Perhe on palannut kaupunkiin.

Peter on ollut töissä jo pari viikkoa, mutta on kulkenut maalta käsin. Sannan mummolasta kun tulee matkaa vain vajaat kaksikymmentä kilometriä. Sanna ja lapset sensijaan ovat olleet hyvinkin tiiviisti mummon luona ja käyneet marjastamassa ja vähän sienestämässäkin. Mummo on ollut hyvä opettaja sienimetsällä. Pikkuista poikavauvaakin on raahattu metsässä mukana kantorepussa, jossa tämä on nukkunut onnellisen tietämättömänä mistään. Toisinaan hän on kyllä ollut hereilläkin ja katsellut suurilla sinisisillä silmillään metsää... mitähän lienee vauvan päässä liikkunut seuratessaan korkeiden kuusien ja mäntyjen hiljaista huojuntaa ja huminaa...

Mutta nyt he kaikki ovat tulleet takaisin kotiin. Pia ja Petra ovat saaneet parvihuoneessaan jo tutun sekamelskan aikaiseksi rynnätessään sinne leikkimään lelujensa pariin.
Sanna on kuljettanut isot pyykkivuoret pesulaan, koska sitä pesukonetta ei ole vieläkään tuonne kylpyhuoneeseen saatu. Peter on tosin luvannut, että seuraavana viikonloppuna lähdetään muutenkin vähän ostoksille ja sitten se hommataan.
Kodin remontista kaikki ovat olleet innoissaan. Sanna oli melkein mykistyä nähdessään toiveidensa kylpyhuoneen valmistuneen sillä välin, kun hän itse sai vain lomailla (no, eihän se nyt lomailua sinänsä ollut; kolmen lapsen hoitoa ja marjastusta ja säilömisiä yms).

Kun kaikki pyykit on saatu hoidettua ja säilykkeet ovat turvallisesti kellarin hyllyillä, (talossa on siis oikein vanhanajan kellarikin, vaikkakin vielä kuvitteellisena :) )  lähtee Sanna tyttöjen kanssa teettämään leninkejä Ellin Salonkiin. Elli on perustanut kotiompelimonsa sijaan pienen salongin lähemmäksi kaupungin keskustaa.
Sanna on tilannut postitse muutamia kankaita Helsingistä Raisa Kekiltä ja niistä he yhdessä Ellin kanssa valikoivat sopivat mekkokankaat tytöille ja Sannalle itselleen. Eikä siinä mene viikkoakaan, kun Sanna jo saa hakea valmiit leningit kotiin. Niitä heti sovitellaan ja näytetään kylään pistäytyneelle Sofiallekin.


Tyttöjen mekkoihin valittiin kangas, jossa valkoisella pohjalla on pikkuruisia roosan ja lilan sävyisiä pilkkuja. Kaulukseksi ommeltiin kaunista ja herkkää pitsiä, samoin kuin helmaankin.

Sannankin mekko noudattelee samoja värisävyjä, kuin tyttöjenkin, mutta kuvioina on pieniä kukkia. Sofian mielestä Sanna on oikein kaunis tässä mekossa ja miettii itsekin teettävänsä Ellillä uuden mekonSannan ja Peterin pojan ristiäisiin. Kukaan ei enää ajattele poikaa adoptiopoikana, vaan Sannan ja Peterin poikana. Nimeä Sanna ja Peter eivät ole vielä kenellekään kertoneet, mutta se on kuulemma kyllä jo mietittynä.  -Oletko muuten Sanna jo hankkinut kastemekon pojalle? Kyselee Sofia ja kun saa kuulla, että ei sitä ole vielä, hän kertoo, että hänellä on kotonaan oma kastemekkonsa laatikossa, että jos se vain kelpaa, niin Sanna voi käyttää sitä. Onhan se jo kaksikymmentäviisi vuotta vanha, mutta ihan kaunis kuitenkin. Nauhat voisi vaihtaa sinisiin....
-Voi kiitos, kyllä. Huudahtaa Sanna. Otan mielelläni lainaksi sinun kastemekkosi. -Kaksosten kastemekot kun jäivät sinne ranskaan ja ne taidettiin antaa poiskin sille yhdelle kyläläiselle, joka myös sai kaksostytöt silloin, kun asuin vielä siellä... Itse kun en aikonut edes hankkia enää lapsia, nauraa Sanna.

Niin, vaateasiat alkavat olla järjestyksessä, mutta kotonakin tarvitsee tehdä vähän vielä muutoksia ja siivousta, ennenkuin juhlat voivat alkaa. Kaiken tohinan keskellä Peter ja Sanna kuitenkin käyvät ostamassa itselleen kunnon sängyn. Yhteisen. Tähän astihan Peterillä on ollutkin se oma yksiönsä ja vaikka hän on ollut paljon täällä Sannan kotona, niin he ovat nukkuneet Sannan kapealla sängyllä, jossa ei kyllä ole oikein hyvin unta saatu :) Mutta nyt on oikein komea iso sänky ja muhkeat vuodevaatteet. Vielä puuttuu tosin vähän koristetyynyjä ja torkkupeittoa yms.
Mutta, heti kun uusi sänky saatiin kotiin ja raahattua kolmannen kerroksen vintille, jonne on rakenteilla Sannalle ja peterille ihan oma makuuhuoneensa (no, vauva nyt nukkuu ainakin jonkin aikaa siellä myös) niin Peter sairastuu kovaan flunssaan, liekö ollut liikaa stressiä kaikesta remontista ja vauvatouhusta ja uuden elämän alusta Sannan kanssa, mutta niin hän nyt sitten on testannut jo pari päivää tuota uutta sänkyä maaten siellä kuumeisena.

Kun Peter on sairaana, tulevat ystävät apuun. Kaksosveljekset Henrik ja Arthur tulevat hoitelemaan talon loppuremontteja, kuten ikknoiden laittoa. Ikkunoihin on laitettu uudet ruudut ja sitä hommaa olisi vielä eteisen ja ruokailuhuoneenkin kohdalla. Sitten kun ylimmän kerroksen makuuhuone valmistuu, niin siellä myös, mutta silloin taitaa jo Peterkin olla päässyt tuolta sängyn pohjalta ylös. :)

Siinähän ne veljekset, kuin ilvekset ovatkin. Henrikhän asuu siellä ranskassa perheensä kanssa, mutta Artur on palannut Ellinsä luo ja toimii edelleen suutarina. HÄnellä on oma studionsa samassa talossa, kuin Ellin salonki. Arthur on alkanut pukeutua varsin herraskaisesti -suutariksi - :)

 Johtuneeko Arhturin tyylin muutos tästä erittäin tyylikkäästä vaimosta, Ellistä. Elli on hyvin hillitty ja hallittu ja hallitsee myös suuren maailman trendit ja virtaukset, vaikkei niitä välttämättä omassa elämässään harrastakaan. Mutta asiakkailleen hän pystyy loihtimaan mitä nämä vain haluavat...
Ellikin on tullut auttamaan ristiäisjärjestelyissä ja on ommellut keittiöön uudet verhot lahjaksi uuteen yhteiseen kotiin Sannalle ja Peterille.

Eikä ole pappiakaan karvoihin katsominen. Apuansa on auliisti tarjonnut myös Hans Koivula, joka siellä häärää aamiaisen kimpussa Peterin pyjamahousut jalassaan. Hän on yöpynyt olohuoneen sohvalla ja tekee nyt koko talon väelle aamupalaa.

Olohuoneessa Elli ja Arhur juttelevat. Ikkunassa on Sannan vanha pitsiverho, mutta Elli puhuu juuri Arthurille, että eiköhän lähdetä kotiin, koska hän sai juuri idean ommella tähänkin huoneeseen uusi verhoasetelma. Hän aikoo toki kysyä Sannan mielipidettä asiaan.
Ja niin etenee tämän talon elämä rakkauden täyteisenä, mitä se ei ole pitkään aikaan ollutkaan.
Nyt siellä on joukko ystäviä ja tiukkaan yhteen sitoutunut ydinperhe hääräämässä ja valmistelemassa tietä uuden perheenjäsenen tulemiseksi osaksi kaikkea tätä. Toisistaan välittämistä, rakastamista ja auttamista.

Kylpyhuone

Olen varsin ylpeä itsestäni, sillä olen viimeinkin saanut jonkinlaisen draivin päälle kaappitalon valmiiksi saattamisessa. Kamerani oli jälleen lainassa pojalla viikon verran ja sillä aikaa ahersin kylpyhuoneen kimpussa, vaikka monta muutakin kohtaa talossa vielä "huutaa apua", ennenkuin Peter, Sanna ja lapset voivat palata kotiin ja alkaa järjestämään niitä ristiäisiä.
He kävivät kyllä pikavisiitillä katsomassa, kuinka täällä hommat etenevät ja kun sain aamulla kameranikin takaisin, niin nappasin muutaman kuvan, ennenkuin perhe taas lähti takaisin maalle -juuri ennen ukonilmaa, joka täällä nyt raivoaa... onneksi sain nuo kuvat, kun oli vielä tarpeeksi valoisaa, nyt nimittäin meni aivan pimeäksi. Mut katotaanpa vähän tilannetta kaappitalossa:

Kävin siis kylppärin kimppuun, jossa oli valmiina vasta pari kaakeloitua seinää. Onneksi, koska tilajako täytyi nyt ajatella aivan uusiksi, kun talossa on myös vauva. Rakentelinkin ensiksi vauvalle hoitopöydän. Siitä tuli ehkä liiankin massiivinen. Tai sanotaanko, että kapeampikin olisi riittänyt, muuten mitat noudattavat oikeata skaalaa 1:1 verrattuna. Siksi tuli noin leveä, kun mulla oli kolme tuollaista paksumpaa vanerin kappaletta, enkä sitten viittinyt sahata niistä mitään pois ja kun korkeusmittakin täyttyi mukavasti, niin... tässä on siis lopputulos. Pahvia taustalevyksi ja ohuempi vanerilevy lakattuna hyllyksi, niin siihen saa vauvan tarvikkeita ja mahtuupa tuohon pöydällekin jokin kori rasvaputeleille yms. Hoitopöydän alle tein pyykkikorin muovisesta rahkapurkista, johon virkkasin reunat ja kantokahvat ketjusilmukkaa... roskis on hiussuihkepullon korkki, jossa puulevy kantena. Vielä tarvis väkertää vissiin jokin muovinen roskapussi tuohon roskakoriin :)

Tuohon hoitopöydän viereen tulee sitten pyykinpesukone, joka on jo tekeilläkin, mutta ei vielä valmiina. Kukkavaasi joutuu sit lähtemään ehkä..

Hoitopöydän jälkeen väkersin vessan pytyn. Pitkään mietin, mistä sen helpoiten saisi ja sitten sen keksinkin; mulla oli tuolla nukkiskirpulta joskus ostettu vehje, millä tehdään paperista kuvioita, jase oli pakattuna tuollaiseen muovirasiaan ja pahvi päällä... niinpä se käännettynä ylösalaisin on oivallinen pytty. Tietenkin ensin liimasin pahvin ja muovin yhteen ja sitten tein vielä kapalevystä tuon "rinkulan" reiälle ja kannen balsan palasesta. Lopuksi maalasin kaiken kultamaalilla, koska muunlaista sopivampaa ei nyt ollut käsillä. Ei tuo pytty täytä kaikkia siistin työn kriteerejä, mutta kun kapalevyn ja balsankin leikkaaminen vain saksilla ei tuota siistiä jälkeä, vaikka vähän yritin hioakin, niin saa kelvata tuollaisena. (Kukahan muuten on jättänyt VC:n kannen auki?)

No niin ja sitten olikin vuorossa suihkunurkkaus ja "allaskaluste". Tuo seinänpätkä allaskaapin takana on pöytätabletista ja peili, jonka olin jo ehtinyt aiemmin liimata toiselle seinälle (jossa nyt on sitten ikävät liimatahrat irrottelun jälkeen) on viilipurkin kannesta ja kontaktimuovin palasesta ja taskupeilistä. 

Allaskaapin nikkaroin vanerinkappaleista ja on siinä vähän kapalevyäkin takana ja tuossa alaosassa. vesihana on juomapillistä ja posliininen allas on vähän isomman nuken kulho. Kaapissa on kaksi hyllyä tarvikkeille ja ovista tulee avautuvat, kunhan saan siihen saranat. Ovenkahvat tein tikusta ja pienistä lenkkiruuveista ja ne toimivat myös pyyheliinojen tankoina. Suihkukopin lattia on kapalevyä ja itse suihku on nappikuulokkeista ja juomapillistä. Nuo pienet seinämän pätkät suihkukaapin reunoilla ovat bambusäleistä ja 300 grammasesta akvarellipaperista. Vähän japanilaisuutta nääs :) Tuolla yläpalkissa on myös samaa akvarellipaperia kultamaalilla maalattuna ja reikiin laitoin noita metallirinkuloita, kun ajattelin ensin laittaa niihin suihkuverhon, mutta sit tulikin tuo seinäidea. Niin ja tuo kaappi on sit vain vähän hiottu ja yhteen kertaan lakattu.

Ja siinäpä se nyt sitten on tähän mennessä saamiensa osien summana, Sannan ja Peterin kylpyhuone. Vielä täältäkin puuttuu paljon yksityiskohtia, mutta pikkuhiljaa niitä on tulossa lisää ja lisää. Nuo matot on muuten myös sitä pöytätablettia, mutta toisen olen jo ehtinyt maalaamaan niin, että joka toinen säle on kultamaalilla sudittu. Aion tuon pikkumatonkin käsitellä vielä samalla tavalla.

Kuten jo kerroinkin tuossa alussa, niin Sannan perhe tuli käymään talossa. Katsomassa, miten remontti etenee ja samalla he tapasivat Iinan joka tuli heidän kotiinsa suunnittelemaan alustavasti pojan ristiäisiä. Hänhän on toinen kummeista. Kaikki ovat hyvin ihastuksissaan kaikesta, mitä talossa on muuttunut.  Naiset istuvat olohuoneessa juttelemassa. Sanna vaihtoi heti tultuaan kokeeksi keittiön matot ja olohuoneen maton keskenään, koska huomasi, että olohuoneen keltaiseen lattiaan voisi sopia mainiosti nuo raidalliset matot ja niinhän ne kyllä sopivatkin.

Kun Iina ja Sanna juttelevat olohuoneessa, Pia ja Petra päättävät yhtäkkiä mennä kokeilemaan uutta suihkua... Kukaan ei tiedä mitä typykät tuolla hääräävät. Petralla näyttää olevan vielä pikkaritkin jalassa ja kaikki... Pia on kyllä riisuutunut ilkosilleen ja arvatenkin siellä kohta vesi roiskuu :)

 Kaikki olettavat, että tytöt ovat omassa parvihuoneessaan puuhailemassa jotain... mutta sinne on vain jäänyt aika sekamelska tyttöjen lähdettyä "kylpylään" :) Lelut, jotka eivät nyt näy tässä kuvassa, ovat hujan hajan pitkin lattiaa.. Tytöt saivat muuten uudet peitotkin sänkyihinsä, kun Raisa Kekiltä tuli kangaspaketti eilen.
Nyt on kiva kömpiä "höyhensaarille" sitten...
Mutta missä on Peter? Eikö hänkään huomaa, mitä tytöt puuhaavat kylppärissä?

 Peter on yläkerrassa, keittiössä vauvan kanssa.
Aluksi se oli levoton, mutta rauhoittui pian ja Peter vei sen nukkumaan...

... ja palasi takaisin keittiöön meditoimaan ...

 Niin kului se päivä. Lopulta Pian ja Petrankin kylpyhuonetouhut huomattiin, kun kikatus alkoi olla aikamoista ja Peterkin tuli yläkerrasta ja koko porukka lähti ulos syömään ja sen jälkeen takaisin maalle.
Minä jäin tänne jatkamaan remonttia, mutta olen kyllä hyvilläni siitä, että kaikki kelpasi näille... ettei kukaan näyttänyt missään tilassa siltä, että ei sovi tai ei toimi, vaan päinvastoin, olisi vaikea kuvitella tätä taloa enää entisenlaisenaan. Nyt tämä alkaa näyttää näiden kodilta, kuin se olisi aina niin ollutkin.
Tästä on kiva jatkaa. :)

Vaunut vauvalle

Vaikka kuinka funtsin ja funtsin, en keksi, miten tekisin sellaiset vaunut, joissa "kuomun" voi laskea alas ja nostaa ylös.
No, ehkä sen vielä keksinkin, koska tänään aikaansaamani vaunujen koppaosa ei onnistunut tarpeeksi hyvin ja menee uusiksi. Siis on vielä mahdollisuus keksiä se viritys :).
Tämänpäiväinen harjoituskappale on kyllä hyvää harjoitusta ja nyt tiedän, mitä voin tehdä seuraavassa versiossa paremmin ja tässäkin on muutama sellainen kohta joka toimii ja jonka voi siis ottaa mukaan seuraavalla kerralla. Nämä vaunut ovat ehkä muutenkin aavistuksen liian lyhyet. Eivät näytä niin sopusuhtaisilta ja varsinkaan, kun tuli tuota toppausta laitettua vanusta ja päälliskangaskin in vähän turhan paksua (pellavaa).

Sivukappaleet ovat kapalevyä ja tuo taivutettu osa on 300 grammaista akvarellipaperia, joka on tarpeeksi tukevaa pysyäkseen koossa, mutta myös tarpeeksi notkeaa jotta sitä voi taivuttaa kaareviin muotoihin. osat on liimattu ja "naulattu" nuppineuloin, joka on kätevä kapalevykiinnityksissä.  Reikäraudalla tehdyt reiät alaosassa akseleita varten.
Aion kyllä tehdä nämäkin vaunut valmiiksi saakka, vaikka paremman version vielä tekisinkin. Tuohon tulee vielä jokin koristenauha kiertämään saumakohtia ja tietenkin verhot jne.
Liimasin noihin akselinreikiin metalliset rinkulat ja pujotin grillitikusta pätkäistyt "akselit" läpi vaunujen. Tämän kopan voi sitten laskea vain siihen varsinaiseen pyöräosaan, jossa on sitten myös se "työntöaisa"

Ja siellä se meiän nimetön pieni suuri mies nukkuu ja imee peukaloaan :) (Ei oo tullut hommattua tuttia )
Virkattu pikku peittokin pitäisi tehdä ja kauniit lakanat... Kyllä noista pikkuvauvoista on paljon puuhaa!
(mutta on ne niin sulosia, että täytyyhän niitä nukkiksissa olla ... )

Mutta, kuten sanottu, tämä herra saa vielä paremmat vaunut, kuin mitä näistä tulee.

Ahkerana on oltu :)

Parvihuoneen uudistusta...
Vauhti senkun kiihtyy helteestä huolimatta täällä kaappitalon (Barbimittakaavassa) valmistelutyömaalla. Vaikka työmiehiä on vain yksi ja sekin on työnainen, eli minä, niin kummasti sitä vaan on yhtäkkiä alkanut huoneet jälleen kerran ja toivon mukaan nyt viimeistä kertaa löytämään muotonsa ja saamaan jotain kalusteitakin.
Sain muutamia vanerinkappaleita pojaltani muutama päivä sitten ja siitäkös innostuin väsäämään Sannan kaksotytöille, Pialle ja Petralle uudet sängyt. Heidän vanhat sänkynsähän olivatkin niitä Mattsonien lasten vanhoja sänkyjä, jotka Sandra ja Henrik olivat taloon aikanaan jättäneet. Nyt Pialle ja Petralle tulee aivan uudet valkoiset sängyt. Tällä hetkellä ne ovat vielä ilman petivaatteita ja olen ajatellut myös koristemaalata niiden päädyt ja ehkä laidatkin, mutta ainakin päädyt. Sänkyjen malli on varsin simppeli "Ikeamainen", kun minun työkaluillani ei nyt vaan pysty mihinkään kovin koristeelliseen puun työstöön.

Huonehan on itseasiassa melko matala parvi. Laitoin nyt sängyt toiselle seinälle ja tuonne sinisen tuolin jatkeeksi peräseinälle tulisi sitten tyttöjen vaatesäilytys. Joko ihan vaatekaappi tai ehkä kuitenkin ennemmin vain tanko, jossa nätit mekot näkyisivät aina... (sitten kun niitä ensin ompelen heille :) )








Keittiöön astiankuivatus kaappi

Samoista vanerinkappaleista nikkaroin sitten vielä tiskialtaan yläpuolelle jonkinlaisen kuivauskaapin, mutta ilman ovia, eli ennemminkin siis hyllykön. Tiskialtaan kaappiosaan on leikisti integroitu tiskikone. Oikeasti tuo ovi ei edes aukea, eli siellä ei ole mitään muuta kuin se pahvilaatikko, joka on runkona koko höskälle...


Sokerina pohjalla....
Tänään posti toi Marja Myllyojalta tilaamani super ihanat matot! Rakastan nyt näitä mattoja ja sinisiä kaappeja yhdessä.

Tuo tuoli on ihan naurettavan matala
tuohon, mutta olen aikeissa korottaa istumakorkeutta lisäämällä jalkoihin korkeutta. Näin siitä saisi oivan "baarituolin" tuohon työtasolle, jossa voisi yksi ihminen vaikka syödä aamiaisen tai juoda kupposen kahvia. Kaikki muu ruokailu, missä on enemmän kuin yksi henkilö mukana, hoidetaan sitten viereisessä ruokailuhuoneessa, josta seuraava kuva. Ruokailuhuoneen perällä on myös toinen mustavalkoruudullisista sohvista ja siinä on nyt mukava vaikka lukea päivän lehdet ruokailua odotellessa. :)

Vielä vähän tytöistä ja vauvasta...

En olekaan kertonut yhtään siitä, mitä kaksoset tuumasivat uudesta tulokkaasta perheeseen. No, mitäs, molemmat innostuivat valtavasti ja olisivat liiankin innokkaita hoitamaan vauvaa. Nimiehdotuksiakin satelee molemmilta päivittäin. Tässä pari kuvaa tilanteesta, kun tytöt näkivät pojan ensimmäistä kertaa.

Voi voi, vielä on kuitenkin paljon tehtävää, ennenkuin Sanna ja Peter voivat lapsineen palata taloon. Pysyköön nyt vain siellä mummolassa vielä pari viikkoa, niin ehkä sitten voidaan kuulostella heidän kuulumisiaan ja alkaa seuraamaan, miten he järjestävät vauvan nimijuhlat. Tuleekohan pastori Koivisto kastamaan? Ja mitä siihen tuumii Iina, jos näin on? Iinahan on pastorin ex-rouva ja Iinaa on kuuleman mukaan pyydetty pojan kummiksi. Kukaan ei ole nähnytkään Madeleinella Iinaa pitkiin aikoihin, eikä oikein tiedä, mitä hänelle nykyisin kuuluu. Sen kuulemme varmaan viimeistään ristiäisissä :).

Keittiö alkaa valmistua

Odotan jännityksellä, mitä Sanna tuumii uudistuneesta keittiöstään, saavuttuaan perheineen kotiin maalta. Alkaako hän innostuneena leipomaan ja hääräämään niitä pojan ristiäisiä? Toivottavasti.
Mut mä oon todella ilonen, että sain tämän projektin nytkähtämään nyt näinkin paljon eteenpäin, kohti valmistumistaan. Tai siis, eiväthän nämä nukketalot kai koskaan täysin valmiiksi tule, mutta ei tarvitsekaan, Kunhan on se runko olemassa, jonka sisällä sitten voi aina kun kyllästyy, tehdä pientä viilausta. Mutta kyllä se nyt edes kerran täytyy tulla sillä tavalla "valmiiksi" kuitenkin. Ja mä tykkään tästä nyt aika lailla...

Lisää sinistä

Pienin askelin tuo keittiö taas alkaa hahmottumaan ja nyt kyllä viiimeistä kertaa! Olohuoneen jo jätin rauhaan, vain kootakseni sinne täst eteenpäin pikkuesineitä ja tauluja, tyynyjä yms täydennystä. Samoin tuo keittiön runko alkaa nyt olemaan viimeisessä mallissaan. Ainoa kiperä kysymys tässä on se, että missä siellä astiat pestään? Se tiskipöydän tekele ei mahtunut enää :( No, täytyy keksiä jotain -tai ehkä Sanna ratkaisee asian, kun tulee lomalta ;-)
En tiedä lopultakaan, että onko tuo sininen mitenkään kiva väri tuonne, mutta se saa nyt olla. En vaan jaksa koko ajan maalata samoja kamoja edes takaisin.
Ruokapöytäkin on vaihtunut jo moneen kertaan ja nyt taas piti laittaa tuo kaikkein pienin pöytä, kun sitä tilaa ei nyt vaan ole... Tuolit pitää hankkia tuohon, kun se pyöreä pöytä tuoleineen meni nyt sitten viereiseen huoneeseen, joka palautettiin alkuperäiseen tarkoitukseensa, eli ruokasaliksi. Täytyyhän Sannan ja Peterin joskus kutsua vieraita syömäänkin, eikä tähän keittiöön todellakaan voi kattaa mitään illallisia vieraille. Eikä olohuoneeseenkaan mahdu ruokapöytää. Joten ruokasali pitää olla ja makuuhuone rakennetaan vintille. Se on siitäkin hyvä ratkaisu, että sitten saadaan poikavauvallekin oma soppi... mutta nyt kuvia tämän päivän keittiörempasta:

 Niin, se jäi kertomatta, että siirsin hellan tuonne nurkkaan ja sille pitää tehdä korotussokkeli. Nyt siellä on vain puupalikka alla.. Katkaisin muuten hella/yläkaappisysteemin, koska se ei olisi tuonne hyllyn alle mahtuntut ja nyt tykkään siitä itseasiassa enemmän. Pitää vain nikkaroida liesituuletin (Peter saa käydä ostamassa :) )kun se edellinen meni sen kaapin kanssa pois.

 Maalasin siis tuon vanhan vaaleanvihreän työtasokaapiston siniseksi ja siinähän on vielä nuo ovetkin kiinnittämättä paikoilleen, kun ei ole niitä saranoita. Tilaan niitä kyllä nyt ensitilassa Minimaailmasta tai jostain. Sit tekis kyl vielä mieli maalata kaapin oviin jokin koristekuvio ... hmmm sen muuten teenkin... myöhemmin. :)

 Laatikoston yläpuolelle seinään ajattelin sellaista pyyheliina naulakkoa, johon kirjailisin sellasen verhon eteen. Saa nähdä toteutuuko.

Tämä näkymä on ruokasalin puolelta. Tuohon oranssiin kaappiin voi sitten laittaa niitä "parempia" astioita, kun niitä hankkivat :)

Tuleeko sininen jäädäkseen

Sininen väri ei ole koskaan ollut suosikkejani sisustuksessa. Eikä pahemmin pukeutumisessanikaan. Mutta nyt näyttää siltä, että sininen tunkeutuu elämääni vähän sieltä ja täältä... Omassa kodissani lähinnä turkoosina, mutta nukkekodeissa on alkanut esiintymään ihan rehellistä sinistä ja olen alkanut pikkuhiljaa pitää tuosta väristä. Jopa niin paljon, että olen alkanut miettimään tuota Sannan keittiön laittamista kokonaan sinivoittoiseksi. Mitä mitä? Voiko olla? No, katotaan nyt (hänhän on nyt siellä maalla edelleen ja minä saan tehdä täällä mitä tahdon *wirn* )
No, joka tapauksessa Sannan kotiin on ilmestynyt kaunis sinivalkoinen kahden hengen teekalusto ja joitakin viikkoja sitten nikkaroin parista pienestä vanerin kappaleesta keittiökalusteen, jonka maalasin siniseksi ihan sen takia, että sellaista maalia sattui tuolla olemaan. Nyt sitten olisikin suunnitelmissa käydä ostamassa lisää vaneria ja nikkaroida samaan mittakaavaan (nythän tuolla keittiössä kaikki heittelee kokonsa puolesta ja on vähän levoton vaikutelma) ihan uudet keittiökalusteet, tai siis nuo alakaapit. Seinässä olevat kaapit ja hyllyt saavat jäädä tuollaisiksi kuin ovat. No, laitan tässä pari kuvaa ja mietiskelen asiaa...