Ja tarina jatkuu....

Sofia on puuhaillut tämän pariviikkoisen, ennen uuden työn alkua melkeinpä kokonaan hankkimalla tulevaan kaupunkikotiinsa tavaroita. Hän on vuokrannut pienen huoneen madame Labourilta ja halusi sen kalustamattomana, jotta voisi sinne varastoida tavaroitaan tulevaa omaa kotiaan varten. Huoneessa ei ole keittomahdollisuutta, eikä mitään, mutta Sofia saa käyttää madamen keittiötä -sen minkä hän nyt ylipäätään kokkailee kaupungissa.
Sofia on tuonut huoneeseen sängyn, johon löysi mielestään kivan tilkkupeitonkin. Se ei ehkä ole niin tyylikäs, mutta Sofialle tyylikkyyttä tärkeämpää on viihtyisyys ja kodikkuus. Hän muistelee lapsena mummolan vintillä ollutta kesähuonettaan ja sen pienestä ristikkoikkunasta näkyvää omenapuuta, joka kukassa ollessaan oli niin kaunis ja jonka valkoisena vaahtona kukkivat oksat ottivat melkein kiinni ikkunaan. Siinä pikkuruisessa kammarissa Sofia viihtyi niin hyvin ja siellä oli mummon laittama kaunis sisustus. Mummo oli ompelija ja hänellä oli hyvä värisilmä myös. Sofia ajatteleekin, että hänen kotinsa hengessä pitää olla jotain tuosta vinttikamarista...
Myös vaatekaappinsa, sekä kaksi juuri hankkimaansa nojatuolia Sofia on jo ehtinyt tuoda huoneeseensa. Nojatuoleissa on erilaiset verhoilut, koska Sofia ei osannut päättää, kummasta kankaasta hän pitää enemmän ja päätti siksi ottaa molempia yhden.








Aamukahvit Sofia yleensä poikkeaa juomassa Henryn baarissa. Henry on jo vanha mies ja pitänyt baaria nuoresta klopista saakka. Hänestä ja Sofiasta on tullut ystäviä ja Henry kun on jo aikaisin aamusta baarissaan valmistelemassa päivää, niin Sofia menee hänen luokseen kahville ja usein lounasaikaan myös haukkaamaan jotain pientä. Varsinaisia ruoka-annoksia baarissa ei saa, mutta pikkulämpimiä kyllä.
Viimeaikoina Henry on alkanut puhumaan Sofialle, että pitäisi vähän uudistaa baariakin ja ehkä pitäisi hommata joku nuorempi apulainenkin... alkaa jo ikä painaa, eikä tuo Mariakaan, joka hänellä on silloin tällöin tekemässä vuoroja, ole enää mikään nuori ja varsinkin, kun se Mariakin on nyt alkanut seurustella tuon Yanniksen kanssa, niin ei ehdi enää yhtä usein.
Baarin kasvojen kohotus on Sofiankin mielestä hieno ajatus ja hän lupaakin Henrylle, että hän voi auttaa suunnitelmien tekemisessä ihan ilmaiseksi, noin niinkuin ystävänpalveluksena.
Kun Syyskuu vaihtui Lokakuuksi, Sofia lähti Saksaan työmatkalle pomonsa ja tämän assistentin kanssa ja Henryn baariin ilmestyi iso plakaatti: "Suljettu remontin vuoksi 1-31.10".

Pari viikkoa myöhemmin:

Sofia on palannut työmatkalta kotiin ja kutsunut Iinan iltapäiväteelle vuokrahuoneeseensa.
Sofia on saanut tietää, että Iina asuu lähikaupungissa vanhassa talorähjässä aika ankeissa olosuhteissa ja hänelle on tullut mielestään loistava ajatus, josta hän haluasi puhua Iinan kanssa.
-Niin, nyt kun ollaan tässä kuulumiset vaihdettu puolin ja toisin ja mä oon jo kertonut sulle mun saksanmatkankin juurta jaksain, niin voitais mennä varsinaiseen asiaan, aloittaa Sofia varovaisesti,
- Ai, sä meinaat noita komeita miehiä tuolla alkerran baarissa vai? Nauraa Iina ja viittaa kädellään alapuolelleen... Sofian väliaikaisasunto on baarin yläpuolella ja koko teetuokion ajan alhaalta on kuulunut erilaista paukuttelua ja porakoneen ääniä.
-No en ihan, mutta onhan sekin tietysti kiinnostavaa, että minkälainen tuosta baarista nyt tulee ja onko Henry löytänyt sinne jo baarimikkoa. Tiesitkö muuten Iina, että minä tein suunnitelmat tuon baarin remonttiin? Sain Henryltä luvan päättää myös kalusteista ja seinäpinnoistakin.
-No enpä tiennyt! Eikä sinne ole kyllä mitään näkynyt, kun ne pahvit on ikkunoissa, mutta sen tiedän, että sinne on palkattu uusi työntekijä. Tosi söpö nuori mies ja olen kuullut, että sen nimi on Leevi. Se on ollut siellä jo remppaamassa, mut varsinaisesti se tulee sit baarimikoksi iltahommiin. On kuulemma sarjakuvapiirtäjä se Leevi... tai opiskeleeko se taidekoulussa tai jotain, en mä ihan varmaks tiedä. Mut puhutaan.
-Älä! Mä en oo kuullutkaan, enkä tietenkään oo mitään vielä nähnytkään, kun vasta palasin työmatkaltakin. Tässä nyt menee vielä pari viikkoa ennenkuin pääsen taas aamukahville Henrylle, onkin ollut jo ikävä sitä ukkoa... mutta siis hei, se asia, mistä halusin sulle puhua, on ihan muuta.
-No, kerro.
-Niin, tuota, mitä sanoisit jos muuttaisit sitten myöhemmin tähän taloon asumaan? Ihan omaan pikku asuntoosi?
-Ai tähän vai? Miten niin? Tämän talonhan omistaa se äkäinen madame, joka on sinunkin vuokraemäntä? Miksi minä tänne haluaisin? Näihin vanhoihin synkkiin huoneisiin?
-No siksi, että minä olen ostamassa tätä taloa! Ja aion remontoida koko talon perusteellisesti ja tänne tulisi muutama pikkuasunto sinkuille ja sitten tuohon katutasoon kaksi liikehuoneistoa, toinenhan on tuo Henryn baari ja toiseen sitten tulisi joku muu liike.
-Herran jestas! Sullahan on mahtavia suunnitelmia. Milläs rahoilla -anteeksi vain, mutta oletko voittanut lotossa tai jotain- sinä tällaisia taloja ostelet?
-En oo voittanut, mutta mulla on vähän perintörahoja ja olin aikeissa rakentaa tuohon lähellä olevalle tontille, mutta sitten tulikin tämä mahdollisuus, että madame haluaa myydä talonsa. Heti mulla alkoi raksuttamaan, että mä haluaisin tämän talon ja tänne itselleni pikku kolosen ja muutamille ystäville myös, jotka sattuvat tarvitsemaan. Mieti asiaa Iina. Ilmoittele sitten minulle, mitä ajattelet. Olisi vain niin kivaa jos asuisit tässä lähellä, Eikä tämä sinua sido loppuiäksi, kun vuokralaiseksi minä sinua pyytelen.
-Niin, niinpä tietysti.. alkaa kyllä tuntua houkuttelevalta, mutta minä mietin vielä, lupaa Iina ja alkaa jo tehdä lähtöä.
-Mennäänkö vielä yhdessä vilkaisemaan vähän pahvien välistä tuonne baariin, että minkänäköistä siellä tulee ja ketä siellä puuhastelee? Kysyy Sofia vielä ja Iina suostuu heti.

He laskeutuvat alakerrokseen ja kadulle ja hiipivät baarin ikkunan taakse kurkistelemaan pahvien raoista sisälle. Siellä näkyy kaksi miestä baaritiskin äärellä pitämässä taukoa ja juttelevan jotain.
-Hei, toi on se Leevi, joka on tuolla baarimikon puolella, toi valkopaitanen. Kuiskii Iina Sofialle.
-Oi, onpa söpö jannu, sanoo Sofia.
-Ei, mutta onks Arttukin siellä? Hei, eiks toi oo Arttu?
-Ou mai gaad! Huudahtaa Iina. Mä en kestä. Mä en halua et se huomaa mua... mun pitää heti lähtee nyt.
Ja niin on Iina kipittänyt tiehensä.

Sofia jää mietteissään vielä
katselemaan poikia ja ajattelee, ettei Iinaparka ole varmaan vieläkään päässyt Artusta yli.
Mutta sitten hänen katseensa uppoutuu vielä Leeviin ja hän jää tuijottamaan tätä, kunnes joku ohikulkija tönäisee häntä ja hän havahtuu mietteistään ja palaa sisälle asuntoonsa.

Kahvilan pöydät ovat puupalikoista ja vanerinpaloista kootut. Maalasin ne mustalla ja punaisella akryylivärillä ja tulen vielä lakkaamaan ne jotta ne saavat vähän kiiltoa. Baarituolit ovat pyöreistä eri paksuisista puukapuloista pätkityt (myös istuimet onnistui leikata ihan vain "japaninsahalla" puusta) Päällystin baarituolien istuinosan keinonahalla.
Oikealla olevalla pöydällä on Sofian piirustuslehtiöitä ja värikynäkoteloita, joita printtailin netistä ja liimailin kokoon. Pöytä on nyt tulevan liikehuoneiston puolella, mutta siitä tulee ehkä Sofian ruokapöytä, tai sitten työpöytä. Liikehuoneeseen tulee ehkä muotiliike. Tai sitten kauneussalonki.
Sofian nojatuolit (ylimmäisissä kuvissa) olen näperrellyt kissanruokalaatikoista, vanulevyä pehmusteena ja kangasverhoilu) Kun ostan seuraavan kissanruokapakkauksen (Laz annospussit 12x100 tai Pirkka annospussit 12x100, hyvät laatikot tukevaa pahvia, joista saa melko helposti tuoleja yms) teen taas kaksi tuolia ja jos joku haluaa, niin voin laittaa vaihekuvia tänne blogiin.