Annansilmä, uskomaton kukkija

Sofian mummonmökin pihamaa on peittynyt kirkkaankeltaisiin, ruskehtaviin ja osin punaisiinkin vaahteranlehtiin jo moneen kertaan. Suuri, 7-haarainen vanha vaahtera on tiputellut niitä ahkeraan ja katsellut ilkikurisesti, kun Sofia parka on haravoinut kottikärryllisen toisensa jälkeen lehtiä pois. Vaan yhä niitä leijailee maahan ja jokunen on vielä puun oksillakin antamassa väri-iloa niinhin aamuihin ja päiviin, jotka Sofia kiireidensä keskellä vielä mökillään viettää. Nämä alkavat olla kyllä viimeisiä hetkiä ennen talven tuloa ja Sofia on alkanut hyvästellä kukkiaan, tai oikeastaan hän vain toivottaa niille kaunista ja rauhallista lepoaikaa lumipeitteen alla, kun se aikanaan laskeutuu niiden ylle... Sofia ottaa muutaman kuvankin viimehetken tunnelmista puutarhassa ennen talven tuloa. Hän on todella yllättynyt ja hämmästynyt pienestä sisukkaasta kukkijasta; Annansilmästä. Hän osti noita pieniä roosanvärisiä taimiruukkuja kesäkuun alussa torilta 6 kpl ja ne olivat jo silloin täydessä kukassa. Siitä lähtien ne ovat kukkineet ja kukkineet, koko kesän aina tähän saakka. Kun Sofia mökillään juo aamukahviaan ikkunan ääressä, tai ulkoportailla, Annansilmät ovat ensimmäisenä näkyvissä ja loistavat kauista roosaa -unelmien ja toiveiden täyttymisen, sekä onnellisuuden väriä.
Ensikesänäkin Sofia aikoo istuttaa Annansilmiä ja vielä paljon enemmän, kuin niitä nyt oli.

Siinä se Annansilmä sinnikkäästi yhä edelleen työntää itseään raskaiden vaahteranlehtien seasta ja kukkii edelleen lokakuun puolivälin jälkeenkin. Viimeyönäkin on ollut pakkasta, mutta kukat sinnittelevät...

Myös mummon vanha äitienpäiväruusu, jonka Sofia mummolle vei tämän viimeisenä äitienpäivänä ja jonka mummo istutti ulos muiden kukkien sekaan, kukkii vielä ...

 Eivätkä krassitkaan halua luovuttaa nähdessään muidenkin ympärillään vielä kukkivan :)

Samoin Rohtosalkoruusu. Se jopa työntää uutta nuppuakin koko ajan, mutta Sofia pelkää sen puolesta, että kyllä nuppuset jäätyvät ennen avautumistaan.