Helena tekee tulevaisuutta koskevia päätöksiä.

Syksy etenee leppoisasti lämpimien säiden vallitessa Bulevard de la Madeleinella. Helenan tulon aiheuttama draama Yksinäisten sydänten majatalossakin on muuttunut arkipäiväksi ja kukaan ei enää muista, millaista oli ennen Helenaa... aika tylsää varmaan. Helena on tuonut taloon iloa ja inspiraatiota. Hänen hersyvä naurunsa ja laulunsa kuuluu miltei taukoamatta jostain päin taloa. Helena hoitelee vauvaansa ja samalla katsoo vähän Tuomaksenkin isompien lasten, Hennan ja Henrin perään näiden tullessa koulusta. Tuomaksen nuorimmainen, Leevi vauva on vauvojen päiväkodissa hoidossa. Helena on miettinyt, että voisiko hän hoitaa myös Leeviä, omansa ohessa, mutta tähän Tuomas ei ole suostunut.
Eräänä kauniin aurinkoisena lokakuun päivänä Helena päättää siivota oikein perusteellisesti, sekä omansa, että Tuomaksen huoneen. Oman huoneensa hän saakin äkkiä valmiiksi, kun se on niin pieni (Helena toivoo koko ajan omaa kotia) mutta Tuomaksella onkin vähän isompi, tai oikeastaan hänellä on kaksi huonetta, oma makuuhuoneensa ja isompi oleskeluhuone, jossa lapset nukkuvat.
 Helena on päättänyt yllättää Tuomaksen, eikä ole kertonut tälle siivousaikeestaan.
Mutta kuinkas sitten kävikään.... Helenan järjestäessä Tuomaksen työpöytää pölyjä pyyhkiessään, sieltä kirjoitusalustan alta tipahtaa lattialle kirje. Helena ei aikonut lukea sitä, mutta kun se oli auki ja kun se tuoksui hajuvedeltä ja oli NAISELTA,( koska lähettäjän nimi oli päällä) niin Helena lukee sen. Sen jälkeen hän löytää myös samasta paikasta puoliksi kirjoitetun kirjeen Emmalle -tälle tuntemattomalle, kauniille naiselle, jonka kuvakin oli kirjeessä. Tuomaksen aloittama kirje oli vielä ihan sitä samaa vaaleansinistä kirjepaperia, jota hän oli käyttänyt heidänkin kirjeenvaihdossaan.
Helena on aivan järkyttynyt ja poissa tolaltaan, luettuaan nuo kirjeet. Tämä ei voi olla totta, tämä ei voi olla totta, hän toistelee itselleen ja kävelee ulos huoneesta. Siivous jää kesken ja Helena menee kuin unessa ulos... mitä minä nyt teen? Kaikki toiveet yhteisestä tulevaisuudesta Tuomaksen kanssa karisevat siinä samassa.  Ei, minun on päästävä pois täältä mahdollisimman pian, hän ajattelee ja havahtuu samalla vauvan itkuun yläkerran huoneessa, jonka ikkuna on auki. Hän juoksee sisään, pukee vauvan lämpimästi, laittaa vaunuihin, jotka ovat Tuomaksen vauvalta lainassa. Tämäkin vielä, ajattelee Helena, joudun käyttämään sen roikaleen vaunuja... mutta hän lähtee ulos ja kävelee kiivaasti palan noustessa kurkkuun vähän väliä. En itke, en itke, hän päättää. Kaikki miehet ovat samanlaisia ketkuja ja nyt tämä saa riittää! Minä hankin itselleni oman talon ja oman elämän, enkä rakastu kehenkään enää IKINÄ. Tuon viimeisen hän huutaa ääneen. Huomaamattaan Helena on kävellyt koko bulevardin päästä päähän ja siellä, ihan kadun päässä, jossa tie kaartuu loivasti vasemmalle, siirtolapuutarhamökkejä vastapäätä, näkyy talo, joka saa Helenan pysähtymään. Talo näyttää kauniilta, vaikka se on varsin moderni. Sen suuret lasiseinät heijastavat syksyn kirkasta aurinkoa, niin, että on vaikea nähdä kokonaisuutta... Helena kävelle lähemmäksi... portilla on kyltti: "Myytävänä". Talo näyttää puolivalmiilta. Mitä on tapahtunut? Miksi talo on jäänyt kesken? Kyltissä on puhelinnumero, jonka Helena kuin unessa kirjoittaa muistiin. Hän kävelee pihaan ja katselee taloa joka puolelta. Outo tunne valtaa hänen mielensä. "Tämä on minun kotini", hän sanoo huomaamattaa ääneen. Samalla vauva nauraa vaunuissa ja Helenan täyttää toivo ja riemu. Hän kumartuu ottamaan vauvan vaunuista ja näyttää tälle taloa ja sanoo: "Mitä luulet, muutammeko tänne asumaan"? Vauva vain katselee silmät pyöreinä ja jokeltelee jotain.... mutta Helena on tehnyt päätöksensä. Tämä on meidän kotimme! Teen kaikkeni saadakseni tämän, hän päättää. Hän ei alkuunkaan tiedä, miten se olisi mahdollista, mutta tunne on niin vahva, että hän kävelee kevyin askelin takaisin majatalolle.

Talo. Runkona vanha Lundia hyllykön palanen. Tästä tulee moderni ja aika pelkistettykin -ehkä- en tiedä mitä tuo Helena oikein aikoo, mikäli se saa tämän talon itselleen. Paljon tätä ei vielä ole tehty, mutta väärä valinta on jo tuo vasemmanpuleinen tapetti. Ei sovi mielestäni ollenkaan ja mietin juuri, miten sen eliminoin. Tähän haluaisin (Helena haluaa) ripauksen japanilaisuutta. (Helena ihailee geishoja :) ) Tuo ristikko oikealla on nyt kyllä tänä aamuna siirtynty tuohon vasempaan päätyyn. Se on ikkuna, joka on läpinäkymätön, mutta antaa kuitenkin vähän valoa. (paksua Fabrianon piirustuspaperia ja bambutikkuja) Etualalle tulee muös liukuovet koko seinälle, jotka ovat samalla ikkunoita. Sisäänkäynti tulee oikeaan päätyyn. Katolle tulee saunatilat ja pihamaa :) Kuvia on jo enemmänkin, mutta koska muutoksia täytyy tehdä vielä, niin en julkaise tämän enempää tässä vaiheessa. Tuo hella menee tuolta myöskin toiseen taloon ja tuohon tulee takka.