Helena herää kevääseen

Koko kylmän Toukokuun alkupuolen ja jo varmaan koko Huhtikuunkin olen jättänyt Emman talon ja sen asukkaat oman onnensa nojaan. Kun katselin ottamiani kuvia, huomasin, että 15.4. jälkeen en ollut tehnyt mitään Emman talossa. Tuolloin olin siirtänyt sen tämän kuvassa näkyvän vanhan kotipuusepän tekemän kulahtaneen kampauspiirongin päälle, joka mielestäni onkin varsin sopiva jalusta talolle. Tosin siihen ei sitten saa pihamaata mahtumaan ympärillle, mutta talon lopullinen asukas, Helena Riihiviita, on reipas nainen, joka on vuokrannut kaupungilta palstan ja polkee sinne aina kun ehtii hoitelemaan pikku puutarhaansa. Mutta siitä myöhemmin. Kuten oikealla olevassa kuvassa näkyy, talo on tyhjä. Tuolloin piti niin aloittaa ikkunaremontti ja laittaa kaikki ikkunanpuitteet ja ruudut paikoilleen, mutta laittamatta ne on vieläkin.
Koko se kylmä ajanjakso, mikä tässä keväällä oli, minulta oli fiilikset täysin hukassa, eikä valmista tullut yhtään näissä rakennushommissa. Jonkin verran sain ommeltua barbimittakaavassa vaatteita ja vuodetekstiilejä. Siinä kaikki.
Mutta sitten, eräänä päivänä kun olin nukkekotiharrastajien Facebook-ryhmässä nähnyt ihania kesäisiä asuja toisten nukeilla, havahduin katsomaan tämän talon ohikulkiessani, kuinka Helena istui siellä eteisen rahilla alakuloisen näköisenä talvivarusteet yllään. (Olin jo aiemmin laittanut huonekalut takaisin taloon, vaikkei ikkunoita oltukaan tehty *wirn*)
Helena katsoi suoraan minuun, kuin anoen, että "hei, eikö olisi mitään kevyempää päällepantavaa"? Ulkona oli helle ja Helenalla oli paksusta sametista tehdyt housut ja liivi, sekä talvella hänelle neulomani rulookauluksinen neulepusero.

Aloin siinä sitten katsella tilkkulaatikkoani ja oi miten monta kaunista kangasta löysin Helenalle! Mutta tähän postaukseen Helenan uudet ihanat kesävaatteet eivät vielä pääse. Nimittäin hän vei koko kangaspinon Boulevard de la Madeleinen toisessa päässä asuvan rouva Roccon luo ja pyysi tätä ompelemaan hänelle koko kesäisen karderoobin. Rouva Rocco on hyvä ompelemaan ja teatterilaisena koko ikänsä olleena välillä ikävystyy näihin eläkepäiviinsä ja on siksi innoissaan, kun sa jotain tällaista tehdäkseen. Siitäkin kerrotaan toisella kertaa ja käymme samalla katsomassa Roccojen talolla, jossa myöskään ei ole viimeaikoina käyty... 

Niin, ja Hildegard Rocco sitäpaitsi tekee vain ja ainoastaan haute couturea, kun tekee. Jos se ei asiakkaalle sovi, niin sitten ei tehdä ollenkaan! Haute couturehan on "korkeaa räätälöintiä", eli kaikki ommellaan käsin ja tarkasti mittojen mukaan. Ei mitään valmisvaatetavaraa ollenkaan. Tästähän Helena tykkää! Hänestä on alun naivius kadonnut kaikkien raskaiden kokemusten ja menetysten jälkeen ja hän osaa arvostaa elämän pieniä ja isompiakin nautintoja ja hyvin pukeutuminen on yksi hänen intohimonsa. Nyt kun hän asuu ihan yksin tätä suurta "Emman taloa" (miettii joskus, että missähän se Emma hänen entisen miehensä kanssa tälläkin hetkellä menee..." Mutta ei kaipaa enää Tuomasta takaisin ja on antanut Emmallekin jo anteeksi ajat sitten. Helenan omat kaksostytöt (Tuomaksen kanssa yhteiset lapset) ovat jo isoja tyttöjä ja muuttaneet omilleen. Asuvat tällä hetkellä ulkomailla, mutta pitävät tiiviisti yhteyttä Helenaan. Uskomatonta, miten nuoren näköisenä Helena onkaan säilynyt! Vaikka hän on jo 43 vuotias! :) (tytöt ovat parikymmpiset kaksoset ja se poika, jota Helena odotti tullessaan majataloon Tuomaksen luo aikoinaan, on 25 vuotias) 

No, mutta palataanpas nyt tähän hetkeen. Siis Helena istui yksin talossaan ja kaipasi kesävaatteita. Mutta sitten hän kipusi vintille katsomaan viimekesän lopulla sinne pakattuja vaatteita ja löysikin yhden sellaisen mekon, jota voi vielä pitää. Kaiken muun hän päätti laittaa kierrätykseen, koska ei halunnut enää palata vanhoihin asioihin edes vaatteiden osalta. Nyt alkaa uusi elämä! Helenan OMA elämä ilman mitään velvoitteita ketään muuta kohtaan, kuin itseään. Talon häntä ennen omistaneet (ihan aluksihan sen omisti Emma Sironen) Unto ja Kaarina olivat tulleet sen verran vanhoiksi, että halusivat muuttaa helpomman asumisen piiriin kauniiseen senioritaloon ja myivät tämän talon edullisesti Helenalle. Nyt Helenalla siis viimeinkin on ihan ikioma talo ja tästä Helena ei aio luopua, vaan tekee siitä juurikin oman näköisensä paratiisin itselleen ja myös lasten tulla käymään ja viettämään aikaa täällä. 

Löytyihän se kesämekkokin vintiltä ja sai riisua talvivaatteet puhdistettavaksi ja laittaa naftaliiniin :)

Keittiöön Helena osti netin kautta (nukkekotikirppikseltä :) ) modernit keittiökalusteet. Kaarina ja Unto olivat suosineet viktoriaanista tyyliä, joka ei ole oikein Helenan makuun, vaikka hän tykkääkin yhdistellä  vanhaa ja uutta keskenään. Tässäkin on ikkunan alla oleva arkku vanhaa, samoin kuin ruokapöytä. Helenan mielestä ne kävyät hyvin yksiin suoralinjaisten kalusteiden kanssa, niille vastapainoksi, jottei kokonaisuus olisi tylsä. Helena ei missään nimessä tykkää ultramodernista tyylistä ja siitä, että kaikki olisi samaa.
 Pitää rikkoa hieman ... hän tuumii :)
 Ripaus romanttisuuttakin Helenasta löytyy ja  keittiössä se on tuo matto ja lamppu ja myös tuo arkku ja pöytä.

Seuraavalla kerralla menemme Helenan kanssa katsomaan, mitä rouva Rocco on saanut aikaan Helenan kankaista. Ainakin heillä oli hyvin hauskaa malleja suunnitellessaan...  Vaatteiden sovitus on tänään ja siksi Helena istuu aamiaispöydässä jo niin tyylikkäänä virkatussa mekossaan, helmet kaulassa ja vyö uumalla. (normiaamuina hän istuisi yöpaidassa :) )