Mutta se ei nyt kuulu tähän asiaan. Tämähän on nukkisblogi.
Kotiin tultuani järjestelin vähän paikkoja ja kuinka ollakkaan, löysin yllättäen kadoksissa olleet muistitikut, joissa on paljon valokuvia siltä ajalta, kun aloitin nukkeharrastustani ja asuin vielä Vaasassa. Paljon ihania muistoja tulvi mieleeni ja kuvat, joista osa oli jo unohtunutkin mielestäni, herättivät eloon kaiken menneen...
Haluan nyt jakaa kanssanne osan noista kuvista ja kertoa hiukan samalla, kuinka koko nukkekotiharrastus sai alkunsa minun kohdallani. Aluksi ei kyse edes ollut nukketalosta, tai miniatyyreistä edes, vaan aloin yhtäkkiä jostain syystä diggailla mollamaijoja ja siitä ihastus laajeni myös muihin nukkeihin. Kirppareilla pyöri siihen aikaan (2007 taisi olla se aloitusvuoteni :) ) paljon noita "posliininukkeja", eli sellasia keräilynukkeja ja niitä ostin ainakin toistakymmentä ja niiden kanssa alkoi syntyä noita tarinoita. Ensimmäinen oli "Julian Talossa", joka oli oikein kunnon "kirjallinen teos!" koska varsinaista taloa en siis tehnyt (Nuket olivat n 40 cm korkeita) mutta mielikuvissani loin tuon talon ja koko miljöön sen ympärille ja ja kirjoitin tarinaa siitä. Ainoastaan nuket olivat konkreettisia ja niille ompelin paljon vaatteita. Tarina sijoittui aikaan 1870-1914)
Sitä tarinaa en enää ikävä kyllä pysty jakamaan kenenkään kanssa, koska kaikki materiaali tuhoutui erään tietokoneeni mukana. Tyhmyyksissäni en ollut ottanut varmuuskopioita. Sinne meni kaikki!
Mutta elämä jatkui ja tuhkasta nousi uusi fenix-lintu ja uudet nukketarinat. Olin jo ihastunut barbeihin ja moniin muihinkin nukkeihin ja ensimmäistä talon tapaista aloin hahmottelemaan vanhaan liinavaatekaappiin, joka toimii edelleenkin Sofia-barbin talona. Vaikka onkin tällä hetkellä varastossa.
Mutta kun nyt muistelen ja katselen noita vanhoja kuvia, näen oikein selvästi sen, kuinka minulla tuo mieli muuttuu jatkuvasti ja taloparka ja nukkeparat eivät ole saaneet missään vaiheessa kotiaan ihan valmiiksi tai edes saaneet asua siinä kovinkaan kauaa, kun siihen on jo tullut joku muu (nukke) ja toisenlaiset kalusteet. Miten mä olenkin tuhonnut monia nyt kuvista katsellen aivan ihanankin näkösiä huonkaluja ym vain siksi, että olenkin halunnut yhtäkkiä jotain muuta... mut semmonen mä olin nuorena omassakin kodissani -vaihdoin huonekaluja aika usein :)
Enää en tee kylläkään niin.
No, jospa lataisin niitä kuvia nyt jonkun verran ja kerron sitten niitten yhdeydessä lisää. Nämä kuvat jotka nyt laitan, ovat vuosilta 2010-11 ja myöhemmin varmaan löydän vielä vähän vanhempiakin ja toki nuorempiakin... mutta sillä ei nyt ole paljon merkitystä, koska tästä ei tule mikään suorviivainen tarina vaan vain vähän fiilistelyä harrastuksen alkuaikoja muistellen.
Kuten sanoin, nämä eivät ole misään aikajärjestyksessä. Ensimmäiset kuvat kertovatkin "tarinaa" siitä, miten innokkaasti aloin ompelemaan barbivaatteitakin. Siinä samalla kehittelin niille "elämäntarinoita" heh... mut siis joo, ekoissa kuvissa ei ole ensimmäinen barbini, vaan ystävältä saatu yksi monista jonka nimeksi tuli Adelina ja näissä kuvissa hän esittelee tekemiäni kesämekkoa ja olkihattua. |
| Adelina uudessa olkihatussa ja kesämekossa |
Adelinalla oli kaksoissisko nimeltään Alexina. Saas nähdä, puthahtaako jostain kuvia myös Alexinasta...
