Sivut

tiistai 18. helmikuuta 2014

Ateljee vintille, sitten joskus, mutta ensin uusi olohuone ja ruokailutila...

Artturihan, kuten muistamme, vuokrasi pienen kellaritilan suutarinverstaaksi kaupungilta ja on työskennellyt jo jonkin aikaa siellä. Se tuntuu kuitenkin aika vetoiselta ja pimeäkin se hieman on, eikä Artturi oikein viihdy siellä.
Iina ompelee ja suunnittelee vaatteita edelleen heidän kotinsa alakerrassa olevassa huoneessa.

 Eräänä aamuna aamukahvilla Artturin  lukiessa Aamulehteä, hän huomaa ilmoituksen; "myydään vinttitila asunnoksi tai työtilaksi". -Sehän on meidän vintti! Huutaa Artturi, niin, että Iina säikähtää hellan luona hääriessään. -Mitä sinä huudat? Mikä meidän vintti?
-No kuunteles tätä; meidän talon vinttitila, juuri tässä meidän asunnon yläpuolella on laitettu myyntiin. Siitähän tulisi meille hienot työtilat -tai ainakin sinulle! Paljon tilaa ja saisimme tätä asuntoakin vähän tilavammaksi, kun sinunkin työtilat saataisiin muualle.
-Niin, se olisi kyllä todella ihanaa! Huudahtaa Iinakin ja innostuu asiasta niin, että alkaa jo suunnitella mielessään kaikkea...
Parin viikon kuluttua asiat ovat edenneet jo siihen pisteeseen, että kauppakirjat on tehty ja yläkerran tilat liitetty osaksi Artturin ja Iinan asuntoa.
Pariskunta on alkanut innokkaasti remppaamaan tilaa ja samoin myös tyhjäksi jäävää ompelimohuonetta alakerrassa, josta nyt päätettiinkin tehdä olohuone ja yläkerran olohuoneesta saadaan hieno ruokailuhuone. Sehän ehdittiin jo tapiseeratakkin ihan sopivaksi myös siihen tarkoitukseen. Eihän tässä asunnossa ole voinut pitää mitään ruokakutsujakaan, kun keittiön pöytä on ollut ainoa mahdollisuus ja keittiökin aika pieni. Iina on innoissaan jo tilannut uuden ruokailuryhmänkin ja sitä odotellaan saapuvaksi minä päivänä hyvänsä. Samoin astioita on ostettu lisää ja heti kun kaikki on kunnossa, pidetään juhlat ja kutsutaan kaikki ystävät syömään.

Alakertaan alettiin laittamaan uutta olohuonetta ja Iina on  käynyt ostamassa tummasävyisiä tapetteja pariin seinään ja vaaleata kahteen muuhun. Hän näyttää nyt pitävän noista tummista sävyistä, vaikka makkuuhuone ja keittiö ovatkin vaaleat -onneksi, tuumii Artturi, joka pelkää, että koti näyttää liian synkältä. Mutta Iinalla on varma visio siitä, miltä koti tulee sitten aikanaan näyttämään ja hän lupaa Artturille, että se ei suinkaan tule olemaan synkkä.
Tässä pari kuvaa uuden olohuoneen tapetoinnista ja maton sovittelemissesta tilaan. Kuvassa esiintyvä matto ei kuitenkaan päätynyt tänne lopulta, vaan siellä on nyt vaalea melko iso matto -ainakin toistaiseksi. Iina ei ole ihan varma, haluaako pitää sen, vai hankkiiko toisenlaisen.

Ovi taustaseinällä johtaa eteiseen, jossa (leikisti, ovikin on feikkiovi) portaikko yläkertaan ja jossa myös kylpyhuone.

Joudun vaihtamaan nuo ovilistat vielä, koska ensinnäkin ne ovat aika huonosti tehty (kulmat ihan pielessä) ja värikin on nyt väärä tähän huoneeseen. Ovi on tehty pahville liimatuista bambusäleistä. Listat bilteman sytykkeistä ja uudetkin tulevat olemaan samaa materiaalia. Myös jalkalistat laitetaan  bilteman sytykkeistä. 
Kun olohuone oli saatu tapetoitua, kannettiin kipin kapin yläkerran olkkarista huonekaluja alas ja siinäpä sitten kesken puuhastelun tulla tupsahtikin Sandra lapsineen visiitille.
-Oi, kuinka kiva, kun tulit. Sanoo Iida. Nyt voimme pitää kaffitauon ja saat sanoa mielipiteesi tästä huoneesta. Tästä tulee meidän uusi olohuone.
-No, mutta missäs sinä sitten ompelet? Ihmettelee Sandra, mutta kehuu heti perään tapetteja ja muutenkin huonetta...
-Istutaan nyt alas, minä tuon keittiöstä kahvia ja kerron sitten kaiken. Touhuaa Iina ja lähtee hakemaan kahvikuppeja ja tarjottavia.
Naiset istuvat kahvittelemaan ja Iina kertoo Sandralle koko jutun ja on silminnähden iloinen siitä, että saa tuonne vintille hienon loft työtilan. Sandrakin iloitsee ystävänsä puolesta ja myös tyttärensä Sofian puolesta, kun tämä on saanut luvan ratsastaa tuolla hienolla hevosella, jonka Artturi jaa Iina ovat tuoneet kaukaa ulkomailta ja jonka ovat luvanneet antaa Sofialle sitten, kun tämä saa oman huoneen. Toistaiseksi hevonen täytyy pitää täällä Iinan luona, kun sille ei ole tilaa Sandran mökissä.
 Sandrakin kertoo omia kuulumisiaan. Henrik on saanut hienon tilaisuuden pitää näyttely Milanossa kesällä ja he menevät sinne koko perhe muutamaksi viikoksi kun Henrik pystyttää näyttelynsä ja myös joutuu olemaan siellä galleriassa silloin tällöin tapaamassa näyttelyvieraita. Heille on varattu sieltä pieni talo siksi aikaa ja on tosi ihanaa päästä vähän tuulettumaan. Vaikkakin sama lastenhoitorumba jatkuu tietenkin sielläkin, huokaa Sandra. - No, ettekö voisi jättää lapsia tänne siksi aikaa? Vaikka niin, että me hoidamme osan aikaa ja Henrikin äiti voisi kai hoitaa myös hieman? -No, en usko, että voin jättää tätä pientä Sebastian poikaa vielä muiden hoiviin. Vastahan hän on puolivuotias kesällä. -Niin, no, onhan se niinkin ja mitä hyötyä siitä sitten on että jättäisit vain Sofian, kun olet kuitenkin kiinni Sebastianissa.... miettii Iina ja saa sitten ajatuksen; -Hei, mutta jos minäkin pitäisin vähän lomaa ja tulisin mukaan, niin voisin olla välillä lastesi kanssa ja sinä voisit rentoutua Henrikin kanssa. Se on loistava ajatus myös Sandran mielestä ja niin he alkavat tehdä lomasuunnitelmia.

Mutta pikkuinen Sofia vain ratsastaa hummallaan ja on onnellinen pieni tyttö.
Pian hänkin saa oman huoneen, kun se isompi talo valmistuu, jonne he muuttavat. Ja tämäkin heppa pääsee kunniapaikalle pienen neidin huoneeseen.
Tapetti on aika suurikuvioista, mutta se saa nyt olla toistaiseksi ainakin. Tapettimallistoissahan löytyy *wirn* joten ne voi aina vaihtaa, kun kyllästyy katselemaan noita...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti