti....

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kaappitalon uusi ilme

Taisi olla hyväkin, että vaihdoin pari vaimoa, tai miksei voisi yhtä hyvin sanoa, että miestä.
 Mutta Kaappitalon kohdalla tyyli muuttui, kun tuli uusi nainen huushollaamaan. Kaunis, eteerinen Elli oli kyllä mainio vaimo, mutta hänen tyylinsä ei olisi voinut olla sellainen, kuin miksi talo nyt näyttää kuin itsestään muuttuvan. Täytyy myös sanoa, että nyt vasta minäkin ensimmäistä kertaa alan oikein innostumaan tästä talosta. Tähän asti olen vain tehnyt muutosta muutoksen perään ja aina lopettanut jo ennen puolta väliä kesken... Kiitos Iinan, tämä kaunotar otti kuin ottikin Artturin itselleen ja koti lähti syntymään aika vauhdilla senjälkeen ja tyyli löytyy kuin itsestään Iinan kanssa. Jee jee... ja nyt ihan pikkuisen raotamme Iinan ja Artturin uudistuvaa kotia.

Iina päätti, että nyt on aika laittaa koko koti fresimpään kuntoon ja niin aloitettiin tapetoinnista. Hän valitsi mustavalkoisen tapetin kahteen seinään, mustan yhteen ja valkoisen yhteen seinään olohuoneessa.
(Tapetti on "Eco Retro" mallistoa 50-60 lukujen tyyliin)
Nyt pariskunnan kookas David veistoskin pääsee oikeuksiina. Se edellinen vaalean haalean vihertävä tapetti ei näyttänyt ollenkaan näin kivalta...
 Kun talon isäntä kotiutui illan mittaan töistä, hänen piti oikein istahtaa sohvalle ihmettelemään olohuoneen muodonmuutosta. Mutta kyllä hän piti lopputuloksesta -onhan se aika miehekästäkin loppujenlopuksi tuo tapetti... Sohva, jolla Artturi istuu, menee kylläkin ihan muualle, mutta on nyt väliaikaisesti tuossa. Ehkäpä jo huomenna tänne tulee uusi sohva. Samoin tuo talja lattialla menee tohtorin perheelle, ihan niinkuin sohvakin.


Pariskunta tykkää taiteesta ja seinällekin ollaan hommamassa pari taulua... ja jonkinlainen matalahko taso, tai hyllykkö tulee myös tuohon pitkälle seinälle.










Myös nuo mustat seinät näyttävät yllättävän kodikkailta.
 valkoinen hylly oli kuin "tehty" tuohon seinänpätkälle... Oviaukosta näkyy keittiöön, joka on pari askelmaa alenpana. Kirjahyllyn toisella puolella näkyvä ovi on vessaan, joka menee myös täysremonttiin, mutta kaikki muut huoneet ensin.
 Myös keittiön yksi seinä tapetoitiin uudelleen, koska siinä edellinen tapetti oli aika pahasti rypyssä. Tuonne peräseinälle on saatu jo yksi avohyllykkö ja sen viereen noiden siivilöiden tilalle tulee toinen kaappi tai sitten pari pitkää avohyllyä. Vasemmalla olevalle seinälle, joka siis tapetoitiin eilen, tulee myös ovi ja sen tälle puolelle jokin hyllykkö, tai kaappi. Hellan viereen tulee vesipiste altaineen, koska taloon ollaan vetämässä vesijohtoja... (Keskuslämmitys myös saatiin hiljattain, koska uuneille ei yksinkertaisesti ole tilaa huoneissa, hih)
Tässäpä sitten alakerran makuuhuone, joka sai siis niin ihanan (kuva ei tee oikeutta) tapetin myöskin samasta Eco Retro mallistosta. Väisäsen Sadun tekemä vaatekaappi sopii nyt siis niin hienosti tähän huoneeseen. Sänkyhän täältä puuttuu, peti on toistaiseksi lattialla. Yöpöydille ei ole tilaa, mutta jokin kaunis hylly seinään, niin siihen on sitten hyvä laittaa herätyskello ja kirjat yms tarvike, jota makkarissa tarvitaan.
 Siellähän se Iina istuu ja ihailee kättensä työtä (olihan hänllä kyllä remonttimies apuna -eli minä :) )
- Odottakaahan vain, kun pääsen oikein vauhtiin, sanoo Iinan ilme tässä. 

Niin, nyt minäkin luulen, että ne loputtomat muutokset jäävät taakse ja kaappitalo alkaa valmistumaan pikkuhiljaa. Tein taas tänään muuten nukkekotikirppiksellä aikamoisen läjän uusia ostoksia, joista osa päätyy tänne Iinan ja Artturin kotiin ja aika suuri osa menee tohtorin perheen lapsille ja myös Sandran pikkutytölle tulee pari kivaa juttua... Näihin näkymiin lopettelen tänään täältä talotyömaalta ja voin sanoa, että olen intoa piukassa saada valmista aikaan. 





maanantai 10. helmikuuta 2014

Martin Åström saapuu...

 Tohtori Åströmin  perhe on nyt koossa. Jokin aika sitten kirjoitin tässä blogissakin siitä, että pitäisi löytää jostain noin 10 vuotias poika tohtorin perheeseen. No, eipä mennyt kuin muutama päivä, niin sain sähköpostilla kuvan tästä söpöstä pikkumiehestä joka luvattiin lähettää minulle niin halutessani. Tottakai minä tämän halusin, tykkään tästä pikku länkkäristä tosi paljon! Poika on kyllä vasta 7 vuotias, täyttää loppukesästä 8 vuotta ja aikoo kuulemma pitää mahtavat synttärit kavereille ja kaikille! (On kutsunut jo minun pojanpoikani Henrin veljineen paikalle silloin ja meidän pitää Henrin kanssa tehdä tälle veijarille syntymäpäiväkakku ja muut herkut fimosta ja taikataikinasta.) Siitä tulee varmasti hauskaa!

Pojan nimi on siis Martin (Henri kylläkin naureskeli jo, että  ai jaa, onks se Martin Niemi? -siis se putoushahmo- ) ja hän asustelee toistaiseksi tilapäismajoituksessa perheensä kanssa, koska tohtorin taloa ei ole vielä edes alettu rakentaakaan. Itseasiassa suunnitelmissani on ollut kerrostalo, johon tulee asunnot sekä tohtorin perheelle, pappisperheelle ja Sandran perheeelle, mutta nyt näyttää siltä, että haalin ihan liian paljon projekteja yhtaikaa suoritettavaksi, joten selkiytän tätä nukkistouhua nyt "kovalla kädellä". Kerron alempana vähän tarkemmin, mutta nyt vielä pari kuvaa Martinin tulopäivästä...

Martin saapui ihan ensiksi "kaappitaloon", jossa asuu siis nuori käsityöläispariskunta Elli ja Artturi. Kaappitaloon oli kokoontunut koko yhteisö odottamaan pikkuista poikaa palaavaksi tätinsä luota, jossa olikin viipynyt jo pitempään vierailulla. Isosisko Marinellallakin oli jo kova ikävä, vaikka teinityttö jo onkin, eikä enää juurikaan "leiki" pikkuveljen kanssa. Myös isä Peter Åström ja äiti Maria olivat paikalla ja vielä pappi ja papin rouvakin tulivat toivottamaan pojan tervetulleeksi perheeseen. Sandran porukka ei tosin päässyt paikalle, koska heidän pikkuvauvallaan oli kuumetta. He pysyttelivät puutarhamökillään, jossa siis asuvat toistaiseksi ainakin, vaikka se uhkasi jo mennä kissataloksikin...
Elli oli juuri käynyt kaupassa ja hetikös Martin bongasi keittiön pöydältä jäätelöpaketin ja muita herkkuja.
Kissakin alkoi kulkemaan pojan perässä, minne tämä vain menikin... Luulenpa, että Martin alkaa viihtymään oikein hyvin Bulevard de la Madeleinella. Elliltä on jo tilattu pojalle kouluvaatteita. Eihän se passaa, että hän noissa lännenkuteissaan ja sheriffin hatussaan menee kouluun. Toiset alkaisivat vain häntä kiusaamaan. Mutta bootseistaan Martin ei luvannut luopua! Niitä hän kuulemma aikoo kyllä pitää koulussakin. 
Että tämmönen siilitukka täällä nyt sitten asustelee muitten mukana ja perheet alkavat ollakin sitten tässä. 
Senverran kerron vielä muutoksista, joita minulla on ollut koko nukkishistoriani aikana luvattomankin paljon (lupaan, että ne loppuvat nyt tähän) että minun oli aivan pakko vaihtaa pari henkilöhahmoa keskenään, koska ne alkoivat näyttää niin sopimattomilta alkuperäisille kumppaneilleen, enkä halunnut samanlaista draamaa kehitellä, kuin tuolla majatalossa oli aikoinaan. (senkin kuulumisia pitäisi päivittää tässä joku päivä) Eli siis, pastori ja suutari vaihtoivat vaimoja suit sait sukkelaan ja kenenkään huomaamatta mitään. heh. Ei tehdä tästä sen kummempaa numeroa, vaan leikitään, että tää on koko ajan ollutkin näin. Mutta kerroin tämän nyt, jos joku lukijoistani on pannut merkille tarkkaankin, kuka on kenenkin vaimo jne... Seuraavassa postauksessa laitan parikuvat kaikista paristkunnista ja ne jäävät siis pysyviksi (kunnes kuolema -tai joku muu- heidät erottaa *wirn* ) 
Samoin talot pitää nyt selkiyttää ja valmistaa järjestyksessä, eikä niin, että koko ajan aloitan uutta ja kaikki jää kesken. Nyt aion keskittyä siis tekemään tuon kaappitalon valmiiksi, ennenkuin aloitan mitään kerrostaloa... vaikka suunnitelmia päässä pyörisikin. Ja suunnitelmista voin toki jutella täälläkin jäsentääkseni niitä itselleni. Ajattelin jopa vähän piirustuksia väsätä... mutta nyt siis ensiksi kaappitalo kuntoon! 


keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Ikean kalusteet

No nyt on "meilläkin" Ikean kalustesetti! Olin jo pitkin syksyä nähnyt tuolla Facebookin nukkekotiharrastajat ryhmässä kuvia näistä, kun porukat olivat niitä ostaneet Ikeasta. Useimmat olivat sitä mieltä, että kalusteet ovat liian isoja 1:12 nukkekotiin, mutta ehkä aavistuksen pieniä muotinukeille. 
Kun sitten nukkekotikirppiksen puolella oli myynnissä tämä setti, niin ostin sen heti. Minullakin on kyllä Ikea noin 50 km päässä, mutta autottomana henkilönä sinne on aika vaikea päästä. Ei nuo bussiyhteydet, puhumattakaan ajasta jonka se ottaa bussien kanssa "hieroessa" ole häävit.
Eikä sitä jalkamiehenä Ikeasta voi oikein mitään muuta ostaakaan, kuin korkeintaan jotain tällaista. Ja kalliiksi tulee kalusto, jos pelkästään sitä lähtee bussilla hakemaan. Eli postikuluineenkin tämä tuli näin paljon edullisemmaksi. 
Tykkään näistä kalusteista. Vielä en ole päättänyt tarkalleen, kenelle nämä kalusteet menevät, mutta näissä kokeilukuvissa "mannekiineina" toimivat nyt pastorin rouva Iina ja itse pastori Koivisto.
 Tässä lähinnä kokeilin tuota kokoa ja minust kalusteet ovat juuri sopivia barbeille kokonsa puolesta.
Seuraavaksi aloin etsiä sopivia tapetteja sitä silmällä pitäen, että jos nämä menisivät pappilan olohuoneeseen.
Aluksi kokeilin tummia ja isokuvioisia, kuten oikealla olevassa kuvassa. Sohva tietenkin pitäisi päällystää toisenvärisellä kankaalla, mutta sehän ei ole ongelma.
Pöydän vaihdoin tähän kokoonpanoon jo toiseksi, koska vihreä muovipöytä ei mielestäni sopinut tapettien kanssa. Muta tuo keltainen muovituoli on mitä sopivin tuomaan särmää.
No, mitään ei kuitenkaan ole vielä päätetty lopullisesti. Nämä kalusteet kun sopisivat myös oikein hyvin tohtorin perheeseen, Marinellan huoneeseen ja sinne jopa tuo sohva menisi ihan pinkkinäkin hienosti. Eli voi olla, että hajoitan kaluston ja laitan osan teinitytön huoneeseen ja osan pappilan olohuoneeseen. Katsotaan nyt...
Tässä vielä "huone" ilman henkilöitä. Nuo sohvan päissä olevat lamppupöydät ovan kynttilänjalat, joihin aion laittaa tuollaiset ihovoidepurkkien kannet pöytälevyksi, kun näkyy tuolla nurkassa. Valitettavasti toinen samanlainen voidepurkki ei ole vielä tyhjä, joten en ole tehnty näitä vielä valmiiksi saakka. Ne voivat sitten aikanaan toimia myöskin yöpöytinä. Ehkä voisin maalata nuo jalat vielä vaikkapa mustiksi, mikäli ne tulevat tämän tapetin kanssa, mutta en ole varma laitanko tätä tapetttia lainkaan...
 Nämä kuvathan eivät ole valmiissa talossa kuvattuja, vaan ihan vaan kaapin päälle lavastettuna. Suunnittelen vasta sitä isompaa taloa, johon tulee kolmen perheen kodit ja ehkä jokin liiketila pohjakerrokseen. Kaikki on vielä ihan suunnitteluasteella. Kunhan nyt saan tuon kaappitalonkin ensin valmiiksi.