Uusi vuokralainen

Kaarina on laittanut lehteen ilmoituksen, jolla haetaan vuokralaista pieneen huoneeseen. Vuokra on halpa ja siihen kuuluu keittiön ja kylpyhuoneen käyttöoikeus.
Tuomas on palannut kaupunkiin monen vuoden reissaamisen jälkeen ja istuu hotellin ruokasalissa lukien päivän lehteä. Hän huomaa ilmoituksen ja hämmästyy osoitetta; sehän on talo, jonka Emma alunalkaen osti ja jota hän laittoi yhdessä Emman kanssa silloin kauan sitten, kun elämä oli nuorta ja myrskyisää. Tuomas jää hetkeksi miettimään noita aikoja. Miten hän oli mennyt kihloihin Helenan kanssa, joka odotti lasta toiselle miehelle ja miten siihen kaiken keskelle putkahti Emma, joka vei hänen sydämensä niin kokonaan, että kaikki piti laittaa uusiksi... eikä se kuitenkaan kestänyt. Siinä särkyi niin moni sydän. Lopulta Helena oli se, joka jäi taloon asumaan lapsensa ja isoisänsä "Hippipapan" kanssa. Vieläköhän tuo vanhus eli? Tuskinpa. Mutta sitten Tuomas herää ajatuksistaan ja päättää soittaa tuohon numeroon. Onkohan se Helena, joka sieltä vastaa?
-Haloo!Kuuluu puhelimesta naisen ääni.
- Hyvää päivää, onko siellä Helena Mäkiriihi? Kysyy Tuomas.
- Ei ole, tämä on Mattsoneilla, Kaarina Mattson puhelimessa.
.- Ai hei Kaarina! En tuntenut ääntäsi, mutta mehän olemme kuitenkin vanhoja tuttuja. Minä olen Tuomas, muistatko?
- No jösses! Äänesi olikin niin tuttu, mutta en heti hoksannut. Mitä sinulle kuuluu?
. Ihan hyvää kuuluu, mutta minä soitan oikeastaan sen vuokrahuoneen vuoksi. Näin ilmoituksen lehdessä. Vieläkö se on vapaa?
- On toki. Oletko sinä asuntoa vailla sitten?
- Kyllä olen. Palasin pari päivää sitten ja olen ollut hotellissa. Päätin etsiä itselleni vakituisen asunnon täältä, vaikka välillä käyn edelleen matkatöissä.
- No mutta sittenhän sinä tulet katsomaan sitä huonetta! Ja jos se vain sinulle kelpaa, niin otamme sinut mielellämme tänne asumaan-

Tuntia myöhemmin Tuomas on jo Bulevard de la Madeleinen numerossa 10. Istuu tulevassa huoneessaan arvioiden sitä ja miettien, onko tämä nyt viisas ratkaisu.

 Huoneessa ei ole paljon kalusteita, koska Kaarina ja Unto olettavat, että vuokralainen haluaa tuoda myös omia tavaroitaan sinne. Mikäli hän haluaa, että kaikki on omaa, isäntä on valmis tyhjentämään huoneen kokonaan.

 Huone sijaitsee ihan ruokailutilan ja olohuoneen välittömässä läheisyydessä ja Kaarina lupaa Tuomakselle, että tämä voi vapaasti käyttää myös olohuonetta ja istua siellä heidän seuranaan ja jopa tavata vieraitaan siellä, koska hän on heidän vanha ystävänsä ja luotettava ihminen.
Muutenkin he iloitsevat siitä, että saavat ystäviä. Vähän on yksinäistä ollutkin viimeaikoina.
Kaarina ei kerro Tuomakselle, kuka asuu kolmannen kerroksen vuokrahuoneessa. Ei vielä. Tuomas voisi vaikka perua aikeensa, jos kuulisi, että Emmakin on muuttanut tänne. Annetaan tilanteiden mennä omalla painollaan, vaikka Kaarinalla on kyllä aavistus siitä, mitä tuleman pitää.

Hmmm... tämä on kyllä aika kiva ja varsinkin, kun tuo olohuonekin on tuossa ihan vieressä ja lupa käyttää sitä. Myös keittiön käyttö kuului vuokraan ja sekin on hieno asia, sillä Tuomas on kova kokkailemaan toisinaan.
-Sitähän voisi vaikka laittaa koko porukalle silloin tällöin illallsta. Hän miettii.
- Ei, kyllä minä otan tämän! Hän huudahtaa ääneen ja lähtee siitä paikasta tekemään vuokrasopimusta Kaarinan kanssa.

Ja niin saatiin taloon uusi asukas.

Tuomas lähtee ostamaan itselleen sänkyä ja muutamia muita tarvikkeita.

Vihdoinkin!

Nimittäin sain vihdoinkin aikaiseksi ottaa laatikosta nuo 1:12 talon tavarat ja nostaa muutenkin talo sellaiselle paikalle, jossa sitä on helppo jälleen rakennella valmiimmaksi. Sain oikein innostuksen puuskankin siinä. Päätin, että jalkapuoli Helena ei enää tule asumaan tähän taloon, vaan hän on muuttanut muille maille parantelemaan itseään.  Nyt taloa isännöivät ja emännöivät Unto ja Kaarina, jotka ovat joskus aiemminkin jo olleet mukana tarinoissani. Ainakin siellä majatalossa.
Mutta koska halusin tuon Emman ja Tuomaksen taas vaihteeksi jonnekin myös asumaan ja mukaan tarinaan, niin päätinkin, että Kaarina ja Unto saavat laittaa kaksi huoneistaan vuokralle. Ensin meinasin, että talosta tulisi sellanen "Bed and Breakfast" paikka, mutta muutin mieleni ja päätin ottaa vuokralaiset.
Siitäpä sitten innostuinkin ensimmäisenä tapiseeraamaan ullakon kaksi huonetta. Toinen tuli Kaarinan ja Unton makuuhuoneeksi, koska keskikerroksen aiempi makuuhuone oli mielestäni liian pieni parisängylle, vaatekaapille ja muulle, mitä halusin huoneeseen laittaa. Siksipä he nukkuvat nyt kolmannen kerroksen huoneessa. Tässä ensin kuvat siitä huoneesta. Paljon on vielä puutteita, mutta nyt on "pää auki" ja "intoa piukassa", joten eiköhän se siitä...

 Olen etsinyt Pinterestistä erilaisia tapettimalleja ja tulostellut niitä. Tykkään tästä tapetista tosi paljon.

Vaatekomeron ovien nupit ovat jossain kadoksissa ja niihin pitäisi nyt löytää jotkut kivat nupit tai vetimet.

Kuvat ovat hieman epätarkkoja, koska valoa ei ole nyt riittävästi.

 Tuo ystävältäni aikoinaan lahjaksi saatu ompelukone (ulkomaan tuliaisia, en muista oliko Bulgariasta vai mistä) löysi paikkansa täältä.
Kaarina harrastaa ompelemista ja talossa ei nyt näyttänyt olevan muualla oikein tilaa tälle hienoudelle.

Eilisen päivän askartelin kirjoja. Sekä olohuoneen kirjahyllyyn, että Emman huoneen hyllyyn.
Tuossa Kaarinan yöpöydälläkin on yksi kirja, jota hän lueskelee iltaisin nukkumaan mennessään.

 Ja tässä sitten Emma jo omassa uudessa vuokrahuoneessaan. Ihanat uudet tapetit ja valmiiksi kalustettu huone. Emma voi nyt hommata itse lisää mieleisiänsä tavaroita. Kirjansa hän on jo lähes kaikki saanut hyllyyn paikoilleen. Emma käy töissä kirjakaupassa ja hän ostelee paljon kirjoja ja lukee paljon.

Laitan tähän vielä muutaman kuvan talon kylpyhuoneesta. Loput huoneet esitellään seuraavalla kerralla.

Kuinka kauan siitä onkaan...

... kun viimeksi päivitin tätä blogia. Yli vuosi!
Nyt on taas sellanen fiilis, että tätä nukkisharrastusta pitäisi jatkaa, tai paremminkin elvyttää se uudelleen, koska kaikki on ollut jopa oikein laatikoissa ja poissa näkyvistäkin kauan.

Toissapäivänä kaivelin barbieyhteisön pois laatikon uumenista ja panin heidät kaikki riviin seisomaan ja tutkailin ja tarkastelin heitä, muistellen samalla heidän "elämäänsä" ennen tätä pitkää taukoa.
Minkälaisia perheitä olin heistä muodostanut, mitä he touhusivat, oliko heillä konkreettinen koti jossain vai olivatko vain statisteja....

No, jos olet joskus lukenut blogiani, sinulle saattaa olla tuttuja Sofia, Sanna ja Iina, joiden elämää olen ehkä eniten kuvannut ja kuvaillut. Heille olen myöskin rakentanut kodit ja perheetkin aikanaan, mutta mitään niistä ei ole enää jäljellä. Tai on, huonekaluja ja sisustustavaroita, joita voin käyttää uudessa talossa, jota tässä suunnittelen.

Olen niin monta kertaa jo vaihtanut suunnitelmia ja henkilöhahmojakin, että ehkä nyt mennään eteenpäin vain sillä ajatuksella, että aika virtaa ja ihmiset kasvavat ja muuttuvat. Eli mennään samoilla tyypeillä, mutta hypätään vuosia eteenpäin viimeisimmistä tilanteista jokaisen kohdalla.

Otetaan nyt ensin vaikka Åströmien perhe, joka on nk. uusperhe, johon kuuluu äiti Sanna ja hänen kaksostyttärensä Pia ja Petra, isä Peter, joka löysi pienen poikavauvan sen sairaalan ulkopuolelta, jossa työskenteli lääkärinä. Sanna ja Peter adoptoivat pojan ja nimeksi tuli Patrick.
Pia ja Petra olivat eskarilaisia edellisissä postauksissani. Nyt heistä on tullut jo nuoria naisia, he ovat 16 vuotiaita ja käyvät lukiota. Asuvat nykyisin enimmäkseen isänsä luona ranskassa ja käyvät siellä koulua, mutta kaikki lomat ja kesälläkin vähän pidempään viettävät äidin ja Peterin ja pikkuveljen luona. Patrick poikakin on jo 10 vuotias ja käy peuskoulua.

Tässä aluksi muistin virkistämiseksi kuvia "10-vuoden takaa" :) jolloin Peter ja Sanna aloittelivat yhteistä taivaltaan Sannan pienessä talossa ja tytöt kävivät esikoulua.

Peter paistaa munkkiraudalla munkkeja, on päiväkahvien aika.

Sanna kehottaa Petraa ottamaan isin hatun pois päästään ruokapöydässä

Patrick vauva on saapunut taloon

Sanna nukuttaa Patrickia ja on nukahtanut itsekin

Tytöt kummastelevat uutta pikkuveljeä, kisskin on utelias hänestä

tytöt suihkussa

Pia (edessä) ja Petra

No niin, siinä oli katsaus menneeseen. Mitä heille kuuluu nykyään? Tässä muutama kuva siitä...

Peter ja Sanna Åström nykyisin :) 

Sannan tyyli on erittäin naisellinen ja vähän "bling bling"

Pia ja Petra kuvattiin tänään ulkoilemassa, kun he ovat syyslomaa viettämässä suomessa äidin ja Peterin luona. Patrick poikaa ei vielä saatu kuviin, kun hän on parhaillaan leirikoulussa, mutta lisätään hänet myöhemmin tähän postaukseen myös :) .

Nyt siis Pia ja Petra:
Pia on tuo pienemmän kokoinen punaisessa hupparissa. Vaikka tytöt ovat kaksosia, niin he ovat kasvaneet eri kokoisiksi ja eri näköisiksi. Pia on räväkämpi "rokkimimmi" joka on mukana eräässä koulun bändissä ja hänellä on siellä poikaystäväkin. Petra taas on hiljainen runotyttö, enemmän omissa oloissaan oleva ja tykkää pukeutua naisellisemmin, kuin Pia, joka käyttää paljon farkkuja yms. Katsotaan nyt, mitä tytöt saavat aikaan aina silloin, kun ovat vierailulla täällä suomessa.

Pia

Petra

Kirje

Kaarina palaa koulun kevätjuhlasta mietteissään. Nytkö tämä turvattu lapsuus on sitten ohi? Nytkö minun todella pitää ottaa elämä omiin käsiini? Olisi niin kiva viettää vielä vähän kesälomaa ja huoletonta lapsuutta... mutta ei auta, se työpaikka on löydyttävä vaikka "kiven alta". Hän huokaa syvään tultuaan kotiportille. Talo vaikuttaa hiljaiselta, äiti ja isä ovat varmaan pellolla tekemässä toukoja ja veli on jossain talossa töissä. Kaarina menee vinttikamariinsa ja vaihtaa juhlamekon puuvillahousuihin ja toppiin, jotka on saanut hiljattain kaupungissa asuvalta tädiltään. Hän päättää lähteä käymään uimarannassa katsomassa joko vesi olisi lämmennyt uintikelpoiseksi ja sen jälkeen hänen pitääkin alkaa tekemään kasvimaata äidille. Niin on ollut puhe. Ensin kuitenkin hän menee keittiöön, keittääkseen kahvit ajatellen, että isä ja äitikin tulevat kohta pellolta päiväkahville. Mutta yllätyksekseen hän huomaakin pöydällä kasan vastapaistettuja lettuja lautasella ja termoskannussa kahvia. Mukikin on pantu valmiiksi Kaarinaa varten. Mutta mitä ihmettä, siellä on myös kirje.

Kaarina ottaa tuolin alleen, kaataa kahvia mukiin ja istuu lukemaan kirjettä.

Hyvä neiti Mattson
Täten saamme ilmoittaa, että olemme valinneet teidät 15 hakijan joukosta luonamme avoimena olevaan kotiapulaisen toimeen. 
Valitettavasti emme voi tarjota teille asuntoa luonamme, mutta avustamme kyllä sen hankinnassa ja maksamme alivuokralaishuoneen vuokran, mikäli teille sellainen kelpaisi.
Olisimme iloisia, jos voisitte saapua luoksemme jo 10.6. jotta voisimme tutustua paremmin, vaimoni ollessa vielä kesälomalla muutaman päivän ja jonka aikana voisimme etsiä teille asunnon. Siihen asti saisitte nukkua vierashuoneessamme.
Mikäli järjestely teille sopii, ilmoittanette siitä meille pikimmiten ja odotamme teitä linja-autoasemalla tuona päivänä, ilmoitettuanne millä autolla saavutte.

Ystävällisin teveisin
Optikko Olli Harju, sekä vaimonsa, tohtori Leena Harju

Ps. Laitan perheestämme kuvan tähän mukaan, jotta tunnistatte meidät asemalla. 

Kaarina lukee kirjeen moneen kertaan. Sydän hakkaa, nyt tämä on todellista, nyt tuli lähtö maailmalle. Hän katsoo myös kuvaa pitkään ja hartaasti. Perhe näyttää melko nuorelta, varmaan mukavia ihmisiä... vaimollakin on kuvassa pitkät housut, ei näytä kovin vanhoilliselta... oma äiti ei oikein pitkiä housuja hyväksy ja Kaarinakin pitää niitä vähän niinkuin uhmalla... koska kaikilla muillakin niitä alkaa olla ihan jokapäiväisessä käytössäkin... Pikkutyttö kuvassa on suloinen, eikä poikakaan näytä kovin "ilkeältä"... ehkä minä niiden kanssa pärjään, ajattelee Kaarina. 

Sitten hän laittaa kirjeen takaisin kuoreen ja lähtee pellolle etsimään äitiä ja kertomaan uutiset. Vaikka kyllä äiti sen on varmaan jo arvannut, kun tuo kirje tuli. 

Kaarina

Anno Domini 1965

Toukokuun viimeisen päivän aamu kylpee kirkkaassa auringonpaisteessa. Taivaalla ei pilvenhattaraakaan, kun Kaarina nousee sängystään pikkuruisessa vinttikamarissaan. Hän peseytyy nopeasti pesukomuutin luona ja kampaa hiuksensa, jotka ovat olleet yön papiljoteilla... jotta saisi nuo luonnonkiharat hiuksensa edes jotenkin tottelemaan...
Tänään on merkittävä päivä. Koulu päättyy. Kansalaiskoulu, joka on ollut vuoden mittainen jatko varsinaiselle kansakoululle. Kaarina on 14 vuotias ja hänen on aika ottaa elämä omiin käsiinsä tämänpäiväisen koulun kevätjuhlan jälkeen.
Puettuaan kukallisen, äidin ompeleman kesämekon juuri tätä koulunpäättäjäisjuhlaa varten tehdyn, päälleen, Kaarina laskeutuu alakerran keittiöön juomaan aamukahvia. Sitä ennen hän vielä katsoo itseään peilistä. Vähän jännittynyt olo on...

 Mutta mekko näyttää sievältä. Kaarina on keväällä leikkauttanut hiuksensa ja alkanut niitä tupeerata -kuten muutkin tytöt koulussa. Joillakin on tosi korkeitakin tupeerauksia pään päällä, mutta Kaarinan äiti ei hyväksy sellaisia ja Kaarinan täytyy tyytyä maltillisempaan kampaukseen. Hänen kiharat hiuksensa vain eivät meinaa totella sitten millään.

Kaarinan koti on köyhä. Hänen on ollut pakko alkaa katselemaan työpaikkaa kaupungista tai jostain maatalosta jo kevättalvella valmiiksi, jotta voisi aloittaa heti koulun päätyttyä. Kotona ei leipä riitä eikä työtäkään ole kuin äidille ja isälle ja isoveljelle. Pientilaa kun ovat pyörittäneet ja isä käynyt lisäksi metsätöissä talvella. Veli pääsi koulusta vuosi sitten ja on jäänyt isän kanssa maatöoihin. Käyvät myös taloissa tekemässä välillä tienestiä. Mutta Kaarinan siis täytyy lähteä kotoa.

Toukokuun  lopulla Kaarina oli nähnyt lehdessä ilmoituksen:

"Palvelukseen halutaan reipas ja lapsirakas tyttö maalta, hoitamaan kaksivuotiasta tyttöä ja 7-vuotiasta poikaa, joka on päivisin koulussa. Lisäksi kevyttä taloustyötä.Vastaukset tämän lehden konttoriin 30.5. mennessä, nimimerkillä "Optikon perhe"

Siis kotiapulaisen paikka. Kaarina oli kirjoittanut työpaikkahakemuksen käsin ruutupaperille ja lähettänyt sen lehden toimitukseen, ohjeen mukaisesti. Vielä ei ole tullut mitään vastausta ja Kaarinaa jännittää, että kuinkahan hänen käy tuon paikan suhteen. Se olisi Tampereella, noin 60 kilometrin päässä kotoa ja sinne pääsisi melko hyvin linja-autolla. Vaikka ei Kaarina sieltä voisi joka päivä kotiin tulla, mutta viikonlopuiksi ehkä...
No, mutta nyt täytyy hörppiä aamukahvit ja sitten lähteä viimeistä kertaa koulutielle. Risteyksessä häntä jo odotti naapurin Liisa, jonka kanssa oli kaikki kahdeksan vuotta yhdessä kuljettu. Pian he lauloivat suvivirttä täyttä kurkkua ja saatuaan todistukset juhlan jälkeen omassa luokassaan, he olivat valmiit suureen maailmaan.

Ps. Löysin tämän "Kaarina nuken" kirpputorilta jokin aika sitten. Samalla kertaa löysin toisenkin nuken, ( Kurhn sarjaa olevan) josta tulee Kaarinalle ystävä aikanaan kaupungissa. Tässä muutama kuva nukeista sellaisena, kuin ne kotiin toin kirpputorilta: