Uusia kalusteita ja suurta draamaa jälleen

Joulu lähestyy ja majatalon Selmalla on alkanut stressi kasvaa tämän hurjan remontin myötä. Ottikohan hän nyt liian suuren palan purtavakseen, kun näin suurisuuntaisiin muutoksiin ryhtyi näin tulenarassa tilanteessa missä eletään, hän pohtii, mutta ei auta kuin puskea eteenpäin, kun on kerran aloittanut.
Eräänä päivänä, kun miehet ovat tapiseerauksen loppusuoralla suuressa salissa (Selma perusti keskikerrokseen "suuren salin" joka toimii majatalon väen, sekä vieraiden oleskelupaikkana ja ruokasalina) Selma lähtee Helenan kanssa kaupunkiin kalusteostoksille. Pitää saada suureen saliin sohvakalusto ja tuoleja sun muuta ja monesta vierashuoneestakin puuttuu yhtä ja toista.
Kaupungissa on eräs hyvä huutokauppakamari, jossa on tänään huutokauppa ja sinne Selma ja Helena nyt suuntaavat kulkunsa. Aikamoista melskettä kaupankäynti siellä olikin ja taistelu kalusteista oli kova. Monella muullakin näytti olevan puutetta huonekaluista, mutta Selma sai kuin saikin huudettua jopa kaksi sohvakalustoa ja Helena huusi itselleen konsulinnan vanhan kahvikaluston. Siinä ei tosin ollut kuin neljät kahvikupit, mutta kun se oli niin kaunis ja Helena ajatteli, että se voisi olla vaikka hänen ja Tuomaksen perheen oma.
Tyytyväisenä naiset lähtevät huutokaupasta etsimään kuorma-ajuria, jotta otstokset saadaan kotiin.
Kotona niitä sitten soviteltiin ja mallailtiin moneen malliin.

Ensin suuren salin oleskelupäätyyn kokeiltiin tätä vaaleampaa kalustoa. Se sopiikin kyllä melko hyvin, mutta sitten Helena huomaa, että tuon kankaan värit sopisivat niin hienosti myös hänen ja Tuomaksen uuteen, entistä isompaan makuuhuoneeseen, joka olisi samalla heidän yksityinen oleskelutilansa, joten tätä kalustoa päätettiin sovitella myös sinne ja haettiin tähän tilaan se toinen huutokauppalöytö.
(molemmat kalustot askartelin tässä muutaman viimepäivän aikana, eivät niin täydellisiä, mutta omatekemiä ja kelpaavat hyvin.)

Toinen kalusto on aivan saman mallinen, kuin edellinenkin, mutta se on väriltään viininpunainen. Siitä puuttuu nyöritykset saumoista mutta Selma on jo pyytänyt erään verhoilijan tulla laittamaan kalusto tiptop kuntoon pikapuoliin. Myös pienet jalat laitetaan sohvaan ja tuoleihin, ne kun ovat aikojen saatossa vissiin katkeilleet ja hävinneet. Selma saikin tämän kaluston todella halvalla, oli ainoa huutaja. Selma huomaa nyt, kun kalustoa mallaillaan paikoilleen, että miehet ovat tehneet vähän huolimatonta työtä tuon tapetoinnin kanssa... ikkunan alla seinässä on aikamoisia ryppyjä. Hän komentaa miehiä korjaamaan virheen. Saa nähdä, onko Selmalla auktoriteettia tähän, miehet kun alkavat olla aika väsyneitä jatkuvaan remontoimiseen.
No niin, tuumii Selma, sitten  vain verhoja laittamaan ikkunoihin ja hakemaan kirjat vintiltä laatikoistaan tuohon vitriinikaappiin, niin pääsevät majatalon vieraat jo tänään istuskelemaan tähän olo/kirjastonurkkaukseen ja lueskelemaan talon kirjoja...

(mutta niistä seuraavassa postauksessa, koska verhot ovat vielä ompelematta ja kirjat sitomatta. Myös nuo vihreät villamatot, jotka ovat askarteluhuopaa, tulen kirjailemaan kuviollisiksi ja tuo arkkupöytä vaihtuu toiseen, enemmän 30-40 lukua muistuttavaan )

Seuraavaksi Selma ja Helena käyvät lastenhuoneen kimppuun. Se on saatava täysin kuntoon siksi, kunnes lapset tulevat sisäoppilaitoksesta joululomalle. Se onkin heille suuri jouluyllätys. Tapetit on vaihdettu ja sängyt ovat saaneet uudet peitteet ja paljon muutakin...
Mutta ennenkuin naiset siirtyvät sinne niin Helena kattaa uudet kahvikuppinsa kokeeksi salin pöydälle ja kutsuu Selman, Tuomaksen ja Untonkin kahville. Estheriä ei näy talossa ja Ikekin on vissiin mennyt käymään toisella työmaallaan Lundien talolla. Emma on taas tavanomaisilla salaperäisillä retkillään. Mitähän sekin oikein puuhaa, miettivät naiset, mutta eivät puutu Emman tekemisiin, koska tämä maksaa hyvin asumisestaan majatalossa.

Helenan uusi kahviserviisi :)

Kun he neljä ovat juoneet iltapäiväkahvit ja menneet kukin taas omiin askareisiinsa, saapuu Emma kaupungilta ja on näemmä ostanut uuden talvitakin ja hatun. Niin ja näyttääpä hänellä olevan uusi kaulahuivikin...

ILLALLA, kun kaikki ovat uurastaneet, kukan minkin huoneen kimpussa ja kokoonnutaan syömään, vieraat talon suureen saliin ja oma väki keittiöön, niin huomataan, että Estheriä ei näy vieläkään. Myös Ike on poissa, huomaa joku. Heitä etsitään joka paikasta ja kun Selma käy vielä omassa huoneessaankin, mistä hän nyt kuitenin viimeksi heitä odottaa löytävänsä, hän huomaa yöpöydällään kirjeen.

"Rakas sisareni Selma"
"Olen lähtenyt. Enkä palaa. Rakastan Ikeä ja hän minua, emmekä voineet enää sitä salata ja peitellä. Emme halua teille kenellekään mitään pahaa, mutta tiedän, että tämä tulee aiheuttamaan tuskaa monelle. Jälleen kerran. En kuitenkaan voi tehdä vastoin sitä, mitä sydämeni sanoo. Ike on minun kohtaloni ja sielunkumppanini.
Unto on hieno mies ja me olimme yhdessä kauan, lapsesta saakka ja siksi kai me kasvoimmekin, ensiksi yhteen ja sitten erilleen. Pidä sinä Untosta huolta jos voit ja anna minulle anteeksi jos voit.
 En ota mitään muuta mukaani, kuin vähän vaatteita. Jätän sinulle tuohon sängylle tuon uusimman kauniin harmaan leninkini, josta niin paljon pidät. Toivon teille kaikille vain parasta ja majatalolle menestystä. Minä en voi tässä tilanteessa tehdä sen hyväksi mitään. Saatte pitää kaiken minun osuuteni Unton kanssa yhdessä. Minä olen nyt onnellinen ja toivon, että kaikki tekin siellä majatalossa löydätte onnen ja rauhan ennenpitkää. Voikaa hyvin, älkääkä olko minulle katkeran vihaisia. Se syö vain teidät sisältä päin. Sinun sisaresi Esther."

Selma istuu typertyneenä sängyn laidalla ja hypistelee Estherin siihen jättämää mekkoa käsissään. -Lähtenyt. Lähtenyt noin vain? Jättänyt kaiken? Ja sen mustan miehen kanssa? Voi Esther, sisko sisko....
Ilta pimenee, Selma vain istuu ja istuu huoneessaan .... muut syövät ja seurustelevat vieraiden kanssa alakerrassa.
Viimein Selma nousee ja lähtee laahustamaan alakertaan. Hänen on kerrottava tämä muille.