Selma ottaa ohjat käsiinsä

Heti saapumistaan seuraavana päivänä, istuttuaan sitä ennen myöhään yöhön Estherin kanssa kuuntelemassa tämän selostusta talon tapahtumista, Selma alkaa tehdä suunnitelmia. Aivan aluksi hän tarkastaa koko talon vihko ja kynä kädessään ja merkkaa ylös kaikki näkemänsä epäkohdat ja kuluneet paikat. Hänhän on tottunut mannermaiseen loistokkuuteen (!!!???) ja tämä pieni majatalon rähjä alkaa näyttää hänen silmissään siltä, että se pitäisi kasata kokonaan uudelleen.
Mutta, kun hän saa kaiken ylös vihkoonsa, hän kuitenkin päättää, että tärkein seikka nyt on saada ihmisten asiat oikealle tolalleen. Eihän se nyt vetele, että täällä henkilökunta kulkee kuin haamut ja tunnelma on kuin hautajaisissa. Ei, nyt täytyy tulla muutos!
Aluksi hän tutustuu Helenaan ja heillä kemiat kohtaavatkin välittömästi. Heissä on jotain samaa välittömyyttä ja suorasukaisuutta, joskin Helena on kokematon maalaistalon kasvatti ja Selma maailmannainen. Mutta jo pian Selmalla näyttää olevan Helenan kihlajaismekko yllään... hänen omat matkatavaransa eivät ole vieläkään saapuneet ja hän on lainaillut Estherin vaatteita. Helenalla on kuitenkin enemmän hänen tyyliinsä sopivia mekkoja ja Helena antaa Selmalle mielellään lainaksi vaatteitaan. Selma lupaa auttaa Helenaa tässä vaikeassa Emma asiassa.

Selma keittää aamukahvia ja Helena katselee keittiön ikkunasta viereisellä tontilla olevaa taloa mietteissään. Naiset ovat jutelleet pitkään ja Selmalla alkaa olla jo suunnitelma päässään Emman ja Helenan tilanteen ratkaisemiseksi. Mutta sitä ennen täytyy vielä tarkkailla tilannetta ja sitä, miksi nuo miehetkin näyttävät kaikki olevan kuin "maansa myyneitä". Ikekin, vaikka on vain talon vuokralainen, eikä hänellä pitäisi olla osaa eikä arpaa näissä sotkuissa... vai onko sittenkin?

"No niin, nyt juodaan kunnon kahvit ja sitten aletaan päivän puuhiin, eihän se nyt sovi, että näytetään kaikille ihmisille kuinka onnettomia täällä ollaan. Eihän tänne kohta halua kukaan tulla"! Pulputtaa Selma.
"Sitäpaitsi, mikä ihmeen majatalon nimi se tuollainen "Yksinäisten Sydänten Majatalo" on? Minä en ainakaan haluaisi sellaiseen asumaan -tunnustaa nyt suoralta kädeltä olevansa niin yksinäinen"!
"Mutta ethän sinä olekaan", vastaa Helena ja toteaa samaan hengenvetoon, että heillä on koko ajan talo täynnä, joten kai niitä yksinäisiä sydämiä sitten on paljon ... ja kohta varmaan hänkin.... Johon Selma topakasti toteaa, että höpsistä ja nyt tuollaiset puheet saa riittää ja aletaan töihin.

MYÖHEMMIN ILTAPÄIVÄLLÄ...

Majataloon on saapunut lähetys puusepältä. Uusi, isompi ruokasalin pöytä on tullut ja se on todella hieno kaikkien mielestä. Vain nuo entiset tuolit eivät oikein sovi sen kanssa enää. Tuomas ja Unto istuvat salongissa pohtimassa tuoliasiaa ja sitä, milloin saataisiin ne taulut sieltä kehystämöstä kun ne vietiin uudelleen kehystettäviksi ja seinät ovat nyt niin tyhjän näköiset. Kumpikaan ei tohdi ottaa puheeksi Emmaa, vaikka molemmat ajattelevat häntä miltei lakkaamatta. Tuomas toivoo, että Emma lähtisi majatalosta, jotta hänen ja Helenan välille tulisi kunnon sopu, eikä hänen tarvitsisi väistellä Emmaa. Mutta miksi Unto ajattelee Emmaa? No, hänkin tavallaan toivoo, että Emma lähtisi, mutta vielä enemmän hän toivoo, että Emma ei ainakaan lähtisi kovin kauas. Niin, Unto parka on huomannut, että siinä, kun hän on tukenut Emmaa sen kauhujen yön jälkeen ja viettänyt paljon aikaa tämän kanssa, hän on korviaan myöten rakastuntut Emmaan! Unto on aivan tuskissaan, eikä tiedä mitä tehdä. Estherkin on huomannut hänen olevan poissa tolaltaan ja vaikka on sitä itsekin, on yrittänyt kysellä Untolta mikä tällä on. Esther itse on sensijaan hakenut tukea ja lohtua Iken kammarista. Käynyt siellä asioimassa milloin mistäkin syystä ja silloin kun Ike oli kovassa flunssassa, Esther hoiti häntä ehkä hieman liiankin innokkaasti... Nyt Ikekin on kuin tulisilla hiilillä kaiken aikaa ja seuraa Estherin liikkeitä muilta salaa. Koko talo kuhisee jännittynyttä tunnelmaa ja Emma vain kulkee salaperäisenä talossa ja kaupungilla, eikä ilmoita milloin on lähdössä majatalosta. Mutta jotain hänellä on kuitenkin tekeillä.

ILLALLA, kun kaikki istuvat salongissa, Selma tulla tupsahtaa vihkonsa ja kynänsä kanssa paikalle ja ilmoittaa, että nyt saa sitten kaikenlainen kyräily ja huokailu loppua tässä talossa ja aletaan tekemään muutoksia. Työ on paras lääke kaikenlaiseen haihatteluun ja sydänsuruihin, hän tuumii ja alkaa tehdä selkoa suunnitelmistaan. Eivätkä ne suunnitelmat mitään ihan pieniä olleetkaan ...