Sivut

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Tuomasta viedään ...

 Bulevard de la Madeleinella tapahtuu näköjään muutakin, kuin Ellenin ja Lundien  talon remppaa---

Tuomas on jälleen saanut yllätyskirjeen. Nyt hän on aivan päästään pyörällä.... Helena tuntuu niin ihanalta naiselta ja Tuomas on ollut jo valmis pyytämään Helenaa luokseen asumaankin ja nyt sitten tulee tällainen kirje ja valokuva:

"Hei, Tuomas!
Onkohan nyt enää soveliasta vastata kirjeenvaihtoilmoitukseesi, löysin sen sattumalta vanhasta lehdestä. Minua kiehtoi nimenomaan se, että sinulla on lapsia, itse kun en voi lapsia saada. Onneksi pystyn silti olemaan paljon lasten kanssa, koska olen opettajana pienellä koululla. Kuitenkin sen lisäksi haaveilen perhe-elämästä. Ikää minulla on 27 vuotta, nimeni on Emma Sironen. Minusta olisi mukava kuulla sinusta enemmän. Kirjoitathan, jos et vielä ole sitä oikeaa löytänyt. Laitan tähän kuvan mukaan. Oikein hyvää syksyn jatkoa joka tapauksessa. Terveisin Emma."



Emma näyttää kuvassa niiiiin kauniilta ja herkältä Tuomaksen mielestä ja hän pohtii kuumeisesti mitä tehdä. Välillä hän käy tekemässä töitään ja hoitamassa lapsiaan, mutta palaa yhä uudelleen kirjeen ja valokuvan pariin. 
Viimein, nukuttuaan yön yli, Tuomas tekee päätöksensä. Hän kirjoittaisi myös Emmalle ja pyrkisi tutustumaan molempiin naisiin kunnolla, ennekuin pyytäisi kumpaakaan vaimokseen.

(Mitähän tästä tulee? Ei kai Tuomas ole vain taas joutumassa kanden naisen loukkuun?)

Kun seuraava työpäivä on ohi ja kaikki kotihommatkin jotenkuten huonolla keskittymisellä tehty, Tuomas menee kirjoituspöytänsä ääreen ja ottaa kynän ja paperia. Sitä samaa vaaleansinistä kirjoituspaperia, jota hän on käyttänyt Helenan kanssa kirjoitellessaan. Hänellä käy kyllä mielessä, että Emmalle pitäisi olla vaaleanpunaista ... mutta kun tähän hätään ei nyt ole muuta... ja niin hän kirjoittaa:
Parahin Emma.
Ei ole ollenkaan liian myöhäistä kirjoittaa minulle. Olin kyllä aika yllättynyt saadessani sinulta kirjeen näin pitkän ajan kuluttua siitä, kun ilmoitukseni oli lehdessä. En siis enää odottanut mitään ... Siksi olenkin nyt niin riemuissani, että juuri sinunlaisesi nainen löysi ilmoitukseni ja vastasi minulle. Näytät niin kiltiltä ja herttaiselta ja juuri sellaiselta, joka sopisi pienten lasten äidiksi.
Älä nyt kuitenkaan käsitä väärin, en minä ole hakemassa vain äitiä lapsilleni, vaan ensisijaisesti kumppania itselleni. Koska olen rehellinen mies, sanon heti, että sain myös aiemmin toisen vastauksen ilmoitukseeni ja olen kirjoitellut tämän naisen kanssa hieman. Emme kuitenkaan ole vielä tavanneet, enkä osaa sanoa tuleeko siitä suhdetta vai ei. Jos hyväksyt tämän, että kirjoitan myös hänelle ja haluat silti kirjoitella minulle, niin olisin kyllä tosi iloinen. 
Kuvastani, joka oli siinä ilmoituksessakin, näit varmaan jo sen, että en ole mikään hurmuri enkä naisten naurattaja, vaikkakin minulle on käynyt vähän köpelösti naismaailmassa. Lasteni äiti kuoli viimeisimmän, eli kolmannen lapsen synnytyksessä ja senjälkeen olin niin sekaisin, että harhauduin kahden sisaruksen väliin ja siinähän  ei sitten ollenkaan hyvin käynyt. Asun nyt lasteni kanssa majatalossa ja teen rakennushommia, mutta tarkoituksenani on rakentaa tulevalle uudelle perheelleni oma talo ja tonttikin sitä varten on jo katsottuna. 
En nyt mene tämän enempää asioiden edelle, mutta toivon todella saavani kuulla sinusta vielä -ja mahdollisimman pian.
Sinun
Tuomas Åberg 
Ps- Oikea nimeni on Thomas, mutta minua kutsutaan nykyisin vain Tuomakseksi.

Kun  Tuomas on saanut kirjeen kirjoitettua ja laitettua kuoreen, hän muistaa, että hänellä on myös vastaamatta Helenan viimeisimpään kirjeeseen ja niinpä hän kaivaa sen esille ja alkaa kirjoittaa myös tälle.

Heipparalla Helena!
Kiitos jälleen kirjeestäsi ja anteeksi, että tässä nyt vierähti muutama päivä, ennenkuin vastasin sinulle. Älä kuitenkaan luule, että olisin sinut unohtanut -en voisi sitä tehdä, vaikka haluaisinkin, mutta en suinkaan haluakaan. Ei, sinä olet minun mielessäni päivin ja öin. Iltaisin kun menen nukkumaan, mietin mitä sinä teet ja aamuisin kun herään, kuvasi on mielessäni. Helena, kyllä sinä varmasti pärjäisit hienosti lasteni kanssa. En oikein malta odottaa, milloin saan nähdä sinut elävänä edessäni. Etkö voisi tulla aika pian tänne käymään? Ei sinun tarvitse mitään päätöksiä jäämisestäsi tehdä ensimmäisen vierailusi aikana enkä sitä itsekään ehkä vielä halua, mutta haluaisin niin kovasti nähdä sinut ja näyttää sinulle kaikki hienot paikat täällä ;- ) ... mitäs sanot Helenaiseni? En myöskään pidä siitä, että joudut olemaan siellä sen inhottavan isännän katseiden kohteena... 
Kirjoita pian mitä mieltä olet.
Suukkoja suukkoja suukkoja
Sinun Tuomas.

No niin, siinä se nyt on. Eipäs Tuomas ollutkaan yhtä rehellinen Helenalle, kuin oli Emmalle. Mitähän tuo nyt oli. No, mutta Tuomas selittää itselleen, että näin on parasta. Jos hän pystyisi näkemään Helenan mahdollisimman pian, niin hän tietäisi, onko tämä tunne aito ja jos siitä jutusta ei sitten tuliskaan mitään, niin hän voisi panostaa täysillä Emmaan  ja pyytää tätä sitten tulemaan tai mennä itse häntä tapaamaan. 

No, me jäämme odottamaan ja katsomaan, miten Tuomaksen  tällä kertaa käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti