Remontti käynnissä majatalossa

Neljä päivää on kulunut siitä, kun Selma esitteli suunnitelmansa talon väelle. Aluksi kaikki olivat jyrkästi sitä mieltä, että niitä ei voida toteuttaa. -Ja millä rahalla Selma luulee, että kaikki nämä suurisuuntaiset suunnitelmat muka maksetaan? -Hajottaa nyt koko talon tähänastinen järjestys ja ... ei ei ei... keittiökin muka alakertaan? -Leivinuuninko se Selma meinaa ottaa tuosta vaan selkäänsä ja kantaa kaksi kerrosta alemmas? Kaikki ovat kauhuissaan....-Ja mikä uusi, isompi salonki?
 Eiköhän nyt ole parempi, että Selma ottaa vaan sen käsiveskansa, joka hänellä oli tullessaan (muutahan hänellä ei ollut, kun matkalaukku on edelleen teillä tietymättömillä) ja ostaa paluulipun sinne S. Marinoon!! Täällä jatkuu elämä kuin ennenkin! Tai ... siis ... ainakin melkein niinkuin ennen.... (Muutaman mielestä Emmakin saisi lähteä)

Joopa joo, mutta eihän Selmaa noin vain lannisteta. Sen minkä hän on päättänyt toteuttaa, sen hän tekee. Toisin kuin hänen ( lepsu?) sisarensa, joka vain riutuu ja huokailee ja voivottelee.
Ja nythän on sitten tilanne tämä, että neljä päivää talossa on uurastettu muutosten kimpussa ja kukaan ei ole pahemmin ehtinyt miettimään henkilökohtaisia tragedioitaan.
Miehet pantiin purkamaan leivinuuni ja kaupungin paras muurari hommattiin paikalle kokoamaan se uudelleen kaksi kerrosta alemmaksi.

 Entisestä keittiöstä on rakentumassa talon "päämakuuhuone", joka tulisi talon isäntäväelle (Helenalle ja Tuomakselle, ajattelee Selma) ja sen vieressä oleva salonki/ruokasali jaettaisiin väliseinällä kahtia ja saadaan kylpyhuone, (talossahan ei vielä sellaista ollutkaan, vaan jokaisessa huoneessa oli pesuteline ja keittiöstä tuotiin aamuisin kuumaa vettä vieraille) sekä yksi makuuhuone, jonne Selma aikoo siirtää Iken.
Ylin kerros, jossa on vain vieraille tarkoitettuja huoneita, on saanut olla rauhassa, Iken huonetta lukuunottamatta, joka jo tapetoitiin uudelleen lapsia varten. Ike saa sitten Lundien huoneen, näiden muuttaessa takaisin omaan taloonsa sen remontin valmistuttua.
 Emma on tapansa mukaan ollut paljon poissa talosta, vain yöt hän on nukkunut sinisessä kamarissa. Mitähän kummaa hänellä on tekeillä?

Emman huone on päivin aina hiljainen... mitähän Emma suunnittelee?

 Ike on auttanut remontissa ja pysynyt hyvin tilanteen tasalla tapahtumista. Mutta kenen kanssa Esther tässä seuraavassa kuvassa juo espressoa? Vain jalkoja näkyy Estheristä, eikä kaverista sitäkään... mutta kuten niin usein viimeaikoina, juttukaveri on Ike.

Selman suunnitelmat ovat kyllä hyviä ja talosta tulee entistä ehompi, mutta ei kaikki silti mene aivan hänenkään piirustustensa mukaan. Eräänä iltana Emma yllättäen pyytää Tuomasta kahville kanssaan salonkiin, kun se on tyhjä. Hän pyytää aluksi anteeksi aiheuttamaansa kohua ja sanoo haluavansa kertoa ensimmäisenä Tuomakselle siitä, mitä hän on päättänyt tehdä.
-"Tiedän, että te kaikki täällä olette ihmetelleet sitä, miksi minä jäin tänne. Ja millä rahalla elelen, kun en palannut opettajaksi siihen kouluun, josta lähdin syysloman aikaan tänne. Myös minun kalliita vaatteitani on kummasteltu ja varmaan moni miettinyt, miten nekin olen pystynyt pienellä opettajattaren palkalla hankkimaan". Emma aloittaa. "Haluan nyt paljastaa sinulle, että minulla oli jo tänne tullessani suunnitelmat tulevaisuuttani varten -joihin sinäkin siis kuuluit- (Emma hymyilee hiukan surullisesti) mutta onneksi toinen osa suunnitelmaani on edelleen mahdollista toteuttaa ja se on tämä; minä olen perustamassa tänne yksityiskoulua."
."Mitä ihmettä"! Huudahtaa Tuomas, "Yksityiskoulua, millä rahalla sinä sellaista voit tehdä"?
-"No, odotas, kun kerron, mutta et saa paljastaa kenellekään muulle tätä, lupaatko"?
-"No, hyvä on".
-"Minä sain jokin aika sitten ison perinnön amerikasta, isotädiltäni, joka oli myös opettaja -neiti-ihminen, niinkuin minäkin- ja testamentannut kaiken minulle. Ehtona oli, että minä perutan hyvän koulun jonnekin, mistä sellainen puuttuu".
Tuomas on aivan ihmeissään, mutta kun Emma jatkaa suunnitelmiensa kertomista, se alkaa kuulostaa Tuomaksen mielestä todella hyvältä. Sittenhän  hänenkin lapsensa voisivat tulla kotiin asumaan, eikä tarvitsisi pitää heitä kalliissa sisäoppilaitoksessa kaukana kotoa.
-"Niin, että et sinä nyt sitten minusta lopullisesti pääsekään", sanoo Emma lopuksi ja he molemmat nauravat ja päättävät, että ollaan ystäviä, ei muuta. Emma sanoo toivovansa Helenalle ja Tuomakselle pelkkää hyvää, eikä ikinä enää aio tulla heidän väliinsä. Hän vain niin kovasti toivoi pääsevänsä perheenäidiksi, joka oli aina ollut hänen unelmansa, mutta kai hänen täytyy sitten alkaa toteuttaa toista unelmaansa ja panostaa tuohon viulunsoittoon entistä enemmän... ties vaikka konserttejakin joskus...

Ja niin jatkuu remontointi ja asioiden oikealle tolalle lutviutuminen pikkuhiljaa majatalossa. Siellä täällä käydään kahdenkeskisiä keskusteluja ja tehdään päätöksiä.... Useimmat vanhassa pikkusalongissa, jonka takanreunalla Selman tuoma flamencotanssijatar kuulee ja näkee kaiken ja tanssii elämäntanssia jokaiselle....

Selmatädin figuuri takan reunuskella:)