Tämä neito on kirppislöytö ja tässä hänellä on "lainahöyhenet", eli erään söpön vähän näitä barbeja pienemmän "Kurhn"nuken vaatteet ja silmälasit. Annoin sitten myöhemmin Januariksi ristimäni Kurhnin ystävälleni.
 |
| Kesk. ehkä monille tuttu Sofia ja Henrik, oik. Sandra |
Ryhmäkuvassa on jo nuo rottinkihuonekalut, jotka löysin Vaasan Suvikirppikseltä. Niitäkään minulla ei enää ole -tai ehkä on yksi tuoleista- mustaksi maalattuna...
En enää muista, mikä tämän kuvan idea oli, mutta siinä nyt kumminkin naisjoukko on kokoontuneena vähän "juoruamaan". Olisko tuo lasta liekuttava ehkä palvelusväkeä, kun on vähän vaatimattomammin pukeutunut? Tämä taisi olla sitä pientä kokeilua, että tulisko noista barbeista uusi "Julian talossa" tarinan henkilöstö, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut alkaa sitä alusta.
Mutta vähän siltä näyttäis, että tuo tumma nainen musta viitta harteilla keskellä olisi ollut se "uusi" Julia ja nuo viisi oikealla olevaa nukkea ne viisi tytärtä, jotka jäivät orvoiksi ja tulivat asumaan Julian taloon, Julia kun oli heidän äitinsä naimaton sisar. Joo, mutta se tarina jäi sitten tyngäksi ja nuket saivat myöhemmin uusia identiteettejä.
Tässä kuvassa on Henrik työssään, eli mallinhommissa. Hääpukukuvaukset menossa ja tuo tyttömalli oli muistaakseni Hilja nimeltään :)Hääpuku on hennon vihreää silkkiorganzaa (oikeasti) ja siitä tuli mielestäni ihana hääpuku 20-luvun henkeen... mutta missä lie tänä päivänä sekin mekko? Ei ainakaan minulla, eikä ole enää Hilja-nukkeakaan.
 |
| Chelsea ja uusi talvitakki |
 |
| Sama takki Ellin päällä, kuin ed kuvassa |
Vasemmalla oleva Elli oli hääpukua esittelevän Hiljan pikkusisko. Nämä nuket saivat nimensä minun mummoni Ellin ja hänen sisarensa Hiljan mukaan.
Sitten seuraa vähän asukuvia. Virkkasin kirpparilta löytämästäni vaalean turkoosista oikein ohuesta langasta erilaisia asuja ja nämä seuraavat nuket esittelevät niitä -tai siis esittelivät aikoinaan näillä kuvilla- ja nyt sitten taas. :)
 |
| Hilja miesten hatussa :) |
 |
| Chelsea virkatussa asussa |
 |
| Kampaajakaunotar Anna taidegalleriassa :) |
SITTEN VÄHÄN ENSIMMÄISESTÄ TALOKOKEILUSTA
Niin, kuten jo mainitsin, tämä talo on vanha liinavaatekaappi ja se on kokenut kymmenen muodonmuutosta ainakin. Aluksi siitä piti tulla vähän pienempien nukkien koti, mutta innostukseni barbikokoon muutti suunnitelmat heti "kättelyssä". Kömpelöä yrittelyä kaikki... en ollut tuolloin missään facebookkiryhmissäkään -kuullutkaan niistä- hehe... ja yksin vain askartelinpaskartelin sitä sun tätä. Myöhemmin olen saanut tosi paljon vinkkejä ja neuvoja noissa ryhmissä. Kiitos niiden ihanien harrastajaystävien,
Mutta aluksi nämä olivat barbitalon astioita
Se pääsi heti kaappitalon keittiöön ja siellä se on edelleenkin Sofian keittiössä, vaikkakin hieman erilailla kuin näissä ensimmäisissä kokeiluissa.
Ruokapöydän ostin sisustusliikkeestä Vaasassa, olisko sen nimi ollut Blossom--- tai jotain sellaista, Sitä ei enää ole.
uuniritilät ovat irroitettavat
Nykyään talossa on kunnon kylppäri ja juuri tuossa samassa paikassakin, mutta isompana.
Henrik siinä menossa kokeilemaan sitä.
Siellä se nyt on makkarissa, mutta eipä ollut kauan, eikä koko makkarikaan ollut kauaa tämän näköinen. En enää muista, miksi olen piirtänyt takaseinään nuo rajat... pitikö siihen tulla aukko ikkunaa varten tai jotain... aika matalalla ja aika pieni kuitenkin näyttää olevan, eikä talossa nyt ole tuossa mitään aukkoa. Tapetti oli kangasta.
Peilikaappi on niin, että siinä on tuollainen Tiimarin pikkupiironki ja sen päällä on mun oikea pikkupeilini.
 |
| Naiset juttelevat :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti