Sivut

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Sanna sulaa vauvalle

Kun Sannaa ei kuulu kylpyhuoneesta hetkeen takaisin, Peter laittaa vauvan sohvalle nukkumaan. Hän tukee vauvan tyynyillä, niin ettei se pääse putoamaan lattialle ja lähtee katsomaan, miten Sanna voi.
 He istuvat pitkän tovin kylpyhuoneessa keskustelemassa ja Peter kuuntelee Sannan epäröintiä ja perusteluja vauvasta kieltäytymiseen. Sanna kertoo, että hän ei ollut ajatellut kasvattaa enempää, kuin nuo kaksi lasta, jotka hänellä jo olivat, vaikka hän lapsista kovin pitääkin. Mutta kun hänellä oli omia tulevaisuuden suunnitelmia. Opiskella vielä jotain ja tehdä jonkinlaista uraakin... Nyt, jos hän alkaa äidiksi vastasyntyneelle, siinä tuhlaantuu monta vuotta... Ja eikö Peterilläkin ollut jo omat lapset? Vaikkakin ne niin traagisesti häneltä vietiin. Tätä huomautustaan Sanna kyllä häpesi saman tien ja pyysi anteeksi.
Peter sanoi vain hiljaa, että kukaan ei voi tietenkään korvata hänen omia lapsiaan, eikä ole tarkoituskaan, mutta hänellä on vahva tunne tästä lapsesta. Että hänen pitää huolehtia siitä. Ei hän voi tietenkään vaatia Sannaa osallistumaan, eikä hän halua painostaa millään lailla mihinkään suuntaan. 

Sitten Peter pyytää, että Sanna olisi kuitenkin lapsen kanssa pienen hetken, jotta hän itse voisi käydä pienellä kävelyllä selvittämässä omia ajatuksiaan. Tähän Sanna suostuukin ja he halaavat ja päättävät kumpikin miettiä tarkoin, ennenkuin mitään lopullista päätöstä vauvan suhteen tehdään.



Kun Peter palaa kävelylenkiltä, talo on aivan hiljainen. Peter menee olohuoneeseen, mutta siellä ei ole ketään, vauvakin on otettu sohvalta... Mitä kummaa... Peter lähtee yläkertaan ja löytää Sannan ja vauvan nukkumasta Sannan makuuhuoneen sängyllä. Sanna pitää vauvaa kainalossaan ja otteesta näkee, että hän on aivan myyty tälle pienelle käärölle.

Peter seisoo hiljaa sängyn vierellä ja katsoo rakkaintaan ja lähettää pienen kiitoksen mielessään jonnekkin. Samalla hän toivoo, että he todella saisivat tämän lapsen omakseen. Heille alkaisi aivan uusi elämä. Siinä olisi mukana tietenkin Sannan kaksostytöt ja tämä pieni poika ja hän saisi vanhentua Sannan kanssa ja aikanaan lastenlapset juoksentelisivat heidän ympärillään ...
Peter ei yhtään ajattele sitä, että yksikään niistä lasten lapsista ei olisi hänen biologinen lapsenlapsensa. Sillä ei ole hänelle mitään merkitystä.



3 kommenttia:

  1. Voi miten suloinen vauva <3 ! Sannakin näyttää jo omaksuneen äidin roolin kun on ottanut pikkuisen vierelleen nukkumaankin <3 <3

    VastaaPoista
  2. Ai miten ihana ja positiivinen käänne - kyllä kaikki muuttuu vielä varmasti hyväksi. Eihän tällaiselle käärölle voi kääntää selkäänsä. Peter jaksaa vaan olla positiivisella mielellä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Karoliina ja Anne :) Joo, en voinut minäkään kääntää selkääni, vaikka olin Sannan kanssa samoilla linjoilla, kun en ole aatellut vauvaa taloon hih, kun ei oo vaunuja, koppaa, vaippoja, vaatteita jne jne ... mutta tuo oli vaan niin herttanen, että pitihän se tarinaan kirjoittaa mukaan jotenkin ... :)

    VastaaPoista