Madeleinella tapahtuu nyt vähän joka talossa ...

Aamulla oli niin pilvistä ja myrskyistä ja sateistakin, eikä aikomastani kuvien otosta meinannut tulla mitään, mutta nyt päivän ollessa kääntynyt jo iltapäivän puolelle, aurinko oikein häikäisee välillä tullessaan tuolta pilvien lomasta näkyviin. Pilvet tosin seilaavat kovaa vauhtia taivaanrannalla, milloin valkoiset poutapilvet, milloin tummat sadepilvet. Mutta yhtäkaikki, minä olen saanut kuvattua jotakin ja postiljoonikin oli kiikuttanut postilaatikkooni jopa kolme pikku lähetystä nukkekotikirppikseltä.
Aloitetaanpas vaikk niistä:

Nyt on laatikoita, joihin järjestellä pikkutavaraa Emman talon kaappeihin. Nämä tulivat Niina Nevalalta ja olen tosi iloinen, että hän viitsi näitä aihioita leikellä, joista niin näppärästi sitten sai taiteltua laatikot kasaan, kun kaikki katkoviivat sun muut oli valmiina. En edes tiennyt, että tuommoisia "vempeleitä" on olemassakaan, millä noita saa tehtyä.

Ja sitten toinen ihanuus: Emman talo sai ensimmäiset kasvinsa. Aivan iki-ihanat kultaköynnöksen alut, jotka on tehnyt Jaana Sirviö. Kun nämä paketista avasin ja näin, päätin, että Emman taloon ei mitään "tehdaskiukkia" laitetakkaan, vaan yritän pystyä ostamaan näitä käsityönä tehtyjä ihanuuksia. Olen niitä niin paljon siellä nukkiskirppiksellä katsellut ja ihaillut, mutta kun tuo lompakko melkein aina kumisee tyhjyyttään, en ole sit voinut ostaa... mut on nää niin paljon kauniinpia, kuin tehdasvalmisteiset muovikukat ja näissä on jokin... jokin selittämätön energia. Kerrassaan viehättävät.  Kumarrus ja kiitos tekijälle!

Mutta mitäs kummaa tuolla Kaappitalossa on tekeillä? Sieltä kuuluu naisten naurua ja kuulostaa ihan kuin siellä pelattaisiin korttia! Kurkataanpa vähän sinnekin.... Toden totta, korttiahan ne naiset siellä pelaavat. Ja tuo korttipakka tuli myös tänään postissa Nea Lindbergiltä. 
Siellä on Raquellella vieraina Sandra ja Elli ja heti on uusi korttipakka otettu käyttöön. Eikä ketään näytä yhtään haittaavan se, että tuo vessan ovi tuolla taustalla retkottaa edelleen irtonaisena ja on lysähtänyt vessan sisään :)

Noooh, annetaan rouvien nyt vain pelata ja nauttia laiskasta iltapäivästä. Enhän ole itsekään tänään mitään "hyödyllistä" tehnyt. Koko päivän vaan "blogeillut" ja kuvaillut... (mulla on toinenkin nukkeblogi, jossa elelee vähän isompia nukkeja, nimeltään: Lexin nuket. )

Ja kun tämä päivä nyt on mennyt näihin hommiin, niin ehkäpä vielä jaksaisitte kuulla ja kurkata, mitä tapahtuu Emman talossa, muuta, kuin että sinne posti kävi viemässä kukkia ja laatikoita :) ?
No, mennääs käymään siellä
 Tuomas on siis ollut nyt parisen viikkoa tekemässä remonttia Emman talossa ja hänen mielenrauhansa on mennyt pahemman kerran. Onko hän rakastuntu Emmaan uudelleen? No kyllä siltä nyt pahasti näyttää. Pitkään hän on kyllä jo Helenan kanssa yhteistä eloa elänyt ja majataloa pyörittänyt, mutta se heidän yhteenmenonsa silloin aikanaan oli kyllä vähän sellanen "pakon sanelema" juttu, kun Helena oli raskaana, vaikkei lapsi Tuomaksen ollutkaan. Tuomas kuitenkin halusi turvata Helenan elämää, tämän ollessa vielä ihan melkein lapsi ja aika naivikin. Pahaksi onneksi Emma tuli hänen elämäänsä hieman liian myöhään...

Tuomas raataa ja tekee hienoa jälkeä ja koittaa karistaa Emman mielestään ja keskittyä omaan perheeseensä, josta kylläkin vanhimmat lapset ovat jo lähteneet kotoa ja opiskelevat muualla ja Helenan ja Tuomaksen saamat kaksostytötkin ovat jo 6 vuotiaita eskarilaisia. Mutta Helena on edelleen nuori, vasta 35 vuotias. Hänhän sai sen aviottoman poikansa jo 17 vuotiaana. Tullessaan raskaaksi hän oli hevostilalla töissä jossain eteläsuomessa ja sieltä hän sitten pinkaisi kirjeenvaihdon seurauksena tänne Tuomaksen luo ja loppu onkin historiaa... Mutta Emman talo alkaa olla tapiseerattuna ja siellä vaikuttaa kovin hiljaiselta. Tuomasta, eikä Emmaakaan näy missään. Eikä Tuomasta ole paljon näkynyt kotonakaan ja sitähän on alkanut Helenakin miettiä. Miten se mies tekeekin niin pitkää päivää ja miksi se on niin hermostunut ja poissaoleva.... -taas- Helenalla alkaa hälytyskellot soida. Tuommoinenhan se Tuomas oli silloinkin, kun .... ei, ei ei, hän ei saa ajatella sitä enää. Ei Tuomas lähtisi siihen.
Mutta iltapäivällä Helena ei saa enää oltua paikoillaan, vaan pakkaa koriin kahvit ja vehnäset ja päättää lähteä pyöräilemään Emman talolle katsomaan, miten Tuomaksen työt edistyvät ja miltä talo näyttää nyt.

 Saapuessaan talolle, hän ihmettelee, kun mistään ei kuulu edes pientä vasaran pauketta.... Ulko-ovi on auki ja eihän täällä ole edes ikkunoitakaan vielä, joten kuka vain pääsee sisään... Helena menee sisälle ja huhuilee Tuomasta, mutta kaiku vain vastaa.
- Hmmm, missähän se mies on? Tämä huone on varmaan se keittiö, mistä Tuomas puhuikin taannoin... hän on varmaan mennyt kahvilassa käymään välillä... voi harmi, kun en soittanut ensin, kun toin tuota kahviakin...
Helena päättää kuitenkin tutustua talon muihinkin huoneisiin ihan omin päin. Ei se Emmakaan siitä varmaan suuttuisi, ollaanhan tässä jo sovussa oltu pitkän aikaa... hän ajattelee ja kiertelee talossa. Keittiössä on hänen mielestään oikein hyvät värit ja hän huomaa, että lattiakin on jo laitettu. Hieno ja kiiltävä onkin. Kelpaisi tätä lattiaa puhtaana pitää... -Voi, kun minäkin saisin tällaisen talon... huokaa Helena. -Ei jaksaisi enää siellä majatalossakaan olla. Siinä ainaisessa vilskeessä ja ihmsvilinässä. Kaipaisin jo omaa rauhaa ja omaa kotia. Mitä elämää se sellainen ikuinen majataloelämä on. (Taitaa pieni kateuden poikanen pistellä sisikuntaasi Helena pieni).

Helena jatkaa talon kiertämistä ja tulee keittiöstä eteishalliin.
Aikas kivat tapetit on tännekin valittu, hän miettii. Tuollaista vihreätä... hieman harmaaseen vivahtavaa ja kankaan näköistä... tykkäisin kyllä minäkin, hän miettii. Lattia on täällä tumman harmaa ja keittiössä se oli tumman ruskea. Kumpikohan nämä on valinnut, miettii Helena, Tuomas vai Emma itse...
No, samantekevää, mutta saisi se mies jo tulla työmaalleen, niin voisimme juoda kahvit yhdessä.
Eteisestä Helena kurkkaa avoimesta ovesta seuraavaan huoneeseen.


-Ai jahas, täällä on kylpyhuone. Kylläpä näyttääkin tulevan ylellisen näköinen.... Tuleekohan tänne myös sauna? Ei taida mahtua löylyhuonetta. Mutta mikäs tuo puinen koppi sitten tossa on? Vai olisko se suihkukoppi...

Lopuksi Helena kiipeää vielä ullakolle ja katselee sieltä ulos. On täältä kyllä mahtavat näköalat! Tämä talo on todella kauniilla tontilla. Tällaisen kukkulan päällä ja täältä näkee hienosti tuonne alas laaksoon, pitkin Madeleinea. Hetken Helena vielä odottelee Tuomasta ja kiertelee talossa, mutta miestä ei tule ja Helena palaa jäähtyneen kahvin kanssa yksin kotiin.