Mitä kuuluu Helenalle ja Tuomakselle?

Niin, elämä jatkuu pettymyksistä huolimatta. Helena on ehtinyt kokea niitä jo monta sen jälkeen, kun muutti majataloon. Tuota hänen ihailemaansa taloakaan hän ei saanut omakseen, vaan sen oli jo ehtinyt ostaa eräs tyylikäs nuorimies, joka istui siellä usein ikkunan ääressä kirjoittamassa ,(Ville siellä kirjoittaa kirjoja)  Helenalla oli näet tapana kävellä lähes joka päivä talon ohi ja kuvitella, millaista siellä olisi asua. Hän oli ollut hyvin pettynyt huomatessaan eräänä päivän, että sinne oli joku muuttanut.
Mutta sitten tapahtuikin käänne hänen ja Tuomaksen suhteessa. Helena oli ollut Tuomakselle niin vihainen tuosta kirjejutusta, ettei ollut puhunutkaan tälle moneen viikkoon. Sitten hän kuitenkin huomasi taas vilkuilevansa Tuomaksen suuntaan. Aamuisin, kun Tuomas lähti polkupyörällään töihin Lundien talolle päin, Helena seurasi hänen menoaan ikkunasta. Jossain vaiheessa hän alkoi tekeytymään pihalle puuhailemaan niihin aikoihin, kun Tuomas tuli töistä ja pian oltiinkin jo puheväleissä taas ja eräänä syksyisen kuulaana päivänä, kun kirkkaankeltaiset vaahteranlehdet leijailivat tuulen mukana ja taivas oli huikaisevan sininen, Tuomas kaappasi pihalla Helenan syliinsä ja kantoi tämän majatalon salonkiin, polvistui hänen eteensä ja kosi Helenaa! Tuomaksella oli sormus ostettuna povitaskussaan ja Helenan vastattua myöntävästi, hän pujotti yksinkertaisen sileän renkaan tämän nimettömään. Helena oli riemuissaan ja onnellisempi kuin koskaan ennen lyhyen elämänsä aikana.
-Tästä alkaa meidän onnellinen tarinamme, päätti hän.
 Koskaan enää ei tule mitkään Emmat eikä muutkaan ämmät heidän väliinsä, ajattelee Helena ja alkaa puuhaamaan sekä ristiäsiä, että kihlajaisia.

Ja tässä sitten muutama kuva tuoreesta kihlaparista :)