Sofia on siirtynyt uuteen vuoteen täynnä tarmoa ja uusia ideoita, mutta hän on myös tehnyt päätöksen (ikäänkuin uudenvuodenlupauksena) hidastaa tänä vuonna elämäänsä. Tämn vuoden hän on nimennyt omassa elämässään "Hidas Elämä" -vuodeksi. Tänä vuonna tehdään mahdollisimman paljon kivoja juttuja, tavataan ystäviä enemmän ja tehdään töitä vähemmän... eli ei mitään rahan ja tavaran perässä juoksemista. Vain välttämättömin ostetaan ja sekin vain, mikäli sitä ei osata itse tehdä. Siinäpä haastetta!
No, Sofia on aloittanut, kutsumalla jälleen parhaan ystävänsä Iinan loppiaiskahville ja vähän "juoruilemaan tyttöjen juttuja".
Iina on tullutkin oikein mielellään, koska on hänen tyttärensä Inkeri Aurora (6kk) on nyt isoäidillään ja Iinalla näin ollen vapaa päivä lapsenhoidosta.
- On joo, olen ajatellut niitä kutsuja, joita viimeksi suunnittelimme... ehkä pidän ne sittenkin täällä kotona ja kutsun vain muutaman rakkaimman ystävän syömään ja kilistelemään maljoja samalla alkaneelle vuodelle -onhan tää mun syntymäpäivä niin lähellä vuoden vaihdetta, että se passaa oikein hyvin ja kun en nähnyt kavereitanikaan uutena vuotena, saati joulunakaan... enkä itseasiassa moneen kuukauteen ole kaikkia nähnyt. Nyt on aika jututtaa ja kuulla mitä kaikkea itse kukin on suunnitellut tulevalle vuodelle. -Niin, muuten, mitä sinä itse odotat tältä vuodelta Iina? Kysäisee Sofia lopuksi.
Jaa'a, minä en ole paljon ajatellut mitään muuta, kuin miten me Inkerin kanssa mennään päivästä toiseen... On joskus aika raskasta olla ihan kahdestaan lapsen kanssa, mutta en valita, itse olen osani valinnut enkä Inkeriä pois antaisi mistään hinnasta.
-Niin, niinhän se on, vastaa Sofia - mutta jos ikinä mitään apua tarvitset, niin kerrothan minulle? Autan kyllä missä voin. Ja pianhan se talokin alkaa nousta, johon sinullekin on varattuna asunto.
-Niin, kuule Sofia, siitä minun pitikin sinulle puhua.... älä nyt loukkaannu missään nimessä... kuinka tämän nyt oikein sanoisin... kun en taida sittenkään haluta muuttaa sinne sinun uuteen taloosi.
-No, mites nyt noin oot mieles muuttanut? Ihmettelee Sofia.
- Niin, kun tuota mä löysin ykspäivä -ollessani tuolla maalla, siellä päin missä sunkin se mökkis on- niin siellä oli yks aivan ihana talo ja siinä oli kyltti että myytävänä. Se on kyllä aika huonokuntoinen, mut mä ajattelin että..
-Mitä??? Sofia keskeyttää. - Älä ny vaan sano, että sää oot menny ostamaan jonku rötiskön?!!
- No en vielä, mutta aion kyllä ostaa sen, mikäli saan lainaa. En oo siis vielä ees kysynyt, mutta mulla on nyt semmonen tunne, että jos en nyt lähe kulkemaan kohti unelmiani, niin en tee sitä koskaan! Kyllä nämä vuodet tässä kuluvat ja kuluvat ja voin jatkaa tässä päivästä toiseen vain samaa rataa, mutta se ei tunnu elämältä! Jos mulla olisi tuollainen oma paikka ja vähän maata sen ympärillä, niin mä voisin alkaa elään aika omavaraisesti ja kunnostaa taloa vain välttämättömän, ei siis mitään luksusta sinne ja siinä samalla mä voisin opettaa mun tytöllekin ekologista elämäntapaa ja jättää sille hyvän perinnön. eli vapaan elämän terveessä talossa... tämmösiä mää oon miettinyt.
-No ei tuo kuulosta ollenkaan hullummalta, mutta ootsä ajatellut, miten sä kaiken tuon pystyt yksin tekemään kun on vielä pieni lapsikin?
-Ihan samalla tavalla "yksin" kuin sinäkin, ystävä hyvä, olet rakentamassa kerrostaloa ihan yksin, nauraa Iina.
Silloin Sofiakin tajuaa, että totta tosiaan, eihän se Iina sen "huonompi" ole kuin hänkään. Kyllähän heistä molemmista on ihan mihin vaan , kun "sen pään ottaa".
Naiset juttelevat vielä asiasta ja sitten Iina lähteekin jo hakemaan Inkeriä mummon luota.
Illalla Sofia ei pääse eroon Iinan heittämästä ajatuksesta. Yöllä hän näkee unta, että hän korjaa vanhaa hirsistä paritaloa...
Siellä eletäänkin jännittäviä aikoja! Toivotaan, että Iina saa lainan ja pääsee kunnostamaan unelmiensa taloa <3
VastaaPoista