Muutama päivä sen jälkeen, kun Tuomas on kirjoittanut Helenalle ja Emmalle kirjeet, hän tulee todella väsyneenä hankalasti sujuneen työpäivän jälkeen majatalolle, jossa tilapäisesti lapsineen asuu. Jo pihatiellä isommat lapset juoksevat häntä vastaan ja huutavat yhteen ääneen: "Isi isi, sulle on tullut vieras" "Mitä?" "Joo joo, sen nimi on kai Helena ja se on aika kiva, se on leikkinyt meiän kanssa ja sillä on valtavan iso vatsa. Se sanoo, että sä ja se meette naimisiin". Kylmät väreet kulkevat pitkin Tuomaksen selkäpiitä.... ei voi olla ... voisiko se olla ... Tuomas kävelee sisään ja kyllä -siinä Helena seisoo hänen edessään ja on -RASKAANA. Tätä Tuomas ei olisi kuuna kullan valkeana osannut epäillä, kun Helena puhui kirjeissään siitä, että hän on niin lihonut. Entäs ne kauniit valokuvat, joita Helena oli aiemmin lähettänyt? Ei niissä mitään lihomista ollut havaittavissa. Niin, no tietenkin, ne on otettu ennenkuin raskaus näkyi... Voi luoja, voi luoja, voi luoja, ajattelee Tuomas. Mitä minä nyt teen?
Mutta Helena tulee iloisena hänen luokseen, ihan liki ja sanoo:
"Tulinkin nyt heti ku niin mua kaipasit. Mä olen myös kaivannu sua."
"Nyt voidaan sitte olla ikuisesti yhdessä. En mee enää takas tilalle. Ne ei tykkää kai musta enää."
Tuomas seisoo kuin puulla päähän lyötynä saamatta sanaakaan suustaan...
Helena jatkaa...
"Joku sano, et oon liian tuhti tyttö. Kai sä rakastat mua silti vaik oon vähän lihava?"
"Mennään kai pian naimisiin?"
"Kulta, on ihanaa päästä sun luo!"
Tuomas koittaa ajatella kuumeisesti, mitä pitäisi sanoa tai tehdä. Nyt hän katuu jo liikaa innokkuuttaan Helenan tapaamisen suhteen. Hän miettii, eikö tyttö todellakaan tiedä itse olevansa raskaana. Miten sinisilmäinen ja naivi hän lopulta onkaan? Voinko minä ottaa vastuulleni vielä tämänkin ja hänen lapsensa omien lasteni lisäksi. Kauhun tunne täyttää Tuomaksen mielen, mutta hän ei voi näyttää sitä Helenalle. Sensijaan hän koittaa änkyttää jotain tervetliaisiksi. Sitten hän sanoo, että tämä on nyt niin iso yllätys hänelle, että mitään päätöksiä mihinkään suuntaan ei suinkaan tehdä tältä seisomalta, vaan edetään ja katsotaan rauhassa.
Koska päivä on ollut pitkä ja raskas ja tilanne on muuttunut totaalisesti tämän romanssin suhteen, Tuomas koittaa pelata aikaa. Ei hän tietenkään voi lähettää Helenaa matkoihinsakaan. Tuossa tilasssa ja eihän tällä ole varmaan edes mitään paikkaa mihin mennä. Kyllä Tuomaksen on majoitettava Helena ainakin toistaiseksi ja mietittävä tarkoin, mitä tämän kanssa oikein alkaa tekemään. Niinpä hän sitten kertoo Helenalle, että koska hän asuu lapsineen tässä majatalossa yhdessä pienessä huoneessa (luojan kiitos, hän ajattelee nyt) niin heidän on nyt otettava Helenalle oma huone majatalosta, jossa tämä voi asua niinkauan kunnes tiedetään, mitä tässä on edessä. Helena suostuu tähän iloiten ja on ihan varma, että heistä tulee ikionnelliset yhdessä. Tuomas ei tällä hetkellä ole ollenkaan niin varma, mutta päättää nukkua yön yli jälleen kerran. Huomenna voisi työmaalla puhua asiasta työkaveri Iken kanssa, joka on tosi reilu kaveri ja iso musta mies -paljon nähnyt mutta sinkku hänkin tällä hetkellä.
Niinpä Tuomas ja Helena menevät majatalon emännän Esterin luo ja kertovat tilanteen ja Ester antaa Helenalle pienen huoneen talon länsipäästä. (Tuomas ja lapset asuvat itäsiivessä :) ) Myös Ester näkee heti Helenan tilan ja sen, että lapsihan on syntymässä ihan millä hetkellä hyvänsä.
Mitähän tästä kaikesta oikein tulee... ajattelee hän ja päätään pudistellen menee omalle puolelleen.
Mutta Helena on iloinen ja onnellinen ja täysin aavistamaton siitä, että hänestä tulee ihan muutaman päivän kuluttua äiti. Hän vain kuvittelee lihoneensa valtavasti.
Miten näin voi olla?
Tämä käänne tarinaan tuli ihan "puun takaa" minullekin. Löysin nimittäin postilaatikostani eilen paketin, jossa oli Helena vatsa pystyssä ja pieni kirjelappunen, jossa Helenan repliikit, jotka tähän tarinaan lainasin. Olen muuten saanut aikoinaan Tuomaksen samalta ystävältä, joka lähetti tämän kauniin Helenan nyt. Kiitos hänelle. Hän kertoi, että Helena on hieman sinisilmäinen ja naivi, mutta näyttää tyttö olevan sitä aikalaillakin ;) No, ehkä hän siitä kasvaa vielä hienoksi äidiksi ja upeaksi naiseksi... seuratkaamme Helenan kasvua ja kehitystä ja tarinan käänteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti