Tunnelmakuvia majatalosta

Jättäkäämme hetkeksi majatalon väki draamoineen ja katsokaamme sensijaan, miten he kaikessa epäjärjestyksessäänkin ovat kuitenkin saaneet ympäristöönsä jonkinlaista järjestystä :)
Kaikki, mitä majatalossa ja majatalon väelle tapahtuu, johtuu aina jostakin todellisesta jonka sitten nivon tähän tarinaan, jotta muutoksiin olisi jokin selitys. (kaikki draamat siis johtavat lopulta minuun ja minun ailahtelevaan mielenlaatuuni)
Senverran viittaan kuitenkin viimeaikaisiin tapahtumiin majatalossa ja Estherin ja Iken lähtöön, että tämä ensimmäinen kuva kertoo pienen osan tilanteesta. Siinä Unto, joka meni aivan shokkiin tapahtumista on jo hieman pystynyt jäsentämään tapahtunutta ja on menossa Emman luo hakemaan lohtua, aivan niinkuin on itsekin lohduttanut Emmaa paljonkin viimeaikoina... ehkä tuo Estherin lähtö ei loppupeleissä olekaan Unton mielestä niin traaginen käänne hänen elämässään. Kukapa tietää...

Emma on muuttanut kerrosta alemmaksi pikkuruiseen kammariin, jonka seinät tapetoin uusiksi eilen aamulla. Sitten aloin kuuntelemaan että majatalossa naksuu jokin pitkin päivää ja illalla asia selvisikin. Tuo seinä, joka on sängyn ja kaapin takana, irtosi napsahdellen. Ehkä tuo tapetti kuivuessaan kiskoi biltematikut, jotk olivat siis vain liimalla ja vain molemmista päistään kiinni. Tämä talohan on rakennettu vanhaan Lundia-kirjahyllyyn, joka on siis sellainen varastohyllyn näkönen häkkyrä. No, nyt menee sitten seinä taas kokonaan uusiksi. Eilen, siis itsenäisyyspäivänä, kun katselin "linnan" juhlia, niin askartelin myös kaksi sänkyä majataloon ja toinen on tuo, jossa Emma nyt loikoilee pelkällä patjalla, kun lakanat ja päiväpeite vielä jäi puuttumaan.

Minä pidän tiloissa ehkä kaikkein eniten siitä, miten valot ja varjot luovat tunnelmia ja nämä seuraavat kuvat ovat vain pieniä tunnelmakuvia, kuten otsikkokin kertoo. Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen, koska oli ilta ja hehkulamput vain tavallisia kuuskytvattisia, enkä halunnutkaan liian kirkkaita valoja, mutta sehän sit tietenkin tietää kohinaa kuviin.

Keittiöön on saatu pikkuisen enemmän tuota pikkutavaraa jo, kuin muihin huoneisiin. Viimeisimpinä hankintoina on tullut noita posliinikannuja parikin kappaletta ja tykkään niistä tosi lujaa. Kuten myös tuo punottu pikkuruinen kori pöydällä on kiva. Kaikki tällainen tavara, kuten tuo elintarvikehyllykin seinällä, ovat nukkiskirpulta. Astiakaapin lautaset ja mukit olen tehnyt itse pojanpoikieni kanssa jo loppukesästä, mutta vasta hiljattain maalasin niihin "kultareunukset" ja lakkasin ne. Ne on dasmassasta.

Kaapin päällä on mun lemppariastiat, eli espressopannu ja kupit. Ne kyllä saattavat lähteä täältä Kaarinan taloon, sitten kun sinne yleensä pääsee muuttamaan. Kahvimyllyn olen saanut eräältä ystävältäni.













Keinutuoli
uunin edessä
on Selman
lempipaikka
aamuisin, kun hän tulee ensimmäisenä keittiöön ja tekee tulen hellaan ja keittää ison pannullisen kahvia majatalon väelle. Siinä hän istuu lämmittelemässä ja mietiskelemässä aina kun ennättää.

Oikealla on kuva keskeneräisestä takasta. Sehän meni siis kokonaan uusiksi, kun yritin sitä ekaa versiota, joka oli kulmatakka, maalata spraymaalilla, joka söi takan melkein kokonaan. :) ammottavia reikiä ja takka pilalla.
No, mutta eipä mittää... koko salihan meni uusiksi -tai siis, entinen olohuone muuttui koko kerroksen levyiseksi saliksi ja tämä takka on nyt sitten lähes keskellä pitkää seinää jakamassa huoneen kahteen "päähän". Tähän takan eteen tulee kahden tuolin ja shakkipöydän (ei tuo kuvassa näkyvä pinkki hökötys, vaan tilaan myöhemmin) oleskeluryhmä, jossa talon innokkaat shakinpelaajat, Tuomas ja Unto voivat iltaisin pelailla. Takan reunalla on Helenan rakastama "hevosveistos", kuten ehkä muistatte, Helena on hevostyttöjä, aiemminhan hän oli hevostenhoitajana hevostilalla.

Ja tässä sitten suuren salin vasen pääty, jossa naiset usein istuvat iltaisin käsitöineen tai muotilehtiä selaamassa tai kirjoja lukemassa. Verhoilijakin on näemmä käynyt jo laittamassa noihin tuoleihin nyörit, mutta hänellä ei kai sitten ollut tarpeeksi yhtä sorttia, kun on laittanut eri väristä jokaiseen... Tuo seinä kyllä kaipaa niitä tauluja myös.

Tadaa! Saatiinhan sinne ikkunaankin edes jonkinlaiset verhontapaiset eilisen päivän aikana. Harmittaa vain se, että tuo pitsiverho on lyhyttä sorttia, kun aikomukseni oli laittaa sivuille pitkät tummanpunaiset tai vihreät samettiverhot (kunhan löydän sopivan ohutta sileää samettia) ja en oo nyt sitten varma, että sopiiko nuo lyhyet verhot tuohon keskelle, vai pitäisikö niidenkin olla pitkät. Sen näkee sitten, meneekö vaihtoon, mutta niinkauan nuo saa olla tuossa. Tämä kuva on otettu vähän kirkkaammassa valossa ja heti tunnelmalliset varjot ja pehmeys jää pois... :(