Sivut

torstai 28. marraskuuta 2013

Remontti käynnissä majatalossa

Neljä päivää on kulunut siitä, kun Selma esitteli suunnitelmansa talon väelle. Aluksi kaikki olivat jyrkästi sitä mieltä, että niitä ei voida toteuttaa. -Ja millä rahalla Selma luulee, että kaikki nämä suurisuuntaiset suunnitelmat muka maksetaan? -Hajottaa nyt koko talon tähänastinen järjestys ja ... ei ei ei... keittiökin muka alakertaan? -Leivinuuninko se Selma meinaa ottaa tuosta vaan selkäänsä ja kantaa kaksi kerrosta alemmas? Kaikki ovat kauhuissaan....-Ja mikä uusi, isompi salonki?
 Eiköhän nyt ole parempi, että Selma ottaa vaan sen käsiveskansa, joka hänellä oli tullessaan (muutahan hänellä ei ollut, kun matkalaukku on edelleen teillä tietymättömillä) ja ostaa paluulipun sinne S. Marinoon!! Täällä jatkuu elämä kuin ennenkin! Tai ... siis ... ainakin melkein niinkuin ennen.... (Muutaman mielestä Emmakin saisi lähteä)

Joopa joo, mutta eihän Selmaa noin vain lannisteta. Sen minkä hän on päättänyt toteuttaa, sen hän tekee. Toisin kuin hänen ( lepsu?) sisarensa, joka vain riutuu ja huokailee ja voivottelee.
Ja nythän on sitten tilanne tämä, että neljä päivää talossa on uurastettu muutosten kimpussa ja kukaan ei ole pahemmin ehtinyt miettimään henkilökohtaisia tragedioitaan.
Miehet pantiin purkamaan leivinuuni ja kaupungin paras muurari hommattiin paikalle kokoamaan se uudelleen kaksi kerrosta alemmaksi.

 Entisestä keittiöstä on rakentumassa talon "päämakuuhuone", joka tulisi talon isäntäväelle (Helenalle ja Tuomakselle, ajattelee Selma) ja sen vieressä oleva salonki/ruokasali jaettaisiin väliseinällä kahtia ja saadaan kylpyhuone, (talossahan ei vielä sellaista ollutkaan, vaan jokaisessa huoneessa oli pesuteline ja keittiöstä tuotiin aamuisin kuumaa vettä vieraille) sekä yksi makuuhuone, jonne Selma aikoo siirtää Iken.
Ylin kerros, jossa on vain vieraille tarkoitettuja huoneita, on saanut olla rauhassa, Iken huonetta lukuunottamatta, joka jo tapetoitiin uudelleen lapsia varten. Ike saa sitten Lundien huoneen, näiden muuttaessa takaisin omaan taloonsa sen remontin valmistuttua.
 Emma on tapansa mukaan ollut paljon poissa talosta, vain yöt hän on nukkunut sinisessä kamarissa. Mitähän kummaa hänellä on tekeillä?
Emman huone on päivin aina hiljainen... mitähän Emma suunnittelee?
 Ike on auttanut remontissa ja pysynyt hyvin tilanteen tasalla tapahtumista. Mutta kenen kanssa Esther tässä seuraavassa kuvassa juo espressoa? Vain jalkoja näkyy Estheristä, eikä kaverista sitäkään... mutta kuten niin usein viimeaikoina, juttukaveri on Ike.



Selman suunnitelmat ovat kyllä hyviä ja talosta tulee entistä ehompi, mutta ei kaikki silti mene aivan hänenkään piirustustensa mukaan. Eräänä iltana Emma yllättäen pyytää Tuomasta kahville kanssaan salonkiin, kun se on tyhjä. Hän pyytää aluksi anteeksi aiheuttamaansa kohua ja sanoo haluavansa kertoa ensimmäisenä Tuomakselle siitä, mitä hän on päättänyt tehdä.
-"Tiedän, että te kaikki täällä olette ihmetelleet sitä, miksi minä jäin tänne. Ja millä rahalla elelen, kun en palannut opettajaksi siihen kouluun, josta lähdin syysloman aikaan tänne. Myös minun kalliita vaatteitani on kummasteltu ja varmaan moni miettinyt, miten nekin olen pystynyt pienellä opettajattaren palkalla hankkimaan". Emma aloittaa. "Haluan nyt paljastaa sinulle, että minulla oli jo tänne tullessani suunnitelmat tulevaisuuttani varten -joihin sinäkin siis kuuluit- (Emma hymyilee hiukan surullisesti) mutta onneksi toinen osa suunnitelmaani on edelleen mahdollista toteuttaa ja se on tämä; minä olen perustamassa tänne yksityiskoulua."
."Mitä ihmettä"! Huudahtaa Tuomas, "Yksityiskoulua, millä rahalla sinä sellaista voit tehdä"?
-"No, odotas, kun kerron, mutta et saa paljastaa kenellekään muulle tätä, lupaatko"?
-"No, hyvä on".
-"Minä sain jokin aika sitten ison perinnön amerikasta, isotädiltäni, joka oli myös opettaja -neiti-ihminen, niinkuin minäkin- ja testamentannut kaiken minulle. Ehtona oli, että minä perutan hyvän koulun jonnekin, mistä sellainen puuttuu".
Tuomas on aivan ihmeissään, mutta kun Emma jatkaa suunnitelmiensa kertomista, se alkaa kuulostaa Tuomaksen mielestä todella hyvältä. Sittenhän  hänenkin lapsensa voisivat tulla kotiin asumaan, eikä tarvitsisi pitää heitä kalliissa sisäoppilaitoksessa kaukana kotoa.
-"Niin, että et sinä nyt sitten minusta lopullisesti pääsekään", sanoo Emma lopuksi ja he molemmat nauravat ja päättävät, että ollaan ystäviä, ei muuta. Emma sanoo toivovansa Helenalle ja Tuomakselle pelkkää hyvää, eikä ikinä enää aio tulla heidän väliinsä. Hän vain niin kovasti toivoi pääsevänsä perheenäidiksi, joka oli aina ollut hänen unelmansa, mutta kai hänen täytyy sitten alkaa toteuttaa toista unelmaansa ja panostaa tuohon viulunsoittoon entistä enemmän... ties vaikka konserttejakin joskus...

Ja niin jatkuu remontointi ja asioiden oikealle tolalle lutviutuminen pikkuhiljaa majatalossa. Siellä täällä käydään kahdenkeskisiä keskusteluja ja tehdään päätöksiä.... Useimmat vanhassa pikkusalongissa, jonka takanreunalla Selman tuoma flamencotanssijatar kuulee ja näkee kaiken ja tanssii elämäntanssia jokaiselle....
Selmatädin figuuri takan reunuskella:)


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Selma ottaa ohjat käsiinsä

Heti saapumistaan seuraavana päivänä, istuttuaan sitä ennen myöhään yöhön Estherin kanssa kuuntelemassa tämän selostusta talon tapahtumista, Selma alkaa tehdä suunnitelmia. Aivan aluksi hän tarkastaa koko talon vihko ja kynä kädessään ja merkkaa ylös kaikki näkemänsä epäkohdat ja kuluneet paikat. Hänhän on tottunut mannermaiseen loistokkuuteen (!!!???) ja tämä pieni majatalon rähjä alkaa näyttää hänen silmissään siltä, että se pitäisi kasata kokonaan uudelleen.
Mutta, kun hän saa kaiken ylös vihkoonsa, hän kuitenkin päättää, että tärkein seikka nyt on saada ihmisten asiat oikealle tolalleen. Eihän se nyt vetele, että täällä henkilökunta kulkee kuin haamut ja tunnelma on kuin hautajaisissa. Ei, nyt täytyy tulla muutos!
Aluksi hän tutustuu Helenaan ja heillä kemiat kohtaavatkin välittömästi. Heissä on jotain samaa välittömyyttä ja suorasukaisuutta, joskin Helena on kokematon maalaistalon kasvatti ja Selma maailmannainen. Mutta jo pian Selmalla näyttää olevan Helenan kihlajaismekko yllään... hänen omat matkatavaransa eivät ole vieläkään saapuneet ja hän on lainaillut Estherin vaatteita. Helenalla on kuitenkin enemmän hänen tyyliinsä sopivia mekkoja ja Helena antaa Selmalle mielellään lainaksi vaatteitaan. Selma lupaa auttaa Helenaa tässä vaikeassa Emma asiassa.
Selma keittää aamukahvia ja Helena katselee keittiön ikkunasta viereisellä tontilla olevaa taloa mietteissään. Naiset ovat jutelleet pitkään ja Selmalla alkaa olla jo suunnitelma päässään Emman ja Helenan tilanteen ratkaisemiseksi. Mutta sitä ennen täytyy vielä tarkkailla tilannetta ja sitä, miksi nuo miehetkin näyttävät kaikki olevan kuin "maansa myyneitä". Ikekin, vaikka on vain talon vuokralainen, eikä hänellä pitäisi olla osaa eikä arpaa näissä sotkuissa... vai onko sittenkin?

"No niin, nyt juodaan kunnon kahvit ja sitten aletaan päivän puuhiin, eihän se nyt sovi, että näytetään kaikille ihmisille kuinka onnettomia täällä ollaan. Eihän tänne kohta halua kukaan tulla"! Pulputtaa Selma.
"Sitäpaitsi, mikä ihmeen majatalon nimi se tuollainen "Yksinäisten Sydänten Majatalo" on? Minä en ainakaan haluaisi sellaiseen asumaan -tunnustaa nyt suoralta kädeltä olevansa niin yksinäinen"!
"Mutta ethän sinä olekaan", vastaa Helena ja toteaa samaan hengenvetoon, että heillä on koko ajan talo täynnä, joten kai niitä yksinäisiä sydämiä sitten on paljon ... ja kohta varmaan hänkin.... Johon Selma topakasti toteaa, että höpsistä ja nyt tuollaiset puheet saa riittää ja aletaan töihin.

MYÖHEMMIN ILTAPÄIVÄLLÄ...

Majataloon on saapunut lähetys puusepältä. Uusi, isompi ruokasalin pöytä on tullut ja se on todella hieno kaikkien mielestä. Vain nuo entiset tuolit eivät oikein sovi sen kanssa enää. Tuomas ja Unto istuvat salongissa pohtimassa tuoliasiaa ja sitä, milloin saataisiin ne taulut sieltä kehystämöstä kun ne vietiin uudelleen kehystettäviksi ja seinät ovat nyt niin tyhjän näköiset. Kumpikaan ei tohdi ottaa puheeksi Emmaa, vaikka molemmat ajattelevat häntä miltei lakkaamatta. Tuomas toivoo, että Emma lähtisi majatalosta, jotta hänen ja Helenan välille tulisi kunnon sopu, eikä hänen tarvitsisi väistellä Emmaa. Mutta miksi Unto ajattelee Emmaa? No, hänkin tavallaan toivoo, että Emma lähtisi, mutta vielä enemmän hän toivoo, että Emma ei ainakaan lähtisi kovin kauas. Niin, Unto parka on huomannut, että siinä, kun hän on tukenut Emmaa sen kauhujen yön jälkeen ja viettänyt paljon aikaa tämän kanssa, hän on korviaan myöten rakastuntut Emmaan! Unto on aivan tuskissaan, eikä tiedä mitä tehdä. Estherkin on huomannut hänen olevan poissa tolaltaan ja vaikka on sitä itsekin, on yrittänyt kysellä Untolta mikä tällä on. Esther itse on sensijaan hakenut tukea ja lohtua Iken kammarista. Käynyt siellä asioimassa milloin mistäkin syystä ja silloin kun Ike oli kovassa flunssassa, Esther hoiti häntä ehkä hieman liiankin innokkaasti... Nyt Ikekin on kuin tulisilla hiilillä kaiken aikaa ja seuraa Estherin liikkeitä muilta salaa. Koko talo kuhisee jännittynyttä tunnelmaa ja Emma vain kulkee salaperäisenä talossa ja kaupungilla, eikä ilmoita milloin on lähdössä majatalosta. Mutta jotain hänellä on kuitenkin tekeillä.

ILLALLA, kun kaikki istuvat salongissa, Selma tulla tupsahtaa vihkonsa ja kynänsä kanssa paikalle ja ilmoittaa, että nyt saa sitten kaikenlainen kyräily ja huokailu loppua tässä talossa ja aletaan tekemään muutoksia. Työ on paras lääke kaikenlaiseen haihatteluun ja sydänsuruihin, hän tuumii ja alkaa tehdä selkoa suunnitelmistaan. Eivätkä ne suunnitelmat mitään ihan pieniä olleetkaan ...


torstai 21. marraskuuta 2013

Selmatäti saapuu

Esther raukka on niin järkyttynyt talon tapahtumista, että hän melkein sairastuu. Hän joutuu viettämään paljon aikaa vuoteessa, koska ei jaksa osallistua mihinkään. Unto on ollut hänen vahva tukensa ja turvansa aina ennen, mutta nyt näyttää Untokin olevan poissa tolaltaan...
Esther kirjoittaa pitkän kirjeen sisarelleen selmalle, joka oli jo lapsena paljon tomerampi häntä ja isosiskona muutenkin piti huolta Estheristä. Selma tosin asuu nykyisin kaukana San Marinossa, mutta voisi kai hän edes kirjeitse hieman neuvoa Estheriä, miten pääsee yli tästä järkytyksestä.
Eräänä aamuna, kun ilma oli viilentynyt niinpaljon, että sade alkoi tulla lumena ja valkoisia pieniä hiutaleita leijaili alas maahan, Esther oli aikeissa lähteä senverran ulos kävelemään, että veisi Selmalle kirjoittamansa kirjeen postiin. Mutta kun hän pääsi majatalon ulko-ovelle ja oli vähän lakaissut lunta portailta, hän kuuli ajotieltä auton ääntä ja samassa jo iso musta taksi kaarsikin pääoven eteen. Esther katsoi kummissaan, että kuka sieltä tulee, kun ketään vierastakaan ei odotettu -saattoihan niitä kyllä tulla yllättäenkin- .... mutta tämä ylväs nainen, joka autosta nousi,  jossain omituisessa puvussa, olikin hänen sisarensa Selma!
-"Herraisä"!! huutaa Esther ja juoksee Selmaa vastaan. Minä olin juuri viemässä kirjettä postiin -sinulle!

Sisarusten välillä oli ilmeisesti hyvin vahva telepaattinen yhteys ja Selmalle oli tullut tunne, että nyt pitää lähteä katsomaan mitä sille pikkusiskolle kuuluu. Että kaikki ei nyt ole oikein hyvin. Ja tässäpä Selmatäti nyt sitten on koko komeudessaan. Asuinpaikkansa kansallisessa asussa. (Joka tosin vielä samana päivänä vaihtui Estherin kaapista haalittuihin tilapäisvaatteisiin, koska Selman matkatavarat olivat hävinneet matkalla)





 Selma ja Esther ovat hyvin toistensa näköiset. Esther vain on pienempikokoinen. Selma on päättäväinen ja maailmaa nähnyt neiti-ihminen, joka on tullut panemaan sisarensa asiat järjestykseen :)




tiistai 19. marraskuuta 2013

Viikkoa myöhemmin...

On kulunut viikko siitä, kun Helena ryntäsi Emman huoneeseen ja pyörtyi, ennenkuin ehti suutaan avata. Tuomas oli juossut hänen perässään yläkertaan ja kantanut pyörtyneen Helenan huoneesta heidän omaan makuuhuoneeseensa.
Oli ollut hetken aivan hiljaista koko talossa. Esther ja Unto olivat istuneet edelleen takan äärellä olohuoneessa ja lapset katselleet satukirjojaan keittiössä.

 Ike loikoili omassa huoneessaan jonka tapetit hän oli päivällä poistanut aloittaakseen aamulla uudelleen tapetoinnin. Hänen huoneensa oli yhden huoneen päässä Emman huoneesta.

Yhtäkkiä alkoi tapahtua. Kauheata kolinaa ja kirkumista ja huutoa. Juostiin... mentiin ... tultiin ... huudettiin. Sitten taas hiljeni. Esther ja Unto pelästyivät, että mitä täällä tapahtuu ja Unto oli juossut kiireesti yläkertaan ja kohdannut siellä vitivalkoisen ja vapisevan Emman, jota oli riepoteltu hiuksista ja lyötykin, koska ohimolta valui verta. Tuomasta ja Helenaa ei näkynyt missään, mutta Ike oli tullut myös huoneestaan ja yhdessä he veivät itkevän Emman tämän huoneeseen ja hoitivat hänen ruhjeensa ja tyynnyttelivät häntä.
Ike oli mennyt sitten etsimään ystäväänsä Tuomasta ja löytänytkin tämän Helenaa rauhoittamasta. Sitten Ike oli lähtenyt katsomaan miten Esther jaksaa ja tämä oli ollut myös niin järkyttyntyt, että oli lähtenyt ilman takkia ulos kävelemään. Kaikki oli siis aivan sekaisin ja monia muitakin vieraita oli tullut huoneistaan katsomaan, että mikä oli hätänä ja oliko kenties talo tulessa ja pitääkö lähteä ulos yöhön.

Mutta ei talo ollut tulessa, vain Helena oli. Hän oli saanut totaalisen raivokohtauksen herättyään pyörtymistilastaan. Heitellyt ensin lautasia lattiaan juuri päivällä järjestämästään astiakaapista. Rynnännyt jälleen yläkertaan Tuomas perässään ja käynyt Emman kimppuun. Tuomas oli saanut hänet kuitenkin irti ja vienyt alakertaan. Siellä he olivat jatkaneet huutoa ja melskaamista vielä niinkauan, että Unto kävi sanomassa heille, että jos he eivät voi selvitellä asioitaan normaaliäänellä, niin on viisainta kai sitten lähteä talosta muualle riitelemään. Tämän jälkeen äänet hiljenivät ja muuttuivat Helenan itkuksi.

Vaan, kun aamunkajo oli noussut taivaanrannalle ja kukko jossain kiekunut, heräsi majatalo jälleen rauhoittuneena ja hiljaisena -ehkä tavallista hiljaisempana uuteen päivään. Helena kulki silmät turvoksissa ja toimitteli askareitaan ja välillä itkeä tirskautti. Tuomas oli puhunut hänelle pitkään yöllä ja vakuutellut, ettei todellakaan ollut jättämässä Helenaa Emman vuoksi ja oli juuri tästä Emmasta halunnut puhuakin Helenalle aiemmin silloin illalla, kun oli pyytänyt Helenaa ulos. Sitä hän ei kieltänyt, etteikö ollut kuiskinut Emman kanssa ja etteikö ollut ihastunut myöskin Emmaan, mutta oli yrittänyt tällekin puhua siihen malliin, että nyt oli vähän niinkuin myöhäistä alkaa enää mitään Emman kanssa, kun oli jo kosinut Helenaa...
No, uskoo ken tahtoo, oli Helena ajatellut, mutta päättänyt katsoa tilanteen loppuun saakka. Tulkoon mitä tulee, hän ajatteli. Majatalo on nyt kuitenkin neljäsosaltaan hänen ja täällä hän pysyy. Helena ei halua ajatellakaan enää että hän olisi se, joka täältä lähtee. Jos Tuomas valehtelee niin Tuomas saa lähteä, mutta sydämessään Helena toivoo, että Tuomas puhuisi totta ja että hänen ei enää tarvitsisi pettyä, niinkuin on käynyt kaikkien muiden miesten kohdalla.
Viikko on siis mennyt hiljaisuuden vallitessa ja pinnan alla kytee jotain uutta ...
Tuomas on osoittanut rehtiä miehekkyyttä ja puhunut asioita selviksi Emmankin kanssa, joka on ollut varsin surumielinen koko viikon.


 Kaikki kolme majatalon vakituista miesasukkia; Tuomas, Ike ja Unto ovat olleet "varpaillaan" ja koittaneet huomioida talon naisia tavallista enemmän ja katsella merkkejä uusista konflikteista, ne välttääkseen. Ja siinä tehtävässään varsinkin Ike ja Unto ovat itse huomanneet jotain uutta ja mullistavaa olevan tapahtumassa heidän sisällään....



keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Marraskuinen ilta Majatalossa ja sinisen kamarin nainen

Päivä on kääntynyt illaksi, viimeinenkin valojuova taivaanrannalla on hiipunut hämärään ja hämärä muuttunut pimeydeksi. Yksinäisten Sydänten Majatalon korkea ja kapea silhuetti näkyy vielä hetken tummuvaa taivasta vasten, mutta sulautuu sitten siihen.
Valoja syttyy ikkunoihin. Talo tuntuu hiljaiselta nyt, vaikka päivä on ollut täynnä ääniä ja kiirettä. Vieraita on talon kaikissa huoneissa ja Tuomaksen lapsetkin ovat tulleet kotiin toipumaan sisäoppilaitoksessa riehuvasta flunssasta, joka ei heitäkään säästänyt. Lapset saavat olla vielä tämän viikon kotona ja sitten matkustavat taas koulukaupunkiinsa. Heidänkin huoneessaan on nyt matkustajavieraita -Lundit ovat tulleet joksikin aikaa, kun heidän uuden talonsa tapetointi ja lattiatyöt on aloitettu- ja lapset joutuvat nukkumaan keittiöss patjoilla muutaman yön.

Lundit ovat saaneet tuoda oman sänkynsä, koska viipyvät muutaman viikon, eivätkä olisi lasten sänkyihin mahtuneet :). Lasten sängyt vietiin vintille siksi aikaa, hehän ovat pääasiassa koulussa.

Nyt lapset istuvat keittiön pöydän ääressä ja odottavat Helenaa laittmaan heille iltapalaa ja senjälkeen pedit lattialle. Aikuiset syövät olhuone/ruokasalissa majatalon vieraiden kanssa myöhemmin...
Tuomas on aiemmin päivällä saanut keittiön tapiseerauksen valmiiksi ja lapset ovat siihen kovin ihastuneita. Myös Helena on ollut innoissaan ja kehunut Tuomasta tämän tekemästä työstä, vaikka se vähän vaisulta näyttikin aika ajoin.
 Keittiön tapetti on hennon vaaleanvihreää ja siinä on epämääräisen muotoisia pilkkuja. Tuomas tapiseerasi vahingossa tuon toisenkin päätyseinän ajatuksissaan, vaikka se piti jäädä puunväriseksi. Helena on tuonut ison ruskean astiakaapinkin jo Iken kanssa keittiöön, vaikka ei ole vielä ehtinyt täyttää sitä astioilla.
 Tässä kaappi näkyy paremmin. Tämä on se sama kaappi, joka oli aiemmin vaaleansininen. Kahvimylly on jo löytänyt paikkansa kaapin päältä, mutta muut tavarat ovat vielä muualla.
Verhoja Helena ei sitten kuitenkaan ehtinyt ommella tänään. Oli niin paljon muuta ja kun hän vielä kaikenlisäksi jäi salakuuntelemaan taas tuon sinisen kamarin asukasta käytävään. Mutta tänään hän ei kuullut huoneesta mitään muuta, kuin viulunsoittoa. Viulunsoittoa! Soittiko nainen viulua, vai kuka? Helenaa ihmetyttää se, ettei hän ole vielä onnistunut näkemään tuota salaperäistä naisvierasta ollenkaan. Tämä kun ei ole tullut muiden vieraiden kanssa saliin syömään, eikä myöskään käy aamupalalla. Lähtee joka aamu aikaisin jonnekin ja palaa aina niin, ettei häntä ole satuttu näkemään. Paitsi tietenkin Esther, joka on vastaanotossa koko päivän. Mutta Esther ei ole suostunut juoruilemaan Helenan kanssa hänestä.
 No, keittiö on vienyt Helenan lähes koko huomion ja se alkaa ollakin pian sellainen, jollaiseksi Helena sen halusikin. Kodikkaaksi keitaaksi, jonne vaikka vieraatkin voivat piipahtaa milloin haluavat ja aina on pannu kuumana kahvin janoisille
 Ilta etenee verkkaan ja Esther ja Unto istuvat tapansa mukaan takan äärellä. Tänään heillä on vieraana myös sukulaistyttö, jolle Esther kertoo satuja ja Untokin välillä jotain mitä muistaa lapsuudestaan.... Helena istuu ruokapöydän ääressä ja on juuri lähtemäisillään keittiöön laittamaan lapsille iltapalaa, kun Tuomas tulee huoneeseen.
 Tuomas menee Helenan luo ja pyytää hiljaisella äänellä tätä tulemaan mukaansa.
-"No, mitäs nyt?" kysyy Helena
-"Tule nyt vain, minulla on sinulle puhuttavaa"
Helena menee aivan jäykäksi, eikä meinaa nousta tuolista. Mitä tämä tarkoittaa? Tuomas ei ole ollut oma itsensä, eikä ole nytkään. Jotain on sattunut, ihan varmasti on.
 -"Oletko saanut potkut töistä?" kysyy Helena, eikä vieläkään nouse ylös.
-"Ei, en ole saanut, mutta tule nyt, en voi puhua tässä".
Viimein Helena lähtee Tuomaksen kanssa ulos kävelemään ja kun he ohittavat talon vasemman päädyn, Helena huomaa yhtäkkiä hahmon ylimmän kerroksen ikkunassa. Vaalea paksu hiuspehko heilahtaa ja vetäytyy äkkiä kauemmaksi ikkunasta ja verho vedetään eteen.
Helenalle tulee vilu.
Tuomas ei puhu vielä mitään, kävelee vain. Helenakaan ei puhu, mutta kysyä töksäyttää sitten yhtäkkiä: "Oletko sinä muuten nähnyt sitä naista kertaakaan, joka tuli asumaan sinun entiseen huoneeseen?" Tuomas hätkähtää.
-"Miten niin?"
-"No siten niin, että oletko vai et?" "On se kumma kun sitä ei näy missään ja siellä se vaan soittelee viulua ja ..." Yhtäkkiä Helena lopettaa kesken puhumisen, koska ei haluakaan paljastaa Tuomakselle, että on kuunnellut yläkerrassa salaa, vaikka hänen pitäisi olla alakerran keittiössä töissä.
-"Niin, tuota ... khömm, siis ..." Tuomas takeltelee, eikä saa sanottua mitä aikoo ja jotenkin Helena ei edes halua tietää. Hän kääntyy takaisin ja lähtee kovaa vauhtia menemään talolle päin. Tuomas huutelee häntä odottamaan,  mutta Helena pistää juoksuksi ja juoksee yhtä päätä taloon ja portaat ylös ja ylimpään kerrokseen. Käytävässä hän jo huohottaa, mutta ei anna sen häiritä itseään, vaan menee suoraan sinisen kamarin ovelle ja koputtaa lujasti. Odottamatta sisäänkutsua Helena ryntää huoneeseen.
 Huoneessa seisoo sängyn viereen seisomaan pompannut Emma Sironen!
 Helena tunnistaa hänet välittömästi naiseksi, joka oli valokuvassaTuomaksen kirjeen välissä.
Samassa hän muistaa kuiskaukset tässä huoneessa ja tietää nyt aivan varmasti, että toinen kuiskijoista on ollut Tuomas.


maanantai 11. marraskuuta 2013

Mitä kuuluu majataloon?

Tänään on pitkästä aikaa kirkas päivä, myös majatalossa on herätty varsin reippaina uuteen aurinkoiseen päivään. Helena on odottanut postia kuin "kuuta nousevaa", koska tietää, että sieltä on tulossa kivoja juttuja. Hän on tilannut lastenhuoneeseen tauluja, sekä laukun itselleen. Myös keittiöön odotetaan uutta elintarvikehyllyä ja sehän saapuikin sopivasti juuri tänään. Siihen on Helena jo järjestellyt tavaroita, jotta ne olisivat kätevästi käden ulottuvilla molempien liesien lähellä, kun kokkaillaan. Häntä vähän harmittaa se, että Tuomas ei ole vieläkään saanut noita keittiön seiniä maalatuksi, tai tapetoiduksi, vaikka se piti tehdä jo viime viikolla! Missähän se mies nytkin luuraa? Jotenkin sen on onnistunut viimeaikoina olla näkymätön ja poissa juuri silloin, kun sitä olisi tarvittu.
No, eipä tässä nyt suurempaa hätää tai kiirettä ole seinien kanssa, ajattelee Helena ja laittaa takin päälleen, mennäkseen hakemaan postin. Iloisena hän palaakin kahden paketin kanssa sisälle. Pian hän jo kokeilee uutta laukkuaan ja vie taulut lastenhuoneeseen. Tuomas saa kiinnittää ne sitten paikoilleen, kun tulee kotiin...

Uusi laukku on oikein mokkanahkaa ja sopii hienosti Helenan uuteen takkiin ja hattuun. kengät ovat aika rumat nyt ja toinen kenkä jopa vähän "irvistää" isonvarpaan vierestä, mutta Helenalla ei ole juuri nyt varaa ostaa uusia kenkiä, kun keittiön tavaroihin ja remonttiin on mennyt niin paljon rahaa ja takki ja hattukin maksoivat aika paljon. Myös uuden kauniin, laukun väreihin sopivan silkkihuivin Helena haluaisi kaulaansa, mutta ehkä hän saa sellaisen joululahjaksi Tuomakselta. On vähän ainakin vinkkiä annettu sille suunnalle :) (ja kyllähän Tuomas voisi kengätkin vaimokkeelleen ostaa, vai mitä? )
Siinä se hylly nyt on seinällä! Hienolta näyttää ja kun vielä saadaan tuo seinä maalattua taustalla, niin vielä hienommalta. :) Nuo keittiökalusteetkin on "uudet". Helena on tilannut ne puoliväkisin, vaikka Esther ja Unto yrittivät estellä, sanomalla, ettei tarvita mitään "nykyaikaista" kaasuhellaa sun muita kaapistoja, kun aina on pärjätty puuhellalla ja noilla vanhoilla kaapeilla... Mutta Helena piti päänsä ja sai haluamansa keittiön. Hän myi sen yhden ikivanhan kaapin vallan poiskin, kun se ei enää mahtunut keittiöön.
 Mutta täytyyhän vesijohto olla! Ja niin saatiin keittiöön viimein vesijohto ja "uudenaikainen" tiskipöytä. :)
Vielä Helena haluaa tuohon seinälle kaapiston, tai kaksi, tai sitten jotain avohyllyä, katsotaan nyt mihin varat ja Tuomaksen into riittävät. Se mies on kyllä nyt ollut jotenkin poissaoleva....
Iltapäivällä Helenan siivotessa majatalon huoneita, hän kuulee kuiskauksia Tuomaksen entisestä huoneesta, jonne on muutama päivä sitten tullut asumaan uusi vieras. Helena ei ole nähnyt tätä vierasta vielä, kun hän on ollut niin paljon keittiössä ruokatalouden kimpussa ja myös keittiön remontin kimpussa ja lastenhoidossakin kiinni. Huoneiden siivouksessa on ollut nyt Unto ja Estherkin on autellut. Esther kertoi eräänä päivänä menneellä viikolla kuulleensa kaupassa käydessään juoruja, että Madeleinella oli nähty monena päivänä kävelemässä erittäin kaunis ja tyylikkäästi pukeutunut, rikkaan oloinen nainen. Nainen oli tullut aina samalla linja-autolla ja jäänyt pois majatalon pysäkillä kävelläkseen kadun päähän ja jonkin ajan kuluttua palannut ja noussut autoon taas samalta pysäkiltä.... Helena oli kuunnellut vain toisella korvalla, koska hän on nyt niin uppoutunut osaansa majatalon pyörittäjänä, ettei häntä paljon juorut kiinnostaneet.
Eilen sitten oli Esther kertonut, että Tuomaksen huone on vuokrattu vähän pidemmäksi aikaa. Tuomashan ei enää asu siinä kamarissaan, vaan Helenan kanssa isommassa huoneessa alakerrassa.
Huoneeseen tuli naisvieras, josta Esther ei tiennyt mitään, mutta paikkakunnalta tämä ei kuitenkaan ole.
Nyt Helena seisoo käytävässä sen huoneen ulkopuolella ja kuuntelee salaa tuota hiljaista puhetta....
-"En voi uskoa, että sinä olet siinä ilmielävänä"! (miehen kuiskaus)
-"Tässä minä nyt kuitenkin olen ja olen jo monta kertaa meinannut tulla sinua katsomaan, mutta en ole uskaltanut" (nainen kuiskaa myös, ikäänkuin kukaan ei saisi kuulla)
-"Mutta miksi et ilmoittanut mitään?" (mies) "Voi, kumpa tietäisit, miten kaikki on täällä muuttunut"... "olisit tullut ennemmin"
-"En voinut, vaikka halusin" "Sattui niin paljon kaikenlaista minunkin elämässäni". ..(nainen)
-" Olen ihan sekaisin... en tiedä mitä nyt pitäisi tehdä..." mies kuiskii.
-"Oih, ei mitään vielä... edetään hitaasti ja katsotaan... kaikki järjestyy kyllä, mutta minä olen varma siitä, että vain sinä olet minua varten" Rakas" viimeinen sana kuistkataan intohimoisesti ja sitten kuuluu jotain kolinaa ja Helena rientää äkkiä pois, ettei jäisi kiinni salakuuntelusta.
Onkohan sillä uudella vieraalla joku mies täällä meilläpäin, jonka takia se tuli tänne. Nyt alkaa Helenaakin kiinnostaa tuo salaperäinen nainen. Iltapäiväkahvilla hän kertoo Estherille kuulemastaan keskustelun pätkästä, mutta Esther toruu hänta ja sanoo, etteivät vieraiden asiat kuulu heille.
Helenaa jää kuitenkin askarruttamaan ja hän päätää illalla kertoa myös Tuomakselle, kun tämä tulee töistään ja lapset on saatu nukkumaan.

torstai 7. marraskuuta 2013

Helena sai uudet matot keittiöönsä

Helena innostui niin majatalon osakkuudesta, että alkoi heti suunnitella koko keittiön remontoimista ja uudistamista. Hänen lempivärinsä on sininen -enemmän sellanen vaalean ja haalean sininen, kuin mikään voimakas sininen ja sen varmaan huomaa tästä keittiöstäkin :)
(bloggaaja itse ei voisi kuvitella omaan sisustukseensa mitään sinistä, ainakaan hallitsevaksi väriksi, mutta sehän näissä pineoishuoneissa just onkin niin ihanaa, kun voi vapaasti leikitellä väreillä ja kaikki värit sinänsä ovat kauniita)
No, palataan majataloon. Mattokääröt saapuivat tänään postin kuljettamana ja täytyihän Helenan niitä heti päästä sovittelemaan keittiöönsä, että kuinka ne nyt sitten sopivat ja kyllä täytyy sanoa, että sopivathan ne. Kiitos "kutojalle" Marja Myllyojalle!
Niin, keittiön seinät nyt jäivät tältä päivältä sitten maalaamatta, mutta onhan se päivä vielä huomennakin ...
Siinä ne nyt ovat, uudet matot ja voi miten ihanat! Helena ei lakkaa ihastelemasta

Hetimiten piti keittää kahvit mattojen kunniaksi ja kyllä se Estherin kanssa hyvältä maistuikin

Naiset suunnittelevat jo seuraavaa juttua keittiöön... 

Helena kertoo, että hän on tilannut sellasen elintarvikehyllykönkin seinälle ja Tuomas on luvannut rakentaa kaappeja lisää



keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Miehet vaatturilla

Majatalon miehet ovat käyneet jokin aika sitten vaatturilla teettämässä itselleen uusia vaatteita.
 Tänään vaatturi tuli ihan kotikäynnille, koska hän on Unton ja Estherin hyvä ystävä ja tuli samalla kyläilemään heidän luonaan.
 Tuomas ja Ike ovat painaneet hommia koko päivän, eivätkä olisikaan ehtineet käydä vaatturin luona, niin tämä otti sovitettavat vaatteet kätevästi mukaansa ja niin päästiin tekemään viimeinen sovitus, ennen vaatteiden viimeistelyä. Mutta mitä ihmettä? Miksi Tuomaksella on tuommoinen puku? Mitä se tietää?


Se, mikä on pitänyt majatalon miehet niin kiireisenä, etteivät ehtineet edes käydä vaatturin luona sovituksessa, näkyy tässä kuvassa. keittiön päätyseinää ovat nikkaroineet. Huomenna aikovat maalata seinät.
 Helena on jo tilannut kutojalta uudet matot keittiön lattialle. Hän oli sitä mieltä, että keittiö on "kodin sydän" ja koska se on nyt hänen valtakuntaansa, niin hän tekee siitä mieleisensä.

Ja tässäpä sitten salskea uusi majatalon isäntä! Ei kai hän nyt vaan ala keikailemaan tuollaisessa puvussa, kuin jokin entisaikojen kartanonherra?
Vai onko hänellä jotain muuta kiikarissa?
 Ei se hassummalta näytä tuo Tuomaskaan, kun sillä on oikein puku päällä... vaikka nappia markkeeraakin iso nuppineula ;-D

...Ja entäs sitten Ike? Hän nyt sentään teettää maltillisemman vakosamettiasun talvea vasten. Napit puuttuu siitäkin, muuten istuu kuin  valettu ja alkaa olla valmis. Ehkä Ike tarvitsee jotain vaaleata neulepaitaa tai jotain, ettei koko mies huku tuohon tummuuteen :)

tiistai 5. marraskuuta 2013

Majatalossa tapahtuu...

Unto ja Esther eivät ole vielä kovin vanhoja, mutta kahdestaan majatalon pitäminen tulee kyllä kovin raskaaksi. Siksipä, eikä vähiten siksi, että Esther on saanut Helenasta riuskan työihmisen ja luotettavan apulaisen itselleen, he päättävätkin tarjota Tuomakselle ja Helenalle osakkuutta majatalosta.
Helena -impulsiivisena ihmisenä- on heti valmis ja riemuissaan ajatuksesta, mutta Tuomas epäröi. Kun hänellle kuitenkin hyvin perusteltiin ja kun siinä samalla ratkesi hänen ikuisuuspulmansa ja haaveensa omasta talosta, niin hänkin näki tämän loistavana tilaisuutena satsata tulevaisuuteen ja niin kapat tehtiin. Tuomas ja Helena ovat nyt puoliksi majatalon omistajia Unton ja Estherin kanssa ja he aikovat neljään pekkaan nostaa majatalon uuteen kukoistukseen. Ei mitään liian prameaa, vaan samoilla linjoilla mennään, kuin ennenkin, kodikkuus ja lämpö ennen kaikkea. Mutta Helenan päässä vilistävät jo villit ajatukset uudistuksista.

Mutta ihan ensimmäisenä, heti asiapapereiden allekirjoitusten jälkeen naiset päättävät juhlistaa uusia roolejaan shoppailemalla vähän. Helenalla kun ei ollut hänen "arvolleen sopivaa" talvitakkia ja hattua, niin hän osti sellaiset ja Etherin piti saada uusi, vähän hienompi leninki, koska nyt hän ei enää seisoisi päivät päästään hellan vieressä tai harjan varressa, vaan toimistossa ja asiakkaiden vastaanotossa. Hän hoitaa edelleen asiakasvirrat ja edustamisen, kunnes Helena oppii myös senpuolen. Nyt Helena hoitaa huoneet ja keittiön, jossa hänellä on apunaan Unto ja sen mitä remppahommiltaan ehtii, myös Tuomas. Ulkopuolista työvoimaa heillä ei ole. Näin on ihan mukavaa, he päättävät.
Ja tässäpä kuvia uusien vaatteiden oston jälkeisestä kotiinpaluusta:
Esther ja Helena ovat palanneet ostosreissulta ja haluavat esitellä miehille uusia vaatteitaan. Miehet katsovat jalkapalloa teeveestä...

Helena osti lämpimän takin ja hatun. Talvikengät pitää vielä hankkia. Estherillä kaunis uusi leninki ja pääkoriste. 
Kun miehet vain töllöttävät teeveetä, Helena menee Tuomaksen viereen...

"No sano nyt jotakin näistä uusista vaatteista, Tuomas"

"Juu, tosi hienot on, mut voisitteko väistyä kuvaruudun edestä?"

Ok, taidan mennä keittämään kahvia, tuumii Helena... ei tuo mitään nää...

On tämäkin, toisella hieno takki ja mies ei sano juuri mitään!

"Huoh" ... parasta on mennä keittiöön ja laittaa kunnon sumpit tulemaan kaikille!


Myöhemmin iltapäivällä huomataan, että Ike ei ole tullut ollenkaan alas huoneestaan ja Esther päättää mennä katsomaan, mitä mies puuhailee tai mikä tällä on hätänä...
"Missähän se Ike on, kun ei ole koko päivänä näkynyt?"

"Hei, täällähän sinä sängyssä... oletko sairas?"

"Tuonko sinulle jotain syötävää keittiöstä?"

Esther laittaa Ikelle syötävää ja kipaisee myös yrttimaalta vähän basilikaa... siitä Ike tykkää 

Ike on saanut ruokansa ja lääkettä flunssaansa ja on myös huomannut heti Estherin uuden leningin ja kehunut sitä.