Hitaasti, mutta varmasti

Hitaasti joo, mutta takuuvarmasti nyt etenee kaappitalo ja vaikka kuinka mieli polttelee aloittamaan sitä suurta kerrostalohanketta, niin pitelen itseäni "suitsista" lujasti kiinni ja jatkan tämän kaappitaloraukan parissa loppuun saakka. Se on sen ansainnut. Olenhan tuota kaappiraukkaa runnellut ja riepottanut jo niin monta vuotta ja monen suunnitelman (aina muka loistavan) mukaan, eikä milloinkaan ole tullut valmista.
Onneksi sain tuon Raquellen (Iina toistaiseksi :) ) synttärilahjaksi tammikuussa ja hän oli se, joka pani tuulemaan talossa ja antaa sille kodin leiman. Oman kotinsa.
Ja ennenkuin lataan pari kuvaa viimeisimmistä ponnisteluista talon eteen, haluan kiittää kaikkia seuraajiani, joita tänne on hämmästyksekseni tullut jo 23. Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita Madeleinelle milloin vain! Jokaisessa talossa teille tarjoillaan jotain... joistakin jutuista saatatte jopa pitää ja jotkut on varmaan teidän mielestänne aika "köppäsiä", mutta kaikkia mahtuu maailmaan.
Niin, siis nämä ovat edelleen tabletilla kuvattuja ja sen mukaisia.

Mennään aluksi tuonne keittiöön. Voi kauhistus, miltä tuo ryppyinen seinä näyttääkään tässä kuvassa! Kyllä Artturin nyt on pakko tapiseerata tuokin seinä uudelleen. Mutta katsokaa tuota pesuallasta. Se on se uusin juttu tässä keittiössä. Tässä kuvassa se ei kovin hyvin näy, eikä ole edes täysin valmiskaan, sivuseinämät on "laudoittamatta ja vesihanat puuttuvat -ne puuttuvat kyllä vieläkin.

 Tässä allas hieman lähempää. Tein tuon allaskaapin sellasen muovialtaan ympärille, joka oli tullut -oliskohan se ollut jonkin nukkekotilampun kotelona. Mut oli kuitenkin sellanen altaan näköinen, joten päätin käyttää sitä. Kaapin runko on siis pahvia ja osittain kovalevyäkin. Päällystin sen sitten bambutabletista irroittamillani säleillä ja lakkasin lopuksi. Tuo ovi ei ole avattava. Leikisti kaapissa on siis pesuaineita yms siivouskamaa ja koska en viitsi askarrella niitä, ei kaapinkaan tarvitse olla avattava.

Tässä kokonaiskuva keittiöstä tällä hetkellä. Huonehan elää koko ajan, koska vieläkin puuttuu tavaroita ja siksi otan myös näitä kokonaiskuvia, että voi muistella, mimmonen se oli missäkin vaiheessa. Kunhan saan tuon vihreän työtasokaapiston valmiiksi (mm ovet saranoilleen ym) niin liimaan sen paikoilleen samoin kuin olen liimannut hellan ja seinäkaapin ja tulen liimamaan kaikki kaapistot mitkä nyt kodeissa yleensäkin on nk. kiintokalusteita. Silloin on helpompi laittaa niihin ja ottaa niistä tavaroita, kun koko kaappi ei liiku ja jos joksu tätä taloa siirreellään, niin on kiva, ettei kaikki kamat lentele sikin sokin. Ja on siinä vielä sekin pointti, että haluan, että nämä minun talot jäävät jälkeeni sellaisina, kuin minä ne halusin olevan. Mutta siirtykäämme nyt keittiöstä ruokailutilaan.

Ruokailuhuone on pari askelmaa korkeammalla, kuin keittiö, koska en aikoinaan saanut tätä kaapin hyllyä irti, jossa huone sijaitsee. Siten en voinut itse määrittää tämän huoneen korkeutta, mutta onneksi se riittää noille barbeille. Tässä huoneessa ei sitten "viimenäkemän" ole tapahtunut mitään muuta uutta, kuin että tuo taustalla oleva pikkuinen VC on saamassa oven. Jottei tarvitse ruokaillessaan katsella vessanpyttyä *wirn*. Ovi ei ole vielä valmis, mutta kerron nyt miten se on tehty. Olen leikannut pahvilaatikosta oven kokoisen kappaleen ja liimannut sen molemmille puolille bambusäleitä. Vessan puolella on leveämmät, litteät säleet, jotka maalasin vaaleansinisiksi VC:n värimaailman mukaan. Ulkopuolelta ovi on pyöreätä kapeata bambutikkua, joka sopii mielestäni kivasti noihin retrotapetteihin, tuoden vähän 50-luvun henkeä, kuten tapetitkin. Pönttöuunin maalasin mustaksi ihan tuon sen taustalla olevan seinän mukaan, jottei se liikaa pömppää sieltä hallitsemaan huonetta. Sitäkin pitää tosin vielä fiksata. Niin, olenko muuten maininnut, että tuonne koloon peräseinälle tulee sellanen isohko ruokasalin kaappi, johon tulee lautashylly ja alakaapit. Aion sen itse rakentaa jossain vaiheessa, tai jos tuntuu etten osaa, niin ehkä käännyn taas Satu Väisäsen puoleen, joka teki tuon makuuhuoneen vaatekaapinkin.

Alan pitämään tästä talosta pikkuhiljaa tosi paljon ja se on siinä mielessä hyvä, että se innostaa jatkamaan tämän valmiiksi. Tuohon ruokailuryhmään aion tehdä pääsiäiseen mennessä tuoleihin keväiset irtopäälliset. Niitä voi sitten tehdä aina vuodenaikojen mukaan erilaisia, kun ensin tekee yhdet kaavat.

 Ja sitten vielä pieni vilkaisu alakerran olohuoneeseen.
Ahaa, siellähän on Iinalla vieraskin ja ihan vauvan kanssa tullut käymään. Sandra. Ehkä he puhuvat noista tapeteista, jotka vielä kerran meinataan vaihtaa... Iinan taustalla näkyy uusi suunniteltu... väliaikaiskiinnityksellä, koska vielä harkitaan, mutta luulen kyllä että tuo se on. Siinä on kaunis vaalea turkoosi pohjasävy ja hieman pronssiin vivahtavat isot kaislakuviot. Vastakkaiselle seinälle tulee sama kuvio eri väreissä... Sohvat ovat jo saaneet alkua uudelleenverhoilusta kuten kuvasta voi nähdä. Pehmusteita on jo liimattu käsinojiin ja selkänojan päälle. Istuimiin tulee irtotyynyt ja myös selän taakse irtotyynyt.

Ja tässä viimeisessä kuvassa, Sandran selän takana näkyy se tapetti, joka tulee tälle seinälle. Iina ei sittenkään tykännyt niistä mustapohjaisista liian isokuvioisista tapeteista, jotka tässä huoneessa oli ensin. :)
Nyt on sitten katsastettu kaikki, mitä viimepäivinä on talossa saatu aikaan. Makuuhuoneessa ei ole mitään uutta ja tuo yläkerran vessakin saa jäädä ihan vihon viimeiseksi "stailauskohteeksi".