Mitä kuuluu majataloon?

Tänään on pitkästä aikaa kirkas päivä, myös majatalossa on herätty varsin reippaina uuteen aurinkoiseen päivään. Helena on odottanut postia kuin "kuuta nousevaa", koska tietää, että sieltä on tulossa kivoja juttuja. Hän on tilannut lastenhuoneeseen tauluja, sekä laukun itselleen. Myös keittiöön odotetaan uutta elintarvikehyllyä ja sehän saapuikin sopivasti juuri tänään. Siihen on Helena jo järjestellyt tavaroita, jotta ne olisivat kätevästi käden ulottuvilla molempien liesien lähellä, kun kokkaillaan. Häntä vähän harmittaa se, että Tuomas ei ole vieläkään saanut noita keittiön seiniä maalatuksi, tai tapetoiduksi, vaikka se piti tehdä jo viime viikolla! Missähän se mies nytkin luuraa? Jotenkin sen on onnistunut viimeaikoina olla näkymätön ja poissa juuri silloin, kun sitä olisi tarvittu.
No, eipä tässä nyt suurempaa hätää tai kiirettä ole seinien kanssa, ajattelee Helena ja laittaa takin päälleen, mennäkseen hakemaan postin. Iloisena hän palaakin kahden paketin kanssa sisälle. Pian hän jo kokeilee uutta laukkuaan ja vie taulut lastenhuoneeseen. Tuomas saa kiinnittää ne sitten paikoilleen, kun tulee kotiin...

Uusi laukku on oikein mokkanahkaa ja sopii hienosti Helenan uuteen takkiin ja hattuun. kengät ovat aika rumat nyt ja toinen kenkä jopa vähän "irvistää" isonvarpaan vierestä, mutta Helenalla ei ole juuri nyt varaa ostaa uusia kenkiä, kun keittiön tavaroihin ja remonttiin on mennyt niin paljon rahaa ja takki ja hattukin maksoivat aika paljon. Myös uuden kauniin, laukun väreihin sopivan silkkihuivin Helena haluaisi kaulaansa, mutta ehkä hän saa sellaisen joululahjaksi Tuomakselta. On vähän ainakin vinkkiä annettu sille suunnalle :) (ja kyllähän Tuomas voisi kengätkin vaimokkeelleen ostaa, vai mitä? )

Siinä se hylly nyt on seinällä! Hienolta näyttää ja kun vielä saadaan tuo seinä maalattua taustalla, niin vielä hienommalta. :) Nuo keittiökalusteetkin on "uudet". Helena on tilannut ne puoliväkisin, vaikka Esther ja Unto yrittivät estellä, sanomalla, ettei tarvita mitään "nykyaikaista" kaasuhellaa sun muita kaapistoja, kun aina on pärjätty puuhellalla ja noilla vanhoilla kaapeilla... Mutta Helena piti päänsä ja sai haluamansa keittiön. Hän myi sen yhden ikivanhan kaapin vallan poiskin, kun se ei enää mahtunut keittiöön.

 Mutta täytyyhän vesijohto olla! Ja niin saatiin keittiöön viimein vesijohto ja "uudenaikainen" tiskipöytä. :)
Vielä Helena haluaa tuohon seinälle kaapiston, tai kaksi, tai sitten jotain avohyllyä, katsotaan nyt mihin varat ja Tuomaksen into riittävät. Se mies on kyllä nyt ollut jotenkin poissaoleva....

Iltapäivällä Helenan siivotessa majatalon huoneita, hän kuulee kuiskauksia Tuomaksen entisestä huoneesta, jonne on muutama päivä sitten tullut asumaan uusi vieras. Helena ei ole nähnyt tätä vierasta vielä, kun hän on ollut niin paljon keittiössä ruokatalouden kimpussa ja myös keittiön remontin kimpussa ja lastenhoidossakin kiinni. Huoneiden siivouksessa on ollut nyt Unto ja Estherkin on autellut. Esther kertoi eräänä päivänä menneellä viikolla kuulleensa kaupassa käydessään juoruja, että Madeleinella oli nähty monena päivänä kävelemässä erittäin kaunis ja tyylikkäästi pukeutunut, rikkaan oloinen nainen. Nainen oli tullut aina samalla linja-autolla ja jäänyt pois majatalon pysäkillä kävelläkseen kadun päähän ja jonkin ajan kuluttua palannut ja noussut autoon taas samalta pysäkiltä.... Helena oli kuunnellut vain toisella korvalla, koska hän on nyt niin uppoutunut osaansa majatalon pyörittäjänä, ettei häntä paljon juorut kiinnostaneet.
Eilen sitten oli Esther kertonut, että Tuomaksen huone on vuokrattu vähän pidemmäksi aikaa. Tuomashan ei enää asu siinä kamarissaan, vaan Helenan kanssa isommassa huoneessa alakerrassa.
Huoneeseen tuli naisvieras, josta Esther ei tiennyt mitään, mutta paikkakunnalta tämä ei kuitenkaan ole.
Nyt Helena seisoo käytävässä sen huoneen ulkopuolella ja kuuntelee salaa tuota hiljaista puhetta....
-"En voi uskoa, että sinä olet siinä ilmielävänä"! (miehen kuiskaus)
-"Tässä minä nyt kuitenkin olen ja olen jo monta kertaa meinannut tulla sinua katsomaan, mutta en ole uskaltanut" (nainen kuiskaa myös, ikäänkuin kukaan ei saisi kuulla)
-"Mutta miksi et ilmoittanut mitään?" (mies) "Voi, kumpa tietäisit, miten kaikki on täällä muuttunut"... "olisit tullut ennemmin"
-"En voinut, vaikka halusin" "Sattui niin paljon kaikenlaista minunkin elämässäni". ..(nainen)
-" Olen ihan sekaisin... en tiedä mitä nyt pitäisi tehdä..." mies kuiskii.
-"Oih, ei mitään vielä... edetään hitaasti ja katsotaan... kaikki järjestyy kyllä, mutta minä olen varma siitä, että vain sinä olet minua varten" Rakas" viimeinen sana kuistkataan intohimoisesti ja sitten kuuluu jotain kolinaa ja Helena rientää äkkiä pois, ettei jäisi kiinni salakuuntelusta.
Onkohan sillä uudella vieraalla joku mies täällä meilläpäin, jonka takia se tuli tänne. Nyt alkaa Helenaakin kiinnostaa tuo salaperäinen nainen. Iltapäiväkahvilla hän kertoo Estherille kuulemastaan keskustelun pätkästä, mutta Esther toruu hänta ja sanoo, etteivät vieraiden asiat kuulu heille.
Helenaa jää kuitenkin askarruttamaan ja hän päätää illalla kertoa myös Tuomakselle, kun tämä tulee töistään ja lapset on saatu nukkumaan.