Esther kirjoittaa pitkän kirjeen sisarelleen selmalle, joka oli jo lapsena paljon tomerampi häntä ja isosiskona muutenkin piti huolta Estheristä. Selma tosin asuu nykyisin kaukana San Marinossa, mutta voisi kai hän edes kirjeitse hieman neuvoa Estheriä, miten pääsee yli tästä järkytyksestä.
Eräänä aamuna, kun ilma oli viilentynyt niinpaljon, että sade alkoi tulla lumena ja valkoisia pieniä hiutaleita leijaili alas maahan, Esther oli aikeissa lähteä senverran ulos kävelemään, että veisi Selmalle kirjoittamansa kirjeen postiin. Mutta kun hän pääsi majatalon ulko-ovelle ja oli vähän lakaissut lunta portailta, hän kuuli ajotieltä auton ääntä ja samassa jo iso musta taksi kaarsikin pääoven eteen. Esther katsoi kummissaan, että kuka sieltä tulee, kun ketään vierastakaan ei odotettu -saattoihan niitä kyllä tulla yllättäenkin- .... mutta tämä ylväs nainen, joka autosta nousi, jossain omituisessa puvussa, olikin hänen sisarensa Selma!
-"Herraisä"!! huutaa Esther ja juoksee Selmaa vastaan. Minä olin juuri viemässä kirjettä postiin -sinulle!
Sisarusten välillä oli ilmeisesti hyvin vahva telepaattinen yhteys ja Selmalle oli tullut tunne, että nyt pitää lähteä katsomaan mitä sille pikkusiskolle kuuluu. Että kaikki ei nyt ole oikein hyvin. Ja tässäpä Selmatäti nyt sitten on koko komeudessaan. Asuinpaikkansa kansallisessa asussa. (Joka tosin vielä samana päivänä vaihtui Estherin kaapista haalittuihin tilapäisvaatteisiin, koska Selman matkatavarat olivat hävinneet matkalla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti