Tiistain tunnelmia

Maaliskuun lopun tiistaipäivä valkenee huikaisevan kirkkaaseen auringon paisteeseen. Mutta Bulevard de la Madeleinella kulkijoiden neniin kantautuu jo kaukaa pistävä savun haju ja lähemmäksi tultuaan he näkevät mustuneet rauniot, joista pistää esiin kaksi korkeata mustaa savupiippua. Näky on lohduton. Palomiehet vielä varmistelevat sammutustöitä.
Ysinäisten Sydänten Majatalo on palanut yön aikana. Sen tarina on lopussa.
Mitään muuta ei jäänyt pystyyn, kuin nuo synkän näköisenä sojottavat piiput. Kuin luurangot, jotka huutavat kohti taivasta; "miksi"?
Vanha talo oli saanut oikosulun jostain sähkölaitteista ja koska kaikki olivat nukkumassa, eikä minkäänlaisia palovaroittimia ollut (elettiin aikaa ennen palovaroittimia) niin palo pääsi valloilleen ja kaikki roihusi jo niin suurella liekillä, ensimmäisen asukkaan herätessä ettei mitään ollut enää tehtävissä, muuta kuin yrittää pelastaa niin monta ihmistä kuin mahdollista. Talossa ei ollut tuona yönä kuitenkaan kuin pari vierasta, jotka eivät ikävä kyllä selvinneet. "Omasta väestä"palosta selvisivät ainoastaan:
-Selma täti, joka nyt makaa sairaalassa taistelemassa hengestään saadessaan pahoja palovammoja
-Helena ja kaksostyttäret Liisa ja Leena (Tuomas ei ollut tullut yöksi kotiin, eikä Helena tiedä, missä hän on)
- Kaarina ja Unto.
Siinä he nyt sitten ovat. Pieni joukko, jolla takana paljon yhteistä historiaa ja edessä tuntematon tulevaisuus. Suuri suru menetettyjen puolesta ja epätietoisuus omasta kohtalosta.
Kaikki ovat terveyskeskuksessa ja hyvin hiljaisia. Mitä tapahtui? Mihin tästä nyt? Mitä minulle jäi?
No, kenellekään ei jäänyt mitään muuta, kuin nokinen yöpuku.
Mutta kaikille heille jäi kuitenkin elämä ja se jatkuu tästä eteenkinpäin.

Vanhaan, kolhiintuneeseen Lundia kirjahyllyyn kokoamani majatalo alkoi näyttää niin virttyneeltä ja "murheellisten laulujen" maalta, enkä usko, että se projekti olisi koskaan tullut kunnolla valmiiksi. Siinä oli niin monta vääränlaista ratkaisua rakenteissa ja kun nyt viimeinkin sain tuon "oikean" kunnollisen kokoisen nukkiksen (Emman talo) ja viime joulukuussa hankkimani toinen oikea talo on myös aika lailla vaiheessa, niin oli ihan pakko poistaa tuo rumilus, jotta voisin keskittyä noihin kahteen taloon, joille on paikat tässä pienessä olohuoneessa. 
Lisäksi kun on vielä tuo isomman mittakaavan, eli "barbitalo" tekeillä vanhaan liinavaatekaappiin ja nyt on haaveissa vielä toinen barbitalo, joka olisi samantyyppinen talona, kuin tuo Emman talokin. Se kylläkin rakentuu yhteen piironkiin myös, mutta siitä saa lähes samanmallisen, kuin Emman talosta, vain lisäämällä ullakon ja harjakaton. 
Että tällasia mietteitä tänä tiistaina ja nyt on siis kirjoitettu majatalokin ulos tarinasta, joten henkilöt voivat jatkaa elämäänsä, toivuttuaan shokistaan, ihan uusin suunnitelmin ja uusissa ympyröissä. En usko, että kaikille tulee taloja, mutta taatusti he elävät näissä tarinoissa ja ovat mukana taloissa vierailujen ja muiden tapahtumien yhteydessä.