Perhe on palannut kaupunkiin.

Peter on ollut töissä jo pari viikkoa, mutta on kulkenut maalta käsin. Sannan mummolasta kun tulee matkaa vain vajaat kaksikymmentä kilometriä. Sanna ja lapset sensijaan ovat olleet hyvinkin tiiviisti mummon luona ja käyneet marjastamassa ja vähän sienestämässäkin. Mummo on ollut hyvä opettaja sienimetsällä. Pikkuista poikavauvaakin on raahattu metsässä mukana kantorepussa, jossa tämä on nukkunut onnellisen tietämättömänä mistään. Toisinaan hän on kyllä ollut hereilläkin ja katsellut suurilla sinisisillä silmillään metsää... mitähän lienee vauvan päässä liikkunut seuratessaan korkeiden kuusien ja mäntyjen hiljaista huojuntaa ja huminaa...

Mutta nyt he kaikki ovat tulleet takaisin kotiin. Pia ja Petra ovat saaneet parvihuoneessaan jo tutun sekamelskan aikaiseksi rynnätessään sinne leikkimään lelujensa pariin.
Sanna on kuljettanut isot pyykkivuoret pesulaan, koska sitä pesukonetta ei ole vieläkään tuonne kylpyhuoneeseen saatu. Peter on tosin luvannut, että seuraavana viikonloppuna lähdetään muutenkin vähän ostoksille ja sitten se hommataan.
Kodin remontista kaikki ovat olleet innoissaan. Sanna oli melkein mykistyä nähdessään toiveidensa kylpyhuoneen valmistuneen sillä välin, kun hän itse sai vain lomailla (no, eihän se nyt lomailua sinänsä ollut; kolmen lapsen hoitoa ja marjastusta ja säilömisiä yms).

Kun kaikki pyykit on saatu hoidettua ja säilykkeet ovat turvallisesti kellarin hyllyillä, (talossa on siis oikein vanhanajan kellarikin, vaikkakin vielä kuvitteellisena :) )  lähtee Sanna tyttöjen kanssa teettämään leninkejä Ellin Salonkiin. Elli on perustanut kotiompelimonsa sijaan pienen salongin lähemmäksi kaupungin keskustaa.
Sanna on tilannut postitse muutamia kankaita Helsingistä Raisa Kekiltä ja niistä he yhdessä Ellin kanssa valikoivat sopivat mekkokankaat tytöille ja Sannalle itselleen. Eikä siinä mene viikkoakaan, kun Sanna jo saa hakea valmiit leningit kotiin. Niitä heti sovitellaan ja näytetään kylään pistäytyneelle Sofiallekin.


Tyttöjen mekkoihin valittiin kangas, jossa valkoisella pohjalla on pikkuruisia roosan ja lilan sävyisiä pilkkuja. Kaulukseksi ommeltiin kaunista ja herkkää pitsiä, samoin kuin helmaankin.

Sannankin mekko noudattelee samoja värisävyjä, kuin tyttöjenkin, mutta kuvioina on pieniä kukkia. Sofian mielestä Sanna on oikein kaunis tässä mekossa ja miettii itsekin teettävänsä Ellillä uuden mekonSannan ja Peterin pojan ristiäisiin. Kukaan ei enää ajattele poikaa adoptiopoikana, vaan Sannan ja Peterin poikana. Nimeä Sanna ja Peter eivät ole vielä kenellekään kertoneet, mutta se on kuulemma kyllä jo mietittynä.  -Oletko muuten Sanna jo hankkinut kastemekon pojalle? Kyselee Sofia ja kun saa kuulla, että ei sitä ole vielä, hän kertoo, että hänellä on kotonaan oma kastemekkonsa laatikossa, että jos se vain kelpaa, niin Sanna voi käyttää sitä. Onhan se jo kaksikymmentäviisi vuotta vanha, mutta ihan kaunis kuitenkin. Nauhat voisi vaihtaa sinisiin....
-Voi kiitos, kyllä. Huudahtaa Sanna. Otan mielelläni lainaksi sinun kastemekkosi. -Kaksosten kastemekot kun jäivät sinne ranskaan ja ne taidettiin antaa poiskin sille yhdelle kyläläiselle, joka myös sai kaksostytöt silloin, kun asuin vielä siellä... Itse kun en aikonut edes hankkia enää lapsia, nauraa Sanna.

Niin, vaateasiat alkavat olla järjestyksessä, mutta kotonakin tarvitsee tehdä vähän vielä muutoksia ja siivousta, ennenkuin juhlat voivat alkaa. Kaiken tohinan keskellä Peter ja Sanna kuitenkin käyvät ostamassa itselleen kunnon sängyn. Yhteisen. Tähän astihan Peterillä on ollutkin se oma yksiönsä ja vaikka hän on ollut paljon täällä Sannan kotona, niin he ovat nukkuneet Sannan kapealla sängyllä, jossa ei kyllä ole oikein hyvin unta saatu :) Mutta nyt on oikein komea iso sänky ja muhkeat vuodevaatteet. Vielä puuttuu tosin vähän koristetyynyjä ja torkkupeittoa yms.
Mutta, heti kun uusi sänky saatiin kotiin ja raahattua kolmannen kerroksen vintille, jonne on rakenteilla Sannalle ja peterille ihan oma makuuhuoneensa (no, vauva nyt nukkuu ainakin jonkin aikaa siellä myös) niin Peter sairastuu kovaan flunssaan, liekö ollut liikaa stressiä kaikesta remontista ja vauvatouhusta ja uuden elämän alusta Sannan kanssa, mutta niin hän nyt sitten on testannut jo pari päivää tuota uutta sänkyä maaten siellä kuumeisena.

Kun Peter on sairaana, tulevat ystävät apuun. Kaksosveljekset Henrik ja Arthur tulevat hoitelemaan talon loppuremontteja, kuten ikknoiden laittoa. Ikkunoihin on laitettu uudet ruudut ja sitä hommaa olisi vielä eteisen ja ruokailuhuoneenkin kohdalla. Sitten kun ylimmän kerroksen makuuhuone valmistuu, niin siellä myös, mutta silloin taitaa jo Peterkin olla päässyt tuolta sängyn pohjalta ylös. :)

Siinähän ne veljekset, kuin ilvekset ovatkin. Henrikhän asuu siellä ranskassa perheensä kanssa, mutta Artur on palannut Ellinsä luo ja toimii edelleen suutarina. HÄnellä on oma studionsa samassa talossa, kuin Ellin salonki. Arthur on alkanut pukeutua varsin herraskaisesti -suutariksi - :)

 Johtuneeko Arhturin tyylin muutos tästä erittäin tyylikkäästä vaimosta, Ellistä. Elli on hyvin hillitty ja hallittu ja hallitsee myös suuren maailman trendit ja virtaukset, vaikkei niitä välttämättä omassa elämässään harrastakaan. Mutta asiakkailleen hän pystyy loihtimaan mitä nämä vain haluavat...
Ellikin on tullut auttamaan ristiäisjärjestelyissä ja on ommellut keittiöön uudet verhot lahjaksi uuteen yhteiseen kotiin Sannalle ja Peterille.

Eikä ole pappiakaan karvoihin katsominen. Apuansa on auliisti tarjonnut myös Hans Koivula, joka siellä häärää aamiaisen kimpussa Peterin pyjamahousut jalassaan. Hän on yöpynyt olohuoneen sohvalla ja tekee nyt koko talon väelle aamupalaa.

Olohuoneessa Elli ja Arhur juttelevat. Ikkunassa on Sannan vanha pitsiverho, mutta Elli puhuu juuri Arthurille, että eiköhän lähdetä kotiin, koska hän sai juuri idean ommella tähänkin huoneeseen uusi verhoasetelma. Hän aikoo toki kysyä Sannan mielipidettä asiaan.
Ja niin etenee tämän talon elämä rakkauden täyteisenä, mitä se ei ole pitkään aikaan ollutkaan.
Nyt siellä on joukko ystäviä ja tiukkaan yhteen sitoutunut ydinperhe hääräämässä ja valmistelemassa tietä uuden perheenjäsenen tulemiseksi osaksi kaikkea tätä. Toisistaan välittämistä, rakastamista ja auttamista.