Sivut

torstai 24. elokuuta 2017

Kaarina

Anno Domini 1965

Toukokuun viimeisen päivän aamu kylpee kirkkaassa auringonpaisteessa. Taivaalla ei pilvenhattaraakaan, kun Kaarina nousee sängystään pikkuruisessa vinttikamarissaan. Hän peseytyy nopeasti pesukomuutin luona ja kampaa hiuksensa, jotka ovat olleet yön papiljoteilla... jotta saisi nuo luonnonkiharat hiuksensa edes jotenkin tottelemaan...
Tänään on merkittävä päivä. Koulu päättyy. Kansalaiskoulu, joka on ollut vuoden mittainen jatko varsinaiselle kansakoululle. Kaarina on 14 vuotias ja hänen on aika ottaa elämä omiin käsiinsä tämänpäiväisen koulun kevätjuhlan jälkeen.
Puettuaan kukallisen, äidin ompeleman kesämekon juuri tätä koulunpäättäjäisjuhlaa varten tehdyn, päälleen, Kaarina laskeutuu alakerran keittiöön juomaan aamukahvia. Sitä ennen hän vielä katsoo itseään peilistä. Vähän jännittynyt olo on...
 Mutta mekko näyttää sievältä. Kaarina on keväällä leikkauttanut hiuksensa ja alkanut niitä tupeerata -kuten muutkin tytöt koulussa. Joillakin on tosi korkeitakin tupeerauksia pään päällä, mutta Kaarinan äiti ei hyväksy sellaisia ja Kaarinan täytyy tyytyä maltillisempaan kampaukseen. Hänen kiharat hiuksensa vain eivät meinaa totella sitten millään.

Kaarinan koti on köyhä. Hänen on ollut pakko alkaa katselemaan työpaikkaa kaupungista tai jostain maatalosta jo kevättalvella valmiiksi, jotta voisi aloittaa heti koulun päätyttyä. Kotona ei leipä riitä eikä työtäkään ole kuin äidille ja isälle ja isoveljelle. Pientilaa kun ovat pyörittäneet ja isä käynyt lisäksi metsätöissä talvella. Veli pääsi koulusta vuosi sitten ja on jäänyt isän kanssa maatöoihin. Käyvät myös taloissa tekemässä välillä tienestiä. Mutta Kaarinan siis täytyy lähteä kotoa.

Toukokuun  lopulla Kaarina oli nähnyt lehdessä ilmoituksen:

"Palvelukseen halutaan reipas ja lapsirakas tyttö maalta, hoitamaan kaksivuotiasta tyttöä ja 7-vuotiasta poikaa, joka on päivisin koulussa. Lisäksi kevyttä taloustyötä.Vastaukset tämän lehden konttoriin 30.5. mennessä, nimimerkillä "Optikon perhe"

Siis kotiapulaisen paikka. Kaarina oli kirjoittanut työpaikkahakemuksen käsin ruutupaperille ja lähettänyt sen lehden toimitukseen, ohjeen mukaisesti. Vielä ei ole tullut mitään vastausta ja Kaarinaa jännittää, että kuinkahan hänen käy tuon paikan suhteen. Se olisi Tampereella, noin 60 kilometrin päässä kotoa ja sinne pääsisi melko hyvin linja-autolla. Vaikka ei Kaarina sieltä voisi joka päivä kotiin tulla, mutta viikonlopuiksi ehkä...
No, mutta nyt täytyy hörppiä aamukahvit ja sitten lähteä viimeistä kertaa koulutielle. Risteyksessä häntä jo odotti naapurin Liisa, jonka kanssa oli kaikki kahdeksan vuotta yhdessä kuljettu. Pian he lauloivat suvivirttä täyttä kurkkua ja saatuaan todistukset juhlan jälkeen omassa luokassaan, he olivat valmiit suureen maailmaan.

Ps. Löysin tämän "Kaarina nuken" kirpputorilta jokin aika sitten. Samalla kertaa löysin toisenkin nuken, ( Kurhn sarjaa olevan) josta tulee Kaarinalle ystävä aikanaan kaupungissa. Tässä muutama kuva nukeista sellaisena, kuin ne kotiin toin kirpputorilta:






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti