Hauskaa Joulunalusaikaa teille kaikille lukijoilleni.
Olen niin innoissani siitä, että alan vihdoin viimein taas löytää tien takaisin tämän nukkekotiharrastukseni pariin. Viimeiset 10 kuukautta ovat olleet melko raskaat fyysisesti, kun muutin vanhaan taloon viime talvena. Täällä ei ole vesijohtoa ja lämmitys hoidetaan puilla, joten päivittäiset kotitalousaskareetkin jo vievät paljon aikaa ja energiaa. Tosin minulla on kyllä sähkölämmityskin tässä talossa, mutta olisin aika hölmö, jos kuluttaisin lämmitykseen kallista sähköä, kun on hyvät uunit ja liiteri täynnä pilkottuja kuivia polttopuita.
Arkiaskareiden lisäksi olen tietenkin muutenkin joutunut tekemään paljon "ylimääräistä" saadakseni talon näyttämään omalta kodiltani ja paljon tekemistä on vielä sillä saralla edelleenkin. Lisäki pihasauna osoittautui hirsiltään niin lahoksi, että aloin rakentamaan uutta pikkuruista pihasaunaa ja siinä on ollut valtavasti myös puuhaa, kun työmiehinä minulla on ollut vain oma poikani ja hänen setänsä silloin tällöin. Nyt sauna on kuitenkin jo käyttökunnossa, vaikkakaan ei vielä ihan valmis.
Mutta nämä kaikki ovat elämää jota en nyt vaihtais pois vaikka vähän vastuksiakin on... täällä minun kuuluu olla ja tänne aion rakentaa varsinaisen "monumentin" tai "muistomerkin" joka toivottavasti jää jälkipolvillekin sitten vielä..
Nimittäin se otsikossa mainitsemani huikea suunnitelma on nukketalo. Eikä mikä tahansa nukketalo, vaan tuonne ulos rakentuva 1:6 mittakaavassa oleva iso talo, jonne koko mun "muotinukkeyhteisöni" voi muuttaa saman katon alle.
Olen joskus keväällä ollut vähän samoilla linjoilla erään isomman nuken kanssa ja varmaan taisin siitä täälläkin vähän kertoilla... mutta koska myös viljelen omavaraistalouttani varten ruokaa jne niin kesä olikin yllättävän kiireinen senkin johdosta, enkä ehtinyt laittaa sitä alulle.
Ny, kun tuskailen tuolla olohuoneessa Iinan ja Auroran kodin ja Sofian kodin ja kaikkien muittenkin kotien kanssa, jotka eivät siis todelllakaan mahdu täällä sisällä oikein minnekään. Talohan on vain tällainen mummonmökki, jossa on kaksi kamaria ja tupakeittiö. (n 60 neliötä kaikkineen)
Niin, ajattelin siis, että ehkä se on niin, että vain tuo 1:12 skaalaa oleva Helenan talo saa jäädä sisätiloihin, ja rakennan ulos oikein kunnollisen talon! Niin ison, että sinne mahtuu asunnot kaikille perheille, joita on siis;
Sofia Marjanen ja Leevi Åberg |
Iina ja Aurora
Iina Koivula |
Heille on nyt kyllä tulossa yhteen kaappiin pieni koti, mutta he voisivat sitten muuttaa myös isompaan, kun talo aikanaan valmistuu. Ehkä 3 huonetta, keittiö ja kylpyhuone olisi heille sopiva.
Kuvissa Iina on valmistautumassa Sofian ja Leevin kihlajaisiin... hopeanhohtoisessa puvussaan ja ohuenohuessa silkkivillaisessa hartiahuivissaan, jota voi myös käyttää hiusten suojana. :)
Iina |
Aurora |
Chantal ja Henri |
Sanna ja Peter ja heidän lapsensa, Sannan kaksoset Pia ja Petra, sekä pieni Patrick poika. Peterillä on lisäksi teini-ikäinen poika Henri (hänhän on leski, joka meni uudelleen naimisiin Sannan kanssa, jolla oli nämä kaksoset)
Henrillä on myös tyttöystävä, ranskalainen aupair tyttö, nimeltä Chantal, joka siis myös asuu Åströmeillä.
Tämä porukka tarvitsee ainakin 5 makuuhuonetta ja muut tilat, eli varsin iso asunto heille pitää olla.
Arthur ja Elli |
Hekin tarvitsevat ainakin kaksion.
Sebastian, Sandran poika |
Hans Koivula, pastori, joka on Iinan ex-mies ja tarvitsee ehkä vain yksiön. (koska on hauska rakentaa taloon myös yksiö)
Hans Koivula, pastori |
Sebastian ja Sandra |
vas. Samantha istumassa Maryann ja oik Maribell |
Lisäksi on joukko muita henkilöitä, joilla ei tarvitse olla omaa asuntoa talossa, mutta sen verran tilaa että voivat vierailla siellä. Eli talosta pitää mitä ilmeisimmin tehdä kerrostalo. Nyt, talviaikaan sitä ei voi vielä alkaa rakentaa, mutta nyt on hyvä tehdä pohjatyöt, eli suunnitelmat. Jonkinlaiset piirustukset jne...
Toivon todella, että pystyn toteuttamaan tämän hankkeen. Minulla on niin suuri pihamaa ja puutarha, että se olisi loistava katseenvangitsijakin tuolla pihalla ja olen sieluni silmin jo nähnyt siellä jonkinlaisen sähköllä toimivan lämmitysjärjestelmänkin. Puulämmitystä en niille uskalla ajatella -polttavat vielä koko pytingin- heh heh. Tai miksei sekin onnistuisi, kun opettelen muuraamaan takkoja pikkukivistä :)
Talon parissa kuluu kyllä varmasti yks ihmiselämä ja tuleeko valmiiksikaan... mutta ainahan sitä voi yrittää.
Lisään tähän postaukseen tuoreet kuvat lopuistakin taloon tulevista asukkaista myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti